Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salt Lake City. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salt Lake City. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. lokakuuta 2013

There's always sunshine after rainy days

Mun paraskaveri MIRA julkaisi blogissaan videoita mun vikasta päivästä Suomessa. Postaukseen pääsee TASTA
Ite hajoilin noille videoille, joten tota.. XD Enjoy!
Martin (Ecuador), Luca (Sveitsi), mie, Lari ja Annukka (Suomi), Marcus (Tanska)
Nyt Amerikkakuulumisiin.. Vietin just ehkä parhaimman syysloman ikinä! Kaks sanaa; oon onnellinen. Väliin voisi lisätä vielä yhden voimasanan, mutta pidetään nyt blogi asiallisena.

Keskiviikkona aloitin syyslomailun laskettelukamojen vuokraamisella. Se tuli yllättävän edulliseksi, reilu sata dollaria koko kausi. Illalla lähdettin perheen kanssa Provoon hakemaan mun kanssa USA:an matkustanutta ihanaa Annukkaa meidän luokse viettämään pitkää viikonloppua. Illallistettiin jossain buffetissa host perheinemme. Kun nähtiin toisemme, juostiin vaan kiljuen halaamaan ja puheesta ei meinannut tulla loppua, kun oltiin niin innoissamme! Automatkalla takaisin Salt Lake Cityyn pälätettiin sellaista tahtia, että hostitkin järkytty puhenopeutta haha.

Keskiviikkoilta meni chillaten täällä meillä ja lähiympäristössä. Valvotiin aamuyöhön asti, kun juttua yksinkertaisesti vaan riitti ja riitti.
Torstaina heräiltiin hitaasti ja laittauduttiin pitkään. Iltapäivällä mentiin Downtowniin host äidin kyydillä näkemään kolmatta tyyppiä meijän suomiporukasta, Laria, joka siis matkusti meidän kanssa Atlantin yli. Lari ja sen host veli Marcus Tanskasta tulivat niiden host isän kanssa Floridasta Utahiin, kun host dadilla oli konferenssi täällä. Oli ihan huippua nähdä Lari ja tietenkin myös Marcus!
Kierreltiin, shoppailtiin, juteltiin ja hengailtiin ympäri SLC:n keskustaa. Joku ehkä muistaa, kun kerroin, että Lari oli ihan ilmiömäinen suunnistamisessa lentokentillä ja New Yorkissa. No, ei sen suuntavaisto pettänyt tälläkään kertaa. Siinä samalla kun mie, "paikallinen", ainoa, joka asuu Salt Lakessa, seikkailin keskustassa ihan vailla mitään hajua, missä ollaan, Lari taas löysi joka paikkaan, eikä eksytty tälläkään kertaa. Kiva kun toi yks floridalainen osaa paremmin SLC:n ku mie, joka oon asunut täällä yli kaks kuukautta..

Illan tullessa mentiin Annukan kanssa katsomaan Highlandin peliä. Nähtiin siellä sveitsiläinen vaihtari Luca ja sen kaveri, ja lyöttäydyttiin niiden seuraan. Mulla oli pelissä ekaa kertaa oikeasti kivaa, kannustin ja kiljuin siellä kuin mikäkin! Harmi, kun toi oli vika home game. Lucan kaverin Kirbyn lähtiessä dinnerille isänsä kanssa jäätiin kolmisin sinne. Pelin jälkeen mentiin Sugar Houseen kahville. Sen jälkeen Kirby pyysi meitä hengailemaan sen, Joshin ja Fionan kanssa.
Ajeltiin myöhään illalla, seikkailtiin Tanner Parkissa ja syötiin Dee's:ssä keskellä yötä. Pikkusen kotiintuloajan jälkeen tultiin kotiin Annukan kanssa. Ekaa kertaa mulla tuli sellainen fiilis, että mie en halua Suomeen.

