Annika in The USA

Annika in The USA

perjantai 27. syyskuuta 2013

Turn your cants into cans and your dreams into plans




Eilisen minipostauksen jälkeen nyt tulee ihan pitkää stooria lähiaikojen tapahtumista. Viime viikonloppu oli niin ihana, etten voi kuin hymyillä idiootin näköisesti ja olla onnellinen! Perjantaina mentiin Highlandin football peliin ja oli tosi kivaa. Mulla meinasi kyllä tulla kiire, kun skypettelin vaan rauhassa Miran kanssa ilman ajankulun tajuamista ja yhtäkkiä pitikin 20 minuutissa hoitaa suihkussa käyminen, laittautuminen ja vielä hakea ranskalainen vaihtari meille! Onneksi mun ihana mom sitten haki Maylisin mun vanhemman host siskon kanssa ja miekin ehdin laittaa itseni ihmisen näköiseksi. Peliin mentiin Cecin ja sen veljen kanssa. Tavattiin siellä myös muita vaihtareita ja jotain Cecin kavereita.
Pelattiin East High Schoolia vastaan (meijän koulun pahin vihollinen) ja jotkut High School Musical fanit tajuaakin tässä kohtaa sen olevan se koulu, missä kyseiset leffat on kuvattu. Oli aika siistiä kävellä Eastin takapihan poikki ja katsella ruokalaan ikkunasta ajatellen, että tuolla mun lapsuuden idoli Zac Efron lauleskeli Vanessa Hudgensin kanssa!
Vaikka oon hehkuttanut jenkkikoulujen high school spiritiä, oli tuolla pelissä ihan omaa luokkaansa. Peli oli Eastin Homecoming-game, joten siihen oli todellakin panostettu. Katsojia oli molemmilla kouluilla ihan hurjan paljon ja kaikki vaan huusi, kiljui, hyppi ja kannusti omaa joukkuettaan, huikeeta! Meille meinasi itseasiassa käydä hassusti, kun etsittiin tietä vieraskatsomoon ja seikkailtiin sitten jossain Eastin oppilaitten joukossa ja ne ei hirveesti tykännyt ni meinattiin sitten saada sprayta päällemme :D Pelin jälkeen oli myös ilotulitus.
Highland hävisi tällä kertaa, mutta silti koko koulu kannusti futisjoukkuetta ihan loppuun asti. Pelin jälkeen oli suunsoittamista ja huutelua puolin ja toisin, kaikki puolusti meijän joukkuetta vaikka turpaan tuli oikein kunnolla, olisko ollut 29-7. No, tällä viikolla on meijän Homecoming-peli, joten toivottavasti sitten voitetaan! Let's go Highland, let's go!

IMG_20130920_194651

Pelin jälkeen mentiin hengaamaan Cecin luo parin kaverin kanssa. Vaikkei myö tehty siellä oikein mitään erikoista, mulla oli silti kivaa koko ajan. Oon alkanut saamaan omaa luonnettani takaisin ja oon itsevarmempi. Oli ihanaa vaan hengata rennosti ja viettää perjantai-iltaa. Niitä ihmisiä katsoessa tuli tunne, että hei mulla on kavereita.
Cecillä oli myös kahvinkeitin ja pääsin siis ekaa kertaa yli kuukauteen juomaan kunnon keittimessä keitettyä kahvia. Olin niin suunnattoman iloinen, kun näin heillä ton kapistuksen ja todella maltillisena ihmisenä keitinkin sitten 10 kuppia kerralla. En juonut itse kuin kuusi..

IMG_20130920_225910

Lauantaina oli herätys kahdeksalta, puoli ysiltä kuitenkin vasta nousin. Yhdeksän jälkeen lähdettiin mun perheen kanssa Farmer's Marketiin. Ne on sellaset maalaismarkkinat, jotka tosin järjestetään kaupungilla. Myytävänä oli koruja, vaatteita, käsitöitä, koriste-esineitä, ruokaa, hedelmiä ja vihanneksia sekä kaikenlaista krääsää. Itse en ostanut sieltä kuin yhden pienen jutun mun rakkaalle pikkusiskolle. Oli muuten hyvä, kun siellä sai maistella kaikkia hedelmiä, kun en ollut aamupalaakaan ehtinyt syömään!
Markkinoiden jälkeen mentiin käymään host äidin äidin haudalla viemässä kukkia, kun hänellä olisi ollut lauantaina syntymäpäivä. Hautausmaat on täällä aika erilaisia kuin Suomessa. Hautakivien sijaan täällä on laatat maassa, mihin on kaiverrettu vainajan nimi.
Käytiin lauantaina mumin ja siskojen kanssa syömässä sellaisessa hassussa ravintolassa, missä tilataan soittamalla puhelimeen. Käytiin siellä pari viikkoa sitten Millan ja sen kavereiden kanssa. Mua naurattaa edelleen, että tossa ravintolassa ei oo tarjoilijoita, vaan ensin tilataan soittamalla keittiöön ja sitten haetaan itse ruuat tiskiltä haha. Söin tuolla muuten ekaa kertaa Jenkkilässä ollessani hampparin!


