Annika in The USA

Annika in The USA

lauantai 29. maaliskuuta 2014

You will never live if you are always just looking for the meaning of life

SLC
Vähän kuulumispostausta pitkästä aikaan :) En olisi varmaan ikinä uskonut silloin syksyllä, että voisin oikeasti joskus olla näin onnellinen täällä. Amerikka oli vain hirveä paikka täynnä ärsyttäviä ja outoja ihmisiä, näin kulttuurishokkia kärsivän Annikan silmissä siis. Nyt on kuitenkin mieli aikamoisen toinen. Oon tosi onnellinen. Mistäkö johtuu? En oikein osaa tarkkaan sanoa. Ympärillä on melkoisesti samat ihmiset kuin syksylläkin, suhteet on tietysti syventyneet. Käyn samaa koulua, meno siellä ei pahemmin ole muuttunut, mutta silti en enää vihaa sitä tai sinne meno ei ahdista. Joskus huomaan jopa, että mulla on siellä ihan jees. Host perhe on alusta asti ollut ihan mahtava, mutta vasta lähiaikoina olen todella itseni rakastetuksi ja tärkeäksi perheenjäseneksi. Host sisarukset on sissyjä ja brother, host äiti on mum ja host iskä dad.

Suurin muutos on ehkä tapahtunut juurikin siellä päänsisällä. Toki olen tavannut paljon uusia ihania ihmisiä ja ehkä mulla syksyllä oli bad luck sen suhteen, keiden kanssa hengailin. Mutta silti uskoisin, että suurin syy tähän muutokseen on se, että mie olen sopeutunut. En ole vain oppinut olemaan välittämättä ärsyttävistä asioista tai olemaan inhoamatta huonoja juttuja, vaan olen löytänyt sen jujun, jonka kautta rakastunut elämääni täällä. Ei mulla enää ole huonoja päiviä (niinkuin ei siis ollut Suomessakaan) ja jotenkin kaikki vaan tuntuu niin omalta. Ne pienet ärsyttävät jutut tuntuu todellakin niin pikkuriikkisiltä, ettei ne paljon menoa hidasta. Oon vaan niin tasapainossa kaiken kanssa. Sen, että olen täällä, ja myös sen että lähden parin kuukauden päästä. Elämä on huomattavasti kivempaa kun siitä voi nauttiakin.

Haluan vain sanoa, että olette sitten missä elämänkohdassa tahansa ja tuntuu ettei tulevaisuus näytä valoisalta, älkää luopuko toivosta. Senkin oon oppinut vaihtovuoden aikana, että alamäen jälkeen alkaa aina jossain kohtaan ylämäki.


Mulla oli tosiaan kamerasta akku loppu kuukauden (hups!) ja sitten hukkasin laturin (toinen hups!) ja kun käytiin Lucan kanssa ostamassa uusi laturi, huomattiinkin ladattaessa, että akku onkin nyt rikki (silloin ei tullut hupsia vaan joku rumempi sana!). Salt Lakesta en löytänyt oikean kokoista akkua mistään elektroniikkaliikkeestä ja en sitten saanut edes tilattua sitä, mutta asian pitäisi nyt olla hoidossa. Oon lainaillut Millan kameraa (iso kiitos!) ja omaa ja Lucan puhelinta.

Koulusta tosiaan pidän vähän enemmän kuin ennen ja siihen on vaikuttanut sekin, kun mulla on ollut niin kivoja aineita toisella semesterilla. Health class on huomattavasti hauskempaa kuin US History ja opettaja on ihan mahtava. Tanssissa meillä on ihan supereita projekteja käynnissä, ehkä niistä tulee videota blogiin myohemmin! Valokuvauskurssista innostun koko ajan enemmän. Ryhmähenki on niin upeaa ja opettaja tosi hauska. Oon oppinut niin paljon juttuja ja vaikkei tulosta ehkä vielä niin huomaa niin on ollut kyllä huippua oppia uusia tekniikoita ja tekemään 3D kuvia ja valotuksesta. Drama clubikin on ollut tosi kivaa. Ihmiset on aivan eri luokkaa kuin muut tyypit koulussani ja oon tuntenut itseni niin tervetulleeksi. Edellinen tehtävä olin lipsinging in a group ja se oli niin hauskaa :D Me tehtiin oma versiomme Queenin Bohemian Rhapsodysta ja pistipä mun reilu ryhmä vaihtariparan soittamaan ilmakitaraakin haha. Seuraavaksi mun ja Maylisin pitäisi tehdä duetto Misrablesin I dreamed a dream.... Joo, ei yhtään vaatimattomampaa biisiä saatu. Mutta ei haittaa yhtään, vaikkei American Idoleilta kuulostettaisinkaan, kun on tarkoitus pitää vaan hauskaa!

