Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste high school. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste high school. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. maaliskuuta 2014

American High School Dances



Mun piti tehdä jo silloin joulukuussa Winter Formalin/Promin jälkeen postaus tansseista, mutta koska siinä sitten tulikin kaikenlaista, enkä saanut aikaiseksi monestakaan syystä sitä tehtyä ja tässä on jo tanssittu toisetkin, joskin hyvin erityyppiset tanssit, ajattelin tehdä tällaisen isomman postauksen High School tansseista.

Moni Amerikkaan vaihtariksi haluava unelmoi high school tansseista, kuten Homecoming-tansseista ja Promista. Juurikin nämä koulun tanssit olivat yksi syy mullakin Jenkkilän valintaan. Täällä Utahissa on ehkä muihin osavaltioihin verrattuna enemmän tansseja. Mun koulun tansseihin kuuluvat Morp, Homecoming, Winter Formal/Prom, Sweetheart Sadies, Spring Prom ja The Last Dance. Lisäksi on sellaisia melko casualeja tanssien tapaisia tapahtumia, en nyt millään irveellä muista sitä oikeata nimitystä.
Itse oon ollut kaksissa tansseissa, Winter Promissa omassa koulussa ja sitten toisen koulun Olympuksen Sweetheartseissa. Sen verran noiden tanssien luonteista, että Morp (johon en siis mennyt, kun en tuntenut ketään, ketä olisi sinne voinut pyytää parin viikon koulun alotuksen jälkeen) oli rennot tanssit, mihin kaikki pukeutuivat mahdollisimman hassusti. Nimensä mukaisesti kaikki siis tehtiin toisin päin kuin hienossa Promissa, girls choice ja kauniiden mekkojen sijaan pukeuduttiin hölmösti. Morp oli siis joskus puoltoista viikkoa koulun aloituksen jälkeen elokuun lopussa. Homecoming oli meillä vissinkin syyskuun lopulla. Sinne meidän piti mennä tyttöporukalla, kun kukaan meistä ei tuntenut oikein ketään niin ei meitä edes sinne sitten kysytty :D Kuten oon joskus aiemmin kertonutkin, mun ryhmässä olleet tytöt etsivätkin perheidensä kautta pojat itselleen (mikä ei siis ole kyllä ideana..) ja ilmottivat siitä mulle ja kaverilleni samana päivänä, jona tanssit olivat. Pettyneinä ei sitten menty sinne, mutta päädyttiin sitten kuitenkin tuplatreffeille haha. Homecoming oli Morpia juhlavampi, muttei kuitenkaan yhtä formaali kuin Prom. Moni on sanonut täällä päin, että Homecoming on tansseista tylsin.
Ennen joulua oli siis Winter Prom, mikä oli tyttöjen valinta. Mie kysyin deitikseni Jesseä, Lucan kaveria. Näistä tansseista juttua vähän myöhemmin tässä postauksessa. Ystävänpäivän aikoihin taas monissa kouluissa täällä päin oli Sweetheart Sadiesia yms tansseja. En halunnut mennä meidän koulun ystävänpäivä tansseja syistä: a) vihaan meidän koulua b) mulla ei edelleenkään ole pahemmin hyviä ystäviä sieltä (tai ainakaan silloin ollut, tästä kouluasiasta muuten juttua lähiaikoina), joten saatiin idea Millan kanssa, että menisin niiden koulun tansseihin. Olympus (koulu jota munkin pitäisi asuinalueeni puolesta käydä...) on osoittaunut kaikin puolin vaihtareille kivemmaksi kouluksi ja sieltä mulla onkin kavereita, paljon enemmän kuin Highlandissa. Kysyin mulle jo silloin mulle läheiseksi tullutta Trevyniä, joka asuu tossa ihan meidän lähellä. Keväällä on vielä tiedossa Spring Prom ja Last Dance (mulla ei ole mitään tietoa mitä eroa noilla on), ja en kyllä tosiaan tiedä, onko mua kukaan kysymässä. Epäilisin, ettei ole ainakaan mun koulusta Highlandista, mutta who knows, ihmeitäkin tapahtuu XD

Täällä Utahissa tanssit ovat vuorotellen poikien tai tyttöjen valinta. Morp oli girls choice, Homecoming boys choice, Winter Formal/Prom girls choice, Ystävänpäivä tanssit (millä nimellä nyt missäkin koulussa ovat) oli girls choice ja mun mielestä Spring Prom ja Last Dance on molemmat boys choice. Pitääkin muuten ottaa noita vikoista tansseista enemmän selvää!
Boys choice meinaa sitä, että poika kysyy tyttöä ja toisinpäin loogisesti sitten, että tyttö kysyy poikaa. Se, joka on kysynyt, maksaa liput tansseihin sekä muut kulut illan aikana sekä huolehtii ryhmän muiden kysyjien kanssa ohjelmasta.

Utahissa on omalaatuinen tapa tansseihin pyytämiseen. Oon tästä ennenkin varmaan maininnut, mutta siis tansseihin pyydetään yleensä jollain posterilla, mihin on kirjoitetaan joku nokkela runo tai muu vastaava ja sitten se posteri viedään pojan/tytön ovelle, jota haluaa kysyä. Posterin lisäksi mukaan laitetaan jotain pientä rekvisiittaa. Tässä mun tapa kysyä Jesseä Winter Promiin. Mukana siis Gold Fish snackseja. Yleensä mukana on vielä vähän salaperäisyyttä ja kysyjän nimi on jotenkin arvotuksellisesti mukana, niinkuin tossa noi mun sikinsokin olevat nimikirjaimet! Jesse tosin soitti samantien ton jälkeen Lucalle ja kysyi, että Annikako se kysyi mua just Promiin. Että ei tainnut ihan hirveän vaikea arvoitus olla!!