Iltapäivällä se poika, jonka ihanasta tavasta kysyä puhelinnumeroani kerroin pari viikkoa sitten, yllätti mut täysin. Yhtäkkiä lepäillessäni sängyllä, sain puhelun pelkästä numerosta. Puoliunessa vastailin puhelimeen ensin suomeksi ja sitten sönkötin englanniksi jotain "who are you?". Jens soitti mulle ja sanoi, että haluaa hengailla. Oli meillä ollut siitä puhetta aiemminkin, mutta se ilmoitti perjantaina, ettei voi olla viikonloppuna, kun sen vanhemmat käskee sen tehdä läksyjä (jepjep, täällä jotkut vanhemmat oikeesti tekee tota..). No, ajattelin sitten puhelun jälkeen, että hengaillaan vasta illalla, kuten täällä on yleensä tapana. Jens sitten laitto viestin, että tulevat pian hakemaan mut. Edelleen ajattelin, että "soon" tarkoittaa jotain paria tuntia, kuten usein monet tuppaa tekemään. Aloin siinä skypetellä rauhassa mun kavereiden kanssa, kun yhtäkkiä mun sisko Annika huutaa, että joku odottaa mua ovella. Paniikissa pakkeloin vähän naamaa ja vetäisin jonkun paidan päälle, kiirehdin ovelle ja Jenshän siellä odotti mua. Palasin vielä huoneeseen lopettamaan skypepuhelun ja nappasin laukun mukaani. Kyllä oli hehkeä fiilis siinä, mieltä lämmitti kuitenkin, kun Jens sanoi "you look pretty today, like always".

Autoon tullessa mulle selvisi, että ollaan menossa tuplatreffeille Jensin yhden kaverin ja sen deitin kanssa. Ekaksi mentiin rullaluistelemaan ja se olikin ihan kivaa, vaikka Jens, "kovisjenkkifutari", ei osannutkaan rullaluistella yhtään XD Ja myö vielä sovittiin, että mennään joskus luistelemaan ihan jäälle, haha!
Rullaluistelun jälkeen mentiin ostamaan liput leffaan ja sitten odottelemaan leffan alkua frozen joghurtin pariin. Jos joku on täällä hyvää niin frozen joghurt! Greek joghurt + mansikat = taivaallista!!
Leffan nimeä en nyt hyvällä tahdollakaan muista, mutta se oli joku zombileffa. En yleensä tykkää sellaisista, mutta tää oli tosi hyvä. Säikähtelin vaan ihan koko ajan.

Elokuvan jälkeen vietiin Jensin kaverin deitti kotiin, kun sen kotiintuloaika tuli. Sitten mentiin poikien kanssa Mäkkäriin ja uskokaa tai älkää, se oli mun eka kerta Mäkkärissä Jenkeissä ollessa! Eiku kävinhän mie ostamassa yhdelle toiselle vaihtarille New Yorkissa Mäkissä pirtelön, että se pääs vessaan XD

Myöhään illalla mentiin vielä hillumaan johonkin puistoon ja mulla oli niin kivaa! Tykkäsin hengata Jensin ja sen kaverin kanssa, ne on hyviä tyyppejä. Lopuksi ne toi mut himaan ja Jens saattoi herrasmiesmäisesti ovelle. Jenkkipojut tosiaankin on kohteliaisuudessa a way more better kuin suomalaiset äijät. Tosiaan treffeillähän on ihan itsestäänselvyys, että poika maksaa kaiken ja oven avaaminen tytölle on välttämättömyys. Okei, tosta ekasta kohdasta en hirveesti pidä, kun haluisin kuitenkin maksaa omat menoni ITSE. Maassa kuitenkin maan tavalla, eikö ;)

Sunnuntaina mun piti mennä mun siskon Annikan kanssa aamulla aikaisin hierontaan, mutta koska olin nukahtanut yöllä vahingossa (lattialle, skypettäessä kaverin kanssa...... en tiiä kuinka toi voi olla mahdollistaXD), en ollut laittanut herätystä soimaan, eikä Annikakaan ollut saanut mua hereille, niin en nyt sitten tällä kertaan päässyt hierottavaksi. Heräsin sitten pitkästä aikaa myöhään, vasta puolilta päivin! Sovittiin kuitenkin, että mennään joku toinen kerta hierontaan.
Iltapäivällä meille tuli paljon sukulaisia, pääosin mumin puolelta, mutta myös host dadin äiti eli grandma oli paikalla. Tapasin lisää serkkuja ja heidän kumppaneitaan. Syötiin tortilloja, juteltiin (okei mie istuin tuppisuuna ja vastailin vaan jos joku kysyi jotain) ja dinnerin jälkeen mentiin pelaamaan kirkolle korista. Aluksi emmin osallistumista peliin, mutta onneksi menin. Se oli ihan huippukivaa, enkä ollut edes huono haha. Pelailun jälkeen syötiin jälkkäriksi persikkapiirakkaa ja jätskiä. Vieraat lähtivät joskus yhdeksän maissa ja sitten myö lähdettiin Annikan kanssa viemään grandmaa kotiin. Musta on tosi ihanaa täällä, kun aina hyvästellessä halataan kaikkia ja sanotaan "I love you". Ois kiva, jos Suomessakin näytettäisiin, että välitetään myös halauksin ja sanoin. Grandma on niin ihana mummeli, aina se haluaa opettaa mullekin kiinaa ja nyt osaankin kiinaksi, "rakastan sinua", "rakastan sinua vielä enemmän" ja "minäkin rakastan sinua".