Viikolla oon hengannut iltapäivisin tosi paljon Lucan kanssa ja pari kertaa ollaan menty Maylisin kanssa kahville pariin ihanaan hipster kahvilaan tai syömään Zupa'sin herkullisia keittoja, salaatteja ja ennen kaikkea niitä sandwichejä. On muuten tosi hyvä paikka ruokien ja hintojen suhteen! Perheen kanssa vietetään aikaa viikolla ihan vaan kotona, syödään myöhäisiä dinnereitä (tällä viikolla yksikään illallisista ei ole ollut ennen ysiäXD), käydään keskiyöllä leffassa, vitsaillaan Lucan ruokahalusta, lellitään kolmea mäyräkoiraamme (uskokaa tai älkää, mutta ne on meidän suurin puheenaihe:D) ja välillä synkistellään kuinka vähän yhteistä aikaa tällä perheellä enää onkaan jäljellä.
Lucastakin on jotenkin tullut ihan kuin yksi perheenjäsen. Se on meillä tyyliin aina, se kutsutaan dinnereille, Bradylla ja Lucalla on kunnon "riidat" omenamehusta, mom on huolissaan aina, ettei Lucalla ole nälkä ja muutenkin on tosi ihanaa, että mulle tärkeät ihmiset tulee niin hyvin juttuun.

IMG_20140324_164809
Zupa's
IMG_20140214_130503
IMG_20140224_150840
Mulla ja Lucalla unohtui kerran molemmilla maksukortit himaan niin jouduttiin kokoamaan taskurahat ja mentiin halvimpaan paikkaan eli Mac Donaldsiin ja ostettiin ateria puoliksi XD
IMG_20140307_163138
IMG_20140308_200516
Yksi ihanuuksista, Arnie
IMG_20140314_102040
Spirit viikon lopuksi koko koulun assembly!
IMG_20140317_215702
Saint Patrick's Dayn kunniaksi vihreaa jaateloa!
IMG_20140317_223830
Kiitos porukoille paketista (tossa ei todellakaan ole kaikki se suklaa mita sain hehe), 8kk:n jalkeen ei edelleenkaan jenkkisuklaa maistu, joten Fazerit tulee aina tarpeeseen :) Kiitokset mammalle viela ihanasta kirjeesta ja paasiaiskortista, kirjoitan pian taas takas mamma-rakas <3
Viikonloput on menneet välillä Lucan kanssa ihan vain meillä hengaillessa (en edelleenkään voi ymmärtää, että voitaisiin hengata vaikka viiskyt tuntia putkeen tekemättä mitään tähdellistä, eikä todennäköisesti kyllästyttäisi toisiimme), joskus Millan kanssa yökyläillessä ja jokusia lauantaita on mennyt isommalla porukalla Spencerillä hot tubissa ja leffaa katsellen. Ollaan myös käyty laskettelemassa Utahin huipuilla huipuilla (hehe). Trevyniä oon nähnyt jonkun verran, kun se asuu samalla tiellä niin tulee vietettyä sen kanssa aikaa, kun kävellen sinne pääsee helposti (se muuten lupasi mulle, että voisi toteuttaa sen jenkki puhumassa suomea videon, kun se mun toinen kaveri, jonka se piti tehdä, ei ikinä sitten voinutkaan tehdä sitä). Viime viikonloppuna oli tanssiesitys. Ja sitten tietenkin oon viettänyt aikaa ihanan perheeni kanssa. Ollaan vietetty kiinalaista uutta vuotta pariin otteeseen ja vietetty kivoja dinnereita sunnuntaisin koko perhe yhdessä. Perheenjäsenistä etenkin Annikan kanssa on tullut hengattua. Annika ja hänen poikaystävänsä Chad lähtevät Alaskaan toukokuun alussa töihin koko kesäksi ja mulle on jotenkin oman lähtöni sijaan tullut paniikki, ettei meillä ole enää paljoa yhteistä aikaa jäljellä. Annika on todennäköisesti ensikesänäkin Alaskassa, joten en varmaan tapaa häntä silloinkaan, kun tulen vierailemaan. Oon tosin suunnitellut Alaskan visiittiä ja onhan tuo siskoseni puhunut Suomeenkin tulosta ;) Silti nyt pitää hengata yhdessä niin paljon kuin tässä vielä kerkeää. Annikan kanssa ollaan vaan ikäerosta huolimatta jotenkin todella läheisiä. Annika oli kenties ensimmäinen henkilö, jonka kanssa ei jännittänyt puhua englantia ja jonka kanssa on vaan synkannut alusta asti. Se kertoo mulle hassuja haunted-juttujaan ja valittaa poikkiksestaan. Sisko asuu downtownissa, mutta käy meillä oikeastaan vähintään joka toinen päivä.