Kirby and me
Ekaa kertaa mun nimi kirjoitettiin Star Bucksissa oikein!!
Fiona, Kirby, Josh, mie, Annukka ja Luca

Perjantai alkoi aika samalla tavalla kuin edellinenkin. Lähdettiin taas hengailemaan Larin ja Marcusin kanssa Downtowniin. Mentiin syömään mun lemppariravintolaan Tucanosiin ja sen jälkeen tavattiin Luca Gatewaylla. Mentiin porukalla seikkailemaan taas City Creekiin ja siellä meidän seuraan liittyi vielä Martin Ecuadorista. Oli ihan mielenkiintoista selittää kaikille aksenttiemme perään kyselijöille, että "me kolme ollaan Suomesta, toi yks on Tanskasta ja toi toinen Sveitsistä, nii ja toi yks on Ecuadorista!". Ja kaikki luuli mua ja Annukkaa siskoksiksi blondien hiusten ja samankaltaisten nimien takia :D
Torstaina ja perjantaina oli aivan sairaan hauskaa ja oli niin ihana nähdä Annukkaa ja Laria. Kun sanottiin Larille hyvästit seuraavaksi kahdeksaksi kuukaudeksi (Lari optimistina käytti sanoja seitsemän ja puoli kuukautta...) meikä porasi silmät punasina. Vihaan hyvästien sanomista. En halua kuvitella millanen vesiputous oon sitten ensi kesänä..

Hienosteluu
My sister from another mother!
Hullut otti mun kameran, ku olin hetken poissa..

Perjantai-ilta jatkui mun tunteittenpurkauksen jälkeen perheillallisen lomassa. Sen jälkeen lähdettiin Annukan ja Lucan kanssa haunted houseen, Nightmare on 13th nimiseen. Jouduttiin jonottomaan järjettömän kauan, mutta oli se kyllä sen arvoista. Säikähtelin koko ajan ja kurkku on vieläkin kipeänä siitä kirkumisesta. Haunted housen jälkeen Josh tuli hakemaan meidät ja mentiin hengailemaan H Rockille. Kaikilla high schooleilla täällä Utahissa on siis maalattu kirjain tuolla vuorilla. Highlandin kirjain on loogisesti H. Kiivettiin sinne H:n päälle ja täytyy sanoa, etten ole nähnyt ikinä mitään niin hienoa. Sieltä näkyi koko Salt Lake City!
Yöllä hengailtiin vielä porukalla meidän luona. Kolmen aikaan yöllä pojat lähti kotiin ja myö vielä Annukan kanssa valvottiin, vaikka tiedettiin aamun aikasesta herätyksestä. Ollaan vaan niin kovia puhumaan, haha!

IMG_20131018_214357
Nightmare on 13th:iin menossa!
IMG_9974


Lauantaiaamuna herättiin vähän seitsemän jälkeen ja oli tarkoitus lähteä siskoni Annikan ja hänen poikaystävän Chadin kanssa ostamaan lasketteluvaatteita jostain kirpparitapahtumasta. Yritin nostaa käteistä ja jostain syystä mun oma kortti ei toiminut (se ei itseasiassa ollut toiminut Downtownissakaan, joten olin käyttänyt iskän korttia) ja vielä tää ääliöblondi oli sitten hukannut shoppailureissuillaan isinkin luottokortin, että tällä kertaa ei lähdettykään lasketteluvaatteita ostamaan....
Aamupäivällä Annukan host perhe tuli hakemaan sitä ja haikein mielin sanottiin heipat. Onneksi asutaan kuitenkin vaan muutaman tunnin päässä toisistamme, ni voidaan vierailla toisillamme useamminkin!