Mun koulussa alkoi tänään Homecoming-viikko, mutta siitä lisää sitten loppuviikosta tai ensiviikolla. Koulu menee edelleen hyvin ja muutenkin asiat sujuvat päivä päivältä paremmin :) Kaikissa aineissa mulla on vähintään B, paitsi Astronomiassa C+. Cecistä ja musta tullut ystäviä ja voi että oon ilonen, että tapasin tän tytön! Toinen suomivaihtari näillä hoodeilla eli Milla on myös niin huipputyyppi ja sille mie taidan aina ensimmäisenä nillittää typerät jutut ja toisaalta kertoa, kun kaikki pienimmätkin ilonaiheet. Ranskavaihtari Maylis on myös niin ihana tyttö!! Vaikka Ranska ja Suomi saattaa olla tosi erilaisia maita, kyllä huomataan koko ajan kuinka samalla lailla ajatellaan asioista. Eurooppalaisuus yhdistää :D
Yks päivä eräs tyttö meijän koulusta alkoi yhtäkkiä tekstaamaan mulle ja yllätyinkin, kun tää tyttö oikeasti alkoi kysellä mun elämästä ja ehdotti, että hengaltaisiinkin. Näinkin pienet jutut saa mut hymyilemään idiootin näköisenä monta päivää. Mulla alkaa myös olemaan täällä rutiinit ja tiedän jo suunnilleen miten asiat rullaavat. Koulussa en kulje enää haahuillen suu auki ja ihmetellen, mitä ympärillä tapahtuu. Tiedän, millaiset käytännöt koulussa on ja tunnen opettajat suht hyvin. Tiedän millä tunnilla voi tekstata, ketä opettajaa kutsua etunimellä, mihin kokeisiin tulee opiskella ja kenen kanssa hengata milläkin tunnilla. Esimerkiksi US Governmentin tunnit höpötän vaan takana istuvan tytön kanssa, saksassa hierotaan toistemme selkiä yhden pojan kanssa, tanssissa hengaan Christyn, Kadrijan ja Madin kanssa, Adults Rolesissa opettaja kirjoittaa mulle aina tsemppaavia viestejä, Language Artsissa Luke kysyy multa joka kerta Angry Birds-purkkaa ja Astronomiassa kopioin aina sen muistiinpanot, kun en itse jaksa tehdä omia. Joskus tulee tietenkin vähän takapakkia ja surkeampia fiiliksiä, mutta yleensä niihin auttaa ihanat ihmiset mun ympärillä tai vähintään päikkärit. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon saanut luotua tänne elämän. Se on hieno tunne, kun ekaa kertaa elämässä on pärjännyt yksin.

ranskalainen Maylis 
Ihana Milla!

IMG_20130926_094558

Tässä vielä pieni loppukevennys superpitkän postauksen päätteeksi. Tosiaan hain yks päivä mun PowerSchoolin (vähän kuin Wilma tai Koulunet Suomessa, mistä näkee arvosanat (oh gosh, meinasin kirjottaa gradet....) ja poissaolot) tunnukset ja kerroin sitten kirjaston tyypille olevani vaihto-oppilas SUOMESTA.. Sain ohjeet espanjaksi.



torstai 26. syyskuuta 2013

Happy Birthday Annika!


Paljon onnea siskoni Annika!
2 Annikaa
Ani & Annika
Potstickerseja tekemässä!
Brady and his beautiful girlfriend
Valmiita potstickerseja!
Suloset kaksarit pojilla!
22-vuotias!
Annika ja NaiNai
Annika, Riley, Brady ja Cassy

Tänään vietettiin Annikan, mun isosiskon 22v synttäreitä. Mum oli koristellut talon ihanasti, tehtiin porukalla Annikan kiinalaisia lempiherkkuja Potstickerseja, vietettiin aikaa perheen kesken, nautittiin sairaan hyvistä potsstickerseista, annettiin lahjoja synttärisankarille, naurettiin, otettiin kuvia, syötiin todella namia kakkua ja vaan vietettiin aikaa yhdessä. Ihanaa muuten olla aasialaisessa perheessä ainoa, joka ei osaa syödä puikoilla.. No onneks mun ihana host perhe osti mulle omat! Rakastan mun perhettä!

Edelliseen postaukseen voi käydä vielä heittämässä toiveita postaukseen American is speaking Finnish!

tiistai 24. syyskuuta 2013

American is speaking Finnish, what do you want to hear?

Sain mun kaverilta Fannilta ihan loistavan idean videopostaukseen, jenkki puhumassa suomea! Tarvin nyt siihen mun blogin lukijoiden apua. Elikkä, tarkoituksena oisi tehdä videopostaus mun kaverin Cecin kanssa, jossa se puhuisi suomea. Kysyn nyt teiltä, mitä haluaisitte kuulla Cecin suusta! Laittakaa tähän postaukseen lauseita/sanoja, mitä jenkkitypy voisi sanoa suomeksi. Meillä on jo jotain lauseita valmiina, mutta annan nyt teillekin tilaisuuden antaa ehdotuksia.

Samalla kuulette tätä mun kökköenglantiankin videolla, kun kerron Cecille lauseiden merkitykset :D Oon niin innoissani tästä! Videon tekeminen tulee olemaan niin kivaa!

(Btw, sanomattakin varmaan selvää, että lauseitten ja sanojen tulisi pysyä suht asiallisina)


Olisi mun mielestä tosi hienoa, jos muutkin vaihtarit saisivat heidän host sisaret tai vanhemmat, kaverit tai vaikka aluevalvojan puhumaan suomea videolle!

