Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste days left. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste days left. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. elokuuta 2013

USA, I'm coming soon!

image


4 päivää jäljellä lähtöön. Mitä olin vielä päivä sitten tehnyt USA:an lähdön suhteen? Vastaus: enpä paljon mitään. (Adapterin kyllä hankin eilen, kun iskä oli niin hyvällä tuulella, että oikein ehdotti, että mennäänpä nyt ostamaan se!)
Oon kuullut to do-listoista, oon lukenut kun monia muita vaihtareita jännittää, toiset on tehneet aikataulusuunnitelmia.. tuntuupa hölmöltä, kun mie vaan oon mennyt fiiliksen mukaan, eikä se fiilis tosiaan oo vielä hirveesti vaihtarivuoteen asti päässyt.
Vaikka en oo vielä lähtöä oikein fiilistellyt tai oikein suonut ajatuksia vaihtovuoteen, onhan se aika siistiä miettiä, että nyt kun kirjoitan tätä mökiltä keskeltä metsää ja muutaman päivän päästä seikkailen New Yorkissa.

2013-08-02 18.45.06-1


On mulla joitain suunnitelmia ennen lähtöä, mutta ne nyt ei sinänsä siihen liity, kun olisin joka tapauksessa lähtenyt pariksi päiväksi Savitaipaleelle, kun en ollut vielä sinne tänä kesänä kerennyt ja myös Stadin reissu tänäviikonloppuna olisi toteutunut, vaikken Jenkkilään lähtisikään. Okei, mökille ehkä lähdin vaan sen takia, kun tänne en tuu pääsemään pitkään aikaan. On myös kiva hengata täällä vielä kun ehtii iskän ja mun isovanhempien kanssa, ja tietenkin mun kahden kaverin Miran ja Helmin, jotka mukaan lähtivät.

Lähtöön valmistautuminen on ollut aika laiskaa. Äiti on lähinnä kertonut mulle ja oon lukenut toisten vaihtariblogeista, mitä mun vielä pitäisi tehdä. Pitäisi pakata, pitäisi siivota huone (haha paljosta vetoa niin huoneen siivous ei ainakaan mun toimesta tule toteutumaan?), pitäisi hankkia loput tuliaiset, pitäisi nähdä sitä ja sitä ja viettää aikaa niiden ja niiden kanssa.. Pitäisi tehdä vaikka ja mitä, mutta en jaksa stressata.

image

image

image

image


Oon ehkä myös nähnyt kavereita tavallista enemmän. Yleensä tarvitsen omaa rauhaa suhteellisen säännöllisesti, mutta viime aikoina on vaan tuntunut hyvältä olla ihmisten luona, siis mun rakkaiden, niiden kaikkein tärkeimpien. On tuntunut hyvältä lähteä illalla myöhään toimittamaan tyhjää ulos, nukkua jonkun vieressä.. Joten ehkä munkin mieli on alkanut jo vähän edes harhailla lähdössäkin. Totaalista tajuamista ei ole vielä tapahtunut. Koko lähtö tuntuu vielä aika absurdilta ja fiilis on sen suhteen rento.
Haluan vielä sanoa, että vaikka otan aika rennosti vaihtoonlähtemisen, ei se todellakaan johdu siitä, etten välittäisi mun läheisistä. Sen lisäksi, että olen vähän hölmö, etten tajua sitä vielä, johtuu se myös kai siitä, että yritän vältellä paniikkia ja muutenkin itkua. Yritän vältellä liikaa tunteilua ja ottaa asian neutraalisti. Mie rakastan mun läheisiä ihan älyttömästi ja ikävä tulee olemaan suuri, siis sitten kun se ekan kerran iskee, pelottaa jo ajatella, mutta siihen asti yritän olla ajattelematta asiaa. Toivottavasti myös mun rakkaat ymmärtää, etten ole välinpitämätön, vaan että tää on vaikea juttu mullekin ja yritän olla sen takia tekemättä lähdöstä yhtään vaikeampaa.

Mun paras ystävä Mira teki blogiinsa ihanan tekstin. Itkua pidätellen luin sen. Mutta koska tultiin tänne mökille pitämään kivaa, en itkenyt tai oikeastaan sanonut sanaakaan siitä.
Mietin vieläkin, mitä niin oikein olen tehnyt, että oon saanut mun elämään näin upeita ihmisiä? 

