Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste I'm feeling good. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste I'm feeling good. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. marraskuuta 2013

So many smiles when I was crying inside, but even more tears which became while I was laughing so hard

Viimeiset pari viikkoa on ollut ihaniakamalia. Tunteet on heitelleet laidasta laitaan, tekemistä on riittänyt ja välillä on ollut tappotylsää, ihmissuhteet on ollut mallillaan, joskus ne on heittänyt kuperkeikkaa, koulu on sujunut ja joskus on tullut väärinymmärryksiä. Sitä se elämä on.

Utahissa koulutansseja on ehkä jonkin verran muita osavaltioita enemmän. Vuorotellen on poikien ja tyttöjen haut. Täällä tansseihin ei kysytä tekstarilla tai Facebookissa, vaan käytetäänkin vähän mielikuvitusta. Yleensä kysyminen ja vastaaminen hoidetaan viemällä kysyttävän/vastattavan ovelle posteri hauskalla tekstillä ja muulla härpäkkeellä varustettuna. Kun posteri on jätetty ovelle, juostaan pois kiireenvilkkaa ja mahdollisesti kurkitaan pimeässä autossa, josko tyyppi tulisi avaamaan oven. Ihan hauskaa, sanon mie! Miksei Suomessakin voitaisi hoitaa Wanhoihin kysyminen vähän kivemmin?
Itse kysyin pari viikkoa sitten Jesseä tansseihin julisteella ja rekvisiittana oli Gold Fish snackseja. Käytiin viemässä posteri ja muut härpäkkeet Jessen ovelle Lucan ja Kristinan kanssa ja menin sen jälkeen Lucalle hetkeksi. Vähän oli hassua, kun Jesse soitti Lucalle ja höpötti pitkän aikaa tosta ja vasta sitten puhelun lopuksi tajusi, kysyä, että hetkinen, ootko Annikan kans just nyt :D
 Alle viikon päästä kysymisestä sain myöntävän vastauksen, ja 21 kultakalaa xD

IMG_20131107_185907

Pari viikkoa sitten juhlittiin myös Nainain synttäreitä tehden potstickersejä perheen kesken. Ranskalainen vaihtari Maylis tuli myös meille tekemään niitä. Rakastan perheen kanssa yhdessäoloa, silloin kaikki vaan tuntuu niin oikealta. Mun ihana jenkkiperhe myös lauloi Happy Birthday-laulun äidilleni, jolla oli päivää myöhemmin 45-vuotissynttärit ja laitoin kyseisen videon sitten äidin facebook-seinälle.


Viimeaikoina oon hengaillut paljon Lucan kanssa, yllätysyllätys. Ollaan käyty kahvilla, frozen jogurteilla ja Dunkin' Donutissa, koska sieltä on saanut tällä viikolla ilmasta kahvia. Maylisin kanssa oon käynyt shoppailemassa, rakastan SLC:n shoppailumahdollisuuksia.
Milla on ollut meillä yökylässä nyt varmaan joka viikonloppu (haha, koska se osaa käyttää telkkaria, toisin ku yks toinen blondi. No, vitsivitsi, kyl siihen on ehkä muitakin syitä, et miks tykkään hengailla ton ihanan suomitytön kans <3). Oon myös käynyt luistelemassa pariinkin otteeseen, ensin viikko sitten tuplatreffeillä Gavinin, Alijanan ja Ethanin kanssa ja tänäviikonloppuna Millan, Lucan ja Lucan kaverin kanssa. On aika siistiä olla niitä harvoja täällä, joka osaa luistella. Nyt oon tajunnut, mikä tarkoitus niillä yläasteen luistelutekniikka harjotuksilla oli, pääsenpä täällä lesoomaan kun osaan luistella takaperin ja tehdä kaikenmaailman pyörähdyksiä, hehe.

IMG_20131111_161940
IMG_20131121_180158
IMG_20131123_161305
Oltiin Millan kanssa ekaa kertaa traxissa. Bongatkaa noi kunnon jenkkihymyt :D
IMG_20131123_202030
Lucalle ruoka maistuu, kaksin käsin. Huomatkaa et se oli syöny jo oman hampparinsa ennen tot salaattii...
IMG_20131123_205234
IMG_00000436_2
Snapchat-5454
Bongasin muumikirjan kirjastosta!!

