Annika in The USA

Annika in The USA

lauantai 31. elokuuta 2013

My home here in Utah


Täällä just mussutan porukoitten lähettämästä paketista saatua Fazerin Sinistä ja oon ilonen elämän pienistä iloista (kuten tosta Fazerista..). Oon ilonen siitä, kun sain vihdoin mun Suomeen unohtaman sinisen Ellen antaman hameen tänne! Oon myös ilonen siitä, kun en oo itse saanut aikaiseksi ostaa adapteria, niin äiti sen mulle nyt sitten lähetti Suomesta noitten muitten juttujen mukana. Eli nyt vihdoin saan parin viikon jälkeen otettua kuvia kamerallakin! Tulin myös tosi iloiseksi tänään koulussa, kun muutama tyttö tuli kehumaan mun tanssitaitoja tanssitunnilla ja sanoivat mua vielä todella kauniiksi, kuulemma ovat aina kattoneet mua, kun tuun tunnille, hah ihania! Adults rolesissa meijän piti kirjoittaa kohteliaisuuksia muistilapuille. Jokainen sai viisi lappua. Liimattiin sitten niitä vaivihkaa toisten selkiin ja musta tuntui niin kivalta, kun sain useampia lappuja, vaikken edes tunne oikein ketään sieltä. Kivoimmat kehut oli ehdottomasti "you're very good at talking English!" ja "I like your personality". Eka toi hyvän mielen siksi, kun oon ollut viimeaikoina niin epävarma mun englanninkielen taidoista, että tuntui kivalta kuulla, että joku tykkää mun englannista, vaikka aika sönkköä se joskus onkin :D Ja toi toinen oli niin ihana, kun sain sen tytöltä, kenen kanssa oon jutellut pari kertaa. Oon ollut epävarma itsestäni, joten tuntui kivalta kuulla, että joku tykkää musta :p Myös yhden toisen tytön, kenen kanssa ois tarkotus hengata viikonloppuna, lappu toi hyvän mielen, kun se kirjoitti, että se on iloinen, kun tavattiin ja ystävystyttiin. Tuntuu ihanalta, että joku sanoo mua jo ystäväkseen haha!! :D Pienet on ilot vaihtarilla..


Fiilikset siis vaan paranee täällä. Oon tosiaan saanut kavereita koulusta, eikä olo ole enää niin ulkopuolinen ja yksinäinen. Ihan oikeasti se on toiminut, kun oon vaan avannut suuni! Tutustuin yhteen Samiin ruokalassa, kun kävin vaan juttelemaan sen kanssa ja se antoi numeronsakin ja sovittiin, että hengaillaan näillä näkymin ens maanantaina. Siis sovittin toi, kun MIE kysyin, että voidaanko hengailla joku päivä ja MIE lähetin sille viestiä ja kysyin uudestaan tarkemmin. Eli, jos joillain muillakin vaihtareilla on samanlaisia vaikeuksia sopeutua ja saada kavereita kuin mulla on ollut, niin lupaan, että kaikki helpottuu, kun vaan alkaa itsekin näkemään vähän vaivaa :) Tiiän, että suomalaisena on outoa ja vaikeaa kysyä tuntemattomalta numeroa tai että voitaisko hengailla, kun eihän myö sitä tehdä, mutta muualla maailmassa se on ihan fine. Jos vähänkään saat luotua keskustelua jonkun kanssa tai joku sanoo sulle "we should hang out", ota tilaisuudesta kii ja pyydä kaverin numeroa, laita sille viestiä, juttele, juttele ja JUTTELE! Pitää itekin näyttää kaverille, että on kiinnostunut tutustumaan.
Muutenkin, kun oon vaan alkanut juttelemaan ihmisille, oon huomannut, että kyllä ne juttelee takasin, hehe. Mua on vaan vaivannut tää perussuomalainen "oon hiljaa, koska en tunne sua"-ajattelutapa ja sehän ei täällä wörki, kun enhän mie vois jutella kelleen tolla periaatteella, koska en tunne ketään. Lisäksi ollaan nyt hengailtu koulussa meijän koulun muiden vaihtareiden kanssa ja ehdotin sitten, että hengaltaisiin joskus vapaa-ajallakin, ja kaikki innostui siitä ja nyt suunnitellaankin dinneriä ensviikoksi. Kyllä se tästä lähtee tää munkin elämä täällä lätäkön toisella puolella sujumaan :D

Multa toivottiin postausta mun uudesta kodista, joten tässä nyt kuvia mun kodista täällä Holladayssa! Tän tekemisessä vähän kesti, kun multa loppui kamerasta akku just, kun olin kuvaamassa tätä taloa pari viikkoa sitten, ja nyt kun sain sen adapterin ja ladattua kameran, sain toteutettua kuvailuni vihdoin loppuun.

