Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste awesome. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste awesome. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. toukokuuta 2014

Don't worry, Be happy

Pitkästä aikaan vähän ihan arkista postausta. Vaikkakin arki täällä puolen maailmaa on ollut aikamoista juhlaa viimeaikoina.

Pari viikkoa sitten mentiin Ellie Gouldingin keikalle Millan ja Maylisin kanssa. Liput oli vaan $35!! Oli ihan mahtavaa!


Edellisenä viikonloppuna mentiin Millan kanssa Salt Lake Cityn toiselle puolelle Bountifuliin pieniin hot tub-partyihin muutaman muun vaihtarin kanssa. Täytyy tähän väliin sanoa, että oon niin ylpeä meistä, kun ollaan opittu käyttämään julkista liikennettä niin taitavasti täällä! Osataan ottaa traxi minne päin vaan, tiedetään sinisen, punaisen ja vihreän linjan ero. Tiedetään mikä on front-runner ja bussejakin osataan suht hyvin käyttää. Pieni asia ehkä muille, mutta Jenkeissä oleville vaihtareille nää vähäisetkin julkiset kulkuneuvot merkitsee vapautta ja itsenäisyyttä. Ei tarvitse aina olla kysymässä kyytiä joka paikkaan, vaikka mun hostit kuskaakin mua enemmäin kuin tarpeeksi. Oon tosi kiitollinen heille siitä, mutta tuntuu hyvältä, kun joskus voi sanoa, ettei niiden tarvitsekaan heittää mua vaan voin ottaa bussin tai junan.
Oltiin Bountifulissa johokin yhteentoista iltaan ja sitten palattiin Downtowniin (eli keskustaan) ja pohdittiin mitä seuraavaksi tehtäisiin. Meinattiin lähteä kotiinpäin, mutta kun kerran oli perjantai, ei haluttu mennä kotiin niin aikaisin. Saatiin joku ihme päähänpisto ja mentiin kokeilemaan pyörätaksia. Noita bike cabeja ajelee SLC:n yössä aina viikonloppuisin ja ne on jo pitkään huvittaneet meitä. Pyörätaksissa on kuski pyöräilee edessä ja takana matkustajat istuvat sellaisessa kärryssä. Meidän komea kuski sitten heitti meidät Mäkkärille hakemaan vähän yöpalaa ja mentiin oikein Drive Inin kautta tolla pyörätaksilla! Oli muuten ihan mahtava kokemus ja naurettiin niin paljon! Pyörätaksi muuten toimii ainakin täällä ihan tippimenetelmällä, eli maksat niin paljon kuin haluat :)


Pyörätakseilun jälkeen syötiin meidän mäkkärisafkat kuin kodittomat konsanaan kadulla. Sen jälkeen lähdettiin vähän kävelemään ympäriinsä ja tavattiin pari kaveria, joiden kanssa loppuyö menikin hengatessa ja pelaillessa. Oli muuten ihan huippuyö!

Lauantaina chillailin vain päivän kotona ja illalla Luca pyysi mut leffaan. Meidän piti mennä katsomaan 300 Rise Empire, mutta koska se oli R leffa (kielletty alle 17-vuotiailta) ja unohdin mun henkkarit kotiin, katsottiin joku komedia. Dollar Theatret on muuten ihan mahtava keksintö! Leffat maksaa viikonpäivästä riippuen $1.25-2.50. Tuonne menee aina leffat, jotka eivät enää tavallisissa leffateattereissa pyöri. Käydään tuolla aika usein Lucan kanssa.

Sunnuntaina olikin Mother's Day, joka vietettiin host perheeni kanssa yhdessä kotona. Skypettelin myös oman perheeni kanssa Suomeen jokusen tunnin ja toivotin äiskälle hyvät äitienpäivät. Hehän tulevatkin pian tänne Jenkkilään muutamaksi viikoksi mun ja host perheeni iloksi! Ei maltettaisi oottaa!
Illalla syötiin dadin valmistama dinner ja sen jälkeen annettiin momille lahjat. Mie annoin hänelle hajuveden ja söpön kortin!


