Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste visa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste visa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Visa of the USA

Hi!

No, nyt on viisumiasiat hoidettu - onneksi! Voi hyvää päivää mikä homma tossakin oli. Ensinnäkin viisumihakemuksen ohjeet tuli mulle todella myöhään, joten itse hakemuksen täyttö täytyi tehdä yhdeltä istumalta. Hakemuksen täytössä meni ehkä parisen tuntia. Sain ohjeet päivää ennen Ruotsiin lähtöä, joten pieni hoppu tuli. 
Hakemus ei ollut pitkä, ainakaan niin pitkä kuin kuvittelin. Ohjeet olivat ainakin mun mielestä vähän sekavat ja välillä meinasi hermot mennä. Varsinkin sevis- ja viisumimaksun maksaminen tuotti päänvaivaa.
Viisumihakemus tehtiin netissä, englanniksi. Täytyi täyttää paljon tietoja itsestä, perheestä, isäntäperheestä, koulusta, tulevasta koulusta.. Jotkut kohdat aiheuttivat päänvaivaa, mutta jos niihin ei löytynyt ohjeista ratkaisua, Exploriuksen USA:n 2013-2014 vaihtareitten Facebook-ryhmästä  löytyi apua. Toivottavasti täytin kaikki tiedot oikein! Älyttömimpiäkin asioita piti varmistaa, kuten: Suunnitteletko kansanmurhaa? Aiotko harjoittaa prostituutiota Yhdysvalloissa? Kuulutko terroristijärjestöön? Rahoitatko terroristien toimintaa? Ja niin edelleen.. :D Lisäksi mun piti nimetä kaksi henkilöä perheeni ja sukulaisteni ulkopuolelta, jotka voivat varmistaa tietoni todeksi. Sellaisen vinkin annan, että se numerosarja, jonka saa aluksi, kannattaa laittaa ylös, että pääsee kirjautumaan takaisin hakemukseen. Ite kirjoitin sen mun käteen haha. Ja tosiaan kannattaa tallentaa hakemusta aina uudelle sivulle mentäessä, sillä sivusto saattaa välillä kirjata ulos itsestään ja ilman erillisiä tallenuksia täyttämäsi tiedot eivät välttämättä tallennu.
En kyllä usko, että mihinkään muuhun maahan kuin Yhdysvaltoihin on näin vaikea lähteä. Vaaditaan kaikkia todistuksia ja varmistuksia, leimoja, virallisia papereita..

Jos jollain on vielä viisumin haku edessä tai tulee jotain kysyttävää, multa voi ehdottomasti kysyä apua siinä! Ymmärrän tosi hyvin, jos jonku muunkaa mielestä toi ei oo ihan simppeli juttu :D