Snapchat-2949

Käytiin myös katsomassa Lucan ja Maylisin kanssa koulumme musicalia, koska kaverini Ceci esiintyi siinä. Oli se ihan hyvä, vaikken kyllä väittäisi tätä kolmikkoa mitenkään musikaali-ihmisiksi, kun yks vaan nukahteli koko ajan ja pari muuta odotti, että se loppuisi, hehe. Kokemus toikin!

IMG_20131114_152013

Tänä viikonloppuna oli myös mun suomi-isin 50v-synttärit ja miekin pääsin bailuihin mukaan Skypen kautta. Oli ihana nähdä koko suku ja kaverit yhdessä juhlimassa. Ja tuntui niin hyvältä kuulla, kuinka kaikki on niin ylpeitä musta ja että mua ootetaan takaisin. Ikävä on niitä, vaikka täällä viihdynkin!

IMG_20131123_091558
1468739_10200304983461960_264336958_n
Löysin maailman ihanimman isin maailman ihanimman kirjeen, jonka se antoi mulle ennen kuin lähdin <3
Jouluhan on ollut täällä jo täydessä käynnissä ainakin Halloweenista asti. Joululaulut soi radiosta, kaikkialla on joulukoristeita ja mainokset on täynnä lahjaideoita. Ja koko ajan kaikki tappelee siitä, onko liian aikaista joululle vai ei :D Hauskinta on kuunnella siskoni ja hänen poikaystävänsä vääntöä joulusta, kun sisko on kunnon jouluhullu ja poikaystävä taas inhoaa joulua, haha. Mie rakastan kyllä joulua, mutta samaan aikaan se pelottaa. Joulussa on kyse läsnäolosta ja läheisten kanssa vietetystä yhdessäolosta, ja mie oon kaukana mun läheisistä. Mutta kyllä mie tiedän, että tästä joulusta tulee ihana ja ainutlaatuinen, I have so many amazing people around me who loves me. I love them so much.
Ennen joulua on kuitenkin Thanks Giving, mitä nyt en sinänsä odota niin hirveästi, lähinnä vaan lomaa koulusta haha. Mun perheellä oli thanks giving dinner jo pari viikkoa sitten, joten en usko, että ollaan tekemässä mitään erityistä silloin.

Aiti ne oli naa uudet ihanat kengat, mitka otti multa niin paljon rahaa tililta, hehe.
Hassu veikka taas halusi ottaa kuvan, lempimehunsa kanssa.... xD Pitas vissiin lahettaa naita kuvia johonkin mainostoimistoihin. Kattokaa tota elaytymista!