Ensimmäiset hyvästit on jo sanottu. "Ensi kesänä nähdään sitten, kymmenen kuukauden päästä. Muistathan meijän juhannussuunnitelmat?", sanoi yks mun hyvä ystävä. Mitä, puhutaanko myö ensi juhannuksesta?! Siis kuinka pitkäksi aikaa mie olinkaan rapakon toiselle puolen lähdössä?
Kun nyt on jätetty jo jäähyväisiä muutamien rakkaitten ihmisten kanssa, alkaa ehkä lähtö vähän konkretisoitua mullekin. Niinkuin jo äsken vähän puhuinkin, yhtäkään kyyneltä en ole lähdön takia vuodattanut. En vielä, itketään sitten myöhemmin.

image

image

image


Lentoliput tuli eilen ja ollaan juteltu mun kanssa lentävien vaihtareiden kanssa. Ihanaa kun ei tarvitse lentää yksin! Itseasiassa mulla on seuraa Salt Lake Cityynkin lentäessä. Hyvä niin, sillä oon aika sählä tollasissa jutuissa, niin kiva kun ei täydy yksin panikoida lentokentillä.

Ainiin! Oonhan mie yhden asian hoitanut todella lahjakkaasti. Oon koittanut välttää jet lagia jo pidemmän aikaan valvomalla todella myöhään, iskän sanoin "elänyt Amerikan aikaan". Eikös se olekin ihan hyvä juttu, että jotain olen saanut aikaan?

2013-08-02 00.26.58

image

SC20130802-011701


Ja nyt koska yritän olla kuin muut ja tartuin tuumasta toimeen, väsäsin nyt niitä hiton listoja!:D Miltäs näyttää? Joo siellä on jotain joidenkin mielestä outoja ja turhia juttuja, mutta nää kaikki on kyllä ihan tarpeellisia mulle XD
Tää kun tosiaan on mun ensimmäinen kerta, kun muutan pois perheen luota toiseen maahan ja toiseen maanosaan, niin voisko joku vähän valaista, mitä äärettömän tärkeää mun pitäisi vielä tehdä?:D Tai onko kellään mitään vinkkejä pakkaamiseen liittyen?

Mitä fiiliksiä muilla vaihtareilla? Onko muut alkaneet jo valmistautua "koitosta" varten?:)
Pakkaan varmaan maanantaina, joten silloin tai viimeistään tiistaina julkaisen sen postauksen mun pakkauksen tuloksesta! 

My feelings about exchange are still kind of relaxed. I don't want to worry about things too much. I just got my flight tickets yesterday. Maybe I should start packing or something? Okay, actually I've got quite much stuff to do before leaving. But I have time yet. I want to enjoy the last days without stress!
It's amazing to think that I'll be in NY after a couple of days because I'm right now hanging in our summer cottage middle of nowhere with my dad, grand parents and two friends. After four days I'll leave my family and friends to Finland and take a flight to the huge America. The most I still wait 10th of August when I'm gonna meet my new family!!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Live like there's no tomorrow

Hi!