Etupiha
Meijän katu

Näkymä ovelta
Olkkari
Ekasta oviaukosta tietokonehuoneeseen, mun huoneeseen, momin ja dadin makkariin ja ekaan vessaan, tokasta oviaukosta siskon huoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen, perhehuoneeseen ja toiseen vessaan, kolmannesta oviaukosta keittioon ja autotalliin seka ulos.
Tietsikkahuone
Vasempi ovi on mun huoneeseen ja oikea vanhempien makkariin. En kehdannut alkaa toisten huoneita kuvailemaan.
Mun huone... joojoo, siivous on ollut suunnitelmissa nyt pari viikkoa
Eka vessa
Perhehuone. Noista ovista pääsisi siskon huoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen.
Toka vessa
Keittio, jossa on ovet autotalliin ja takapihalle
Takapiha

Tykkään mun kodista tosi paljon. Täällä on ihanan kotoista ja aina hyvä tunnelma. Tuntuu hyvältä, kun kavereiden kanssa puhuessa sanon "oon nyt himas" tai "täällä meil on tällänen..", enkä puhu "täällä näillä..". Tää on mun koti, jossa mulla on oma huone, ja voin käydä suihkussa täällä milloin haluan, saan kutsua kavereita kysymättä lupaa, täällä koiratkaan ei vierasta mua ja aina iltasin kaikki sanoo hyvää yötä toisilleen ja aamulla toivottaa hyviä huomenia, täällä mun on hyvä olla.

Ziggy
Pikkuveli ja isoveli!
Lucy ja Arnold
Nyt edessä pitkä viikonloppu, maanantaina on nimittäin Labour Day eli vapaapäivä koulusta!

Ainiin! Tein tunnuksen ask.fm eli jos ei jaksa ootella kysymyspostauksiin, sinne voi laitella kysymyksiä. Mut löytää sieltä nimellä Annikajuulia

keskiviikko 28. elokuuta 2013

You can't have a rainbow without a little rain

IMG_20130827_195115

Ei oo kyllä mikään myytti, että vaihtarin mielialanvaihtelut on kuin raskaana olevilla naisilla - tää on yhtä tunteiden vuoristorataa! Siinä missä edellisessä postauksessa koko maailma tuntui olevan mua vastaan, tänään on olo ihan toinen. En väitä, että edelleenkään ei tulisi heikkoja hetkiä, mutta huomaan, että selvästi ollaan parempaan suuntaan menossa.
Viime perjantaina koulun jälkeen mulla oli koti-ikävää ja tuntui tosi pahalta, suoraan sanottuna paskemmalta kuin pitkään aikaan. Yritin pitää itkut omana tietonani, ettei hostini luulisi, että heissä olisi jotain vikaa. Mom kuitenkin tuli huoneeseeni just silloin, kun porasin sängyllä ja luin kavereiden kirjeitä ja katselin niitten kuvia. Tuntui hyvältä puhua momin kanssa. Myös sisko tuli lohduttamaan. Itkeskelyn jälkeen otin päikkärit ja kappas kummaa, olo oli jo helpottunut kummasti. Lisäksi herätessäni maailman parhaat host äiti ja sisko, olivat tehneet mulle ihanan herkkuyllätyksen (netissä noita herkkutikkuja väitettiin suomalaisiksi, mutta mie en ainakaan oo eläissäni tollasia nähnyt, hyviä oli silti!) pienen kirjeen kera! Saanko sanoa taas, että mulla on maailman paras host perhe?

IMG_20130823_192056

Mentiin perjantai-iltana siskon kavereiden kanssa niiden koulun allasbileisiin. Ei kyllä itse menty altaille, vaan viihdyttiin tanssilattialla. Tai muut tanssi ja mie ja itävaltalainen vaihtari Lynn katsottiin vierestä ja kadehdittiin amerikkalaisten kykyä heittäytyä!:D Oikeesti, kaikki tanssi eikä kukaan (muu kuin myö kaks eurooppalaista..) ollut seinäruusuna.

Viikonloppuna kävin myös ulkona yhden pojan kanssa ja täytyy kyllä hehkuttaa jenkkipoikien käytöstapoja! Kuinka moni suomalainen jätkä kysyy tytöiltä niiden kotiintuloaikaa, että milloin tyttö pitää palauttaa, ettei vanhemmat ajattele pojan olevan huonoa seuraa? Tai kuinka moni poika avaa auton oven sekä mennessä autoon, että astuessa ulos?