Nyt yks vinkki tuleville vaihtareille. Koulunkäynti vaihtovuoden aika ei varmasti ole usealla päällimmäisenä mielessä, kun eihän se mihinkään vaikuta. Tottahan se on, että tyhmää se olisi niska limassa raataa koulunkäynnin eteen, mistä ei saa edes mitään kiitosta, ainakin mun mielestä. No, neuvoisin kuitenkin ainakin vetämään hikarin roolia ja esittämään, että opiskelu kiinnostaa. Mie sain astronomian kokeesta jonkun C+ ja vaikka se nyt ei mikään kummoinen arvosana olekaan, läpi meni, eikä mua totta puhuakseni jaksa kiinnostaa tuleeko sieltä C vai A. Opettaja kuitenkin tuli juttelemaan mulle tästä ja sanoi, että pystyn kuulemma parempaan (edelliset kokeet on ollut B-A) ja kysyi multa, että haluanko yrittää uudelleen. Päästin tossa kohtaa sellaisen sammakon, mitä ei olisi kannattanut päästää, sanoin: "Ihan sama mulle, voin ottaa kokeen uusiksi, mutta en välitä juurikaan arvosanoistani täällä, kun eivät ne mihinkään vaikuta". Siinä kohtaan muuten lempeä opettaja räjähti: "Haluan sinun välittävän!". Ja iski kokeen pöytään ja siinähän sitten tein koetta uusiksi ja sain vissiin B-. Ton jälkeen ennen mua suunnilleen rakastanut opettaja kohteli mua ihan eri tavalla, tiuski, mökötti ja kerran ennen tunninalkua, kun olin laittamassa puhelimea laukkuun, hän sen nähtyään komensi mun viemään sen officeen. Ei auttanut selittelyt, vaan puhelin oli koko 6 tuntisen koulupäivän toimistossa, mistä hain sen sitten momin kanssa, huoh. Tällä viikolla kävikin sitten kaiken huippu. Olin vikoilla tunneilla eräänä päivänä, kun englannin opettajani kutsui minut luokseen ja käski mennä keskustelemaan counsellourini kanssa. Ihmetellen menin sitten opinto-ohjaajan luokse ja siellä mies alkoi selittämään, mulle että musta ollaan huolissaan. Astronomian opettaja oli kertonut hänelle, että olen ollut allapäin, mua ei kiinnosta koulu ollenkaan, en tykkää hänestä, en hymyile laisinkaan ja hän on huolissaan, että olenko masentunut. En tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. Siinä sitten todistelin counsellourille, että mulla on kaikki hyvin, mutta tosiaan en hirveämmin jaksa täällä koulun eteen panostaa, vaan tyydyn kurssien läpipääsyihin, kun en saa siitä mitään krediittiä mun Suomen opintoihin ja tosiaan astronomian otin ihan vain huvin vuoksi, en tarvitse sitä mihinkään edes Suomessa enää, kun ei opiskelut oo suuntautumassa siihen suuntaan. Astronomian tunnit on mun ekat tunnit, joten en kauhean pirteänä aina siellä ole ennen aamukahdeksaa, se voi selittää hymyilymättömyyteni :D Ja toisekseen opettajan asenne mua kohtaan on ollut sen episodin jälkeen melko tympeä, joten en oo itekään oikein uskaltanut paljon läppää heittää, vaan oon ollut asiallisen hiljaa. Opinto-ohjaajani on onneksi tosi mukava mies ja ymmärsi mua, mutta nyt mun pitää keskustella asiasta vielä astronomian opettajani kanssa. Hän kuulemma välittää musta ja on vain huolissaan. Välillä kyllä kaipaan Suomen "muitten asiat ei kuulu mulle"-asennetta. Counsellour lisäksi sanoi, että hänelle voin mennä aina juttelemaan, jos mua surettaa. Voi kiva, kun mua pidetään nyt jotenkin terapian tarpeessa olevana.. :D


Vaihtarivuosi on tosiaan melkein puolivälissä, niinkuin mulle Exploriukselta viikko sitten tullut emailikin kertoi. Sain tosiaan tietää lähtöpäiväni, itkuhan siinä tuli. Mutku en mie halua pois. Samaan aikaan tuo tieto sai mut tajuamaan, kuinka rajallista mun aika täällä on ja kuinka jokaisesta hetkestä tulisi nauttia.

Kivasti oli muuten tullut kysymyksii edelliseen postaukseen! Teen vastauspostauksen Thanks Giving Breakin aikana :) Tehtiin muuten Maylisin kanssa videopostaus viime perjantaina, koitan saada sen julkaistuksi piakkoin! Saatte sit kuulla mun "mahtavaa" englantia ja nähdä ihanan ja hassun ranskatypyni!


Haluan vielä lopuksia sanoa osanotot Kotkan tragedian johdosta kaikille omaisille. Uutinen pysäytti mutkin miettimään elämää ja kuinka se voi päättyä milloin vaan. Mun ajatukset on kyseisen pojan perheessä ja ystävissä, paljon voimia teille.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Be happy for this moment, this moment is your life

IMG_1865
Joshin mielest maailman suloisin kuva, KOIRAN TAKIA! Kiitti XD
Vaihtarilehden mukaan lokakuu ja marraskuu ovat vaikeita kuukausia. Pitäisi olla koti-ikävää, kaiken uuden ja mahtavan pitäisi nyt kuulemma olla muuttunut harmaaksi arjeksi ja muutenkin vaihdossa olemisen tulisi tympiä. Mulla koti-ikävä on hellittänyt otteensa kokonaan. Mulle alun uudet jutut oli kaikkea muuta kuin mahtavaa, mulla oli hrveästi sopeutumisvaikeuksia ja kulttuurishokkia. Ja oon aina ollut sellanen ihminen, joka tykkää arjesta. Liika juhla ja meno väsyttää pidemmän päälle. Vaihdossa oleminen on parempaa kuin koskaan. Halusin nyt vain kertoa, että musta tuntuu, että mulla on kaikki todella hyvin. Mun kohdalla vaihtarilehdet sun muut olivat täysin väärässä.