Ja tässä (Millan ja Hollyn taiteilema) posteri, kun tytöt kävivät kysymässä Trevyniä mun puolesta Olympuksen Sweet Heartseihin.


Sen lisäksi, että kysyminen tansseihin hoidetaan hauskasti, vastaaminen täytyy hoitaa vähintään yhtä mielenkiintoisesti. Tässä Jessen vastaus.


Tanssien ilta menee yleensä samalla kaavalla. Ensin valmistaudutaan ja laittaudutaan ja sitten mennään hakemaan deitit. Tansseihin mennään siis ryhmissä. Deittien hakemisen jälkeen siirrytään joko treffien aktiviteetti osuuteen tai syömään. Aktiviteettina voi olla oikeastaan mitä vaan. Yleisimpä on ehkä luistelu, keilaaminen, trampoliinipaikat, rullaluistelu ja seinäkiipeily. Jossain kohtaan otetaan myös kuvia, ryhmästä, tytöistä ja pojista erikseen sekä tietenkin itse pareista. Lopuksi mennään tansseihin. Tanssit eivät yleensä ole mikään illan kohokohta ja monen mielestä muut osuudet ovat hauskempia. Joskus aktiviteetti on säästetty iltaan. Yleensä ilta jatkuu myöhään yöhön esimerkiksi leffaa katsellen tai vaikkapa porealtaassa porukalla. Lopuksi viedään deitit kotiin ja saatetaan vaikka pussata tai vähintäänkin halata hyvän yön toivotukseksi ja kiitokseksi! Siis jos käytöstapoja löytyy.. Haha

Winter Formal, toiselta nimeltään Winter Prom on nimestäänkin päätellen hyvin formaali ja hieno tilaisuus. Pojat pukeutuvat pukuihin ja tytöt yleensä iltapukuihin. Huomasin tosin, että Utahin konservatiivisesta statuksesta ja Winter Promin formaalista pukukoodista huolimatta tansseissa näkyi ties mitä vesirajaa, hieman liian lyhyttä niin formaaliin tilaisuuteen. Tuli ihan neijän Suomen bileet mieleen haha!:D Mie valitsin kuitenkin pitkän iltapuvun (helkkarin kalliin vielä...), koska enpä pääse tollaisia liian usein pitämään!
Iltapäivällä valmistauduin ja sitten Erin tuli hakemaan mut. Kokoonnuttiin tyttöjen kanssa jonkun talolle (en yhtään muista nimiä..) ja siitä lähdettiin isommalla autolla hakemaan deittejä. Koska Winter Prom oli tyttöjen choice, tytöt hakivat pojat ja järjestivät illan. Mun oli pitänyt ostaa aiemmin kukka pojalle (mikä hitto on ton oikea nimi) ja Jesse oli hommannut mulle käteen tollaisen kukkakoristeen ja siinä hakiessa vaihdettiin niitä. Tarvittiin tosin Jessen äidin apua, kun kummallakaan ei ollut mitään hajua, miten noi laitetaan :D
Kun oltiin haettu meidän deitit, mentiin Lilyn talolle ottamaan kuvia. Otettiin ryhmäkuvat ulkona ja sitten siirryttiin sisälle hengailemaan ja ottamaan kuvia pareista.
Kuvien ottamisen jälkeen lähdettiin syömään johonkin italialaiseen paikkaan, missä meillä oli pöytävaraus. Ravintolasta lähdettiin tansseihin, mitkä järjestettiin jossain suuressa juhlapaikassa. Tansseihin yleensä mennään puolesta tunnista tuntii myöhässä. Tanssipaikalla jytä soi ja ihmiset tanssivat. Jotenkin mulle tuli mieleen vaan ala-asteen ja seiskaluokan mokudisco. Vanhemmat ja opettajat kyttäsivät salin reunoilla ja yrittivät näyttää cooleilta ja bilemusiikin tahdissa ihmiset tanssi sumpussa ja hitaiden tullessa tanssahdeltiim söpösti pyörien awkwardisti ympyrää.. Luulin, että noi oli täysin selvät juhlat, mutta kuulin myöhemmin, että oli siellä jokunen muuta kuin vettä ja limskaa ottanutkin.


Meidän ryhmä oli päättänyt jättää aktiviteetin iltaan, jotta ei tarvitsisi hikoilla ennen tansseja. Mentiin Airbourneen, trampoliinimestaan, pomppimaan ja hillumaan. Taas tuli lapsuusmuistot vain mieleen! Jaksettiin hyppiä siellä parisen tuntia ja siitä jatkettiin jonkun meidän ryhmän tytön luokse katsomaan leffaa porukalla ja juttelemaan. Erin, minä ja Luca ei kuitenkaan jaksettu olla siellä kovin kauaa ja päädyttiin lähtemään joskus yhden kahden aikoihin muiden jäädessä sinne varmaan aamuyöhön asti. Siitä menin Maylisin luokse yöksi, että päästii kertomaan illankulusta, kun oltiin eri ryhmissä niin ei keretty hirveesti juttelemaan illan aikana!

mie ja Rose kun oltiin vaihtamassa tanssikamppeita casuaalimpaan ja trampoliiniystavallisempaan asustukseen!
Helmikuussa ollut Sweet Heart Sadies oli luonteeltaan kovin erilainen kuin Winter Prom. Ei ollut nättejä mekkoja, korkokenkiä eikä liiemmin meikkejäkään. Tähän alkuun sanoisn kuitenkin, että mulla oli sata kertaa kivempaa näissä tansseissa, johtuen siitä, että tällä kertaa olin ihanien tuttujen ihmisten kanssa samassa ryhmässä ja mulla oli ihan super kiva deitti!