perjantai 20. syyskuuta 2013

The Differences part 1

Oon niin onnellinen, että kaikki on ruvennut todellakin sujumaan. Koulussa oon paljon itsevarmempi ja pystyn entistä enemmän aloittamaan itsekin keskusteluja. On ihana vihdoin tuntea, että ympärillä on ihmisiä, joita voin kutsua mun kavereiksi. Tuntuu kivalta, kun ihmiset pyytää mua hengaamaan niiden kanssa. Yhtenä päivänä eräät pojat, keihin tutustuin pari viikkoa sitten melkein suuttuivat, kun sanoin mun kaikilla kavereilla olevan toinen lounas, niin siksi näytin yksinäiseltä, vastaukseksi sain "mitäs me sitten ollaan?!". Haha. Nuo samaiset pojat olivat myös hirveän ihania, kun vannoivat, että he järjestävät, että pääsen varmasti Homecomingiin. Oon myös hengannut nyt sen pojan kanssa, kuka antoi numeronsa viime viikon maanantaina. Ainut vaan, että kun olin ihan varma, että tää Luke kysyy mua Homecomingiin, niin tää ilmoittikin kerran muuten vain tansseista puhuttaessa olevansa tyhjätasku, eikä siksi voi viedä mua Homecomingiin. No, pitää toivoa, että joku muu vie!
Oon saanut yhdestä Cecistä jo aika hyvän kaverin, että pystyn jo puhumaan hänen kanssaan tosi vapautuneesti. Yhdellä tunnilla höpötettiin koko tunti, eikä tehty lainkaan tehtäviä, kun molemmilla vaan juttua riitti! Tekstataan myös lähes päivittäin ja tuntuu ihanalta, kun mulla on pitkästä aikaa kaveri, kenen kanssa höpöttää turhuuksia ja kelle voi myös avautua. Tykkään myös, kun Ceci ei ei takerru mun kielioppivirheisiin ja typeriin sanavalintoihin ja jaksaa aina selittää kaiken vaikka sata kertaa jossen tajua. Yhdet tytöt tuli tanssitunnilla pyytämään mun numeroa ja sanoivat, että vievät mut Haunted Houseihin, niin kivaa! Highlandin muiden vaihtareidenkin kanssa oon jonkun verran hengaillu koulussa. Ranskalaisen vaihtarin Maylisin kanssa ollaan juteltu enemmänkin ja mun täytyy sanoa, et siin on kyl niin ihana tyttö! Kyllä mulla alkaa olla jo kavereita enemmän kuin yhden käden sormien verran, eikä enää ole yksinäinen olo.
Millasta ja musta on tullut jo lyhyessä ajassa tosi hyviä kavereita ja oon niin ilonen, että mulla on täällä joku jolle purkaa vaihtariuden huonojakin puolia. Hommattiin tosiaan kuntosalijäsenyys. Nyt on sitten ollut iltapäivillekin tekemistä, kun käydään kuntoilemassa ja uimassa koulun jälkeen. Urheilusta puheen ollen ostin viime sunnuntaina siskon kanssa skipassit koko kaudeksi! On kiva, että meillä on nyt joku yhteinen juttu siskonkin kanssa. Oon onnellinen, että ollaan Rileynkin kanssa alettu lähentyä ja se alkaa tuntua ihan siskolta, kelle oon alkanut kertoa huolistani, kuka kyselee multa pojista ja hakee mut joskus koulusta, mutta myös se kuka ärsyttää, kun se on just silloin kylppärissä, kun pitäisi päästä haha! Suomalaisuudestani johtuen oon tosi huono sanomaan "I love you" mun siskolle, mutta siksi yritän näyttää sille muilla tavoin, kuinka tärkeä se mulle jo nyt on. Koska siskoni nukkuu joka aamu pommiin, tein sille eräs aamu aamiaiseksi leipiä, joiden päälle taiteilin hillolla sydämet tuoremehun kera ja jätin lapun pöydälle. Mun toinen host sisko Annika myos saapui Utahiin eilen ja meillä synkkaa niin hyvin! Hassua, että mulla on nyt samanniminen sisko. Tai no, täällähän mie oon Ani :D

Oon siis asunut täällä rapakon toisella puolella Utahin osavaltiossa, Salt Lake Cityssä, Holladayssa yli kuukauden ja listasin asioita, jotka on aika erilailla kuin koti-Suomessa. Toteutan tällaisia postauksia varmaan useampia, mutta tässä ensimmäinen osa!

Kaikki on suurempaa
Ei ole liioittelua tai vitsailua, kun sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurempaa. Kaupat on monikerroksisia, sängyt on isoja (onkohan täällä edes 90cm sänkyjä?:D en oo vielä kellään nähnyt!), ruoka-annokset ravintoloissa on suurempia ja elintarvikepurkkien, -tölkkien, -pullojen jne, koot on jättimäisiä suomalaisiin tuotteisiin. Muistan, kun ekoina päivinä käytiin host vanhempien kanssa kaupassa ja hämmennyin siellä vähän väliä, kun kaikki oli niin isoa! Ainut, mikä ei ole täällä suurta, niin jalkakäytävät, mutta eipä niille hirveästi ole käyttäjiäkään XD (keskustassa on tietenkin kunnon kadut)

IMG_20130906_234751


Autot/autoilu
Autot ovat täällä suurempia (kuten kaikki muukin..) ja oon huomannut, että jokaisella perheellä on ainakin kolme autoa. Ja kaikkialle mennään autolla! Täällä ei meinaan huvikseen pyöräillä tai kävellä ja jotkut joskus ihmetteleekin kun kerron, meen joskus vaikka kavereille Suomessa pyöräillen :D Julkinen liikenne on täällä ihan onnetonta. En tiiä johtuuko se turvallisuudesta vai mitä, mutta varsinkaan iltaisin ei oikein sovi liikkua yksin kävellen, vaan autolla. Utah on kyllä tosi turvallinen paikka Jenkkilän mittakaavassa, mutta silti.