"Jännittääkö jo?", kyselee kaikki. Ei, mua ei jännitä suoraan sanottuna pätkääkään. Päivät kuluvat ja lähtö lähenee, mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että kyllä tässä muutakin tapahtuu? Mie oon tavannut mun kavereita, riidellyt pikkusiskon kanssa vaatteista, nauttinut ruisleivästä ja juonut aamupalaksi kahvia ainakin kolme kuppia, oon hölmöillyt mun kavereiden kanssa, pusutellut koiran karvaista kuonoa, tekstaillut hölmöjä juttuja mun ystävien kanssa, kuunnellut äidin nalkutusta, kun taas oli jäänyt banaaninkuoret tai jogurtti pöydälle, halannut pikkusiskoa, kun rakastan sitä niin mielettömästi, mutta heti perään tökännyt kylkeen ärsyttääkseni, oon käynyt mammalla ja papalla syömässä maailman parhaita ruokia ja ottanut aina jälkkäriksi jätskiä, kun pappa sellaisia mua varten aina ostaa, oon juhlinut Meripäivillä päättömästi ja käynyt Linnanmäellä, valvonut mun ystävien kanssa yömyöhään ja istunut hytisten kylmenevässä ilmassa rannalla, ajellut ulkona skoottereilla, joskus potenut huonoa omaatuntoa, kun on tullut sanottua pahasti äidille, oon tullut suunnattoman onnelliseksi, kun mun kaverit kysyy mua niin usein ulos hengaamaan ja ihmetellyt samaan aikaan mitä oonkaan tehnyt elämässä oikein, että oon saanut niin ihania ihmisiä mun elämään, oon nukkunut aivan liian myöhään, sotkenut huoneeni ja siivonnut sen tunkemalla kaiken vain sängyn alle, oon istunut koneella vaikka kaunis ja aurinkoinen päivä vaatii ulos, pyöräillyt öisin kavereiden kanssa aamuun asti ja ennen kotiin menoa käynyt Mäkkärin kautta, oon käskyttänyt iskää niinkuin isin pikkuprinsessan kuuluukin tehdä, lukenut aamulehden päättäen lukea sen kannesta kanteen, mutta kuitenkin lukenut vain otsikot ja tekstaripalstan, oon lähtenyt Savitaipaleelle landeilemaan, koska joskus kaupunkilaistyttökin kaipaa maaseudun rauhaa, oon tullut iloiseksi elämän pienistä asioista ja ärsyyntynyt vielä pienemmistä, kiukutellut olen ja valittanut, huutanut ja kiljunut, ärsyttänyt ja ilostuttanut, oon nauranut ja hymyillyt, kikattanut ja hajoillut, tykännyt ja rakastanut. Mie elän hetkessä, sillä on elettävä tässä ja nyt, ei ensiviikossa. Lähtö on ensiviikolla, mutta siihen on aikaa. Ei stressata vielä.

image
2013-07-24 12.53.32
IMG-20130701-WA0009
1373743581905
1374777276839
IMG-20130727-WA0002
IMG-20130727-WA0001
ei se laatu oo aina niin justiinsa, fiilis on tärkein!!
IMG_20130720_211022
2013-07-28 17.31.34
2013-07-28 17.04.32
2013-07-28 18.44.10-1
1374863285245
2013-07-30 19.36.58
2013-07-30 19.37.58
2013-07-30 19.37.38
SC20130730-140451
kahdeksan päivää Suomi-elämää jäljellä!!
Hi!

I just want to live at the moment without stress about the future. I know my exchange year is starting soon but before it, there are many days which I want to live by having fun. I want to laugh with my friends, love my people, enjoy about the little things of life and just live like there's no tomorrow.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Last three weeks

Hi!

Apua, päivät sen kun kuluvat ja lähtö häämöttää muutaman viikon päässä! Hullua, käsittämätöntä ja aivan järjetöntä! En pysty ymmärtämään, että pian muutan rapakon toiselle puolelle yksin. On vaikeaa tajuta, että silloin ei lähdetäkään lomareissulle, vaan asumaan melkein vuodeksi kauas pois perheen ja ystävien luota.
Monet ovat kyselleet viime aikoina multa "No, joko jännittää?". Hassua, mutta mua ei jännitä yhtään. En mie oikein vieläkään ole sisäistänyt koko lähtöä ja koko vaihtovuosi tuntuu edelleen hyvin epärealistiselta. Asia kuitenkin konkretisoituu päivä päivältä enemmän. Exploriukselta tuli viime viikolla lentotiedot ja ne sai mut jo vähän ajattelemaan, että hei, sitä ollaan oikeasti lähdössä johonkin. Äiti myös raahasi yks päivä meille Suomi-krääsää, jota olisi tarkoitus antaa hosteille ja aluevalvojalle. Äiti yrittää muutenkin hoputtaa mua tuliaisten väsäämisessä ja miettimisessä, mutta kun mulla on vielä jotenkin sellainen fiilis päällä, että eihän tässä kiire ole. Totuus on, että pian alkaa olla aikamoinen kiirus.