Nämä tanssit järjestettiin perjantai-iltana, mikä sinänsä oli typerää, kun piti suoraan koulusta rientää Millan luokse, minne kokoonnuttiin koko porukalla. Meidän ryhmään siis kuului aikalailla sama porukka, joiden kanssa suurimmaksi osin joka viikonloppu hengaillaan. Millan deittinä oli Spencer, Erikka pyysi poikaystäväänsä Joeya, Jasmine oli Noahin kanssa, Nova Ethanin ja mun deittinä oli tosiaan Trevyn. Hengailtiin aluksi Millan luona ja suunniteltiin iltaa. Haluttiin, että koko ryhmällä olisi samanlaiset paidat ja sitten muut keksivät, että pitäisi olla suomalainen teksti, kun ryhmässä kerta on kaksi fabulous suomitypyä. Siispä lähdettiin ostamaan Walmartista XL-kokoiset (Noah otti jonkun XXXXL-kokosen vissiin haha) mustat paidat ja spray-värejä. Sitten mentiin takaisin Millan luokse ja teipillä askarreltiin paitoihin tekstit, mitkä haluttiin niihin (tähän nyt ISO huomio, että ei tosiaan ollut mun tai Millan idea noi tekstit.. Minkä myö sille voidaan, että meijän kaverit on vähän tollasia haha). Sitten sprayattiin paidat ja tuloksena hienot tekstit paidoissa. Kuivateltiin hetki ja sitten vaan päälle photoshootin aika! Otettiin kuvia koko ryhmästä, tytöistä ja pojista erikseen ja sitten vielä pareista. Kuvien oton jälkeen lähdettiin syömään sushia johonkin sushipaikkaan. Ennen tansseihin menoa piipahdettiin sellasella pelisalissa pelailemassa jotain kolikkopelejä XD Sitten mentiin tansseihin, jotka järjestettiin Olympus High Schoolilla. Tuolla tuli taas kunnon ala-asteen disco vibat, kun ihmiset tanssi hulluna massamusiikin tahtiin ja vanhemmat vahti salin reunoilla haha. Oltiin siellä ehkä reilu tunti ja sitten mie, Trevyn, Erikka ja Joey lähdettiin hakemaan ilmaista jäätelöä Trevynin työpaikalta muiden jäädessä vielä tanssimaan. Tavattiin sen jälkeen Spencerin luona hot tuben merkeissä. Ollaan muuten oltu porealtaassa varmaan joka viikonloppu, korvaa melko hyvin saunaa!
Mie lähdin väsymyksen ja huonon olon takia puolen yön jälkeen himaan muiden jäädessä katsomaan leffaa. Oli kyllä tosi kiva ilta, näiden ihmisten kanssa ei voi olla kuin hauskaa!


Tässä nyt way too long selostus jenkkien koulutansseista, mutta toivottavasti kelpasi :) Kysyä saa lisää toki. Mun mielipide high school tansseista on se, että ne on ehkä vähän liian yliarvostettuja. Ne ei oo lukeutunut mun vaihtovuoden kohokohtiin, vaikka toki oli ihan mukavaa kokea vähän jotain erilaistakin.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Highland RAMS




Mun uudessa koulussa, Highland High Schoolissa, opiskelee freshmanit, sophmoret, juniorit ja seniorit, mutta se ei ole oppilasmäärältään kovin suuri, vaikka siellä on myös 9th grade. Koulun värit on musta ja valkoinen, ja joka perjantai tulisi pukeutua noihin väreihin. Rakennus on hyvin tyyppillinen, vanhahko high school rakennus. Kun kävelen tuolla käytävillä, tuntuu kuin oisin jossain jenkkien teinileffassa. Käytävillä on lokeroita joka puolella, jokaisessa luokassa on Jenkkilippu ja aina perjantaisin näkee cheerleaderit ja futarit asuissaan.

Highlandissa on A- ja B-päivä-systeemi, mikä on kai aika tavanomainen täällä Jenkkilässä. Joka toinen päivä on siis A-day ja joka toinen B-day. Molemmille päiville on omat aineensa. Mun lukujärjestyksessä A-päivinä on astronomiaa, USA:n historiaa, espanjaa ja Language Artsia (eli englantia, äidinkieltä). B-päivinä mulla on saksaa, tanssia, US Government & Citizenshipiä (eli vähän niin kuin yhteiskuntaoppia) ja Adults Rolesia (mun mielestä tää on vähän niin kuin Suomessa filosofiaa tai elämänkatsomustietoa, vähän tollaista oikean ja väärän pohtimista, tapaoppia, aika hauska kurssi).
Koulu alkaa joka päivä 7:45 paitsi maanantaisin on myöhäinen aamu ja silloin kouluun pitää mennä vasta 9:10. Tunnit kestävät normaalisti noin puoltoista tuntia, mutta maanantaina noin 15-20 minuuttia vähemmän, kun on lyhyempi päivä. Tuntien välissä on muutama minuutti ja sinä aikana ehtii oikeastaan vain kävelemään seuraavaan luokkaan. Koulupäivä loppuu 14:30. Luncheja on kaksi ja ne määräytyy sen mukaan, missä kerroksessa sulla on muistaakseni kolmas tunti. Mulle on osunut A- ja B-päiville molemmille myöhäisempi lounas ja se on muistaakseni 12:25-12:55. Seniorit (muut kuin mie...) menee yleensä ulos safkaamaan ja muut on sitten ruokalassa, josta voi itse ostaa ruokaa tai tuoda omat eväät, kuten mie teen.