Sunnuntaina meille tuli sukulaisia, grandma ja äidin siskoja perheineen ja tietenkin myös host veljeni Brady. Meillä oli pienet BBQ-pippalot. Oli ihana tavata mun uusia sukulaisia. Kaikki oli todella ystävällisiä ja moni kyseli paljon Suomesta. 13-vuotias serkkupoika teki muhun lähtemättömän vaikutuksen, kun osasi sanoa "moi" ja "heippa"! Hänellä on kuulemma suomalainen kaveri :D Grandma ihastui mun tuomaan Kotka-kirjaan ja lueskeli sitä innokkaasti tovin jos toisenkin. Hän myös opetti mulle ja muille mandariinikiinaa (hän on siis Taiwanista), oli niin siistiä!

IMG_20130825_210427

Koulusta teen kattavamman postauksen lähiaikoina, mutta voin kertoa, että se on todella helppoa täällä rapakon toisella puolen. Ainoa vaikeus on jotkut tuntemattomat sanat, joissain haastavammissa aineissa, kuten Amerikan historiassa. Sen takia pläräänkin sanakirjaa vähän väliä, että pysyn mukana jutuissa!:D
Oon tutustunut ihmisiin paremmin ja sellanen outsider fiilis on alkanut hellittämään. Adults rolesissa tutustuin yhteen tyttöön, jonka kanssa olisi tarkoitus hengata viikonloppuna ja tapasin siellä myös norjalaisen vaihtarin, joka kertoi, että meitä vaihtareita on useampia meijän koulussa. Miks mie en oo tavannut ketään?! Noh, kumminkin sovittiin, että kun meillä on B-päivinä sama lounas, niin tavataan huomenna siellä ja hän lupasi tutustuttaa mut muihinkin vaihtareihin.
Tänään juttelin ruokalassa espanjalaistaustaisen pojan kanssa jonkun aikaa ja oli niin siistiä, kun tää jätkä osas lausua mun nimen oikein! Täällä kun mun nimi sanotaan yleensä "Ännikä", "Änikä", "Änikkä", "Äniikkä" ja lähimmin korkeintaan "Anika". En ees aina tunnista mun nimeä nimenhuudossa! Tän pojan kanssa keskustelu toi mulle hirveen hyvän mielen. Se rohkaisi mua puhumaan enemmän muille ja ymmärsi, kun kerroin, että on vaikea ilmaista itseään vieraalla kielellä tuntemattomien keskellä. Poika tutustutti mut myös yhtiin tosi mukaviin tyttöihin ja erääseen poikaan ja koska nää oli tosi puheliaita ja sosiaalisia ja jutteli mulle innokkaasti, oli munkin helpompi olla oma menevä itseni, eikö ujo ja tylsä vaihtarityttö, mitä oon valitettavasti viime viikkoina ollut.

IMG_20130826_000240
IMG_20130821_235721

Tänään käytiin perheillallisella aasialaisessa ravintolassa ja maistoin elämäni ensimmäistä kertaa sushia!! Vaikka ei siitä mun ihan lemppariruokaa tullutkaan, tykkäsin kyllä. Alkuruuaksi oli jotain tulista keittoa ja siinä missä mun suu paloi ja join vettä monta lasia (eräs mua viisaampi kertoi sen jälkeen, että vesi vaan pahentaa, maitoa pitäisi kuulemma juoda...), host dadin mielestä se ei ollut ollenkaan mausteista! Musta on kyllä tosi kiva, että mun host perheellä on aasialaista taustaa ja pääsen siksi näkemään vähän sitäkin kulttuuria :) Opettelin muuten myös syömään puikoilla, mutta eihän siitä mitään tullut, vaikka kaikki yritti neuvoa mua parhaansa mukaan, haha! Lopulta mulle tuotiin sellaiset puikot, missä on päässä sellanen kiinnike, eli ne pysyi yhdessä itsestään ja tällänen blondi Pohjolastakin pystyi nappailemaan niillä noita aasialaisia herkkuja XD