Tällä hetkellä en oikein muutoin ole valmistautunut Jenkkeihin lähtöön kuin just niitten tuliaisten osalta. Vaikken vielä niistä stressaakaan, niin kyllä ne mun mielessä on. Monet ei pidä tuliaisia tärkeinä, eikä ne nyt mullakaan prioriteettilistalla ekana olekaan vaihtoon lähtemisessä, mutta kyllä mie haluan panostaa niihin. Jokainen tuliainen (tota peruskrääsää eli avaimenperiä, jääkaappimagneetteja yms. lukuunottamatta, mitä meinasin antaa vaan kaikille mainostaakseni Suomea:D) on tarkkaan mietitty. Oon onnekas, kun oon saanut tutustua mun uuteen perheeseen ja heidän harrastuksiinsa ja lempparijuttuihin. Näin ollen myös tuliaisissa ollaan mietitty niin, etten vie mitään turhakkeita, vaan kaikille sellaiset jutut, mistä he tykkäävät tai mikä vois tulla tarpeen. Oon myös viemässä hosteille kirjat sekä Suomesta että mun kotikaupungista Kotkasta (jälkimmäisen oon muuten tehnyt itse kaverien ja äitin avustuksella!), koska haluan, että mun jenkkiperhe saa jonkilaisen kuvan mun kotimaasta ja tästä kaupungista, missä asun. Tuliaisista teen postauksen sitten kun oon ne asianomaisille antanut eli joskus kun Amerikoissa oon! :)

image
image

image



Vaikka lähtöön ei ole enää kauaa, niin täytyy ajatella, että vielä on kesää jäljellä. Vielä on monta kivaa juttua edessä kuten läksiäiset, sitten mun yks kaveri tulee viikoksi meille ja vielä olisi Kotkan ylpeys ja vuoden kohokohta eli Meripäivät heinäkuun vikana viikonloppuna. Eiköhän myös vikalle viikolle ennen Jenkkilään lähtöäkin keksitä vielä paljon ohjelmaa :) Vaikka nyt onkin tiedossa happeningii, haluan elää hetkessä. Mie rakastan mun elämää tällaisena kuin se nyt on. Rakastan mun ystäviä ja perhettä, Kotkaa ja Suomea, spontaaneita yöreissuja, juhlimista ja rentoilua. Jotenkin vaan tuntuu, että on tajunnut miten tätä elämää eletään. Asiat tapahtuvat kukin painollaan ja jos joku ei sujukaan, se ei haittaa. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin, kaikki on vaan niin hyvin. Palaset jotenkin loksahtavat koko ajan paremmille paikoille ja lujittuvat. Vaikka moni pohtii, onko järkevä lähteä, kun on onnellinen täällä, niin mun mielestä tää lähtökohta, kun kaikki on hyvin, on täydellinen tilanne vaihtoonlähtemiselle. Vaihtoonlähteminen on hyppy tuntemattomaan, uusi elämä, jännittävä seikkailu tai miten sitä haluaakaan kuvata, mutta pakomatka ongelmista ei se mun mielestä saisi olla. Ongelmat eivät katoa karkuun juoksemalla. Sen takia voinkin lähteä rauhallisin mielin (haha okei panikoin varmaan koko lentomatkan..) kohti Amerikkaa, kun tiedän, että täällä kaikki on hyvin. Kaikki sanovat, että vaihdossa tulee niitä huonoja päiviä ihan samalla tavalla, kun ns. "tavallisessa elämässä" yleensäkin, mutta kun mulla ei oikeastaan ole mitään huonoja päiviä ollenkaan. Huonoja hetkiä tulee joskus, aika harvoin, mutten muista sellaista päivää, joka olisi kokonaisuudessaan ollut huono. Toivotaan, että mun elämä Jenkeissäkin jatkuu perus tyytyväisenä ja I wanna die-päivät ovat yhtä harvassa kuin nytkin :D Kai sekin on pitkälti itsestä kiinni.

Haluun nyt vaan viettää aikaa rakkaitten kanssa, fiilistellä Suomea, hoidella viimisiä "velvollisuuksia" (kuten käydä ostamassa vaatteita reissuun, kun eihän mulla mitään ole;D) ja yksinkertaisesti ottaa seuraavista viikoista kaikki irti :) Huomenna tasan kolme viikkoa lähtöön! Hullua ajatella, että kolmen viikon päästä se tiistai-ilta on mun vika ilta Suomessa pitkään aikaan.   

En mie nyt enää muista, mikä tän postauksen pointti piti olla ja punainen lanka taisi hukkua jo ajat sitten, kun aika fiilispohjalla tän kirjoitin. Vois vissiin alkaa harkitsee jotain päiväkirjaa, niin ei päätyisi kaikki mun turhimmatkin höpöttelyt blogiin haha.