Tää viikko on mennyt hengaillessa Lucan ja Maylisin kanssa. Monesti multa kysytään, että miksen hengaa enemmän paikallisten kanssa. Selitys on se, että suoraan sanottuna en ole löytänyt yhtäkään sellaista high schoolista, jonka kanssa kemiat kohtaisi. High school ikäiset teinit täällä ovat yleisesti ottaen lapsellisia ja epäkypsiä. Meidän koulun yksikään eurooppalainen vaihtari ei tykkää koulusta täällä. Täällä 16-18-vuotiaat ovat lapsia. Heitä kohdellaan niin ja he käyttäytyvät sen mukaisesti. College-ikäisten kanssa mie ja moni muu mun vaihtarikaveri tulee paljon paremmin toimeen. Esimerkiksi mie rakastan kyllä mun kaikkia sisaruksia, mutta vanhemman siskon kanssa olen tullut alusta asti paljon paremmin juttuun kuin nuoremman, joka siis on jopa vähän vanhempi kuin minä. Nykyään tullaan kyllä toimeen, mutta se vei aikansa. Edelleenkään ei olla mitään sydänystäviä. Mutta siis joo, voisihan täällä hengata vanhempien kanssa, mutta ongelma on vain se, että kun sanotaan meidän ikä tai se että ollaan high school vaihtareita, vanhemmat tyypit harvemmin haluavat hengailla. Joo, toimiihan se aina, että vähän huijaa ikäänsä tai keksii tarinoita, mutta ei sekään tunnu kivalta. Tää vaan varoituksen sanana tuleville suomalaisille vaihtareille, jotka Jenkkeihin tulevat. Mie luulin pitkään etten tule toimeen amerikkalaisten kanssa. Sitten aloin liikkumaan vanhempien kanssa ja huomasin, että high school on vain ihan väärä paikka mulle. En halua siis arvostella, mutta Suomen lukio ja Amerikan high school ovat kaksi täysin eri asiaa erilaisilla ihmisillä. Tästä jutusta lisää, kun saan kirjoitettua postauksen, missä kerron enemmänkin omasta kokemuksestani Amerikasta vaihtomaana!


Mulla oli 14.5 18v syndet ja ihana päivä se loppujen lopuksi sitten olikin. Varoitan tulevia vaihtareita, koulussa on ihan kamalaa, kun kukaan ei tiedä sun synttäreistä eikä tajua onnitella! Siis mua suoraan sanottuna melkein masensi toi. Onneksi Maylis keksi melkoisen mainion keinon piristää mua, se jääköön salaisuudeksi ;) Mentiin myös lunchille mun suosikkikahvilaan Sugar House Coffeeseen Lucan, Maylisin ja Rosen kanssa. Iltapäivällä fiilis vähän nousi kun hengattiin Sugar Housen Starbucksissa mun vaihtarikavereiden kanssa. Illalla olikin sitten ihan mahtavaa hostien ja Lucan kanssa. Mentiin mun valitsemaan ravintolaan, minnes muuallekaan kuin Etela-Amerikkalaiseen buffetiin Tucanosiin! Syotiin hirveät ähkyg ja sain siellä jonkunnakoisen melko äänekkään synttäritoivotuksen etelä-amerikkalaiseen tyyliin tamburiinien sun muiden kera :D

Hieno kylpytakki hermanni XD

Dinnerin jälkeen tultiin kotiin ja sain lahjat. Luca antoi mulle lahjansa jo ennen illallista ja sain häneltä nätin kaulakorun ja sellaisen lastenkirjan :D Joo outoa, mutta siinäkin oli tosi söpö idea!
Host vanhemmilta sain kiinalaisia syömäpuikkoja (muistatteko, kun sain ne lasten puikot? No, nykyään osaan syödä oikeillakon ja siksi sain omat oikeat puikot!!), Frozen-leffan, koska yksinkertaisesti rakastan sitä ja niitä biisejä tulee kuunneltua hostien harmiksi joka päivä haha ja sitten vielä lahjakortin ripsienpidennykseen, kun sellaista olin toivonut. Brady ja Riley antoi mulle yhteisenä lahjana kaulakorut, toisessa oli A-kirjain ja toisessa mäyräkoira. A-korusta Brady vitsaili, että se tulee siitä, kun oon straight A-student. Haha, no en todellakaan!XD Mäyräkoirakoru taas siitä, kun meillä on noi kolme suloista mäyräkoiraa ja ne on niin iso osa mun vaihtovuotta, ettette varmaan edes pysty tajuamaan sitä. Ne on oikeasti tän perheen symboli! Sain heiltä myös kaksi valokuvakehystä, johon toiseen tulee perhekuvamme. Siinä on myös teksti: "As far as everybody knows, we are a nice normal family". Aivan ihana! Toisessa kehyksessä oli yksi perheen insideläppänä oleva kuva Arniesta, a choir boy XD Annikalta sain Athletan legginssit ja on muuten ihan super mukavat! Lisäksi sain ranskalaiselta vaihtarikaveriltani Damienilta söpön synttärikirjeen, jonka se oli lähettänyt Loganista asti. Maylisilta saan kuulemma lahjan tänään, kun mennään juhlistamaan molempien synttäreitä Lucan, Brytonin ja Rosen kanssa piknikin ja koulun stompin merkeissä. Mennään myös vissiin tsekkaamaan sellainen 18-vuotiaille oleva "baari". Siellä ei tietenkään tarjoilla alkoholia alle 21-vuotiaille.