IMG_20130827_195229
IMG_20130827_195051
IMG_20130827_210737

Tasan kolme viikkoa sitten jätin Suomen taakseni ja siitä tuntuu olevan ikuisuus, mutta toisaalta aika on kulunut todella nopeasti. Suomielämä alkaa tuntumaan kaukaiselta muistolta, apua miltä se tulee sitten ens kesänä tuntumaan, kun palaan?
Amerikassa menee siis taas hyvin ja oon alkanut pääsemään kunnolla elämään kiinni. Sietämätöntä ikävääkään Suomeen ei enää ole. Joskus havahdun tekstatessa kavereiden kanssa, että meijän välissä on tosiaan kokonainen valtameri, mutta se enää ei ahdista ja sureta niin paljon kuin viime viikolla. Täällä on alkanut arvostaa monia asioita, kuten sitä kun joku sanoo sulle "hi" koulussa tai tuntematon avaa sulle oven. Yksinäisinä hetkinä jo pelkkä hymy tuntuu hyvältä. Tuntuu hyvältä, kun mulla on välittävä host perhe, joka sanoo rakastavansa mua ja antaa anteeksi pienet myöhästelyt kotiintuloajasta. Oon onnekas, kun saan olla osa tätä perhettä, asua näin hienossa paikassa kuin Utahissa, Salt Lake Cityssä, jota ympäröi mielettömän hienot vuoret.

Hetkeäkään en ole katunut lähtöä ja hetkeäkään en vaihtaisi - olen onnellinen.

PS. Oon ite huomannut, että täällä parhaiten tutustuu muihin kehumalla! Jenkit (miksei muutkin:D) rakastaa sitä, kun kehut niiden paitaa, hiuksia, silmiä, reppua, kelloa... Mitä vain! Ja ne tekee sitä itsekin koko ajan. Musta tuntuu tosi awkwardilta usein, jos mun hiuksia, silmiä tai asua kehutaan.
Täällä pärjää vaan puhumalla, hiljaisuus on oudompaa!

lauantai 24. elokuuta 2013

First days in Highland High School

Tää postaus on nyt kovin tekstipainotteinen, koska mun kamerasta on loppunut akku ja saan sen ladattua vasta, kun saan hommattua adapterin. Tosiaan fiksuna varauduin etukäteen ja hankin adapterin ennen Jenkkeihin lähtöä, mutta vielä fiksumpana jätin sen New Yorkiin Hilton-hotelliin... Sen takia tän postauksen kuvituksesta vastaa vaan muutama hassu kuva musta ja Arniesta, mun uudesta kännykästä ja koulun juhlatilaisuudesta, kun ei oo oikein inspannut hirveesti kuvailla kännykällä ja ipadilla. Teen tästä mun uudesta kodista postauksen ens viikolla!

Nyt on voittajafiilis, oon selvinnyt kunnialla high schoolin ensimmäisistä päivistä. Vaikka kävelenkin käytävillä monttu auki ja täysin suuntaa vailla, oon kuitenkin jotenkin löytänyt luokkiin ja jopa tutustunut ihmisiin. En hirveästi halunnut mainostaa olevani vaihtari, mutta oikeastaan joka tunnilla se on tullut puheeksi. Astronomian opettajani halusi puhua mun kanssa saksaa, kun sanoin opiskelevani sitä ja pyysi mua opettamaan sille hi ja good bye suomeksi, nyt se sitten moikkailee mua koulun käytävillä :D Historian opettajani oli myös aivan innoissaan kerrottuani olevani vaihtari ja sen lisäksi, että kävimme dialogia Suomesta ja sen luonnosta koko luokan kuullen (....), pyysi hän minut vielä tunnin jälkeen keskustelemaan :D Myös tolla tunnilla oppilaat olivat aika innoissaan, kun kaikki kävivät kiljumaan ja kyselemään kaikkea. Yksi poika sanoi mulle, että ollaan tavattu aiemmin, mutta enhän mie sitä muistanut, kun oon viime viikon aikana tavannut siskon kautta niin monia ihmisiä.
Creative writingin tunnilla oli ihan jees, mutta vaihdoin sen tänään espanjaan. Vaikka opettaja oli mukava ja siellä luovassa kirjoituksessa oli ihan kivoja tyyppejä, en oikein tuntenut tätä ainetta omakseni. Olin siellä koko ajan ihan kuutamolla (vielä enemmän kuin muilla tunneilla). En ollut meinaan ikinä kuullutkaan niistä kirjoista tai leffoista, mitkä kaikki muut tiesi.. Ja vieläkin ihmettelen, mikä on golden line xD
Englannin tunnilla taas opettaja käski jokaisen kertoa, mitä on kesän aikana tehnyt ja mun vuoron tullessa kerroin olevani vaihtari Suomesta, ja että vietin kesän ystävien ja perheen kanssa, kun en tule heitä pitkään aikaan näkemään. Myös tällä tunnilla oppilaat innostuivat ja mun piti sanoa suomeksi jotain :D Opettaja myös kertoi koko luokalle, että suomi on todella vaikea kieli, ja että siinä sanoja taivutetaan. Kaikkien mielestä suomi on todella kaunis ja kuuma kieli, hah!
Meillä oli myös sellainen tilaisuus ekan päivän lopuksi, jossa oli kaikenmaailman esityksiä ja muita ohjelmaa. Oli aivan huikeeta katsoa, kuinka kaikki lauloi yhdessä koulun laulua, tanssi ja muutenkin school spirit oli ihan mahtava! En vois ikinä kuvitella, että Suomessa oppilaat olisi noin innoissaan koulun tilaisuudessa ja yhteishenki olisi mitään ton tasoista! Tuntui vaan oudolta kuunnella USA:n kansallishymniä käsi sydämellä, kun eihän tää mun maa ole, mutta en uskaltanut olla laittamatta sitä kättä sydämelle, kun sen verran totisia katseita oli ympärillä.