Viisumihaastattelu oli mulla 14.6 Helsingin USA:n suurlähetystössä. Ensin kokoonnuttiin muiden Exploriuksen vaihtareitten kanssa viereiseen kahvilaan ja siellä meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin, joissa haastatteluun menimme. Mie olin ihan ekassa ryhmässä. Onneksi mun kanssa olleet vaihtarit olivat vähän skarpimpia kuin mie, sillä jos oisin yksin joutunut konsulaattiin menemään, niin en olis varmaan löytänyt sinne tai osannut tehdä mitään! Joten tosi kiva, kun ei tarvinnut yksin mennä.
Suurlähetystö oli perusasunto, jonne mentiin summeria painamalla, jonka jälkeen jokaisen piti sanoa nimensä. Tämän jälkeen kerrottiin reittiohje, joka multa ainakin meni ihan ohi. Kerroksia ylempänä konsulaatin ovella viranomaisen asuun pukeutunut mies otti ensin meiltä kaikilta passit ja sitten yksitellen mentiin asuntoon, jossa eka suoritettiin turvatarkastus. Ne ketkä on olleet lentokentällä, niin tietää millainen se on. Metallinpaljastimen läpi kuljettua mut tarkastettiin lisäksi sellaisella hälyttimellä (?) vai mikä lie onkaan. Ja sillä tarkastettiin ihan jalkateriä myöten, joten tarkkaa oli!
Tarkastuksen jälkeen vein paperini sellaiselle luukulle seuraavaan huoneeseen, jossa äkäinen mies otti ne. Tosiaan tonne viisumihaastatteluun tuli ottaa muutama paperi (löytyy viisuminhakuohjeista, että mitkä kohdat tuli tulostaa, jotain kuitteja maksuista ainakin) ja passi (+ värillinen passikuva, jos sitä ei saanut ladattua hakemukseen netissä) sekä nimellä kirjattu ja 6.20€ postimerkkejä sisältävä kirjekuori, jossa edellä mainitut laput palautettaisiin takaisin. Lisäksi saimme omat viralliset lomakkeemme kahvilassa ennen konsulaattiin menoa, ja myös se annettiin konsulaatin luukulle. Papereiden luovuttamisen jälkeen menin odotustilaan muiden kanssa. Odotellessamme sinne tuli myös seuraavien ryhmien vaihtareita ja juteltiin siinä samalla. Välissä aina kutsuttiin vuorotellen oppilas kerrallaan seuraavalle luukulle sormenjälkien ottoon. Se sormenjälkienotto ainakin mun kaltaiselle blondille taisi olla liian haastavaa :D En aluksi tajunnut, että pleksissä oli kuvaohje ja yritin vain kuunnella epätarkkaan mikrofoniin puhuvan naisen englanninkielistä opastusta ilman tulosta. No, sitten kun huomasin ohjeet, niin saatiin sormenjäljetkin otettua!
Sormenjälkienoton jälkeen siirryin takaisin odotustilaan, jossa ehdin taas jutella muiden kanssa. Hetken kuluttua mut pyydettin haastatteluun, joka siis kesti ehkä 30 sekuntia. Eli ei se mikään kuulustelu ole! Aivan turhaan jännitin sitä. Haastattelija vain pyysi englanniksi kertomaan vaihto-oppilasohjelmastani. Kerroin meneväni Utahiin Salt Lake Cityyn, ja että opiskelen high schoolissa ja asun host perheen luona. Haastattelija totesi tähän: Wow, that sounds wonderful! En kuitenkaan usko, että hän edes kuunteli mitä sanoin, kun touhusi siinä samalla jotain muuta haha :D

 Haastattelu oli ohi ennen kuin huomasinkaan ja kokonaisuudessaan koko juttu kesti ehkä puolisen tuntia. Sitä on turha stressata. Melko liukuhihnameininkiähän se oli, helppo juttu!

Kirjekuori, missä passini tuli takaisin ja, joka sisälsi sen tärkeän ennen haastattelua jaetun lomakkeen (sellainen paperi, joka tarvitaan mukaan Jenkkeihin ja jonka hukatessani täytyisi pulittaa parisen sataa dollaria..), tuli parissa päivässä, vaikka meille sanottiin sen tulevan viikon sisään, eli ripeää toimintaa konsulaatilta.

Ketä muita Exploriuksen vaihtareita oli 14.6 viisumihaastattelussa?

Ainiin varmistettiin mun lähtöpäivä Exploriukselta ja tosiaan 7.8 suuntaan kohti New Yorkia ja 10.8 Salt Lake Citya softlanding campin jälkeen!

Hi!

I had a Visa interview 14th of June in Helsinki. Even I was a bit afraid at first, I must say it was a piece of cake! The interview last only 30 sec. The Visa application was kinda funny 'cause there were lots of weird questions like "Are you a terrorist?" or something like that. Still it took lots of time, about couple of hour. I had to hurry up 'cause I made it a last evening before my trip to Sweden!

I'm happy I've got a Visa now and I don't need to stress about it anymore! Now I can focus to wait 7th of August when I'll take a flight to New York! 10th of August I travel to Salt Lake City, I really can't wait!