Ikärajat
Autoa saa täällä ajaa 15-16-vuotiaana ja alkoholia saa juoda 21-vuotiaana. Tupakkaa saa luullakseni ostaa 19-vuotiaana, mutta polttaa saa 18-vuotiaana (make no sense?). Täällä ei kyllä oikein kukaan polta tupakkaa! Kaikki on hirveen kateellisia täällä, kun kerron, että Suomessa alkoholinostoraja on vain 18, mutta heti perään ne ihmettelee meijän korkeempaa ikärajaa ajokortin hommaamiselle. Täysikäisyyden raja kun on täällä vasta 21, siinä missä Suomessa olin melkein täysikäinen ja mua kohdeltiin myös sen mukaisesti, täällä on aikalailla lapsi. Se välillä vähän häiritsee, mutta kyllä siihen tottuu.

Aseet
En nyt voi puhua kuin muutamasta ihmisestä, mutta on se vissiin aika toden pitävä, juttu, että monilla jenkeillä on aseita. Aseet tuntuu muutenkin olevan kuin joku kameravalvonta tai joku muu turvallisuusjuttu ja sitä pidetään jopa kannattavana. Vähän järkytyin, kun yhden mun kaverin huoneessa oli samaan aikaan 2 isoa pyssyä ja muutama pienempi ase.. Niin ja ne oli ihan esillä. Yksi roikkui seinällä, pari oli yöpöydän laatikossa ja pari toisessa laatikossa.

Ajokortin hinta
Eikö olekin reilua, että täällä ajokortista pulitetaan noin 300 dollaria, kun myö Suomessa joudutaan maksamaan kymmenen kertaa enemmän?

Verot
Ikinä ei oikein tiiä, paljon ostokset tulee tarkalleen maksamaan, kun kaikkeen pitää lisätä verot. Siitä kuinka paljon veroja pitää mihinkin tuotteeseen lisätä, mulla ei ole mitään tietoa. Jos tarvitsen jotain noin $10 maksavaa, otan aina vähintään 15 dollaria mukaan, haha!


Hinnat
Ajokortin lisäksi kaikki tuntuu olevan täällä halvempaa. Kun oltiin siskon kanssa vaateostoksilla, melkein järkytyin, kun kasan vaatteita hinnaksi tuli joku 70 dollaria, kun Suomessa ne olisi ollut yli 100€. Hinnat on aika laiÄlla sama numeroisia (monesti vähemmänkin), eli jos Suomessa joku paita on 10€, täällä se on $10, mikä on euroissa noin 7€. Hollisterin hupparit on normaalihintaisina $40, ja oon bongannut alennettuina $25 ja tosiaan Conversethan on 30-50 dollareissa. Yks päivä näin kaupan kahvilassa kanasalaatin, mikä maksoi alle 3 dollaria. Suomessa sen kokoinen salaatti kahvilassa olisi ihan varmasti maksanut vähintään 5€, eli onks se jotain $7? Myös esim. salikortin hinta on kuukaudessa $40, mikä on euroissa alle kolmekymppiä.


Puheliaisuus
Ystävällisyyden lisäksi, ihmiset täällä on todella kovia puhumaan. Suomalainenhan ei puhu, jos sillä ei ole asiaa, simple as that. Amerikkalaiset taas vääntää tikusta asiaa ja hiljaisia hetkiä ei pahemmin ole, kun oot jonkun kanssa samassa huoneessa. Kerran yks tyttö koitti vääntää keskustelua mun kynistä, kuinka cooleja ne on XD Mulla on siis ihan perus lyijy- ja kuulakärkikyniä. Myö suomalaisethan voidaan olla hiljaa, eikä se ole lainkaan awkwardia. Täällä taas on puhutaan naapureille, kaupanmyyjille, ruokapöydässä, elokuvaa katsellessa.. Joka tilanteessa! Ihmiset haluavat olla ystävällisiä ja siksi keksivät juttua ihan mistä vain. Musta tuntui aluksi tosi oudolta, kun esimerkiksi syödessä joku koko ajan kehui ruokaa ja muut kehuivat perässä. Suomessa riittää vain, kun syöt lautasen tyhjäksi ja sanot kiitos ja muut tietävät, että pidit ruuasta!:D Ja aina pitää kysyä kuulumisia niin kaupanmyyjältä kuin tarjoilijaltakin ravintolassa. Mun host sisko muuten kehui mua yks päivä, kun oon oppinut puhumaan XD "Hienoa Ani, oot oppinut sanomaan kiitos ja hei, ja osaat jopa jo kertoa päivän kuulumisiakin, etkä vain sano päiväsi olleen okei!". Tuli hieman vajaa olo....

Valokatkaisijat
Valokatkaisijat on ihan outoja täällä. New Yorkissa, kun oltiin Softlanding Campilla, etin varmaan viisi minuuttia vessan valokatkaisijaa. Nyt oon alkanut jo tottua näihin, mutta aluksi vaatii vähän säätöä.

Talot
Talot on täällä myös mun mielestä tosi erilaisia kuin Suomessa. Rintamamiestalot ei oo ihan niin yleisiä täällä kuin Suomessa haha!


High School
Teinkin jo koulusta postauksen, mutta pitää vielä sanoa, että koulu on täällä todella helppoa. Vaikka en tiedä US Historyssa ja Astronomyssa oikein mitään sanoja, läpäisin molemmat kokeet ja hissassa itseasiassa mie ja norjalainen vaihtari Kristina saatiin paremmat pistemäärät kuin moni jenkki samalla kurssilla! Kaikki oli ihan ihmeissään, kun ei olla edes amerikkalaisia ja tiedettin paremmin niiden historiasta haha. Opettajaa vain hävetti muitten oppilaiden puolesta :D Ja tosiaan espanjassa mulla on luokan ainut A..