image

image

IMG_20130821_141143

Meillä on siis A- ja B-päivät ja tuo äskeinen tekstikatkelma oli mun ekasta päivästä mikä oli loogisesti A-päivä. Tokana päivänä mulla oli ekana saksaa. Menin tunnille ehkä kaksi minuutti myöhässä ja ihmetyksekseni opettaja sanoi mun tullessa luokkaan "you must be Annika". Olin vähän hämmentynyt, kun se ukko tiesi kuka olin :D Ja taas kun sanoin olevani vaihto-oppilas, alkoi kauhea kuiskuttelu luokassa. Saksan tunti sujui ihan hauskasti, täällä saksan opiskelu on ihan järkyttävän helppoa. Opettaja puhui koko ajan enkkua, siinä missä meille puhutaan SAKSAN tunnilla saksaa ja kun meillä on suomessa sanakokeita mihin täytyy lukea aukeamallinen sanoja, näillä oli tunnin jälkeen "pikkutesti" missä piti laittaa lauseeseen yksi sana, esim. Er wrift ____ ( hän heittää ___ ) ja vastaus oli pallo mikä on saksaksi ja enkuksi sama, voi hyvää päivää xD Saksan tunnin lopuksi yksi Hollannista kotoisin oleva poika kävi juttelemaan mulle ja kyseli mistä oon oppinut saksaa ja muuta sellaista, eikä niitä peruskysymyksiä, mitä multa jatkuvasti kysellään "onks Suomessa jääkarhuja?" "Onks siel aina kylmä?".. Ja myös yks tyttö alkoi puhumaan mulla saksan tunnin lopussa ja se oli tosi kiltti, kun saattoi mut mun seuraavalle tunnille, tanssitunnille. Saksan opettaja oli muuten tosi hauska mies, ja ei mikään tiukkis!
Tanssitunnilla vaan katsottiin videota, käytiin sääntöjä läpi ja keskusteltiin. Kaksi tyttöä, keitä en ollut aiemmin tavannut, tuli kysymään multa mistä oon. Ensin ihmettelin, mistä he keksivät sitä kysyä, mutta eiköhän taas mun söpö (lue: retardi) aksentti paljastanut mut xD Kaikkien piti lukea sellaisia lappuja ja tietenkin siinä mun lapussa oli mahdollisimman pitkiä ja vaikeita sanoja..... Siinä sitten sönkötin oikeen kaunista englantiani.
Tanssi tunnin jälkeen mulla oli US Government & Citizenshipiä eli vähän niinkuin yhteiskuntaoppia. Yllätyn vähän väliä, kuinka hyvin pystyn seuraamaan keskusteluja, vaikka puhuminen välillä tökkiikin. Tuollakin tunnilla ymmärsin oikeastaan kaiken. Kun käytiin asioita läpi, tuli mulle ekaa kertaa sellainen olo, mistä vaihtarit aina puhuu, kun alkaa arvostamaan kotimaataan. Aloin oikeasti miettiä, kuinka hyvä valtio Suomi on. Huvitti taas muuten joidenkin jenkkien tietämättömyys. Esim. yksi afroamerikkalainen poika ei tiennyt tolla tunnillä, että mustilla ei ole aina ollut äänioikeutta. Opettajaakin nauratti.
Viimeiseksi mulla oli Early childhoodia eli tollasta highschoolilaisten pitämää tarhaa. Tykkään lapsista ja ajattelin, että toi vois olla kiinnostava kurssi, mutta vähän petyin kun lapsilla on ensinnäkin tuntien aikana päikkäriaika, jonka aikana mun ja yhen sophmore tytön täytyi vaan siivota keittiö missä meni ehkä 10 minuuttia. Sen jälkeen meillä on oikeastaan pelkkää hengailua. Oltaisiin voitu tehdä läksyjä tai muuta. Pihalle vietiin lapset jossain vaiheessa puoleksi tunniksi mutta siinäpä kaikki. Toisekseen tuolla oli vain muutama tyttö, niin järkeilin, ettenpä tulla paljon ihmisiä tapaa ja sitähän mie just yritän noilla tunneilla tehdä, tavata ihmisiä ja tutustua heihin, joten sen takia vaihdoin tämän johonkin adult's roles kurssiin, missä pitäisi olla enemmän porukkaa.