torstai 6. kesäkuuta 2013

Lazy days

Hi! 
Niin kuin edellisessä postauksessa mainitsinkin, reissattiin mun perheen mökille Kotkan saaristoon, tarkemmin sanottuna mökki sijaitsee Kuutsalon lähellä. Tällä reissulla veneiltiin, käveltiin ympäri saaria, otettiin aurinkoa, syötiin hyvää ruokaa, uitiin (miekin heitin talviturkin!) ja vaan rentouduttiin. Tosi kivaa oli, ainut miinus mökkeilyssä on ne hiton hyttyset!
Keskiviikkoaamuna skypettelin host-perheeni kanssa ja näytin heille mökkiä. Heidän reaktionsa oli hassu, kun näytin ipadilla meren, joka sijaitsee ihan sadan metrin päässä mökistämme. Perhe oli ihan ihmeissään, heillä kun matkaa merelle on vähän enemmän haha :D Kovasti he myös kehuivat suomalaista luontoa! Oli niin hauskaa jälleen jutella hostien kanssa, he ovat niin huippuja!
Ylihuomenna mua kutsuukin Ruotsi, jonne mennään perheen kanssa kuudeksi päiväksi. Siitä puheen ollen en ole joidenkin lomakkeiden takia (siis jenkeillä on jotain ongelmia lähettää niitä yms) saanut vieläkään viisumihakemuksen ohjeita, joten kaiketi joudun sen tekemään Ruotsissa, mikä taas antaa lisähaastetta siihenkin hommaan. No, ei voi minkään.. Pahintahan olisi se, jos niitä ei tulisi ennen haastattelua, joka siis on ensi viikon perjantaina ja joutuisi ilmeisesti varaamaan oman ajan. Ja sehän ei olekaan mikään läpihuutojuttu näin kesällä, jolloin viisumihaastatteluaikaa on suhteellisen vaikea saada! Onko muut saaneet viisumihakemuksen ohjeita? Tai entä, ketkä sen olette tehneet, millainen se oli ja kauan sen täyttämiseen meni aikaa?

Miten vaan, on ihanaa, että on kesä ja lämmintä. On ihanaa, että on loma eikä stressiä mistään (paitsi noista hemmetin viisumijutuista..). Ja on samaa aikaan on ihanaa ja kamalaa, että päiviä Jenkkilään lähtöön on enää 62..

Mitä muut tykkää mökkeilystä?

PS. Suurimman osan kuvista on ottanut Mira !

 



2013-06-04 16.23.43-1

Grandma and me!
2013-06-03 22.45.27
2013-06-04 16.23.11-1

2013-06-04 22.04.08

2013-06-05 16.37.35

Hi!
We went to our summer cottage to Kuutsalo on Monday and we spent there three days. It was very fun to boat, walk around the islands and forest, get tanned, eat delicious food, swim and just relax. It was nice to hang out on summer cottage with the family and my best friend Mira. There is only one thing what I dislike, mosquitoes! They are so annoying. I also was skyping with my host family on Wednesday morning and it was so fun again! 
After tomorrow I and my family are going to travel to Sweden for six days. I should go to a visa interview after our trip, but I haven't got yet some stuff about visa application so maybe I should try to get some new time for visa interview. Or if those stuff come before 14th of June, I have to fill out visa application in Sweden. Uh, this is so difficult! 

What ever, it's so cool that weather is warm and summer has started. No stress, no school. There are only 62 days left to going to the USA! I'm a bit afraid but also very very very excited!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

There's no place like home

Hello!

Koti, oma koti kullan kallis, vai mitä? Tässä vaiheessa elämää mulle koti merkitsee paikkaa, jossa voin olla rennosti, oma itseni. Koti on paikka, jonne voin aina tulla. Se on myös paikka, joka määrittää myös minuutta, sitä kuka olen.

Konkreettisesti kotina voin pitää Suomea, se on kotimaani. Oon koko pienen ikäni asunut Suomessa. Kotikaupungissani Kotkassa olen myös viettänyt koko elämäni. Syksyllä koittava lähtö USA:han, Utahiin ja Salt Lake Cityyn on mulla eka muutto pois mun kotimaasta ja -kaupungista.
Ylipäätänsä tämä talo, jossa ollaan asuttu 11 vuotta, on ollut paikka, jonne palaan kavereiden luota, koulusta iltapäivällä ja bileistä viikonloppuöisin.
Koti on mitä ilmeisemmin niin mulle kuin monelle muullekin tärkeä moneltakin kantilta. Mulla on kotona, tarkoitetaan sillä sitten Suomea, Kotkaa tai tätä taloa, missä asun, hyvä olla. Välillä mietin, että hulluhan mie oon, kun oon lähtemässä kotoa kauas pois ja vielä haluan sitä niin paljon. Mulla on täällä ihan tosi upeita ystäviä ja kavereita, ja muita ihania ihmisiä mun elämässä ja välillä tuntuu järjettömältä jättää kaikki melkein vuodeksi taakseen. Kerran mulle eräs vihjasi vaihtoon lähtemiseni olevan pakoa mun elämästä. Toivottavasti ihmiset ei ajattele niin, sillä mulla ei ole mitään paettavaa, mie oon tosi onnellinen!