Annika on ihan paras isosisko monella tapaa. Joku aika sitten hän keksi, että haluaa viedä mut reissuun kevään aikana ja paikaksi valikoitui Utahin oma kaunis kansallispuisto, kuuluisa Moab. Eli meillä on Moabin camping reissu tiedossa, minne lähdetään isommalla porukalla mukaan lukien sisarukset ja meidän kaikkien parhaita kavereita! Tulee aivan huippua :)
Reissuista sen verran, että suunnitelmissa olisi vielä Las Vegasia edellistä pidemmällä visiitillä ja Grand Canyoninkin tsiikaamista. Oon todella innoissani ja reissusta tulee varmasti aivan mahtava, kun mukaan lähtee elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Molemmilta puolilta Atlanttia ;)

Mun elämääni kuuluu täällä rakastava perhe ja muutama luottoystävä. Sanalla ystävä tarkoitan ihmisiä, joihin oikeasti voin luottaa kuin kiveen. Jotka eivät ikinä jätä tai petä. Jolle mun ei tarvitse todistella mitään. Jotka ymmärtävät ja välittävät. Totta kai hengataan isommissa porukoissa välillä ja tietenkin mulla on muitakin kavereita näiden muutaman ystävän lisäksi. On musta hauskaa lähteä isolla porukalla leffaan, porealtaaseen köllimään tai syömään, mutta silti täällä on vain tajunnut sen, kuinka ystävien määrällä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. En mie loukkaannu tai harmistun jos joku ei niin läheinen kaveri peruu suunnitelmat yhtäkkiä, mutta jos vaikka Luca feidaisi mut, kyllähän siitä suru puseroon tulisi. Näin ei kuitenkaan käy, oon löytänyt ihan parhaita ystäviä ja se jos millä on merkitystä. Yksin ei pärjää kukaan ja ihminen jolla on ympärillään paljon ihmisiä, muttei yhtäkään tosiystävää on huonommassa asemassa kuin ihminen, jolla on yksi oikea ystävä.

Tähän väliin sellanen huomio, mikä ollaan tehty monen muun vaihtarin kanssa, että nyt kaikkia on alkanut kummasti kiinnostamaan me vaihtarit ja viestejä tulee koko ajan, että pitäisi hengata ennen kuin lähden takaisin. En ookaan ollut täällä kuin sen melkein kahdeksan kuukautta sitä varten :D

IMG_20140309_130512
IMG_1924
Pieni onnettomuus.. :D
IMG_20140309_140611
IMG_20140322_173938
IMG_20140317_215405
Dad pukeutui Saint Patrick's Dayn takia vihreaan ja paalle se valitsi Kotkan KTP:n pelipaidan, minka annoin silloin tullessa sille :D
Pinnallisen kuulumispostauksen sijaan tästä tulikin melkoisen diippiä tarkoitukseensa nähden. Helkkari, miksen mie osaa kirjottaa kevyesti :D 
Sano hep jos pääsit romaanin loppuun asti! Heitäppä kommenttia, jos selvisit edes puoleen väliin!