Eilen oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa downtownissa ja oli kyllä hauskaa! Tuntuu oudolta ajatella elämää joskus syksyllä kun pyorittelin peukaloita ja mietin, että mitähän sitä tekisi, kun nyt tuntuu, että on koko ajan menossa!

Mulla on ollut tosi kivaa täällä ja päivä päivältä kotiinlähtö tuntuu vaikemmalta. Fiilikset toisaalta heitteleekin kovasti. Noista kotiinlähtöön liittyvistä tuntemuksista enemmän lähiaikoina!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Football game, Gateway and State Fair


Ihana viikonloppu takana! Perjantaina olin elämäni ensimmäisessä jenkkifutispelissä, tosin oltiin kattomassa siskon koulun peliä. Tunnelma oli ihan huikea ja tuntui kuin olisi ollut leffassa. Ihan huippua!
Pelin jälkeen mentiin johonkin pippaloihin, missä olikin aika rutkasti porukkaa. Oon niin kateellinen, kun jenkit osaa ihan selvänä olla niin estottomia ja pitää hauskaa. Bileet tosin loppui jo puoli kahdeltatoista poliisien tuloon, mitä muuta voit oottaa Utahista :D Yhentoista aikaan tulee olla hiljaista ja jos ei ole, naapureista joku soittaa kytät, jotka tyhjentää talon. No oli meillä kuitenkin siihen asti kivaa!

IMG_20130906_202629


Lauantaina menin toisen Holladayssa asuvan suomalaisen vaihtarin Millan kanssa shoppailemaan Gatewayhin. Oli niin kivaa, että viihdyttiin siellä koko päivä. Aamulla, kun 11:00am lähdettiin, takaisin oltiin illalla 7:00pm.


Finlandia vodka in SLC?
Käytiin Millan kanssa syömässä siinä samassa ravintolassa, missä oltiin hostien kanssa maanantaina. Siitä raflasta tuli mun ihan ehdoton lemppari! Tavattiin siellä sattumalta eräät nuoret miehet, joista toinen kertoi veljensä asuvan Suomessa, ihan mieletön sattuma! Muutenkin herättiin Gatewaylla huomiota meijän puheella. Monet ihmetteli suomen kieltä ja englantiakin puhuessa meiltä kyseltiin aksentin perään :D


Oli niin ihanaa puhua Millan kanssa SUOMEA. Mulla on ollut mun omaa äidinkieltä ihan järjetön ikävä. On se vaan niin eri saada ilmaista itseää omalla kielellä kuin englantia sönköttäen. Tuntui myös hyvältä puhua ihmisen kanssa, kuka ymmärtää mun tunteet ja on samassa tilanteessa. Vaihtaria vaan on vaikea muiden ymmärtää.


Illalla lähdin vielä Millan ja sen kavereiden kanssa ulos ja meillä oli tosi hauskaa. Söin elämän ekan slurpeen ja käytiin ravintolassa, missä tilattiin soittamalla sellaisella lankapuhelimella ja sitten piti vielä itse hakea ruuat tiskiltä. Laiskoja tarjoilijoita?!
Tutustuin Millan kautta moniin ihmisiin, jotka tosin käyvät toista high schoolia. Kyllä mua suoraan sanottuna ärsyttää, että mie oon Highlandissa, vaikka kuulun Olympuksen alueeseen. Ja kaikki muut on Olympuksessa! Meillä on vielä eri aikaa siskon kanssa lomatkin, että sekin vielä. Kun siihen on vielä niin tyhmä syykin, tai siis ongelmahan on, ettei syytä ole pahemmin meille edes kerrottu. Yks ihminen vaan ei ilmeisesti halunnut mua Olympukseen.. Sanotaanko näin, että toisilla ongelmia host perheen kanssa, niin mulla aluevalvojan. Onneksi ei tarvitse olla sen kanssa pahemmin tekemisissä. En sitten tiiä voiko tästä tilanteesta valittaa kellekään.. En mie nyt enää voi tai haluakaan vaihtaa koulua, mutta ärsyttää kun kaikki olisi ollut sata kertaa helpompaa, kun olisin samassa koulussa muiden kanssa.