Joku halusi kuulla niitä huonoja puolia ja kun niitä pitää joka paikasta etsiä, niin kerrotaan nyt sitten niistäkin. Yllätys yllätys yksi isoimmista vastoinkäymisistä täällä on koti-ikävä. Mulla on ikävä mun ystäviä ja perhettä Suomessa. Mie olin niin onnellinen ja mulla oli maailman parhaimmat ihmiset elämässä. Täällä taas oon yksin. Okei, mulla on kyllä ihan super ihana host perhe, jota rakastan ja tää koti tuntuu kodilta, niin kuin oon useasti jo sanonut. Kuitenkin, vapaa-ajalla ja koulussa kaikki tuntee toisensa ja mie tunnen oloni suht usein ulkopuoliseksi. Vaikka englannin kieli sujuu ja kahdenkeskiset juttelut jonkun kanssa on aika iisiä, porukassa luon itselleni paineita puhua ja sen takia saatan vaikuttaa toisinaan ujolta ja tylsältä. Vaikka ymmärrän oikeasti lähestulkoon kaiken, mitä ympärillä muut puhuvat, en osaa oikein kommentoida mitään. En uskalla ja toisekseen en mie tunne ihmisiä tai tiedä tän paikan tapahtumista sen kummemmin. Muut vaikuttavat niin läheisiltä, että siihen on vaikea tunkea. Vastaan kyllä jos joku kysyy jotain, mutta ymmärrän myös, että muilla on muutakin kuin koko ajan yrittää luoda keskustelua mun, suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Ja ne jos mitkä tuntuu pahalta, niin yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Mulla ei ole pitkään aikaan, jos koskaan ollut tätä tilannetta, että mulla ei olisi ketään, kelle puhua oikeasti avoimesti, ketä pyytää hengaamaan tai ketä voisin oikeasti kutsua ystäväksi. Totta kai mulla on mun ihanat host vanhemmat, sisko ja veli, mutta ei se ole sama asia. Päin vastoin musta tuntuu joskus pahalta, että mun siskon täytyy raahata mua joka paikkaan ja sitten en kuitenkaan osaa olla kaikista menevintä sorttia ja pelkään, että mun host sisko ja sen kaverit kyllästyy muhun. En vain tajua tätä, kuinka minusta sosiaalisesta ja puheliaasta tytöstä on tullut hiljainen ja ujo.
Mutta kuten oon moneen otteeseen sanonut, en jaksa keskittyä huonoihin asioihin. En jaksa rypeä itsesäälissä, kun ei ole kavereita ja kun en osaa täydellistä englantia ja blaablaa. Yritän pitää mielessä, että loppujen lopuksi kaikki on kiinni mun asenteesta. Kyllähän mie jo etukäteen tiesin, että sopeutuminen vaatii aikaa ja että kaikki ei aina elämässä suju niinkuin haluaisin. Koulua on ollut vasta pari päivää ja oon ollut täällä vasta kaksi viikkoa, mulla on vielä aikaa rutkasti ja mun täytyy vaan jatkaa yrittämistä. Siis yrittää löytää täällä paikkani ja jatkaa vaan sisukkaasti eteen päin. Helpottaa ajatella, että asiat voisivat olla paljonpaljon huonommin, ja silloin sitä alkaa miettimään, kuinka onnekas sitä loppujen lopuksi onkaan.

Puhuin host äidin ja siskon kanssa ja se helpotti mun fiilistä aika paljon. Täytyy vaan ajatella, että tää on ihan normaalia. Sopeutuminen kun vie aikansa. Toisekseen tulin tosi iloiseksi tänään koulussa, kun yksi poika sanoi mulle "we are friends now" ja heitti yläfemman, kun sanoin, että pidän tästä paikasta, muttei mulla ole vielä hirveästi kavereita täällä. Muutenkin tulee aina hyvä mieli koulussa, kun joku moikkaa tai tulee kysymään kuulumisia. Täällä alkaa oikeasti arvostaa pieniä asioita, mitkä on ennen olleet itsestäänselvyyksiä.