PS. Ajattelin kirjottaa "vastakirjoituksen" sille Exchange Year is the Worst year in Your life so far -without doubt-postaukseen, kun jotenkin monella taisi jäädä sellainen maku, että oon vaan kärsinyt ja itkenyt täällä, hah. Sitten ajattelin vähän valittaa taas yhdestä asiasta Jenkkilässä ;) Mun tyylisiä "syvällisiä pohdintoja" kotiinlähtöön ja pariin muuhun juttuun liityen on tiedossa varmaankin myös. Yksi aivan mahtava juttu on tapahtumassa alle viikon päästä, mutta blogiin se asia selviää myöhemmin. Mitä mieltä olisitte jonkun näköisestä Salt Lake Cityn esittely postauksesta, kun sellainenkin mulla olisi mahdollisuus tehdä lähiaikoina? Kuvia vai videoita, molempia? Spring Break siintää parin viikon päässä ja tosiaan se Moabin reissu. Paljon on kivoja juttuja tiedossa ja eiköhän ne blogissakin sitten näy!

Eli siis postausideoita otetaan myös vastaan ja mielipiteitä mun postaussuunnitelmista!

Kouluni H Rock!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

LUCA

Oltiin Lucan kanssa kuvailemassa H Rockilla mun valokuvauskurssin juttua varten. Luga viihtyi kameran ees ;D Enjoy!

Love you buddy

torstai 20. maaliskuuta 2014

American High School Dances



Mun piti tehdä jo silloin joulukuussa Winter Formalin/Promin jälkeen postaus tansseista, mutta koska siinä sitten tulikin kaikenlaista, enkä saanut aikaiseksi monestakaan syystä sitä tehtyä ja tässä on jo tanssittu toisetkin, joskin hyvin erityyppiset tanssit, ajattelin tehdä tällaisen isomman postauksen High School tansseista.

Moni Amerikkaan vaihtariksi haluava unelmoi high school tansseista, kuten Homecoming-tansseista ja Promista. Juurikin nämä koulun tanssit olivat yksi syy mullakin Jenkkilän valintaan. Täällä Utahissa on ehkä muihin osavaltioihin verrattuna enemmän tansseja. Mun koulun tansseihin kuuluvat Morp, Homecoming, Winter Formal/Prom, Sweetheart Sadies, Spring Prom ja The Last Dance. Lisäksi on sellaisia melko casualeja tanssien tapaisia tapahtumia, en nyt millään irveellä muista sitä oikeata nimitystä.
Itse oon ollut kaksissa tansseissa, Winter Promissa omassa koulussa ja sitten toisen koulun Olympuksen Sweetheartseissa. Sen verran noiden tanssien luonteista, että Morp (johon en siis mennyt, kun en tuntenut ketään, ketä olisi sinne voinut pyytää parin viikon koulun alotuksen jälkeen) oli rennot tanssit, mihin kaikki pukeutuivat mahdollisimman hassusti. Nimensä mukaisesti kaikki siis tehtiin toisin päin kuin hienossa Promissa, girls choice ja kauniiden mekkojen sijaan pukeuduttiin hölmösti. Morp oli siis joskus puoltoista viikkoa koulun aloituksen jälkeen elokuun lopussa. Homecoming oli meillä vissinkin syyskuun lopulla. Sinne meidän piti mennä tyttöporukalla, kun kukaan meistä ei tuntenut oikein ketään niin ei meitä edes sinne sitten kysytty :D Kuten oon joskus aiemmin kertonutkin, mun ryhmässä olleet tytöt etsivätkin perheidensä kautta pojat itselleen (mikä ei siis ole kyllä ideana..) ja ilmottivat siitä mulle ja kaverilleni samana päivänä, jona tanssit olivat. Pettyneinä ei sitten menty sinne, mutta päädyttiin sitten kuitenkin tuplatreffeille haha. Homecoming oli Morpia juhlavampi, muttei kuitenkaan yhtä formaali kuin Prom. Moni on sanonut täällä päin, että Homecoming on tansseista tylsin.
Ennen joulua oli siis Winter Prom, mikä oli tyttöjen valinta. Mie kysyin deitikseni Jesseä, Lucan kaveria. Näistä tansseista juttua vähän myöhemmin tässä postauksessa. Ystävänpäivän aikoihin taas monissa kouluissa täällä päin oli Sweetheart Sadiesia yms tansseja. En halunnut mennä meidän koulun ystävänpäivä tansseja syistä: a) vihaan meidän koulua b) mulla ei edelleenkään ole pahemmin hyviä ystäviä sieltä (tai ainakaan silloin ollut, tästä kouluasiasta muuten juttua lähiaikoina), joten saatiin idea Millan kanssa, että menisin niiden koulun tansseihin. Olympus (koulu jota munkin pitäisi asuinalueeni puolesta käydä...) on osoittaunut kaikin puolin vaihtareille kivemmaksi kouluksi ja sieltä mulla onkin kavereita, paljon enemmän kuin Highlandissa. Kysyin mulle jo silloin mulle läheiseksi tullutta Trevyniä, joka asuu tossa ihan meidän lähellä. Keväällä on vielä tiedossa Spring Prom ja Last Dance (mulla ei ole mitään tietoa mitä eroa noilla on), ja en kyllä tosiaan tiedä, onko mua kukaan kysymässä. Epäilisin, ettei ole ainakaan mun koulusta Highlandista, mutta who knows, ihmeitäkin tapahtuu XD