image

Oon miettinyt tosi paljon vaihtoon liittyviä asioita ja oikeastaan vasta viime aikoina on tullut vähän ristiriitaisiakin fiiliksiä. Haluan lähteä ihan todella paljon, mutta oon alkanut miettiä, millaista on sitten kun palaan. Asiat ovat mitä todennäköisimmin eri lailla kuin nyt. Olivathan asiat täydellisen eri tavalla esimerkiksi vuosi takaperin. Luultavammin myös mie tuun muuttumaan. Onhan vaihtoonlähteminen suuri asia, mun elämässä, jossa ei tähän mennessä mitään hirveän mullistavaa ole tapahtunut.
Mua on myös se tuttu huoli vaihtareilla, joka liittyy kavereihin. Kuinka asiat ovat, kun tulen takaisin? Joo, onhan tää turhan aikaista miettiä sitä, mutta mietinpä nyt kuitenkin. Jos ajattelen aikaa vuosi taakse päin, asiat olivat täydellisen erilailla kuin nyt. Mun elämässä oli eri ihmisiä ja elämäni ei ollut samanlaista kuin nyt, lähellekään. Mulla on nyt tällä hetkellä kaikki täydellisesti, mie oon uskomattoman onnellinen (!!), mutta entä kun tuun takaisin ja mikään ei olekaan niin kuin ennen? Toisaalta mua lohduttaa se, että ne tärkeimmät ihmiset, perhe ja parhaimmat kaverit, olivat mun elämässä vuosi sitten, kaksi vuotta sitten ja jopa kolme vuotta sitten, joten uskon että he eivät minnekään katoa kymmenen kuukauden poissaolonikaan aikana.

1368901175747
2013-05-18 16.48.17
image
Oon myös ajatellut sitä, mitä vaihtovuosi tekee mulle itselleni. Mitä muuta muutosta mussa on tapahtunut muuta kuin ne 10000 vaihtarikiloa (xD)? Äiti on varma, että mie aikuistun ja itsenäistyn :DD Aina vaan lukee vaihtariblogeista, kuinka vaihtari tuntee muuttuneensa täysin. Joskus muutokset ovat positiivisia: tuntee itsensä varmemmaksi ja itsenäisemmäksi, mutta toisaalta oon lukenut myös, kun joku tyttö itki sitä blogissaan, että tuntuu ettei Suomi sovi enää hänelle. Paristakin blogista oon lukenut, kun Suomessa tulikin hirveä kulttuurishokki ja toisilla loppuaika lukiossa oli kauheaa, kun sydän tuntui olevan toisaalla. En pystyisi kuvitella tätä fiilistä nyt, kun mulla on täällä kaikki niin hyvin. Joo, sanon kaikille, että Suomi ei ole se paikka, jossa haluan loppuelämäni viettää, mutta tällä hetkellä täällä on mun kaikki tärkeät ihmiset ja elämä muutenkin kivaa, en pystyisi kuvitella, että mua ahdistaisi elämä Suomessa.


Amerikka ja Utah tulevat syksyllä olemaan uusi kotini. Mietin vain, kauan menee, että tunnen tulevan kotini kodiksi. Siis kodiksi siinä merkityksessä kuin sen nyt tunnen. Vai tulenko koskaan ajattelemaan niin? Mietin myös, että milloin koti-ikävä siellä hellittää vai tulenko tuntemaan sitä ollenkaan? Ja jos tulen, kuinka sellaiset tuntemukset selvitän? Kai nämä fiilikset, joita oon viime aikoina kelaillut, ovat varmaan ihan tavallisia vaihtoon lähtevälle.

Oon kertonut mun syitä lähteä vaihtoon jo edellisissä postauksissa, mutta palaan tähän aiheeseen vielä vähän. Mulla on ollut jo tosi kauan halu nähdä maailmaa ja lähteä. Lähteminen ei tosiaan johdu siitä, etten voisi täällä hyvin, vaan ennemminkin uteliaisuudesta nähdä millaista muualla on. Mie en oo matkustellut paljoakaan, joten paljon on vielä nähtävää. On aivan huikeaa, että vihdoinkin ensi syksynä pääsen lähtemään, näkemään jotain uutta. Ehkä löydän toisen kodin sieltä jostain muualta? En sano, että uutta kotia, koska se kuulostaisi siltä, että korvaisin nykyisen kotini jollain muulla. Suomi tulee aina olemaan kotimaani ja Kotka kotikaupunkini. Home sweet home.