Lauantaipäivä jatkui rentoillen ja skypetellen suomityyppien kanssa. Odotin vaan iltaa koko päivän haha! Illalla nimittäin Josh vei mut treffeille. Alunperin niiden piti olla tuplatreffit, mutta loppujen lopuksi mentiin vaan kahdestaan yhteen puistoon ja sen jälkeen haunted houseen. Tällä kertaa Fear Factoryyn. Se oli vielä pelottavampi ku edellinen! Kävin itkemään siellä, kun olin niin paniikissa haha. Näyttelijät tuli ihan lähelle ja ne oli niin huikeen karmivasti maskeerattuja, että sai oikeasti olla peloissaan! Fear Factorysta löytyi siis zombeja, pellejä, moottorisahamurhaajaa ja paljon muita kauhuleffoista tuttuja tyyppejä. Josh sai leikkiä sankaria, kun pelasti mut noilta kaikilta hirviöiltä haha.
Noilla treffeillä oli oikeasti kivaa. Ilta päättyi kylläkin vähän hassusti, kun Joshin auto päätti sanoa sopimuksen irti eikä enää käynnistynyt. Pienten vaikeuksien kautta Joshin äiti tuli hinaamaan auton ja saatiin sen auto lainaksi, että Josh sai palautettua mut kotiin kahden maissa.

Sunnuntaina käytiin Millan kanssa aamulla salilla ja sen jälkeen hengailtiin niillä ja jaettiin syyslomakuulumiset. Iltapäivällä mentiin perheen kanssa elokuviin katsomaan Captain Phillipsiä. Oli muuten hyvä leffa! Illalla oli taas perinteinen family dinner. Hostit halusi tavata kovasti Joshin, joten kutsuin sen meille dinnerin jälkeen ja hengailtiin sitten meillä.

Oli aivan paras pidennetty viikonloppu ja kuten sanoin, fiilis on ihan mahtava! Oli ihana nähdä Annukkaa ja Laria, tutustua uusiin ihmisiin, opettaa muille suomenkieltä (kiva kun Lari opetti Marcukselle tyhmän blondin..), shoppailla, käydä kivoilla treffeillä ja vaan hillua myöhään ulkona. Kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen tuntuu hyvältä, kun vihdoin kaikki alkaa sujua.

Instagramissa oon tosiaan nimellä @annikajuuliaa ja mun ASK.fm:iin pääsee TASTA

perjantai 27. syyskuuta 2013

Turn your cants into cans and your dreams into plans




Eilisen minipostauksen jälkeen nyt tulee ihan pitkää stooria lähiaikojen tapahtumista. Viime viikonloppu oli niin ihana, etten voi kuin hymyillä idiootin näköisesti ja olla onnellinen! Perjantaina mentiin Highlandin football peliin ja oli tosi kivaa. Mulla meinasi kyllä tulla kiire, kun skypettelin vaan rauhassa Miran kanssa ilman ajankulun tajuamista ja yhtäkkiä pitikin 20 minuutissa hoitaa suihkussa käyminen, laittautuminen ja vielä hakea ranskalainen vaihtari meille! Onneksi mun ihana mom sitten haki Maylisin mun vanhemman host siskon kanssa ja miekin ehdin laittaa itseni ihmisen näköiseksi. Peliin mentiin Cecin ja sen veljen kanssa. Tavattiin siellä myös muita vaihtareita ja jotain Cecin kavereita.
Pelattiin East High Schoolia vastaan (meijän koulun pahin vihollinen) ja jotkut High School Musical fanit tajuaakin tässä kohtaa sen olevan se koulu, missä kyseiset leffat on kuvattu. Oli aika siistiä kävellä Eastin takapihan poikki ja katsella ruokalaan ikkunasta ajatellen, että tuolla mun lapsuuden idoli Zac Efron lauleskeli Vanessa Hudgensin kanssa!
Vaikka oon hehkuttanut jenkkikoulujen high school spiritiä, oli tuolla pelissä ihan omaa luokkaansa. Peli oli Eastin Homecoming-game, joten siihen oli todellakin panostettu. Katsojia oli molemmilla kouluilla ihan hurjan paljon ja kaikki vaan huusi, kiljui, hyppi ja kannusti omaa joukkuettaan, huikeeta! Meille meinasi itseasiassa käydä hassusti, kun etsittiin tietä vieraskatsomoon ja seikkailtiin sitten jossain Eastin oppilaitten joukossa ja ne ei hirveesti tykännyt ni meinattiin sitten saada sprayta päällemme :D Pelin jälkeen oli myös ilotulitus.
Highland hävisi tällä kertaa, mutta silti koko koulu kannusti futisjoukkuetta ihan loppuun asti. Pelin jälkeen oli suunsoittamista ja huutelua puolin ja toisin, kaikki puolusti meijän joukkuetta vaikka turpaan tuli oikein kunnolla, olisko ollut 29-7. No, tällä viikolla on meijän Homecoming-peli, joten toivottavasti sitten voitetaan! Let's go Highland, let's go!