Täällä Utahissa tanssit ovat vuorotellen poikien tai tyttöjen valinta. Morp oli girls choice, Homecoming boys choice, Winter Formal/Prom girls choice, Ystävänpäivä tanssit (millä nimellä nyt missäkin koulussa ovat) oli girls choice ja mun mielestä Spring Prom ja Last Dance on molemmat boys choice. Pitääkin muuten ottaa noita vikoista tansseista enemmän selvää!
Boys choice meinaa sitä, että poika kysyy tyttöä ja toisinpäin loogisesti sitten, että tyttö kysyy poikaa. Se, joka on kysynyt, maksaa liput tansseihin sekä muut kulut illan aikana sekä huolehtii ryhmän muiden kysyjien kanssa ohjelmasta.

Utahissa on omalaatuinen tapa tansseihin pyytämiseen. Oon tästä ennenkin varmaan maininnut, mutta siis tansseihin pyydetään yleensä jollain posterilla, mihin on kirjoitetaan joku nokkela runo tai muu vastaava ja sitten se posteri viedään pojan/tytön ovelle, jota haluaa kysyä. Posterin lisäksi mukaan laitetaan jotain pientä rekvisiittaa. Tässä mun tapa kysyä Jesseä Winter Promiin. Mukana siis Gold Fish snackseja. Yleensä mukana on vielä vähän salaperäisyyttä ja kysyjän nimi on jotenkin arvotuksellisesti mukana, niinkuin tossa noi mun sikinsokin olevat nimikirjaimet! Jesse tosin soitti samantien ton jälkeen Lucalle ja kysyi, että Annikako se kysyi mua just Promiin. Että ei tainnut ihan hirveän vaikea arvoitus olla!!


Ja tässä (Millan ja Hollyn taiteilema) posteri, kun tytöt kävivät kysymässä Trevyniä mun puolesta Olympuksen Sweet Heartseihin.


Sen lisäksi, että kysyminen tansseihin hoidetaan hauskasti, vastaaminen täytyy hoitaa vähintään yhtä mielenkiintoisesti. Tässä Jessen vastaus.