Onko muilla vaihtoon lähtevillä tai entisillä vaihtareilla ollut samoja fiiliksiä ennen vaihtovuotta? Tai ylipäätänsä onko uuteen paikkaan muuttaminen saanut ajattelemaan kodin merkitystä?


Mun pienistä murheista huolimatta odotan mun vaihtovuotta kuin kuuta nousevaa. Vaikka haaveilin pohjoisosista ja itärannikon osavaltioista, tuntuu musta nyt, etten haluaisi minnekään muualle kuin Utahiin, Salt Lake Cityyn.
En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen oon, kun oon saanut näin upean perheen. Mun host perhe on uskomattoman sydämellinen ja voin jo nyt tuntea itseni perheenjäseneksi. Tuntuu ihanalta, kun mum ja dad kutsuvat mua tyttärekseen ja host veli ja sisko pikkusiskoksi. He ovat painottaneet kuinka haluavat tehdä vuodestani ikimuistoisen ja suunnitelleet kaikenlaista ohjelmaa. Ihanaa, kun hostitkin tykkäävät matkustamisesta! Meillä synkkaa perheen kanssa tosi hyvin, jos niin voi sanoa. Skypettäminen on ollut tosi hauskaa, vaikka mie aina vähän jännitänkin. Siinä kohtaan, kun he huomaavat mun kielen menevän solmuun, host veli heittää jonku läpän ja sitten taas nauretaan :D He ovat tosi hauskoja ja rentoja tyyppejä koko perhe! Ainiin, tästä tulikin mieleen yksi hauska juttu. Sisko oli äitienpäivä viikonloppuna ostanut tipuja, säilyttänyt niitä salaa huoneessaan ja antanut äidilleen kolme tipua äitienpäivälahjaksi xD Isosisko siis tykkää paljon tipuista (koska ne on söpöjä ja ne munii munia, kun kasvavat kanoiksi) ja host dad ei ole aiemmin suostunut hankkimaan tipuja eikä se nytkään oo kovin innoissaan noista keltaisista otuksista. Haha!
Mun hostit ovat myös todella avoimia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Musta tuntuu ihanalta, että voin puhua heidän kanssaan asioista suoraan ja meillä on jo nyt hyvin avoimet välit. En voi ajatella, miten suuren virheen olisin tehnyt, jos en olisi hyväksynyt tätä perhettä silloin joskus. Oon tavattoman onnekas saadessani olla osa heidän perhettään.
Btw, siitä johtuen, että myös mun vanhemman host siskon nimi on Annika, hostit kutsuvat mua Anniksi :) Ois se A.J:kin ollut ihan jees!

Viisumihaastattelu mulla on tosiaan 14.6 klo 13, ketään muita vaihtareita, jolla olisi noihin aikoihin haastattelu?

AINIIN! Kovasti oon ollut Instagramia ja muita hömpötyksiä vastaan, mutta viime perjantaina Elle sai mut suostuteltua (pakotettua) tekemään Instan.. :D No, ei toi nyt hassumpi juttu ookaan! Sieltä mun kuulumisia voi seurailla ja varsinkin Jenkeissä ollessa toi on tosi kätevä systeemi, jos aikaa blogille ei aina ole. Instagramista mut löytää nimimerkillä annikajuuliaa !

PS. Alle 80 päivää lähtöön! Nää päivät menee niin nopeesti...

image

In English: I was thinking about what home means to me. Finland has been always my home country and Kotka the town of mine. On August I will leave this safety place and go somewhere unknown city called Salt Lake City. I have been thinking that how long time it will take that I can feel Salt Lake the home like I feel Kotka right now. There is so much to learn in the USA but still I can't wait to go! I have said this hundred times but my host family is such a wonderful people. I'm so lucky that they are my hosts. I can't to wait to meet my new family and all friends I hopefully will make!

I finally made Instagram and you can find me there with a nickname: annikajuuliaa