Sunnuntaina mentiin perheen kanssa Utah State Fairiin. Siellä nähtävää riitti! Katseltiin hienoa taidetta, maistoin jenkkiherkkuja, joita en ollut aiemmin ikinä syönyt, käytiin katsomassa vaikka millaisia eläimiä, mentiin vihannesnäyttelyyn ja katsottiin ihan todella hauskan miehen show, missä se jöngloorasi vaikka millä tavaroilla.
Illalla mentiin vielä kiinalaiseen syömään. Alan jo tykkäämään kiinalaisesta, vaikka tosi tulista se välillä onkin!

On kyl todella hehkee kuva musta. Pakko oli laittaa kun sisko on niin kaunis!

Täytyy vielä viikonloppupäivitysten lisäksi kertoa pari kivaa juttua tältä päivältä. Aamulla väsytti ja ärsytti olla koulussa, mutta mun päivänsuunnan muutti totaalisesti eräs poika ja hänen suloinen tekonsa. Tässä vähän pätkää meidän keskustelusta:

Guy: "So you are from Finland, right?"
Me: "Yes, I am"
Guy: "I need your help"
Me: "Okay, what I suppose to do?"
Guy: "I have a same class with one very cute Finnish girl and I'd like to ask her number in Finnish. Could you write for me to paper in Finnish: you're cute, can I have your number?"

Tässä kohtaa meikä oli ihan innoissan, että onko mun koulussa toinen suomivaihtari!!!

Me: "Whaat? What class do you have with her? What's her name?"
Guy:"Just some class. Can you just write that sentence here please?"
Me: "Okay"

Sit kirjotin paperille "olet söpö, saanko numerosi". Opeteltiin sitä hetken aikaa ja toivotin pojalle onnea samalla, kun ite mietin, miten löydän tän suomivaihtarin, kunnes poika jatkaa...

"Okay now, can I ask you a question?"

Tapitin vaa jätkää silmät suurin ja vasta nyt tajusin mitä se ajoi takaa. Aloin vaan hymyillä leveesti ja sanoin hiljaa "oh gosh".

Guy: "Olet söpö, saanko sinun numerosi?"

Arvatkaa annoinko numeron?;) Oikeesti toi oli söpöin tapa ikinä kysyä numeroa!

Olin yhtä hymyä koko päivän ja kerroin pari kaverille koulussa tosta. Toisen vaihtarin Maximin kaveri istui meijän kanssa lounaalla, ja kun kerroin ton niille, tää Maximin kaveri vaa oli, että "shut up, I don't wanna hear that if some other guy got your number". Haha, ihana XD Sit tääkin kysy mun numeroa, mut sanoin, että joutuu yrittämään vähän enemmän. No, sit sieltä tuli kehu mun silmistä, mut se nyt on aika kulunut juttu, että jäi poika tällä kertaa ilman numeroa haha.

Sitten vielä päivän lopuksi kävi yksi kiva juttu. Mulla on astronomiaa aina A-päivinä aamulla, kuten tänäänkin, ja siellä on yks poika, kenen oon huomannut katselevan mua silloin tällöin. Mun piti tänään mennä juttelemaan sille tunnin jälkeen, mutta vaihteeksi mun astronomian opettaja halusi jutella mun kanssa Suomesta, ni en sitten kerennyt. No kuitenkin tää kyseinen poika oli vaihtanut meijän language artsin tunnille, eli nähtiin taas vikoilla tunneilla. Koko tunnin tää jätkä katteli muhun päin ja hymyili välillä. Tunnin lopuksi tää poika tuli mun luo ja kävi juttelemaan. Hän kyseli peruskysymykset, kuten mistä oon ja kauan oon ollut Jenkeissä. Sitten poika sanoi, että, mun pitäis tekstata sille. Muka hölmönä kysyin siltä, että miten se mahtaisi onnistua. Poika otti mun puhelimen ja näppäili numeronsa ja sanoi lopuksi "laittamalla viestiä mun numeroon, se on tämä".

Oli tosi kiva, kun ihmisiä tuli juttelemaan mulle ja tollaset pienet huomionosoitukset kyllä piristää päivää!