Koulu on osoittautunut kuulopuheiden mukaisesti todella iisiksi. Mun mielestä high school on täällä helpompaa kuin meijän yläaste :D Joskus historiassa tai YH:ssa on jotain vaikeampia sanoja, mutta muutoin ei ole mitään vaikeuksia. Etenkin kielten opiskelu on täällä aika onnetonta. Esimerkkeinä espanjan tunnilla opeteltiin puoltoista tuntia aakkosia laulujen kera ja saksassa opiskeltiin Amerikan aksentteja ja katottiin kuvia kiinalaisten tekemistä typoista.. Ja molemmilla tunneilla opettajat sanoivat mulle, että mun pitää kertoa, jos mennään liian nopeasti.


Opettajia kutsutaan yleensä Mr. tai Mrs. + sukunimi, mutta jotkut opettajat antaa kutsua etunimellä. Us Governmentin opettaja sanoi, että häntä voi kutsua vaikka momiksi, häntä ei haittaa kuulemma haha. Opiskelu on pitkältä keskustelua, tästä tykkään tosi paljon. Opettaja kyselee ja kun suomalaisessa luokassa kukaan ei vastaa mitään ja mielipidettä kysyttäessä sanoo "no en tiiä", täällä oppilaat osallistuvat keskusteluihin suht aktiivisesti.
Monilla on tunneilla kansioita, vihkoja ja muista muistiinpano- ja papereiden talteenlaittovälineitä, mutta juurikaan ei muistiinpanoja tehdä. Hirveästi ei ihmiset tee omia muistiinpanoja, mutta jos opettaja käskee tekemäön vaikka videosta 30 muistiinpanoa, kaikki tekee ne, kun niistä saa pisteitä. Läksyjä sen sijaan tulee melkein joka kerta, mutta ne on aika helppoja tehtäviä. Helppoja, mutta sitäkin työläämpiä. Työläys tulee siitä, kun niitä läksyjä on niin tuhottoman paljon. Mua ärsyttää, että mulla menee 2-3 tuntiin läksyjentekoon, siis jos niihin panostan vähääkään. Yleensä teen ne helpoimman kautta ja toivon, että saisin jotain pisteitä. Mua ei nimittäin inspaa kauheasti tehdä läksyjä, jotka on mulle yhtä tyhjän kanssa. En saa tästä vuodesta lähes mitään hyvitystä opintoihin, joten meen sillä ajatusmaailmalla, että opiskellaan sitten ensi vuonna. En halua kuluttaa mun vaihtovuotta pelkkään läksyjen tekemiseen. Toisekseen, asiat mitä täällä opiskellaan on Suomen koulussa yläaste-lukion ykkösen asiaa, joten tuntuu niin ääliöltä, kun oon just suomentanut pitkän pätkän tekstiä ja tajuan, että tiesin nämä asiat jo. Niin, tosiaan mulla ei ole kuin senioreille ja junioreille tarkoitettuja kursseja (espanjaa lukuunottamatta), joten mitä tästä voimme päätelläkään suomalaisen ja amerikkalaisen koulun eroista? Opiskellaanko myö Suomessa liikaa vai nää täällä liian vähän? :D Sanonpa vain, että oon ilonen, että oon käynyt kouluni Suomessa..

Ruokala

Koulussa siis kerätään pisteitä, joita saa esimerkiksi kotitehtävän tekemisestä tai allekirjoitettavan paperin palauttamisesta. Nämä pisteet yhdistettynä kokeiden pisteisiin muodostavat sulle arvosanan. Sinänsä hyvä, että täällä arvostetaan kokonaisuutta, eikä vain yhtä suoritusta, kuten meillä Suomessa numero tuppaa tulemaan vain yhden kokeen perusteella, mutta toisaalta aika uuvuttavaa, kun Suomessa mun ei tarvinnut opiskella kun sitä yhtä testiä varten :D Se, mikä on muuten hassua, niin koulussa opettajat antaa karkkia esim. oikeista vastauksista haha.
Kokeita mulla on ollut tähän mennessä muutamia. Yhdessä niistä sai käyttää kirjoja, vihkoja, nettiä ja jutella kavereille. Mun suu oikeesti loksahti auki, kun olin just edellisenä iltana päntännyt USA:n Govermentin juttuja englanniksi ja sitten vieressä istuva poika sanookin, että saadaan käyttää just noita luettelemiani apukeinoja. Just joo, sen jälkeen en oo päntännyt ollenkaan. Ainut koe, mikä on tuottanut vaikeuksia, oli hissan koe ja se menikin lottoamalla. Se, mistä oon yllättynyt, on se, että luulin, että täällä olisi tosi paljon kokeita, mutta ei mulla ole ollut muutamaa hassua enempää.

Kirjasto
Musta tuntuu tosi usein, että olisin palannut yläasteelle. Opettajat on suurin osa auktoriteettejä, joita oppilaiden tulisi katsoa jotenkin ylös päin. Opettajat komentaa ja antaa rangaistuksia. Tää on tosi outoa suomalaiselle, joka on tottunut siihen, ettei koulussa pahemmin sääntöjä ole ja oppilaita kohdellaan kuin aikuisia, eikä kuin jotain kakaralaumaa. High schoolissa kännykän käyttö tunnilla on kielletty (muutamia poikkeuksia opettajien joukossa löytyy) ja se otetaan pois, jos jonkun nähdään käyttämässä sitä. Myöhästynyt oppilas joutuu hakemaan hall passin ja vissiin ekasta myöhästymisestä soitetaan kotiin (myöhästyin yks päivä, mutta ei meille kyllä soitettu) ja toisesta samalla viikolla saa jälki-istuntoa. Niin hassua, että lukiossa saadaan vielä jälkkää... Lintsaamisesta saa ekasta kerrasta kotiin soiton ja tokasta lauantaikoulua. Tunnilta vessaan tai opinto-ohjaajalle saa lähteä vaan hall pass, eli toi Highlandin vihko mukanaan. Käytävillä vartioi joitain koulupoliiseja tai muita vartijoita.

