Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste expectations. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste expectations. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lets start this summer

Summer, it's finally here! Ihanaa kesää kaikille!<3

Kauan ootettu kesä ja loma on vihdoinkin alkanut. Miekin kuuluin niihin, jotka pitkään ja hartaasti tätä on oottanut kaiken kiireen, koulustressin ja kylmien säiden lomassa. Nyt täytyy kyllä todeta, että apua! Kesä tuli vähän liian äkkiä ja hurjempaa tästä tekee se, että mun ja Amerikkaan lähdön välissä on enää kesäloma, ja itseasiassa vähän vähemmänkin aikaa, kun lähtö on ennen kesäloman loppua. Nyt voi sanoa, että kyllä jännittää!
Host äiti totesi yksi päivä, kun olivat saattamassa vanhempaa host siskoani lentokentälle, että seuraavan kerran, kun he sinne menevät, he ovat minua vastassa, samaan syssyyn mum totesi, ettei siihen ole enää kauaa! Ei todellakaan ole!
Eka vuosi lukiota on takana ja huhhuh miten nopeasti sekin on mennyt. Tuntuu, että joka kouluvuosi menee vähän edellistä nopeammin. Eli eihän se viiden vuoden yliopisto sitten joskus varmaan pitkältä tunnu, kun jo ensimmäinen lukiovuosi on näin hujauksella mennyt, haha.
No, mutta nyt kesäviettoon; rusketusta pintaan, talviturkki pitäisi heittää, mansikoita vähän lisää maistaa ja rentoutua! Okei, mun kesää varjostaa ensiviikon torstaina odottavat saksan ja englannin korotustentit ja niihin opiskelu.....

2013-05-28 11.45.27


2013-05-28 16.51.39


2013-05-31 13.31.43

2013-05-31 15.15.52


Ja eilen tosiaan loma aloitettiin mun osalta kaksilla ylioppilasjuhlilla ja illemmalla mentiin kavereiden kanssa Kotkan Mansikkalahteen.





Alkuviikosta mennään Miran kanssa meijän mökille chillailee ja ensi viikon lauantaina lähdetään mun perheen kanssa Ruotsiin viikoksi sukulaisen luokse. Juhannuksena mennään kavereiden ja perheen kanssa luultavasti mökille ja sieltä illaksi veneellä Lehmä-saareen kavereiden kanssa, minne luultavasti on aika paljon porukkaa tulossa. Aion myös käydä pariin otteeseen landella eli Savitaipaleella. Kesän muihin lukkoon lyötyihin suunnitelmiin kuuluu Summer Up-festival, jossa oon parit viime vuodetkin ollut. Onko kukaan muu tulossa? Juhlia tänä kesänä ei liiemmin ole, yhdet rippijuhlat ja sitten ne omat läksiäiset loppukesästä. Reilu viikko ennen mun lähtöä on myös Kotkan Meripäivät, joihin en oo koko elämäni Kotkassa asuneena näköjään vieläkään kyllästynyt. Muutoin kesä tulee varmasti sisältämään ihan vaan chillailua, kun mulla ei tosiaan niitä töitä ole.

Miten muiden kesä alkoi?

2013-06-01 17.45.01-1

The weather is getting warmer and summer vacation is finally started! It's so cool that the first year of highschool is finished and stress about school doesn't bother me anymore. There are only 66 days left to going to the USA! I'm excited but also a little bit afraid. There is no much time that my exchange student year get started. Last school year has gone so so so quickly!!
But now it's time to chill out, get tanned, go for a swimming and taste strawberries and icecream! Ok, before it I have to study for my Deutch and English exams which are next Thursday... I have still couple exams left 'cause I didn't get as good grades of thouse exams as I'd have liked so I'm going to try again and get better grades!
Next week I guess I'm going to my family's summer cottage with my friend Mira and next Saturday me and my family are going to Sweden for a week. Midsummer fest I'm going to spend with my family and friends in our summer cottage and by celebrating. On July I'm going to go to a festival called Summer Up to Lahti for a couple days. End of the summer there is one quite a big festival in my city Kotka. I guess that this summer will mostly go by relaxing but it's nice that I have some plans so I don't get bored!

Yesterday I was in my friends graduating partys. After the partys we went to celebrate with my friends to the beach called Mansikkalahti. 

About studentexamen, graduating from Finnish highschool:
A similar test has also existed in Finland since the mid-19th century. The test is called ylioppilastutkinto in Finnish and studentexamen in Swedish. The official English language translation is matriculation examination, but the test in fact constitutes the high school's final exam(s), in other words it is a high school graduation exam. Since 1919, the test has been arranged by a national body, the Matriculation Examination Board. Before that, the administration of the test was the responsibility of the University of Helsinki.
Under former law, successful completion entitled one to enroll as a university student (hence "matriculation"). Although the legal requirement has been lifted, matriculation without completing the test is still an exception. The universities are now free to arrange their own entrance examinations in addition to considering scores from the matriculation examination. Thus, universities accept students based on the entrance exam points, the matriculation exam points, and also a combined score of these two. Successfully passing the test entitles one to wear the Finnish student cap.