Oonhan mie tänne sanonut ennenkin, että kaikki on hyvin ja asiat ovat alkaneet sujumaan paremmin... Ja niin edelleen. Esimerkiksi kuukausi sitten tota kirjoittaessa mietin, "no, kyllähän mulla paremmin menee, kun mulla on nyt tyyliin yks kaveri ja joku sanoi mulle "hi" tänään koulussa, enkä enää itke joka päivä". Empien kirjoitin noita lauseita rohkaistakseni itseäni ja todistaakseni muille Suomessa, että kyllä mie pärjään. Häpesin hirveästi sitä, kun en ollutkaan onnellinen. Silloin vain tyydyin tilanteeseen.

Nyt voin kirjoittaa ton "kaikki on hyvin" empimättä ja tarkoittaen sitä suoraan sydämestä. Oon saanut luotua tänne elämän, johon kuuluu rakastavan perheen lisäksi muutama luottoystävä, keille kertoa ilot ja surut, kasa kavereita, keille jutella koulussa ja keiden kanssa lounastaa seka harrastuksia ja muuta ajanvietetta. Vielä jokin aika sitten, kun joku kysyin multa, että milloin voisin hengailla, oli mun vastaukseni tätä luokkaa "ihan milloin vaan, ei mulla ole koskaan mitään kiireitä". Nyt mulla on tekemistä koko ajan.
Jokin aika sitten mua ärsytti lukea muiden vaihtareiden blogeja, kun tuntui, että kaikilla meni niin hyvin ja mulla kaikki stoppasi samassa. Nyt asiat on menneet eteen päin ja oon onnellinen.

Teen vaihto-oppilasvuodesta so far laajemman postauksen lähiaikoina, joten kerron siinä sitten syvemmin näistä fiiliksistä. Halusin vaan kertoa, että oon onnellinen!

Happiness is finding good in every day, 'cause there's no bad days, there's just bad moments.


IMG_20131024_213641

Nyt kuulumisiin. Viime viikko meni aika hujauksessa ohi. Meillä oli End of the Term perjantaina, eli kaikki tän quarterin koulujutut piti palauttaa, joten kiirettä piti läksyjen ja kouluprojektien osalta. Vaikka edelleenkin mun mielestä koulu on täällä iisiä, ärsyttää kun en aina tiedä, miten joku asia pitäisi tehdä ja joskus en oo edes kuullut koko tehtävänantoa, kun sen on joskus kerrottu nopeasti sivulauseessa olevan jossain nettisivulla tai kirjoitettu taululle muiden tekstien joukkoon. Siksi mulla oli joItain tekemättömiä tehtäviä, jotka piti hoitaa viime viikolla. Huokaus, onneksi ne on nyt kaikki tehty! Just äsken kun katsoin, mulla näyttäisi olevan kaikki vähintään B, A:itakin löytyy kivasti. Koulu on sujunut hyvään malliin alusta asti. Ajattelinkin tehdä siitä uuden postauksen tässä jossain kohtaa.
Koulun lisäksi hengailin viime viikolla aika paljon Joshin ja sen kavereiden kanssa. Näin myös Millaa ja vietin aikaa ihan vaan perheen kanssa. Lucankin kanssa vietettiin aikaa. Se muunmuassa yritti hyvänä ystävänä tuhota mun saksan powerpointin ja tekstaili mun kavereille hävyttomyyksiä.. Pitäis vissiin vaihtaa koodi, kun toi yks tietää sen!

Perjantaina hengailin koulun jälkeen Maylisin kanssa, kun ei oltu niin pitkään aikaan keretty näkemään kiireitten takia. Mulla olikin jo ikävä tota ranskalaista! Käytiin frozen joghurtilla koulun läheisessä jätskipaikassa ja sieltä mentiin kahville Sugar Houseen. Tuli muuten hirveän hyvä fiilis, kun koulusta lähtiessä yks mun kanssa samoilla kursseilla oleva poika heitti yläfemman huutaen "hi Annika, give me a five!". Jes, se muistaa mun nimen, enkä oo vaa "exchange student" tai ms. Finland, ajattelin.
Illalla taas vietettiin mun siskon Rileyn synttäreitä perheen kesken. Mentiin syömään japanilaiseen ravintolaan ja oli kyllä aasialaiseen tapaan taas niin montaa ruokalajia että. Harmittavasti mun ruokahalun vei ällö salaattikastike mun salaatissa. Okei oon outo, mutta inhoon kastikkeita etenkin salaatissa ja toi oli vielä pahaa laatua ja sai mut voimaan pahoin ja mul oli se maku suussa kauan aikaa. Muuten ruoka oli kyllä tosi hyvää!