Highlandissa on pukukoodi, mikä nyt ei sinänsä oo niin tiukka. Poikien vaatetuksesta en muuta muista kuin, että ei saa roikottaa housuja liian alhaalla, hattua ei pidetä sisällä ja ohutolkaisia toppeja ei käytetä. Tytöillä sama kuin edellä mainittu, eli toppien, joita käyttää, niissä tulee olla vähintään neljän sormen leveät olkaimet, shortsit pitää yltää niin alas, että kun seisot kädet sivuilla, shortsien pituus ei lopu ennen sormenpäitäsi, napapaitoja ei saa käyttää ja legginssejä saa käyttää vain, jos niiden päällä on paita/mekko, jonka pituus on shortsien pituuden mukainen. Molempia koskettavia sääntöjä on, ettei saa käyttää mitään rivoja, loukkaavia tai muuten sopimattomia tekstejä/logoja sisältäviä vaatteita ja myös flipflopit on kielletty. Dress code on vissiin aika uusi juttu Highlandissa, joten opettajat on aika rentoja sen suhteen. Kyllä sieltä nipottajiakin löytyy (jotkut vanhemmat naiset), mutta varsinkaan shortsien pituudesta tai muutenkaan jalkineista ei kauheasti valiteta, vaikka sattuisikin pitämään ei sallittuja asusteita. Topeista ollaan tarkempia. Olkapäät tulee olla peitettynä. Jos pukeudut epäsopivasti, opettaja lähettää sinut kansliaan ja siitä mitä siellä käy, mulla ei ole mitään tietoa :D Tanssitunnilla ja muilla urheilutunneilla dress code ei päde.

Kaikilla on koulussa lokerot (mulla on kaksi, kun oon tanssissa) ja niissä voi säilyttää kirjoja ja muuta tavaraa sekä talvisin niihin laitetaan takit. En oo tähän päivään mennessä löytänyt mun normilokeroa, mutta olis parempi löytää se ennen lumentuloa tai muuten mie en käytä takkia talvella XD Tanssitunnillakin unohdan aina mun lokeron numeron, joten yleensä vaan otan tavarat saliin. En muutenkaan osaa avata niitä lukkoja, kun niissä pyöritetään jotenkin oudosti niitä numeroita...

Kurssivalinnat on paljon luovemmat täällä kuin Suomessa. Suomen lukio on paljon akateemisempaa, kun taas täällä voit saada high school-diploman osaksi urheilemalla, musisoiden tai vaikka tehden töitä. Tietenkin täällä on myös lukuaineita, mutta niitä on huomattavasti vähemmän pakollisina kuin Suomessa.
Koulun toiminta ei rajoitu täällä vain kouluun, vaan täällä on vaikka mitä after school-toimintaa. On urheilujoukkueita jos jonkinmoista, on tansseja lähes joka kuukausi, on hirveästi erilaista harrastustoimintaa, on urheilupelejä, minne koko koulu tulee kannustamaan.. High School spirit täällä on just niin mieletöntä ja upeaa kuin annetaan ymmärtää! :)


Ihmiset Highlandissa on todella ystävällisiä, aina saa apua, kun pyytää. Aika moni on tullut mullekin rohkeasti juttelemaan, kun itse seisoskelin aluksi ujona luokissa. Kun mulla on puuttunut jotain papereita tai tunnuksia, on muut oppilaat itse tarjoutuneet näyttämään mulle tietä kirjastolle hakemaan tunnuksia, ruokalaan noutamaan hall passia tai minne vaan mun on tarvinnut päästä jotain tekemään.

Ainiin, mun kouluhan on tunnettu menestyvästä rugby-joukkueestaan ja leffasta nimeltä Forever Strong. En oo vielä itte ehtinyt katsoa sitä, mutta sitä jaksetaan kyllä hehkuttaa koulussa vähän väliä :D

Jos on kysymyksiä koulusta tai muusta: ASK.FM Toki täälläkin voi kysellä!

lauantai 24. elokuuta 2013

First days in Highland High School

Tää postaus on nyt kovin tekstipainotteinen, koska mun kamerasta on loppunut akku ja saan sen ladattua vasta, kun saan hommattua adapterin. Tosiaan fiksuna varauduin etukäteen ja hankin adapterin ennen Jenkkeihin lähtöä, mutta vielä fiksumpana jätin sen New Yorkiin Hilton-hotelliin... Sen takia tän postauksen kuvituksesta vastaa vaan muutama hassu kuva musta ja Arniesta, mun uudesta kännykästä ja koulun juhlatilaisuudesta, kun ei oo oikein inspannut hirveesti kuvailla kännykällä ja ipadilla. Teen tästä mun uudesta kodista postauksen ens viikolla!