IMG_20130920_194651

Pelin jälkeen mentiin hengaamaan Cecin luo parin kaverin kanssa. Vaikkei myö tehty siellä oikein mitään erikoista, mulla oli silti kivaa koko ajan. Oon alkanut saamaan omaa luonnettani takaisin ja oon itsevarmempi. Oli ihanaa vaan hengata rennosti ja viettää perjantai-iltaa. Niitä ihmisiä katsoessa tuli tunne, että hei mulla on kavereita.
Cecillä oli myös kahvinkeitin ja pääsin siis ekaa kertaa yli kuukauteen juomaan kunnon keittimessä keitettyä kahvia. Olin niin suunnattoman iloinen, kun näin heillä ton kapistuksen ja todella maltillisena ihmisenä keitinkin sitten 10 kuppia kerralla. En juonut itse kuin kuusi..

IMG_20130920_225910

Lauantaina oli herätys kahdeksalta, puoli ysiltä kuitenkin vasta nousin. Yhdeksän jälkeen lähdettiin mun perheen kanssa Farmer's Marketiin. Ne on sellaset maalaismarkkinat, jotka tosin järjestetään kaupungilla. Myytävänä oli koruja, vaatteita, käsitöitä, koriste-esineitä, ruokaa, hedelmiä ja vihanneksia sekä kaikenlaista krääsää. Itse en ostanut sieltä kuin yhden pienen jutun mun rakkaalle pikkusiskolle. Oli muuten hyvä, kun siellä sai maistella kaikkia hedelmiä, kun en ollut aamupalaakaan ehtinyt syömään!
Markkinoiden jälkeen mentiin käymään host äidin äidin haudalla viemässä kukkia, kun hänellä olisi ollut lauantaina syntymäpäivä. Hautausmaat on täällä aika erilaisia kuin Suomessa. Hautakivien sijaan täällä on laatat maassa, mihin on kaiverrettu vainajan nimi.
Käytiin lauantaina mumin ja siskojen kanssa syömässä sellaisessa hassussa ravintolassa, missä tilataan soittamalla puhelimeen. Käytiin siellä pari viikkoa sitten Millan ja sen kavereiden kanssa. Mua naurattaa edelleen, että tossa ravintolassa ei oo tarjoilijoita, vaan ensin tilataan soittamalla keittiöön ja sitten haetaan itse ruuat tiskiltä haha. Söin tuolla muuten ekaa kertaa Jenkkilässä ollessani hampparin!


Iltapäivällä se poika, jonka ihanasta tavasta kysyä puhelinnumeroani kerroin pari viikkoa sitten, yllätti mut täysin. Yhtäkkiä lepäillessäni sängyllä, sain puhelun pelkästä numerosta. Puoliunessa vastailin puhelimeen ensin suomeksi ja sitten sönkötin englanniksi jotain "who are you?". Jens soitti mulle ja sanoi, että haluaa hengailla. Oli meillä ollut siitä puhetta aiemminkin, mutta se ilmoitti perjantaina, ettei voi olla viikonloppuna, kun sen vanhemmat käskee sen tehdä läksyjä (jepjep, täällä jotkut vanhemmat oikeesti tekee tota..). No, ajattelin sitten puhelun jälkeen, että hengaillaan vasta illalla, kuten täällä on yleensä tapana. Jens sitten laitto viestin, että tulevat pian hakemaan mut. Edelleen ajattelin, että "soon" tarkoittaa jotain paria tuntia, kuten usein monet tuppaa tekemään. Aloin siinä skypetellä rauhassa mun kavereiden kanssa, kun yhtäkkiä mun sisko Annika huutaa, että joku odottaa mua ovella. Paniikissa pakkeloin vähän naamaa ja vetäisin jonkun paidan päälle, kiirehdin ovelle ja Jenshän siellä odotti mua. Palasin vielä huoneeseen lopettamaan skypepuhelun ja nappasin laukun mukaani. Kyllä oli hehkeä fiilis siinä, mieltä lämmitti kuitenkin, kun Jens sanoi "you look pretty today, like always".