Kyllä mie kuitenkin kaikesta huolimatta pärjään, sitä ei tarvitse kenenkään epäillä.

image

maanantai 19. elokuuta 2013

Mountains around the big city called Salt Lake

Oon jo niin kiinni Amerikan elämässä, etta lukiessani muiden vaihtareiden blogeja unohdan, että hetkinen, miehän oon myös nyt vaihdossa. Tosi hassua! Toki huonojakin hetkiä tulee, enkä niistä ehkä tänne blogiin niin avoimesti kirjoita, sillä haluan keskittyä hyviin juttuihin, kun vihdoin oon päässyt toteuttamaan mun unelmaa. Sen voin sanoa, että vaihtareiden mielialanvaihtelut ei tosiaankaan ole mitään urbaanilegendaa, vaan ihan tosi ajankohtaista ainakin näin vaihtovuoden alussa! Yhtenä hetkenä on tosi paha mieli kaikesta ja ikävä vaivaa ja hetkeä myöhemmin elämä taas hymyilee. Mutta nyt on kaikki hyvin, host mum ja dad palasivat kotiin ja sitä ennen hengattiin kotona Rileyn kanssa Bradyn valvonnassa pari päivää. Käytiin Ludacrisin konsertissa (mikä sekin oli aika paljon erilainen kuin ajattelin konsertin Utahissa olevan!) ja oon tavannut sisaruksieni kavereita. Yks velin kavereista jopa tiesi, missä Suomi on ja osasi mainita HIM:in olevan suomalainen juttu. Oon yrittänyt mainostaa täällä kaikille, että Angry Birds on Suomesta. Kukaan ei oo aiemmin tiennyt tätä, vaan pikemminkin moni on luullut sen olevan jenkkiläinen juttu :D Perjantaina olin Bradyn mukana naapureiden BBQ-partyissa, vaikka meninkin sinne aika myöhään, kun hengailin alkuillan kaverin kanssa. Naapurit vaikuttavat tosi kivoilta ihmisiltä!

Käytiin yks päivä kuvailemassa Levin kanssa vähän tätä mun uuden kotikaupungin luontoa. Pyydän jonkun jonakin päivänä kuvailemaan mun kanssa enemmän keskustaa ja kaupunkia, mutta tässä kuvia vuorilta, ja Levistä :D


Vitsi, kun saisin joskus otettua kuvan yöllä tuolta vuorilta. Vaikka tuolla näyttää hienolta päivisinkin, voin kertoa, että yöllä toi maisema on ihan huikea!!

Mutta nyt hyvää yötä, taidan nyt kerrankin käydä nukkumaan ajoissa, kun on tullut valvottua. Huomenna pitäisi hoitaa kännykkäasia kuntoo, käydä mahdollisesti koululla ja iltapäivällä tavata myös mun aluevalvoja. Terkkuja Suomeen! <3

torstai 15. elokuuta 2013

I love my life the way it is

Joko Suomessa kelit alkaa kääntymään syksyyn? No, täällä ei! Kuumaa on, mutta se ei oikeastaan haittaa edes mua, helteiden vihaajaa, koska ilma on niin kuiva, ettei tarvi hikoilla tai kärsiä inhottavasta kosteasta ilmasta niin kuin esim. New Yorkissa. Lisäksi kuumuutta helpottaa Rileyn yhden kaverin uima-allas, jossa chillailtiin yks päivä. Uskokaa tai älkää, mutta jopa mie oon ottanut aurinkoa ja vähän ehkä päivettynytkin (apua kaverit, saan varmaa melanooman ku oon ollu niin paljon ulkoon!!).
Rakastun tähän kaupunkiin koko ajan enemmän. Rakastan vuoria, jotka ympäröi kaikkea, rakastan kaupunkia, rakastan ihmisiä ja rakastan etenkin mun ihanaa host perhettä ja uutta kotia!


Oon asettunut jo nyt tänne ja koti tuntuu ihan oikeasti kodilta. Kaks aamua jaksoin pedata sängyn, mutta siihen taisi loppua mun vieraskoreus ja sänky on ollut sen jälkeen levällään haha.