Nyt on voittajafiilis, oon selvinnyt kunnialla high schoolin ensimmäisistä päivistä. Vaikka kävelenkin käytävillä monttu auki ja täysin suuntaa vailla, oon kuitenkin jotenkin löytänyt luokkiin ja jopa tutustunut ihmisiin. En hirveästi halunnut mainostaa olevani vaihtari, mutta oikeastaan joka tunnilla se on tullut puheeksi. Astronomian opettajani halusi puhua mun kanssa saksaa, kun sanoin opiskelevani sitä ja pyysi mua opettamaan sille hi ja good bye suomeksi, nyt se sitten moikkailee mua koulun käytävillä :D Historian opettajani oli myös aivan innoissaan kerrottuani olevani vaihtari ja sen lisäksi, että kävimme dialogia Suomesta ja sen luonnosta koko luokan kuullen (....), pyysi hän minut vielä tunnin jälkeen keskustelemaan :D Myös tolla tunnilla oppilaat olivat aika innoissaan, kun kaikki kävivät kiljumaan ja kyselemään kaikkea. Yksi poika sanoi mulle, että ollaan tavattu aiemmin, mutta enhän mie sitä muistanut, kun oon viime viikon aikana tavannut siskon kautta niin monia ihmisiä.
Creative writingin tunnilla oli ihan jees, mutta vaihdoin sen tänään espanjaan. Vaikka opettaja oli mukava ja siellä luovassa kirjoituksessa oli ihan kivoja tyyppejä, en oikein tuntenut tätä ainetta omakseni. Olin siellä koko ajan ihan kuutamolla (vielä enemmän kuin muilla tunneilla). En ollut meinaan ikinä kuullutkaan niistä kirjoista tai leffoista, mitkä kaikki muut tiesi.. Ja vieläkin ihmettelen, mikä on golden line xD
Englannin tunnilla taas opettaja käski jokaisen kertoa, mitä on kesän aikana tehnyt ja mun vuoron tullessa kerroin olevani vaihtari Suomesta, ja että vietin kesän ystävien ja perheen kanssa, kun en tule heitä pitkään aikaan näkemään. Myös tällä tunnilla oppilaat innostuivat ja mun piti sanoa suomeksi jotain :D Opettaja myös kertoi koko luokalle, että suomi on todella vaikea kieli, ja että siinä sanoja taivutetaan. Kaikkien mielestä suomi on todella kaunis ja kuuma kieli, hah!
Meillä oli myös sellainen tilaisuus ekan päivän lopuksi, jossa oli kaikenmaailman esityksiä ja muita ohjelmaa. Oli aivan huikeeta katsoa, kuinka kaikki lauloi yhdessä koulun laulua, tanssi ja muutenkin school spirit oli ihan mahtava! En vois ikinä kuvitella, että Suomessa oppilaat olisi noin innoissaan koulun tilaisuudessa ja yhteishenki olisi mitään ton tasoista! Tuntui vaan oudolta kuunnella USA:n kansallishymniä käsi sydämellä, kun eihän tää mun maa ole, mutta en uskaltanut olla laittamatta sitä kättä sydämelle, kun sen verran totisia katseita oli ympärillä.

image

image

IMG_20130821_141143

Meillä on siis A- ja B-päivät ja tuo äskeinen tekstikatkelma oli mun ekasta päivästä mikä oli loogisesti A-päivä. Tokana päivänä mulla oli ekana saksaa. Menin tunnille ehkä kaksi minuutti myöhässä ja ihmetyksekseni opettaja sanoi mun tullessa luokkaan "you must be Annika". Olin vähän hämmentynyt, kun se ukko tiesi kuka olin :D Ja taas kun sanoin olevani vaihto-oppilas, alkoi kauhea kuiskuttelu luokassa. Saksan tunti sujui ihan hauskasti, täällä saksan opiskelu on ihan järkyttävän helppoa. Opettaja puhui koko ajan enkkua, siinä missä meille puhutaan SAKSAN tunnilla saksaa ja kun meillä on suomessa sanakokeita mihin täytyy lukea aukeamallinen sanoja, näillä oli tunnin jälkeen "pikkutesti" missä piti laittaa lauseeseen yksi sana, esim. Er wrift ____ ( hän heittää ___ ) ja vastaus oli pallo mikä on saksaksi ja enkuksi sama, voi hyvää päivää xD Saksan tunnin lopuksi yksi Hollannista kotoisin oleva poika kävi juttelemaan mulle ja kyseli mistä oon oppinut saksaa ja muuta sellaista, eikä niitä peruskysymyksiä, mitä multa jatkuvasti kysellään "onks Suomessa jääkarhuja?" "Onks siel aina kylmä?".. Ja myös yks tyttö alkoi puhumaan mulla saksan tunnin lopussa ja se oli tosi kiltti, kun saattoi mut mun seuraavalle tunnille, tanssitunnille. Saksan opettaja oli muuten tosi hauska mies, ja ei mikään tiukkis!
Tanssitunnilla vaan katsottiin videota, käytiin sääntöjä läpi ja keskusteltiin. Kaksi tyttöä, keitä en ollut aiemmin tavannut, tuli kysymään multa mistä oon. Ensin ihmettelin, mistä he keksivät sitä kysyä, mutta eiköhän taas mun söpö (lue: retardi) aksentti paljastanut mut xD Kaikkien piti lukea sellaisia lappuja ja tietenkin siinä mun lapussa oli mahdollisimman pitkiä ja vaikeita sanoja..... Siinä sitten sönkötin oikeen kaunista englantiani.
Tanssi tunnin jälkeen mulla oli US Government & Citizenshipiä eli vähän niinkuin yhteiskuntaoppia. Yllätyn vähän väliä, kuinka hyvin pystyn seuraamaan keskusteluja, vaikka puhuminen välillä tökkiikin. Tuollakin tunnilla ymmärsin oikeastaan kaiken. Kun käytiin asioita läpi, tuli mulle ekaa kertaa sellainen olo, mistä vaihtarit aina puhuu, kun alkaa arvostamaan kotimaataan. Aloin oikeasti miettiä, kuinka hyvä valtio Suomi on. Huvitti taas muuten joidenkin jenkkien tietämättömyys. Esim. yksi afroamerikkalainen poika ei tiennyt tolla tunnillä, että mustilla ei ole aina ollut äänioikeutta. Opettajaakin nauratti.
Viimeiseksi mulla oli Early childhoodia eli tollasta highschoolilaisten pitämää tarhaa. Tykkään lapsista ja ajattelin, että toi vois olla kiinnostava kurssi, mutta vähän petyin kun lapsilla on ensinnäkin tuntien aikana päikkäriaika, jonka aikana mun ja yhen sophmore tytön täytyi vaan siivota keittiö missä meni ehkä 10 minuuttia. Sen jälkeen meillä on oikeastaan pelkkää hengailua. Oltaisiin voitu tehdä läksyjä tai muuta. Pihalle vietiin lapset jossain vaiheessa puoleksi tunniksi mutta siinäpä kaikki. Toisekseen tuolla oli vain muutama tyttö, niin järkeilin, ettenpä tulla paljon ihmisiä tapaa ja sitähän mie just yritän noilla tunneilla tehdä, tavata ihmisiä ja tutustua heihin, joten sen takia vaihdoin tämän johonkin adult's roles kurssiin, missä pitäisi olla enemmän porukkaa.