From: Wikipedia

maanantai 29. huhtikuuta 2013

100 days left!

Hi everybody!

Wow, miten kivasti mulle on tullut lukijoita! Blogin tarkoitin tosiaan tutuille, mutta ihanaa, kun muitakin on löytänyt tänne :)

Noin viikko sitten asensin mun puhelimeen laskurin, jonka mukaan lähtöön on 100 PÄIVÄÄ jäljellä! Lähtöpäivä Amerikkaan on siis 7. elokuuta ja voi että, kun oon innoissaan. Menisipä aika nopeasti, se vois suorastaan juosta.
Kun ajattelen elokuuta, tuntuu, että sinne ei ole kauaa, mutta kun mietin 100 päivää, tuntuu se pitkältä, mielettömän pitkältä. Se on noin yksi neljäsosa vuotta, viikkoja on edessä useita. Vaikka en malttaisi yhtään oottaa sitä, välillä tulee kuitenkin fiiliksiä, että onhan se hyvä, kun lähtöön on vielä aikaa. Yritän valmistautua lähtöön kaikin mahdollisin tavoin. Treenaan mun kielitaitoa lukemalla esim. englannin kielisiä blogeja ja uutisia sekä jättämällä tekstitykset pois leffoista (koulussa englannin opiskelu on tosin yhtä laiskaa kuin aiemminkin, hah). Yritän nauttia ruisleivästä, josta ihan mahdottomasti pidän, sillä tiedän että Jenkeissä sitä tuskin tulen saamaan. Oon opiskellut viime aikoina amerikkalaisia mittayksiköitä: fahrenheitejä, tuumia ja paunoja.
Kaikki varmaan osaavat arvata, että vaihto on mun mielessä lakkaamatta. Suurin osa, kun puhun siitä, on tyyliin tällaista "jeejee ei enää kauaa et lähen", "äää haluun Jenkkeihin nyt ja HETI" ja "Mun host family on ihana!", mutta kyllä mie kelailen paljon muitakin asioita. Vaikka vaihtovuosi tulee todennäköisesti olemaan ihan huippukokemus, tiedostan myös, että vastoinkäymisiäkin voi tulla. Kulttuurishokkia, koti-ikävää ja heikkoja hetkiä, kaikkeen koitan valmistautua niin hyvin kuin vaan voi. Vai voiko ikäviin asioihin valmistautua etukäteen?

image





En oo epävarma yleensä, mutta joskus sellaisiakin hetkiä tulee. Oon 16-vuotias ja oon ollut vaan kaks kertaa ilman perhettä reissussa. Ne reissut kestivät viikon, Amerikkaan sitä lähdetäänkin kymmeneksi kuukaudeksi. Edellisillä matkoilla oon ollut tuttujen ja turvallisten kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Amerikan reissuun lähdenkin yksin. Joo, onhan mulla mukana muita vaihtareita ja Utahissa mua oottaa mun awesome host family, mutta silti ne kaikki tutut jää tänne Suomeen. Myöskään kummallakaan aikaisemmalla matkalla aikaeroa kotiin ei ole ollut, syksyllä sitä tulee olemaan 9 tuntia, kellojen siirtämisen jälkeen 10 tuntia. Aikaeronkin takia ei Suomeen otetakaan niin vain yhteyttä. Ollaankin naurettu mun kavereitten kanssa, että kun en osaa pestä pyykkiä itse, en löydä jotain luokkaa koulussa tai mulla on kauhee ihmissuhdedraama käynnissä, laitan nille paniikissa watsapissa viestiä tai soittelen keskellä yötä, haha. Onneksi mulla on maailman parhaimmat kaverit ja mie tiiän, että ne on täällä kun tuun takasin. Ylipäätänsä mun ystävät on tukenut mua ihan älyttömästi tässä vaihtariprosessissa! Propsit siitä että ne jaksaa kunnella mua taukoamatta.. Välillä iskee paniikki, että miten mie pärjään ilman mun kavereita kymmenen pitkää kuukautta. Myös mun perhe on ollut iso tuki, niin vanhemmat, sisko, isovanhemmat ja muutkin sukulaiset. Kaikki ovat innostuneita mun puolesta ja tukevat parhaansa mukaan! Vanhemmille ja isovanhemmille jään suureen kiitollisuudenvelkaan, he kun tämän leikin rahallisesti kustantavat. Kiitos! <3
Vaikka vaihtovuosi tulee varmasti olemaan upea kokemus, tulee se myös kasvattamaan ja pakottaa itsenäistymään. Se on hyvä asia, mutta kyllähä se vähän pelottaa, kun joutuu omineen pärjäämään. Jännitystä onneksi helpottaa se, että Salt Lakessa mua oottaa ihanat host vanhemmat, siskot ja isoveli! Tähän väliin voisin taas hehkuttaa, että mun host perhe on mahtava!