Vessat
Ensinnäkin, mikä hemmetin järki siinä on, että pienen, ahtaan koulun vessan ovi aukeaa sisään päin?! Yritä siinä nyt ahtautua sisään laukkuinesi ja vielä päästä uloskin. Vessanpönttöjä ei myöskään vedetä täällä vaan painetaan sellaista vipua, mikä on pöntön sivussa. Meni myös tovi kun ekaa kertaa kävin Jenkeissä vessassa, että miten tää toimii.. Yleiset vessat vetää yleensä itse itsensä ja edelleen joka kerta säikähdän sitä, kun yhtäkkiä pönttö vetää itsensä xd

Pankkiautomaatit
Joka kerta, kun oon nostanut rahaa, oon aina ollut ihan hukassa sen masiinan kanssa. Onneksi mulla on ollut mom tai host veli mukana, kun en varmaan olisi tähän päivään mennessä saanut nostettua dollariakaan omin päin. Yksi iso ero pankkiautomaatissa on se, että kortti laitetaan sinne vain pariksi sekunniksi, käytetään kortinlukijassa kuin bussikortti busseissa, ja sen jälkeen se otetaan pois, painellaan pin-koodi ja lopuista mulla ei ole tietoakaan, kun joku muu on aina painellut mulle sen loppuun.

Kodittomat
Mua häiritsee ihan hirveästi nähdä kaupungilla kodittomia ihmisiä, koska säälin heitä niin paljon. Suomessa ei pahemmin kodittomiin törmää ja siksi se jotenkin shokeeraa mua täällä. Paikalliset on tottuneet tienlaidoilla rahaa kerjääviin kodittomiin ja ohittaa ne ilman sen suurempia ajatuksia, mutta ahdistaa ajatella, että jolla kulla ei ole oikeasti kotia.

Ystävällisyys ja sosiaalisuus
Siinä missä suomalainen vaihtaa katua, nähdessään tuntemattoman tulevan vastaan, nää tulee kysymään "how are you?". Ihmiset on siis todella ystävällisiä täällä. Koko ajan kaikki kyselee vointia, miten päivä on mennyt ja usein jopa kaupanmyyjät kutsuu darlingiksi tai honeyksi. Myös opettajat tekee tota. Toivottavasti en vaikuta hirveen myrtsiltä, kun en todellakaan oo tottunut tällaiseen super sosiaalisuuteen :D Kaikille ollaan kivoja ja kynnys puhua muille on paljon matalampi kuin meillä scandinaaveilla. Koulussakin voi mennä ihan mihin pöytään vain istumaan ruokalassa ja lähes varmasti joku käy juttelemaan kanssasi.
Siinäkin muuten huomaa, että jenkit on ystävällisiä, ettei täällä oikein kiusata ketään. Ihmisten puheenaiheisiin harvemmin kuuluu toisten haukkuminen tai paskanpuhuminen. Tykkään myös siitä, kun kaikenlaiset ihmiset juttelee koulussa toisilleen, eikä niin sanottuja kuppikuntia oikein ole. Eli väittäisin, että high school-leffojen stereotypiat söpöistä urheilijapojista, ilkeistä cheerleadereista, nörttipojista ja hiljasista tytöistä omissa porukoissaan ei pidä paikkaansa ainakaan täällä Utahissa!


Säännöt
Arvatenkin täällä lätäkön toisella puolella on tiukemmat säännöt kuin Suomessa. Suomessa mie olin melkein täysikäinen ja mua kohdeltiin kuin aikuista. Sain mennä ja tulla kuten haluan, eikä mulla ole ollut kotiintuloaikoja pitkiin aikoihin. Täällä mulla on kotiintuloajat, jotka tosin on kuitenkin ihan kohtuulliset ja aika reilut monen muun kotiintuloaikoihin verrattuna. Arkisin mun tulee olla kotona 22:00-22:30. Kai mie yhteentoistakin saisin olla ja sovitusti pidempäänkin, ei meillä mitään supertiukkoja olla. Viikonloppuisin mun curfew on 01:00. Toinen juttu on poikien kanssa hengailu, mikä saattaa olla aika tarkkaa. Mun perhe ei ole mikään todella tarkka tässäkään asiassa, että saan kuulemma viedä poikia huoneeseeni (jota ei ole kyllä tapahtunut, koska allekirjoittaneen huone näyttää kaatopaikalta... host äitikin kehotti siivoamaan sen XD Siivottu!), mutta ovi täytyy olla auki. Ymmärrän, kyllä, että täällä tavat ovat erilaiset, mutta kyllä mua vähän haittaa, ettei oo mitään yksityisyyttä. Vaikka ei edes tekisi mitään juttelua ja hengailua kummempaa, ihmiset saattaa olettaa, että oven takana tapahtuu muuta. Esimerkiksi mun huone on sellaisessa paikassa, että kaikki tasan tarkkaa kuulee kaikki keskustelut, joten ei hirveästi edes tee mieli hengailla kenenkään pojan kanssa mun huoneessa.. Tai siis ylipäätänsä kenenkään kanssa, tytön tai pojan :D Hyvä siinä nyt puhua mitään sen syvällisempää, kun kaikki kuuntelee. Haluan kuitenkin kunnioittaa perheen sääntöjä, enkä uhmata niitä laittamalla ovea kiinni. En nyt usko, että se pahemmin ketään haittaisi, mutten halua ehdoin tahdoin aiheuttaa kellekään pahaa mieltä. Se mikä oli hassua, niin kun olin tekemässä läksyjä ja hengailemassa yhden pojan luona, sen isä oli suuttunut sille, kun oltiin sen huoneessa, eikä yläkerrassa. Ovi oli kuitenkin auki, sen siskon huone oli vieressä ja muutenkin koko ajan joku ramppasi siinä, niin en käsitä, mitä pahaa siinä oli. No, maassa maan tavalla.. Vaikka ei mua pahemmin haittaa nää rajat tai mitään, on mulla kuitenkin joskus ikävä sitä vapaudentunnetta, kun sai oikeasti elää miten haluaa.