Joku halusi kuulla niitä huonoja puolia ja kun niitä pitää joka paikasta etsiä, niin kerrotaan nyt sitten niistäkin. Yllätys yllätys yksi isoimmista vastoinkäymisistä täällä on koti-ikävä. Mulla on ikävä mun ystäviä ja perhettä Suomessa. Mie olin niin onnellinen ja mulla oli maailman parhaimmat ihmiset elämässä. Täällä taas oon yksin. Okei, mulla on kyllä ihan super ihana host perhe, jota rakastan ja tää koti tuntuu kodilta, niin kuin oon useasti jo sanonut. Kuitenkin, vapaa-ajalla ja koulussa kaikki tuntee toisensa ja mie tunnen oloni suht usein ulkopuoliseksi. Vaikka englannin kieli sujuu ja kahdenkeskiset juttelut jonkun kanssa on aika iisiä, porukassa luon itselleni paineita puhua ja sen takia saatan vaikuttaa toisinaan ujolta ja tylsältä. Vaikka ymmärrän oikeasti lähestulkoon kaiken, mitä ympärillä muut puhuvat, en osaa oikein kommentoida mitään. En uskalla ja toisekseen en mie tunne ihmisiä tai tiedä tän paikan tapahtumista sen kummemmin. Muut vaikuttavat niin läheisiltä, että siihen on vaikea tunkea. Vastaan kyllä jos joku kysyy jotain, mutta ymmärrän myös, että muilla on muutakin kuin koko ajan yrittää luoda keskustelua mun, suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Ja ne jos mitkä tuntuu pahalta, niin yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Mulla ei ole pitkään aikaan, jos koskaan ollut tätä tilannetta, että mulla ei olisi ketään, kelle puhua oikeasti avoimesti, ketä pyytää hengaamaan tai ketä voisin oikeasti kutsua ystäväksi. Totta kai mulla on mun ihanat host vanhemmat, sisko ja veli, mutta ei se ole sama asia. Päin vastoin musta tuntuu joskus pahalta, että mun siskon täytyy raahata mua joka paikkaan ja sitten en kuitenkaan osaa olla kaikista menevintä sorttia ja pelkään, että mun host sisko ja sen kaverit kyllästyy muhun. En vain tajua tätä, kuinka minusta sosiaalisesta ja puheliaasta tytöstä on tullut hiljainen ja ujo.
Mutta kuten oon moneen otteeseen sanonut, en jaksa keskittyä huonoihin asioihin. En jaksa rypeä itsesäälissä, kun ei ole kavereita ja kun en osaa täydellistä englantia ja blaablaa. Yritän pitää mielessä, että loppujen lopuksi kaikki on kiinni mun asenteesta. Kyllähän mie jo etukäteen tiesin, että sopeutuminen vaatii aikaa ja että kaikki ei aina elämässä suju niinkuin haluaisin. Koulua on ollut vasta pari päivää ja oon ollut täällä vasta kaksi viikkoa, mulla on vielä aikaa rutkasti ja mun täytyy vaan jatkaa yrittämistä. Siis yrittää löytää täällä paikkani ja jatkaa vaan sisukkaasti eteen päin. Helpottaa ajatella, että asiat voisivat olla paljonpaljon huonommin, ja silloin sitä alkaa miettimään, kuinka onnekas sitä loppujen lopuksi onkaan.

Puhuin host äidin ja siskon kanssa ja se helpotti mun fiilistä aika paljon. Täytyy vaan ajatella, että tää on ihan normaalia. Sopeutuminen kun vie aikansa. Toisekseen tulin tosi iloiseksi tänään koulussa, kun yksi poika sanoi mulle "we are friends now" ja heitti yläfemman, kun sanoin, että pidän tästä paikasta, muttei mulla ole vielä hirveästi kavereita täällä. Muutenkin tulee aina hyvä mieli koulussa, kun joku moikkaa tai tulee kysymään kuulumisia. Täällä alkaa oikeasti arvostaa pieniä asioita, mitkä on ennen olleet itsestäänselvyyksiä.

Kyllä mie kuitenkin kaikesta huolimatta pärjään, sitä ei tarvitse kenenkään epäillä.

image

torstai 15. elokuuta 2013

I love my life the way it is

Joko Suomessa kelit alkaa kääntymään syksyyn? No, täällä ei! Kuumaa on, mutta se ei oikeastaan haittaa edes mua, helteiden vihaajaa, koska ilma on niin kuiva, ettei tarvi hikoilla tai kärsiä inhottavasta kosteasta ilmasta niin kuin esim. New Yorkissa. Lisäksi kuumuutta helpottaa Rileyn yhden kaverin uima-allas, jossa chillailtiin yks päivä. Uskokaa tai älkää, mutta jopa mie oon ottanut aurinkoa ja vähän ehkä päivettynytkin (apua kaverit, saan varmaa melanooman ku oon ollu niin paljon ulkoon!!).
Rakastun tähän kaupunkiin koko ajan enemmän. Rakastan vuoria, jotka ympäröi kaikkea, rakastan kaupunkia, rakastan ihmisiä ja rakastan etenkin mun ihanaa host perhettä ja uutta kotia!