Tanssien ilta menee yleensä samalla kaavalla. Ensin valmistaudutaan ja laittaudutaan ja sitten mennään hakemaan deitit. Tansseihin mennään siis ryhmissä. Deittien hakemisen jälkeen siirrytään joko treffien aktiviteetti osuuteen tai syömään. Aktiviteettina voi olla oikeastaan mitä vaan. Yleisimpä on ehkä luistelu, keilaaminen, trampoliinipaikat, rullaluistelu ja seinäkiipeily. Jossain kohtaan otetaan myös kuvia, ryhmästä, tytöistä ja pojista erikseen sekä tietenkin itse pareista. Lopuksi mennään tansseihin. Tanssit eivät yleensä ole mikään illan kohokohta ja monen mielestä muut osuudet ovat hauskempia. Joskus aktiviteetti on säästetty iltaan. Yleensä ilta jatkuu myöhään yöhön esimerkiksi leffaa katsellen tai vaikkapa porealtaassa porukalla. Lopuksi viedään deitit kotiin ja saatetaan vaikka pussata tai vähintäänkin halata hyvän yön toivotukseksi ja kiitokseksi! Siis jos käytöstapoja löytyy.. Haha

Winter Formal, toiselta nimeltään Winter Prom on nimestäänkin päätellen hyvin formaali ja hieno tilaisuus. Pojat pukeutuvat pukuihin ja tytöt yleensä iltapukuihin. Huomasin tosin, että Utahin konservatiivisesta statuksesta ja Winter Promin formaalista pukukoodista huolimatta tansseissa näkyi ties mitä vesirajaa, hieman liian lyhyttä niin formaaliin tilaisuuteen. Tuli ihan neijän Suomen bileet mieleen haha!:D Mie valitsin kuitenkin pitkän iltapuvun (helkkarin kalliin vielä...), koska enpä pääse tollaisia liian usein pitämään!
Iltapäivällä valmistauduin ja sitten Erin tuli hakemaan mut. Kokoonnuttiin tyttöjen kanssa jonkun talolle (en yhtään muista nimiä..) ja siitä lähdettiin isommalla autolla hakemaan deittejä. Koska Winter Prom oli tyttöjen choice, tytöt hakivat pojat ja järjestivät illan. Mun oli pitänyt ostaa aiemmin kukka pojalle (mikä hitto on ton oikea nimi) ja Jesse oli hommannut mulle käteen tollaisen kukkakoristeen ja siinä hakiessa vaihdettiin niitä. Tarvittiin tosin Jessen äidin apua, kun kummallakaan ei ollut mitään hajua, miten noi laitetaan :D
Kun oltiin haettu meidän deitit, mentiin Lilyn talolle ottamaan kuvia. Otettiin ryhmäkuvat ulkona ja sitten siirryttiin sisälle hengailemaan ja ottamaan kuvia pareista.
Kuvien ottamisen jälkeen lähdettiin syömään johonkin italialaiseen paikkaan, missä meillä oli pöytävaraus. Ravintolasta lähdettiin tansseihin, mitkä järjestettiin jossain suuressa juhlapaikassa. Tansseihin yleensä mennään puolesta tunnista tuntii myöhässä. Tanssipaikalla jytä soi ja ihmiset tanssivat. Jotenkin mulle tuli mieleen vaan ala-asteen ja seiskaluokan mokudisco. Vanhemmat ja opettajat kyttäsivät salin reunoilla ja yrittivät näyttää cooleilta ja bilemusiikin tahdissa ihmiset tanssi sumpussa ja hitaiden tullessa tanssahdeltiim söpösti pyörien awkwardisti ympyrää.. Luulin, että noi oli täysin selvät juhlat, mutta kuulin myöhemmin, että oli siellä jokunen muuta kuin vettä ja limskaa ottanutkin.