Ravintolasta mentiin kotiin jakamaan lahjat. Riley rakastaan koiraansa Arnoldia oikeasti enemmän kuin mitään, joten yllättäen melkein kaikki lahjat liittyivät siihen. Mie annoin kuvakollaasin Arniesta, lisää valokuvia siitä ja kortin, mihin kirjoitin englanniksi ja suomeksi onnittelut. Mun vanhemmat lähetti Suomesta Angry Bird-pehmolelun Rileylle :)
Ainiin, meijän perheessä on hassu tapa, että aina taputetaan lahjanantajalle lahjan avaamisen jälkeen XD Tää saattaa johtua siitä, kun mun veli Brady on joka tilanteessa antamassa aplodeja haha.

IMG-20131024-WA0028
Mun lahja Rileylle
Isosiskoni Annika ja Arnie
Brady halusi, et kokeilen sen duunivaatteita. Kumpi vakuuttaa enemman?
Arnien uus girl friend
Beautiful birthday girl and her baby
Happy birthday Riri!
18!
Lauantaina mun parhaalla kaverilla Miralla oli synttärit ja skypettelin sitten sen ja muiden kanssa Miralle järjestetyissä ylläribileissä. Kiitos kaverit, että piditte Miralle synttärit ja teitte sen päivästä niin ihanan <3 Ja ihana oli nähdä, kuinka paljon synttärisankari tykkäsi jenkkipostin mukana tulleesta lahjasta! Onneks on Skype ja pystyin olemaan edes sen kautta mukana mun ihanan Miran synttäreillä. Pitkästä aikaa tuli ikävä kavereita ja podin huonoa omaatuntoa, kun en oo siellä paikalla. Mulla on kuitenkin maailman parhaat kaverit ja tiiän, että kyllä ne siellä on ens kesänäkin. Yritän hyvittää poissaolojani hommaamalla lahjomalla niitä siisteillä amerikkajutuilla ;)
Miran synttäripostaukseen pääsee TASTA

Onnea Mira! <3

Lauantai-illan suunnitelmat Halloween tansseista peruuntui monista syistä johtuen, mutta vietettiin kiva ilta Millan ja Lucan kanssa ensin Mäkkärissä ja sitten meillä leffoja katsellen. Milla jäi meille vaihteeksi yöksi :)

Sunnuntaina mentiin Millan, Joshin ja Lucan kanssa Lagooniin, huvipuistoon. Laitteet oli aika Linnanmäkitasoa, eikä siis hirveesti tehneet vaikutusta ainakaan muhun, mutta meillä oli ihan huippukivaa, kun oli niin mahtava porukka! Vuoristoratojen lisäksi käytiin go carteissa (okei, mie istuin Joshin kyydissä koska olin niin pussy, etten uskaltanut ajaa itse XD Mun ajotaidot tietaen oli varmaan ihan hyva, etta pysyin pelkaajan paikalla) ja Haunted Housessa. Ens viikolla mennää porukalla haunted hospitaliin, missä sut voidaan erottaa porukasta ja sitoa sänkyyn, hui helvetti! Tähän asti vierailemissani haunted houseissa on ollut se sääntö, että ne näyttelijät ei saa koskea. Ja oon silti ollut ihan freak out.

Salakuvii..
Exchange students
IMG_20131027_172409
Weirdos
I love you guys
Tällä viikolla on tosiaan Halloween ja sitä juhlitaakin koko loppuviikko. Suunnitelmia on ja siitä mie tykkään! Elämä täällä Atlantin toisella puolella on ihanaa ja ihmiset mun ympärillä ovat mahtavia. Tunnen, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Taidan olla rakastumassa Salt Lake Cityyn.

Se videopostaus on edelleen tekeillä, mutta malttamattomimmat seurailkaa Instaa, yritän alkaa sinne kuvailemaan enemmän pieniä videoklippejä!

@annikajuuliaa

IDEOITA, MIKSI PUKEUTUISIN HALLOWEENINA?! Help me!