Oon asettunut jo nyt tänne ja koti tuntuu ihan oikeasti kodilta. Kaks aamua jaksoin pedata sängyn, mutta siihen taisi loppua mun vieraskoreus ja sänky on ollut sen jälkeen levällään haha.

Käytiin koululla host momin ja Rileyn kanssa rekisteröimässä mut maanantaina. Huhhuh, mikä prosessi se olikaan! Ensin mentiin yhteen luokkaan, jossa täytettiin jotain lappuja, käytiin jollain opon kaltaisella tyypillä näyttämässä niitä lappuja ja sen jälkeen sisko ja mum täytti jotain mun tietoja tietokoneelle. Sitten mentiin jonottamaan counselorille ja valittiin siellä mun aineet. Oon niin onnellinen, ettei mun tarvinnut ottaa matikkaa!! Otin siis astronomiaa (älkää kysykö miksxD), Language Artsia (vissii niiku perusäidinkieli), Creative writing, valokuvausta, tanssia, Usan yhteiskuntaoppia, Usan Historiaa ja Early Childhoodia (lastentarha, mitä lukiolaiset pitää, jeeee). Ton jälkeen mentiin ottaa mista year bookiin kuva sellasessa tyhmässä "paidassa". Otettiin kuviakin, mutten oikein edusta niissä kuvissa... Vielä ton jälkeen jonotettiin joku maksamaan joku koulumaksu ja vihdoin sen jälkeen päästiin lähtemään. Teen varmaan laajempaa postausta mun koulusta, kunhan nyt pääsen aloittamaan sen ensi keskiviikkona ja saan rutiineista kiinni. Mua jännittää hirveästi mennä kouluun, koska en tunne ketään. Kaikki oikeastaan muutamaa poikaa lukuunottamatta, jotka nähtiin nopeasti yhtenä päivänä, käyvät Olympusta, eli toista highschoolia ja mie meen Highlandiin. Mun host sisko Riley on siis myös Olympuksessa, et se vähän harmittaa meitä molempia, mut toisaalta joudumpahan ettimään "omiakin" kavereita, etten joudu ihan riippuvainen olemaan koko ajan Riristä!


Käytiin Rileyn kanssa shoppailemassa tiistaina City Greekissä. Ei käyty kuin kahdessa kaupassa, mutta kuten arvata saattaa, täällä ne kaupat on pikkusen isompia kuin Suomessa, joten saatiin kyllä shoppailtua tosi hyvin noissa. Mun piti lähteä etsimään pidempiä sortseja, kun mun koulussa dress code vaatii sellaisia, mutten löytänyt yhtiäkään. Niiden sijaan löysin kaikkea muuta haha. Täällä on muuten halvempaa kuin Suomessa!

Muuten tänne rapakon toiselle puolelle kuuluu tosi hyvää edelleen. Alan selviämään jo siitä pikku jet lagista, etten herää enää aamu seittemältä pirteänä ja sitten yheltätoista illalla nuoku väsyneenä. Ollaan hengattu paljon Rileyn kavereiden kanssa ja kaikki vaikuttaa oikein kivoilta. Naurattaa vaan aina, kun kerron olevani Suomesta, vastaus on aina sama "oh, that's so cool!!", ja todellisuudessa noi ei varmasti tiedä missä Suomi on. Ainiin, mun mielestä tällä hetkellä ehkä hauskinta on se, kun jenkit lukee vaikka jotain mun viestejä. Niiden suomi kuulostaa niin parhaalta!! :D
Oon myös tehnyt paljon asioita, mitä en Suomessa normaalisti tee. Saattaa kuulostaa ehkä hassulta, mutta kävin elämäni ensimmäisillä treffeillä, siis oikeasti treffeillä, eikä vaan hengailemassa, niin kuin Suomessa ainakin meillä päin tupataan tekemään. Käytiin myös "vaeltamassa", tai siis kipitettiin vähä ylemmäksi ja katseltiin maisemia (Salt Lake Cityn vuorilta näkee ehkä maailman hienoimman maiseman!) ja eilen tosiaan myös uiskenneltiin uima-altaalla, mitä ei kauheasti tapahdu mun suomielämässä. Rakastan mun elämää täällä, just sen takia, kun se on niin erilaista. Toisaalta rakastin mun elämää myös Suomessa, ehkä oon vaan hyvä sopeutumaan? :D
Toki joskus tulee hetkiä, kun englanti suoraan sanoen vituttaa ja kaikki nää muutokset toki väsyttää, mutta koska viimein oon tänne päässyt, en jaksa käyttää aikaa valittamiseen, kun on kaikkea kivaakin, mitä tehdä :)


Oon ihastunut meijän yhteen koiraan, Arnieen. Se on niin mahtava otus! Arnold tulee vähän väliä mun huoneeseen ja koska se kattoo aina niin söpösti lattialta, nostan sen mun sängylle ja köllötellää sitten yhessä tässä. Arnie on myös tosi hyvä malli tai siis sitä on niin kiva kuvata, kun laiskuutensa vuoksi se on helppo pitää paikallaan, toisin kuin esim. toinen koiramme Lucy!


Oon jo aika moneen otteeseen sanonut mun blogissa, että mun uusi perhe on ihan mahtava. Täytyy taas kerran todeta se, sillä yhtenä aamuna mom yllätti tekemällä aamupalaksi suomalaista pannukakkua! So cool!