Autoon tullessa mulle selvisi, että ollaan menossa tuplatreffeille Jensin yhden kaverin ja sen deitin kanssa. Ekaksi mentiin rullaluistelemaan ja se olikin ihan kivaa, vaikka Jens, "kovisjenkkifutari", ei osannutkaan rullaluistella yhtään XD Ja myö vielä sovittiin, että mennään joskus luistelemaan ihan jäälle, haha!
Rullaluistelun jälkeen mentiin ostamaan liput leffaan ja sitten odottelemaan leffan alkua frozen joghurtin pariin. Jos joku on täällä hyvää niin frozen joghurt! Greek joghurt + mansikat = taivaallista!!
Leffan nimeä en nyt hyvällä tahdollakaan muista, mutta se oli joku zombileffa. En yleensä tykkää sellaisista, mutta tää oli tosi hyvä. Säikähtelin vaan ihan koko ajan.

Elokuvan jälkeen vietiin Jensin kaverin deitti kotiin, kun sen kotiintuloaika tuli. Sitten mentiin poikien kanssa Mäkkäriin ja uskokaa tai älkää, se oli mun eka kerta Mäkkärissä Jenkeissä ollessa! Eiku kävinhän mie ostamassa yhdelle toiselle vaihtarille New Yorkissa Mäkissä pirtelön, että se pääs vessaan XD

Myöhään illalla mentiin vielä hillumaan johonkin puistoon ja mulla oli niin kivaa! Tykkäsin hengata Jensin ja sen kaverin kanssa, ne on hyviä tyyppejä. Lopuksi ne toi mut himaan ja Jens saattoi herrasmiesmäisesti ovelle. Jenkkipojut tosiaankin on kohteliaisuudessa a way more better kuin suomalaiset äijät. Tosiaan treffeillähän on ihan itsestäänselvyys, että poika maksaa kaiken ja oven avaaminen tytölle on välttämättömyys. Okei, tosta ekasta kohdasta en hirveesti pidä, kun haluisin kuitenkin maksaa omat menoni ITSE. Maassa kuitenkin maan tavalla, eikö ;)

Sunnuntaina mun piti mennä mun siskon Annikan kanssa aamulla aikaisin hierontaan, mutta koska olin nukahtanut yöllä vahingossa (lattialle, skypettäessä kaverin kanssa...... en tiiä kuinka toi voi olla mahdollistaXD), en ollut laittanut herätystä soimaan, eikä Annikakaan ollut saanut mua hereille, niin en nyt sitten tällä kertaan päässyt hierottavaksi. Heräsin sitten pitkästä aikaa myöhään, vasta puolilta päivin! Sovittiin kuitenkin, että mennään joku toinen kerta hierontaan.
Iltapäivällä meille tuli paljon sukulaisia, pääosin mumin puolelta, mutta myös host dadin äiti eli grandma oli paikalla. Tapasin lisää serkkuja ja heidän kumppaneitaan. Syötiin tortilloja, juteltiin (okei mie istuin tuppisuuna ja vastailin vaan jos joku kysyi jotain) ja dinnerin jälkeen mentiin pelaamaan kirkolle korista. Aluksi emmin osallistumista peliin, mutta onneksi menin. Se oli ihan huippukivaa, enkä ollut edes huono haha. Pelailun jälkeen syötiin jälkkäriksi persikkapiirakkaa ja jätskiä. Vieraat lähtivät joskus yhdeksän maissa ja sitten myö lähdettiin Annikan kanssa viemään grandmaa kotiin. Musta on tosi ihanaa täällä, kun aina hyvästellessä halataan kaikkia ja sanotaan "I love you". Ois kiva, jos Suomessakin näytettäisiin, että välitetään myös halauksin ja sanoin. Grandma on niin ihana mummeli, aina se haluaa opettaa mullekin kiinaa ja nyt osaankin kiinaksi, "rakastan sinua", "rakastan sinua vielä enemmän" ja "minäkin rakastan sinua".