Ainii, on niin ihanaa tietää, että mun host perhe odottaa mua kovasti. Sisko kyseli yks päivä, olisko mitään, mitä hän voisi tehdä mun sopeutumisen helpottamiseksi ennen tuloani, ja kun linkkasin mumille lentotietoni, hän taas kertoi, että heitä ei ole vaikea löytää kentältä, kun he ovat se kaikista innoissaan oleva perhe. Mum ei myöskään pystynyt lupaamaan, että he eivät nolaisi mua haha. Mun hostit on niin ihania! <3

Mitä muille kuuluu?:)

Leikittiin yks päivä turisteja Miran kanssa xD Käveltiin kamera kädessä ympäri Kotkaa sitä Kotka-kirjaa varten


Hi!

About three weeks left in Finland. I'm so excited to go, I really can't wait to meet my new family and see my new home. I can't still understand that I'm really going to the USA. It's so awesome that my dream is finally coming true. There is still summer left and I want to have fun and spend such a nice time with my friends and family here in Finland. I try to live at the moment and enjoy little things of life. Still exchange year and my host family are on my mind all the time and I can't stop talking about exchange stuff. I love Finland and my hometown Kotka but I can't wait to have a new home from Salt Lake City.

22 days left!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Is my dream really coming true?

Hi!

Kulu- ja viisumipostauksen jälkeen halusin tehdä pitkästä aikaan fiilispostauksen. Mulla on edelleen sekavia fiiliksiä lähdön ja vaihtovuoden suhteen. Aiemmin olin vain malttamaton ja halusin vain lähteä, jankutin joka päivä "tulispa se elokuu jo". Edelleen oon innoissani lähdöstä, tietenkin. Tällä hetkellä kuitenkin mun elämässä on paljon muutakin ja vaihtovuosi on harvemmin mun mielessä. Kerran, kun multa kysyttiin lähtöpäivää, piti mun miettiä, milloin se onkaan. Pari kuukautta takaperin tiesin tasan tarkkaan monta päivää lähtöön olisi ja tarkistin laskuria jatkuvasti. Ehkä oon vaistomaisesti ollut ajattelematta lähtöä, ehken tajua, kuinka todellista se pian onkaan.
Lähtö tuntuu musta epätodelliselta, enkä ole ollenkaan sisäistänyt, että mie todella oon lähdössä. En tosiaankaan osaa ymmärtää, että lähtö on jo niin pian. Vastahan varasin ajan Exploriuksen haastatteluun. Aika kuluu niin nopeasti, etten pysy edes perässä. 
Varmaan ymmärrän koko lähdön, kotimaan ja läheisten jättämisen melkein vuodeksi ja uuteen maahan ja perheeseen muuttamisen vasta, kun oon hengannut Jenkeissä parisen viikkoa. Tää on vain niin epätodellista. Miten mie voin olla yksi niistä onnellisista, joka on lähdössä toteuttamaan unelmaansa ensi syksynä? Oonko mie tosiaan tuleva vaihtari?

Hämmennyksestä huolimatta oon onnellinen mun päätöksestä lähteä vaihtoon. Oon niin ylpeä itsestäni, että oon päättänyt toteuttaa mun unelman. Tuntuu hienolta, kun ihmiset sanovat "olen niin kateellinen sulle". Tuntuu hienolta, kun multa kysytään "miltä tuntuu lähteä?". Se tuntuu niin hienolta.
Oon onnekas, että mulla on mahdollisuus lähteä. Vaikka meijän perheessä vaihtovuosi ei ollut mikään läpihuutojuttu, eivätkä mun vanhemmat olleet alusta asti innoissaan, niin silti on upeaa, että he ovat suoneet mulle rahallisesti ja muutenkin tämän mahdollisuuden. On hienoa, että he luottavat minuun niin paljon, että päästävät lähtemään Atlantin toiselle puolen.
En voi uskoa, että oon vuoden 2013-2014 vaihtari. It's so cool! Viime kesänä valitin sitä, kuinka pitkä aika vaihtoon vielä olisi. Nyt siihen ei ole enää kauaa, mun ei tarvitse odottaa enää kauaa. En tajua, että tän kesän jälkeen mun ei tarvitse jäädä unelmoimaan vaihtovuodesta ja Jenkeistä ja jäädä lukemaan blogeista, kun muut pääsevät toteuttamaan haaveensa, vaan nyt mie oon se, joka pääsee tekemään unelmastaan totta. That's so amazing.