Kyllä mie uskon, että pärjään. Eikä vaihtovuodesta nyt mitään pelkkää pärjäämistä tule! Odotan niin paljon isäntäperheeni tapaamista, heidän suunnittelemiaan matkoja ja tekemisiä, uusiin ystäviin tutustumista ja uusien paikkojen näkemistä. Niin kuin aiemmin olen sanonutkin, mun mieli on avoin uusille asioille.
Mitä enemmän puhun hostien kanssa, sitä enemmän odotan lähtöä! Aina kun katson kännykkääni ja laskuria, täytyy aina käydä kiljua: "ei enää kauaa Jenkkeihin!".

Postauksesta tuli sekava, mutta niin on mun fiiliksetkin. On ihanaa lähteä, mutta samaan aikaan tuntuu kauhealta jättää kaikki rakkaat tänne! Lähtöön on vielä kauan, mutta kuitenkin niin vähän aikaa.
Host family ja Utah ovat mun mielessä all the time. 100 pitkää päivää on edessä ennen kuin pääsen toteuttamaan unelmaani ja lähtemään elämäni seikkailuun. Sitä ennen on paljon tehtävää, kesällä on paljon suunnitelmia ja haluan nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Vaihtariohjelmassa taas on vielä jäljellä lento- ja viisumijuttuja. Silti aika, ole kiltti ja kulu nopeasti! Elokuu tule jo!

There is still a bit snow in a forest!!


PS. Juteltiin eilen ekaa kertaa hostien kanssa Skypessä ja se oli niin kivaa! Mie olin ihan hermostunut ja sönkötin jotain, mutta onneksi host perhe osasi koko ajan keksiä puhuttavaa ja naurettiin tosi paljon :D Ton videopuhelun jälkeen oon entistä onnellisempi, että just he ovat mun host perhe. He ovat keksineet niin paljon toimintaa, kun meen sinne ja vaikuttavat niin ihanilta!

Millaisia fiiliksiä muilla vaihtareilla on ollut? Ootteko malttamattomia ja innoissaan vai jännittääkö yhtään? Entä ovatko muut saaneet sijoitustietoja ja päässeet tutustumaan hosteihin?

There are only 100 days left! On 7th of August I will be on the airport. Then I will be starting the biggest adventure of my life in the USA. I really can't wait it! I'm excited but I'm also a bit afraid, 'cause everything will be so new and weird there. It makes me be less worried that my host family is so awesome. I'm so happy that they're my host family! Before trip to America I'm going to improve my English skills by reading texts in English and watching movies without subtitles. There is so much to do before 7th of August but still I wish time will go fast and I will meet my host family soon!



See ya!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

American dream

Hello!

Ekassa postauksessani tosiaan vähän kerroinkin, miksi mie juuri sinne suureen Jenkkilään haluan. Multa pyydettiin postausta siitä, miten USA lopulta kohdemaaksi valikoitui ja ajattelinkin nyt vähän valottaa lukijoitani tästä!

Opiskelen koulussa myös saksan kieltä, oon lukenut sitä kasista asti. Mietin joskus, että olisi kiva lähteä Saksaan, kun sittenhän oppisi sen kielen sujuvasti ja saisin hyödyntää saksan kielen taitoani. Mulle kielten opiskelussa on tosiaan ollut aina tärkeää se, että pääsen joskus käyttämään niitä. Saksassa olisi ollut toisaalta melko samanlaista kuin Suomessa, en ehkä kokisi siellä niin suurta kulttuurishokkia, ajattelin. Tykkään myös saksalaisesta elämänasenteesta. He ovat avoimempia kuin me suomalaiset ja ystävällisyydessäkin varmasti päihittävät meidät. Siellä on myös upeita kaupunkeja, kuten Berliini ja Hamburg. Myös Itävalta ja Sveitsi kiinnostivat saksan kielen takia. Nämä kaikki kolme valtiota olisivat olleet keskellä Eurooppaa ja sieltä olisi ollut helppo matkustella muihinkin maihin isäntäperheen ja koulunkin kanssa. Toisaalta sinne olisi ollut myös helppo palata vaihtovuoden jälkeen, lähellähän ne ovat. Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että kun kerran pääsen lähtemään vuodeksi pois, niin sittenhän lähdetään oikein kauas! Kyllä mie Saksaan pääsen myöhemminkin. Mun äiti yritti myös suostutella mua lähtemään Saksaan, olisi kuulemma ollut helppo tulla käymään.. :D Mutta kyllä mie vielä sinne Saksaankin joku päivä haluan! Ehkä au pair-vuosi siellä? Aika näyttää.