Kirkko
Multa on melko paljon kyselty, miten LDS-kirkko vaikuttaa mun elämään ja onko Utah todella niin uskonnollinen paikka kuin väitetään. Mun elämään se ei pahemmin vaikuta. Jumalanpalveluksessa en oo käynyt vielä kertaakaan, mutta haluaisin kyllä kovasti mennä. Mun perhehän ei siis todellakaan pakota mua mihinkään, ne sanoi, että voin tulla mukaan kirkkoon sillon kun ne sinne sattuu menemään, mutta mun ei tietenkään tarvitse. Ruokarukous myö yleensä yhdessä syödessä sanotaan, joten siinä se uskonnollisuus meijän perheessä. Kaveripiirissä en edes tiedä, ketkä on mormoneita ja ketkä ei. Jotkut nuoret käy enemmän kirkossa kuin Suomessa, mutta eihän siihen paljoa vaadita, kun esim. mun suomikavereista ei käy kyllä kukaan vapaaehtoisesti kirkossa.



Tietämättömyys
Ei ole mikään urbaanilegenda, että monet amerikkalaiset ei tiedä ympäröivästä maailmasta paljon mitään. Mua pidetään fiksuna, kun tiedän missä Chicago tai Grand Canyon on, kun olenhan EUROOPPALAINEN, niin ei mun pitäisi Jenkkilästä mitään tietää, kun ei nekään paljoa Euroopasta tiedä.

Avoimuus ja perhekeskeisyys
Jenkit on todella avoimia. Perheen kesken jaetaan paljon asioita, kuten miten meni treffeillä, mitä oot tekemässä viikonloppuna ja miten sulla menee, on myös hyvin yleinen kysymys. Siinä missä himassa Suomessa vastaan porukoille "ei kuulu sulle" (xd), täällä juttelen ihan mielelläni perheen kanssa. Musta on ihana, kun mun host äiti kysyy treffien jälkeen, mitä tehtiin ja tykkäänkö siitä pojasta. Näitä myös oikeasti kiinnostaa mun päivän kuulumiset. Ehkä tää avoimuus alkaa tarttua muhunkin!

Kaupat
Näillä on itsepalvelukassoja ja sitten toinen tosi yleinen käytäntö on, että joku kaupan työntekijä pakkaa ostoksesi. Lisäksi tosi monessa kaupassa tarvitsee näyttää kuittia poistuessa ovella, ettei vaan oo varastanut mitään!:D Ja siis myös kaupat on suuria..

IMG_20130901_181842
Veli haluaa aina ottaa musta kuvia, kun teen jotain uutta :D Tällä kertaa harjoittelin itsepalvelukassan käyttoa!
Kenkienkäyttö
Kenkiä käytetään yleensä myös sisällä, mutta esim. täällä meillä muutkin kuin mie kävelee kotona ilman kenkiä. Vieraille, kun oon mennyt, en oo tainnut ottaa kenkiä pois. Kenkiä myös säilytetään omissa huoneissa, vaatekaapissa.

Ovennupit
Ovissa ei ole kahvoja, vaan nupit. Nupeissa on yleensä sellainen pieni vipu/nappi/mikä lie, mistä väännetään ovi lukkoon. Mun ovi tosin lukittaisiin avaimella.


Hymiöttömyys
Ihmiset ei käytä tekstatessa tai esim. Facebookissa puhuessa hymiöitä lähes ollenkaan. Veikkaisin, että aika monen muunkin suomalaisen mielestä hymiöittä tekstaaminen on outoa! No, musta ainakin. Hymiöiden sijaan jotkut käyttää sanoja "haha" ja harvemmat "lol", mitkä kai vastaa meijän kaksoispistedeetä. Ja huomaan, että toi "haha" on alkanut tarttua myös muhun.. Nää muuten vastaa myös aika hitaasti. Joskus kun tekstaan jonkun kanssa, vastaukset melkeen aina puolta tuntia-tuntia myöhemmin. On mulla kuitenkin pari kaveria, kenen kanssa tekstatessa ei mene hermot!

Herrasmiehii
Niitä täältä löytyy! Täällä pojat avaa monesti auton oven, saattaa sut kotiovelle, kehuu sun silmiä vilpittömästi ja kysyy sun kotiintuloaikaa, että milloin sut pitää palauttaa, ettei vanhemmat suutu ja ajattele pojan olevan huonoa seuraa. Kuinka montaa suomipoikaa kiinnostaa tollaset jutut?:D Pojat myös maksaa kaiken, se kylläkin ärsyttää mua välillä. Oon tottunut siihen, että maksan ite omat safkani ja kahvini, mutta täällä aina jos hengaa, jonkun pojan kanssa, ei tule kuuloonkaan sellainen toiminta. Taannoin kerroin yhden pojan todella ihanasta tavasta pyytää numero. Aika harva jätkä Suomessa sellasii tekee, ei kukaan ees taida kysyä mumeroa. Täällä se on ihan normaalia.
Alempana kuva tältä päivältä. Luke sai mulle kyllä tällä pienellä teolla niin hyvän mielen! Se lupasi auttaa mua kotiläksyissä, kun en ollut osannut ja käskin sen sitten tehdä sen mulle. Se nappasi vastauspaperin käteensä ja kirjotti alle olevan jutun siihen ja sanoi hymyillen "that's all I know".