image


image

 
Kun en ollut saanut vielä mun sijoitustietoja, haaveilin amerikkalaisesta elämästä ja myönnän, että mun haaveet muistuttivat tv-sarjoja haha. Tieto perheestä, joka asuisi Utahissa ja haluaisi ottaa mut vaihto-oppilaakseen, järkytti mua ensin. Joskus sanoin, että mikä tahansa kävisi, mutta ei Alaska tai Utah. No, Utahiin sitä nyt kuitenkin mennään. Kun päätin hyväksyä perheen, totuttelin ajatukseen, keskustelin entisten Utahin vaihtareiden kanssa ja otin selvää asioista. En silti ollut kovin innoissani. Mulla oli tyhmiä ennakkoluuloja. Käännekohta mun negatiivisiin fiiliksiin tapahtui, kun sain eräänä huhtikuisena perjantaina kolmen viikon odotuksen jälkeen tarkat perhetiedot. Kun luin sijoitustiedoista perheen sanat kysyttäessä syytä vaihto-oppilaan valintaan, olivat he kirjoittaneet, että heidän mielestään sovin täydellisesti heidän perheeseensä. Mulla tuli oikeasti kyyneleet. Tuntui niin mahtavalta.
Kun tutustuin perheeseen, mun fiilis perheen mahtavuudesta vahvistui. Ensin viestittelimme, sitten skypetettiin, nyt skypettelykertojakin on takana useampia ja voin edelleen sanoa, että en olisi voinut parempaan perheeseen päätyä. Kaikki ne kerrat, kun sisko ja veli ovat kutsuneet mua "uudeksi pikkusiskoksi" ja host äiti laittanut sähköpostin loppuun oman nimensä perään "mum", ovat tuntuneet niin ihanalta. It's so sweet, että he ovat keksineet mulle lempinimen, Anni. Kaikki se vaiva, mitä
 he ovat nähneet mun huoneen sisustamiseeni, suomalaisuuteen tutustumiseen (he mm. viettivät vappua ja äiti on opetellut tekemään suomalaista ruokaa!) ja mun viihtymiseen heidän luonaan on ollut niin upeaa. He esimerkiksi yrittivät kaikin keinoin saada mua lähikouluun. He olivat niin pahoillaan, kun se ei onnistunut, vaikka ei se edes haittaa mua, että kauempaan kouluun päädyin.
 Mua naurattaa, kun ihmiset kauhistelee mun "joutumista" Utahiin mormonien keskelle. Kun kerron osavaltiostani, reaktio on joko huvittunut nauru, järkytys, varoittelua "tiedätköhän sie nyt minne oot matkalla?" tai vähintään hämmennys. Okei, olihan mun omakin reaktio hämmentynyt, kun sijoituksestani kuulin. Mua vaan huvittaa ihmisten ennakkoluulot mormoneista ja myös se, kun ihmiset luulee, etten ole ollenkaan ottanut selvää asioista :D Olettaen, että mulle tulisi ihana vaihtovuosi mormoniperheen luona, toivoisin, että mun blogi voisi edes vähän pyyhkiä lukijoiden ennakkoluuloja.. Nimittäin mun host perhe on vaan niin ihana, täydellinen just mulle. Mie en haluaisi keidenkään muiden luo, enkä minneen muualle kuin Salt Lake Cityyn, Utahiin.

Kiva, jos joku jaksoi lukea mun vuodatusta :D Hullua, tajusin just, että nyt voin sanoa, että lähden vaihtoon ensikuussa!! 37 days left!

Wow, mun blogilla on nyt Bloggerin kautta 100 lukijaa ja Bloglovininkin kautta jo yli 50 lukijaa! Oon ilosesti yllättynyt, että blogini on kerännyt näin paljon lukijoita :) 

Mitä fiiliksiä muilla vaihtareilla on ollut? Ketä muita muuten on menossa ens viikonloppuna Summer Up-festareille Lahteen?


 Hi!