Meidän ryhmä oli päättänyt jättää aktiviteetin iltaan, jotta ei tarvitsisi hikoilla ennen tansseja. Mentiin Airbourneen, trampoliinimestaan, pomppimaan ja hillumaan. Taas tuli lapsuusmuistot vain mieleen! Jaksettiin hyppiä siellä parisen tuntia ja siitä jatkettiin jonkun meidän ryhmän tytön luokse katsomaan leffaa porukalla ja juttelemaan. Erin, minä ja Luca ei kuitenkaan jaksettu olla siellä kovin kauaa ja päädyttiin lähtemään joskus yhden kahden aikoihin muiden jäädessä sinne varmaan aamuyöhön asti. Siitä menin Maylisin luokse yöksi, että päästii kertomaan illankulusta, kun oltiin eri ryhmissä niin ei keretty hirveesti juttelemaan illan aikana!

mie ja Rose kun oltiin vaihtamassa tanssikamppeita casuaalimpaan ja trampoliiniystavallisempaan asustukseen!
Helmikuussa ollut Sweet Heart Sadies oli luonteeltaan kovin erilainen kuin Winter Prom. Ei ollut nättejä mekkoja, korkokenkiä eikä liiemmin meikkejäkään. Tähän alkuun sanoisn kuitenkin, että mulla oli sata kertaa kivempaa näissä tansseissa, johtuen siitä, että tällä kertaa olin ihanien tuttujen ihmisten kanssa samassa ryhmässä ja mulla oli ihan super kiva deitti!

Nämä tanssit järjestettiin perjantai-iltana, mikä sinänsä oli typerää, kun piti suoraan koulusta rientää Millan luokse, minne kokoonnuttiin koko porukalla. Meidän ryhmään siis kuului aikalailla sama porukka, joiden kanssa suurimmaksi osin joka viikonloppu hengaillaan. Millan deittinä oli Spencer, Erikka pyysi poikaystäväänsä Joeya, Jasmine oli Noahin kanssa, Nova Ethanin ja mun deittinä oli tosiaan Trevyn. Hengailtiin aluksi Millan luona ja suunniteltiin iltaa. Haluttiin, että koko ryhmällä olisi samanlaiset paidat ja sitten muut keksivät, että pitäisi olla suomalainen teksti, kun ryhmässä kerta on kaksi fabulous suomitypyä. Siispä lähdettiin ostamaan Walmartista XL-kokoiset (Noah otti jonkun XXXXL-kokosen vissiin haha) mustat paidat ja spray-värejä. Sitten mentiin takaisin Millan luokse ja teipillä askarreltiin paitoihin tekstit, mitkä haluttiin niihin (tähän nyt ISO huomio, että ei tosiaan ollut mun tai Millan idea noi tekstit.. Minkä myö sille voidaan, että meijän kaverit on vähän tollasia haha). Sitten sprayattiin paidat ja tuloksena hienot tekstit paidoissa. Kuivateltiin hetki ja sitten vaan päälle photoshootin aika! Otettiin kuvia koko ryhmästä, tytöistä ja pojista erikseen ja sitten vielä pareista. Kuvien oton jälkeen lähdettiin syömään sushia johonkin sushipaikkaan. Ennen tansseihin menoa piipahdettiin sellasella pelisalissa pelailemassa jotain kolikkopelejä XD Sitten mentiin tansseihin, jotka järjestettiin Olympus High Schoolilla. Tuolla tuli taas kunnon ala-asteen disco vibat, kun ihmiset tanssi hulluna massamusiikin tahtiin ja vanhemmat vahti salin reunoilla haha. Oltiin siellä ehkä reilu tunti ja sitten mie, Trevyn, Erikka ja Joey lähdettiin hakemaan ilmaista jäätelöä Trevynin työpaikalta muiden jäädessä vielä tanssimaan. Tavattiin sen jälkeen Spencerin luona hot tuben merkeissä. Ollaan muuten oltu porealtaassa varmaan joka viikonloppu, korvaa melko hyvin saunaa!
Mie lähdin väsymyksen ja huonon olon takia puolen yön jälkeen himaan muiden jäädessä katsomaan leffaa. Oli kyllä tosi kiva ilta, näiden ihmisten kanssa ei voi olla kuin hauskaa!


Tässä nyt way too long selostus jenkkien koulutansseista, mutta toivottavasti kelpasi :) Kysyä saa lisää toki. Mun mielipide high school tansseista on se, että ne on ehkä vähän liian yliarvostettuja. Ne ei oo lukeutunut mun vaihtovuoden kohokohtiin, vaikka toki oli ihan mukavaa kokea vähän jotain erilaistakin.