Käytiin koululla host momin ja Rileyn kanssa rekisteröimässä mut maanantaina. Huhhuh, mikä prosessi se olikaan! Ensin mentiin yhteen luokkaan, jossa täytettiin jotain lappuja, käytiin jollain opon kaltaisella tyypillä näyttämässä niitä lappuja ja sen jälkeen sisko ja mum täytti jotain mun tietoja tietokoneelle. Sitten mentiin jonottamaan counselorille ja valittiin siellä mun aineet. Oon niin onnellinen, ettei mun tarvinnut ottaa matikkaa!! Otin siis astronomiaa (älkää kysykö miksxD), Language Artsia (vissii niiku perusäidinkieli), Creative writing, valokuvausta, tanssia, Usan yhteiskuntaoppia, Usan Historiaa ja Early Childhoodia (lastentarha, mitä lukiolaiset pitää, jeeee). Ton jälkeen mentiin ottaa mista year bookiin kuva sellasessa tyhmässä "paidassa". Otettiin kuviakin, mutten oikein edusta niissä kuvissa... Vielä ton jälkeen jonotettiin joku maksamaan joku koulumaksu ja vihdoin sen jälkeen päästiin lähtemään. Teen varmaan laajempaa postausta mun koulusta, kunhan nyt pääsen aloittamaan sen ensi keskiviikkona ja saan rutiineista kiinni. Mua jännittää hirveästi mennä kouluun, koska en tunne ketään. Kaikki oikeastaan muutamaa poikaa lukuunottamatta, jotka nähtiin nopeasti yhtenä päivänä, käyvät Olympusta, eli toista highschoolia ja mie meen Highlandiin. Mun host sisko Riley on siis myös Olympuksessa, et se vähän harmittaa meitä molempia, mut toisaalta joudumpahan ettimään "omiakin" kavereita, etten joudu ihan riippuvainen olemaan koko ajan Riristä!


Käytiin Rileyn kanssa shoppailemassa tiistaina City Greekissä. Ei käyty kuin kahdessa kaupassa, mutta kuten arvata saattaa, täällä ne kaupat on pikkusen isompia kuin Suomessa, joten saatiin kyllä shoppailtua tosi hyvin noissa. Mun piti lähteä etsimään pidempiä sortseja, kun mun koulussa dress code vaatii sellaisia, mutten löytänyt yhtiäkään. Niiden sijaan löysin kaikkea muuta haha. Täällä on muuten halvempaa kuin Suomessa!

Muuten tänne rapakon toiselle puolelle kuuluu tosi hyvää edelleen. Alan selviämään jo siitä pikku jet lagista, etten herää enää aamu seittemältä pirteänä ja sitten yheltätoista illalla nuoku väsyneenä. Ollaan hengattu paljon Rileyn kavereiden kanssa ja kaikki vaikuttaa oikein kivoilta. Naurattaa vaan aina, kun kerron olevani Suomesta, vastaus on aina sama "oh, that's so cool!!", ja todellisuudessa noi ei varmasti tiedä missä Suomi on. Ainiin, mun mielestä tällä hetkellä ehkä hauskinta on se, kun jenkit lukee vaikka jotain mun viestejä. Niiden suomi kuulostaa niin parhaalta!! :D
Oon myös tehnyt paljon asioita, mitä en Suomessa normaalisti tee. Saattaa kuulostaa ehkä hassulta, mutta kävin elämäni ensimmäisillä treffeillä, siis oikeasti treffeillä, eikä vaan hengailemassa, niin kuin Suomessa ainakin meillä päin tupataan tekemään. Käytiin myös "vaeltamassa", tai siis kipitettiin vähä ylemmäksi ja katseltiin maisemia (Salt Lake Cityn vuorilta näkee ehkä maailman hienoimman maiseman!) ja eilen tosiaan myös uiskenneltiin uima-altaalla, mitä ei kauheasti tapahdu mun suomielämässä. Rakastan mun elämää täällä, just sen takia, kun se on niin erilaista. Toisaalta rakastin mun elämää myös Suomessa, ehkä oon vaan hyvä sopeutumaan? :D
Toki joskus tulee hetkiä, kun englanti suoraan sanoen vituttaa ja kaikki nää muutokset toki väsyttää, mutta koska viimein oon tänne päässyt, en jaksa käyttää aikaa valittamiseen, kun on kaikkea kivaakin, mitä tehdä :)


Oon ihastunut meijän yhteen koiraan, Arnieen. Se on niin mahtava otus! Arnold tulee vähän väliä mun huoneeseen ja koska se kattoo aina niin söpösti lattialta, nostan sen mun sängylle ja köllötellää sitten yhessä tässä. Arnie on myös tosi hyvä malli tai siis sitä on niin kiva kuvata, kun laiskuutensa vuoksi se on helppo pitää paikallaan, toisin kuin esim. toinen koiramme Lucy!


Oon jo aika moneen otteeseen sanonut mun blogissa, että mun uusi perhe on ihan mahtava. Täytyy taas kerran todeta se, sillä yhtenä aamuna mom yllätti tekemällä aamupalaksi suomalaista pannukakkua! So cool!