I've got so much feelings about exchange year. My feelings are like a mess. Sometimes I don't even understand that I'm really going to the USA next month. It's so unreal. I can't understand that I really can make my dream true.
Time has gone so fast. I remember the day when I told my mum that I'll go to interview of Explorius, my exchange organization. That day was last fall, now it's only one month left.
I'm so proud of my self that I'm brave enough to be an exchange student. It's so amazing to think that I'm the exchange student of 2013-2014. I'm also so happy that my parents and grand parents make this real by paying my trip to the USA. It's awesome that my parents trust me so much that they let me go to America. 

I can't even describe how wonderful my host family is. I've said this so many times but I'm so glad that they're my new family. I'm happy I already feel I'm belonging to their family. My sisters and brother are awesome. It feels so good when they call me as their little sister. My host mum and dad are such a lovely people. It's an honour to be their new daugter. 
It's so cool that my host family is interested about Finland. I appreciate a lot all the effort what they've done for me like trying to get me to the same school as my host sis and that they had made my new room so beautiful.
I had some negative thoughts about Utah before but they're totally gone. I wouldn't like to go anywhere else. I'm so excited that I've got a chance to go such an amazing place like Salt Lake city. I'm waiting my adventure in Salt Lake City so much.

Now I can say, "My exchange year will start NEXT month!" 37 days left!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Midsummer - Juhannus 2013

Hi!

Tänä vuonna suunnattiin veneellä saareen meijän mökille juhannusta viettämään perheen ja parin parhaan kaverin kera. Mökillä uitiin, veneiltiin, grillattiin, syötiin ja valvottiin myöhään, aamuun asti.  
Perjantaina lähdettiin tyttöjen kanssa Lehmä-saareen juhlimaan. Ihmisjoukosta päätellen moni muukin oli valinnut juhannuksen viettopaikaksi saman kuin myö. Hauskaa oli jälleen, kokkokin tuli tsekattua ja seura oli mitä parhainta, kyllähän myö juhlia osataan. Neljältä päätettiin meijän ilta ja päästiin venekyydillä mökille nukkumaan.
Kotiin päin lähdettiin sunnuntaina alkuillasta. Muiden ollessa väsyneitä mökkeilystä, koiralla oli vielä sen verran energiaa, että heittipä dogi sitten talviturkin Sapokassa, venesatamassa, veneestä pois tullessa.  Aluksi säikähdettiin, mutta onneksi iskä sai nostettua koiran laiturille. Naurettiin sitten meijän höpsölle läpimärälle koiralle.
Nyt on tämän vuoden Juhannus purkissa. Monta kivaa hetkeä tuli koettua ja oikeasti oli hauskaa!

Millainen Juhannus muilla oli? Perinteistä mökkeilyä, biletystä, kaupunkijuhannus vai töitä?

Uskomatonta, että on Juhannus on jo juhlittu ja tosiaan lähtöön on enää 45 päivää! Hullua, vastahan oli joulu!

Lähipäivinä teen muuten vielä sen postauksen USA:n viisumista. Mulla ei ainakaan ollut mitään käsitystä aiemmin tosta viisumista ja sen hakemista, niin ajattelin, että kattavampi postaus siitä voisi olla ihan hyödyllinen tulevia vaihtareita ajatellen :)

Edit: Mun blogilla on nyt muutamaa vaille 100 lukijaa, wow! Ja Bloglovininkin kautta päälle 40 seuraajaa. En olisi ikinä uskonut näin ison joukon lukijoita löytävän mun blogiin. Haluisin nyt kysyä, että onko kellään postausehdotuksia? 

Mira oli vapaamatkustaja!
IMG-20130621-WA0005
2013-06-22 00.41.24

Hi!

I spent such a great Midsummer in our summer cottage what is located on one island. I went with my family and friends to the summer cottage on Thursday evening. Swimming, boating, good Finnish food by my mum, staying awake on nights and waking up late on mornings, those things made my Midsummer in this year.
On friday I celebrated with my friends on Lehmä, which is one island near to our cottage. There were lots of people. It was so fun to party with good friends and stay awake until the morning.

We came back home on Sunday evening. Everyone else of us was so tired of celebrating but our dog Miki had energy to swim. He jumped out of the boat to the sea when he tried to jump to a dock. It was an accident but it looked so funny. Okay, first we all get scared but after that we just laughed our silly dog. 

I had such a fun Midsummer this year. How was your Midsummer?

It's so weird to think that there are only 45 days left until I take a flight to the USA!