Mun koulussa alkoi tänään Homecoming-viikko, mutta siitä lisää sitten loppuviikosta tai ensiviikolla. Koulu menee edelleen hyvin ja muutenkin asiat sujuvat päivä päivältä paremmin :) Kaikissa aineissa mulla on vähintään B, paitsi Astronomiassa C+. Cecistä ja musta tullut ystäviä ja voi että oon ilonen, että tapasin tän tytön! Toinen suomivaihtari näillä hoodeilla eli Milla on myös niin huipputyyppi ja sille mie taidan aina ensimmäisenä nillittää typerät jutut ja toisaalta kertoa, kun kaikki pienimmätkin ilonaiheet. Ranskavaihtari Maylis on myös niin ihana tyttö!! Vaikka Ranska ja Suomi saattaa olla tosi erilaisia maita, kyllä huomataan koko ajan kuinka samalla lailla ajatellaan asioista. Eurooppalaisuus yhdistää :D
Yks päivä eräs tyttö meijän koulusta alkoi yhtäkkiä tekstaamaan mulle ja yllätyinkin, kun tää tyttö oikeasti alkoi kysellä mun elämästä ja ehdotti, että hengaltaisiinkin. Näinkin pienet jutut saa mut hymyilemään idiootin näköisenä monta päivää. Mulla alkaa myös olemaan täällä rutiinit ja tiedän jo suunnilleen miten asiat rullaavat. Koulussa en kulje enää haahuillen suu auki ja ihmetellen, mitä ympärillä tapahtuu. Tiedän, millaiset käytännöt koulussa on ja tunnen opettajat suht hyvin. Tiedän millä tunnilla voi tekstata, ketä opettajaa kutsua etunimellä, mihin kokeisiin tulee opiskella ja kenen kanssa hengata milläkin tunnilla. Esimerkiksi US Governmentin tunnit höpötän vaan takana istuvan tytön kanssa, saksassa hierotaan toistemme selkiä yhden pojan kanssa, tanssissa hengaan Christyn, Kadrijan ja Madin kanssa, Adults Rolesissa opettaja kirjoittaa mulle aina tsemppaavia viestejä, Language Artsissa Luke kysyy multa joka kerta Angry Birds-purkkaa ja Astronomiassa kopioin aina sen muistiinpanot, kun en itse jaksa tehdä omia. Joskus tulee tietenkin vähän takapakkia ja surkeampia fiiliksiä, mutta yleensä niihin auttaa ihanat ihmiset mun ympärillä tai vähintään päikkärit. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon saanut luotua tänne elämän. Se on hieno tunne, kun ekaa kertaa elämässä on pärjännyt yksin.

ranskalainen Maylis 
Ihana Milla!

IMG_20130926_094558

Tässä vielä pieni loppukevennys superpitkän postauksen päätteeksi. Tosiaan hain yks päivä mun PowerSchoolin (vähän kuin Wilma tai Koulunet Suomessa, mistä näkee arvosanat (oh gosh, meinasin kirjottaa gradet....) ja poissaolot) tunnukset ja kerroin sitten kirjaston tyypille olevani vaihto-oppilas SUOMESTA.. Sain ohjeet espanjaksi.