IMG_20130919_125809

Huomaatteks kuinka hyvää englantii Luke kirjottaa XD

Ateriat
En nyt keksinyt tälle kohdalle järkevämpää nimeä. Suomessa lämpimä ruoka ainakin mulla on yleensä lounas, syön sitten koulussa tai kotona. Täällä lounaaksi syödään välipalapatukoita, leipää, hedelmiä, pähkinöitä ja mitä vain pientä purtavaa. Lämmin ruoka taas on päivällinen, minkä itse ainakin skippaan aika usein Suomessa ollessani. Täällä päivällinen on oikeastaan illallinen, kun se syödään vasta 7-9 aikaa illalla.


Kohteliaisuudet
Kohteliaisuuksia lauotaan taukoamatta. Tää hämmentää mua usein, koska en mie oo tottunut siihen, että tuntematon koulussa kehuu mun silmiä tai paitaa. Onhan se toki kivaa, mutten ikinä oikein osaa sanoa kohteliasuuksiin kuin "thanks" :D

Love
"I love you", "I love your skirt!" "I love this chocolate" Jenkit rakastaa kaikkea ja tota lausetta hoetaan perheenjäsenten ja ystävien lisäksi ihan kaikelle muullekin. Mua rakastettiin yks päivä, kun lainasin hajuvett äni tanssitunnin jälkeen yhdelle typylle. Musta on kyllä kiva, kun mun hostit sanoo usein, että ne rakastaa mua, kun eihän Suomessa hirveämmin tota lausetta käytetä. Ite en oo vielä oppinut käyttämään kyseistä lausetta, mutta ehkä kun mie palaan Suomeen, rakastan kaikkea haha!

Iphonet
Kaikilla suunnilleen on täällä iphone. Niillä nää snapchattailee ja tekstailee, hitto oisin halunnut itekin iphonen, mutta en raattinut täksi ajaksi ostaa sitä, vaikka ne(kin) täällä halvempia ovatkin. En oo muuten nähnyt kellään rikkinäistä iphonea!

Hauskanpito
Väittäisin, että monet suomalaiset tarvitsee hauskanpitoon vettävahvempaa.. Täällä ihmiset osaa heittäytyä, tanssia, laulaa, kiljua ja eläytyä hetkeen ilman mitään iloliemiä.

IMG_20130906_215349

Noissa pippaloissa oli varmaan sata tyyppiä!

Jenkkiliput
Jenkkilippuja on JOKA PUOLELLA. Niitä on joka talossa monta, koulussa (joka luokassa), koriste-esineissä, kaupoissa.. Ihan joka paikassa! Täällä ei voi erehtyä missä on.



High School Spirit
Koulusta tein juttua erikseenkin, mutta mainitsen nyt tän high school spiritin. Se on jotain niin huikeeta, kuinka kaikki on ylpeitä koulustaan, kulkee koulussa koulun paita tai huppari päällä. Yhteishenki koulussa on jotain niin upeaa, täällä koulu ei todellakaan ole mikään pikkujuttu.

"How is it going?"
Ystävällisyyden lisäksi ihmisten harrastaa aika paljon tätä "turhaan kuulumisten kysymistä", eli moni vaan huikkaa toiselle "how is it going?" odottamatta vastausta. No, voit sie sanoa mahdollisesti jopa "good" tai "im fine". Enempää noita ei kiinnosta kuulla sun voinnista :D Ihmiset puhuu täällä paljon, mutta todella monesti sitä mitä sanotaan, ei tarkoiteta. Se on tosi outoa suomalaiselle, kun meillä päin on totuttu, ettei sanota mitään, mitä ei tarkoiteta.


Pukeutuminen
Oon kuullut, että monissa paikoissa Jenkeissä ihmiset pukeutuu isoihin huppareihin, leveelahkeisiin farkkuihin sun muihin ei niin eurooppalaista silmää viehättäviin asukokonaisuuksiin. Täällä mun mielestä ihmiset käyttää tosi kivoja vaatteita (esim. mun host siskolla on todella ihanii kuteita!), mutta oon kyllä huomannut että sitäkin sakkia löytyy aika paljon, ketkä pukeutuu koulun t-paitaan päivästä toiseen, kollareihin ja flipflopeihin jne.. Täällä ei muuten tunneta sellaista käsitystä kuin legginssit eivät ole housut.. Se mikä on hyvä asia, ihmiset pukeutuu paljon rohkeammin ja välittämättä muiden mielipiteistä. Sellainenkin, jolla on ne kollarit ja fliflopit, kävelee koulussa mua vastaan itsevarmana! Muutenkin ihmiset uskaltaa ilmaista itseään pukeutumisellaan rohkeammin kuin Suomessa. Tää ei nyt pukeutmiseen liity, mutta monet käyttää koulussa reppuja. Ne taitaa olla täällä paljon yleisempiä kuin laukut.

Mun koululaukku, en oo hommannut reppua :D
Tässä nyt jotain eroavaisuuksia, mitä oon huomannut ensimmäisen kuukauden aikana.
Ainiin, mulle muuten soittelee jatkuvasti jotain numeroita ja kerran kun vastasin, siellä kyseltiin jonkun siskoa nimeltä Tiffany. Toisella kertaa mulle laitettiin viestiä "happy birthday Aaron!". Mitä ihmettä XD Ja siis mulle soitellaa oikeesti ihan päivittäin ja usein. Yleensä en enää vastaa, jos näkyy, että puhelu tulee jostain muualta kuin Utahista.

Tiedätteko muuten miten MAHTAVALTA tuntuu, kun pitkästä aikaa mulla on KOKO viikonlopulle suunnitelmia?!

Instagramissa mun elämää täällä Amerikoissa voi seurata nimimerkillä @annikajuuliaa !