Mietin myöskin espanjankielisiä maita, vaikken espanjaa opiskelekaan. Kyllähän siellä muutkin ovat oppineet. Ja, jos olisin vakaasti silloin viime vuonna päättänyt lähteä esim. Espanjaan, niin olisin varmasti aloittanut sen kielen alkeet lukiossa. Varsinainen Espanja (ja muut Etelä-Euroopan maat, kuten Italia ja Portugali, jossa olisi ollut espanjan sukulaiskieli) jäivät pois samasta syystä kuin Saksa, Itävalta ja Sveitsikin, liian lähellä. Aloin harkita Etelä-Amerikkaa. Se olisi kaukana, eksoottinen ja lämmin. Lattareihin haluun ehdottomasti jonakin päivänä, mutta ehkä kuitenkin vain lomalle. Ehkä kymmenen kuukauden pätkä olisi liian pitkä tällaselle ei niin kuuman ilmaston ystävälle. Suomessa oon tottunut parin kuukauden helteisiin, entä jos sitä olisikin ympäri vuoden? Maybe too much for me. Enkä myöskään oo ehkä niin rohkea, että lähtisin maahan, jonka kieltä en osaa lainkaan :D

USA on ollut kuitenkin ensimmäisenä mielessä alusta asti. Se on maa, joka kiehtoo monia. Mua kiehtoo siinä ne samat kliseet kuin tuhansia muitakin sinne lähteviä vaihtareita.

1. Highschool elämä: Koko elämänsä, kun on joutunut katsomaan jenkkiteinileffoja ja highschool draamaa, niin kyllä väkisinkin alkaa haluta päästä itsekin kokemaan sitä! Tai sitten vaan todistamaan, että leffat on vaan hömppää ja ei se niin upeaa olekaan.. Anyway, vaikka wanhojen tanssit Suomessa onkin monen lukioajan kohokohta, niin uskon, että ehkä ne Prom-tanssit on vielä huikeammat. Myös homecoming-tanssit haluaisin kokea. Sitten niitä high school elämän vähäpätöisimpiä asioita ovat ne ihanat keltaiset koulubussit, jollaisella toivottavasti pääsisin matkani kouluun tekemään!





2. Aito jenkki lifestyle: Okei, ne hampurilaiset ei houkuta, en hirveesti välitä niistä. Mutta se, mikä kiinnostaa, niin amerikkalaisten sydämellisyys, avoimuus ja positiivisuus! Suomi on tylsän realistinen, jossai määrin jopa negatiivinen maa, joten uskon, että vaihtarivuosi USA:ssa tuo kivaa vaihtelua. Sitähän en vielä tiedä, mitä elämä siellä on, mutta haluan kovasti ottaa selvää!



3. Suurkaupungit: Joo, tiedän, että suurella todennäköisyydellä en tule päätymään minnekään Manhattanille tai isäntäperheeni ei tule olemaan Los Angelesista, mutta toivon ja uskon, että pääsen käymään ainakin joissain Jenkkilän suurkaupungeissa. Nykiin pääsen ainakin soft landin campilla heti vaihtovuoden startatessa!


Kuvat http://weheartit.com

4. Englanninkieli: Englanti, tuo valtakieli, jota puhutaan lähes kaikkialla maailmassa, mikäs oisikaan kivempaa kuin oppia se lähes yhtä sujuvaksi kuin oma äidinkieleni. Tosin ei englanninkieli niin suuressa roolissa ollut mulla kohdemaan valinnassa. En esimerkiksi oo koskaan ollut kovin kiinnostunut lähtemään Kanadaan, Britteihin, Ausseihin, Uuteen-Seelantiin tai Etelä-Afrikkaan. No, oli se kuitenkin yksi ratkaiseva tekijä saksan- ja espanjankielisten maiden kanssa, koska kyllähän mie helpommalla pääsen englannin kanssa, kun on jo kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen aika hyvä pohja siinä.

Suuressa osassa mun päätöstä lähteä Amerikkaan on ollut myös vaihtariblogit, joita oon lukenut ahkerasti parina viime vuotena. Ne ovat luoneet mun mieleen tosi positiivisen kuvan Amerikasta ja halu päästä sinne on kova! Tosin vähän aikaan sitten eräs kertoi mulle omia kokemuksiaan Jenkkilästä ja ne ei olleet niin kovin positiivisia :D No, toivotaan, että mie päädyn paikkaan, jossa todellakin viihdyn!

Voi olla, että oon naiivi ja Amerikka osoittautuukin aivan erilaiseksi kuin oon sen kuvitellut. Yritän kuitenkin välttää liian suuria odotuksia ja pysyä realistisena. Joka tapauksessa oon lähdössä innolla Amerikkaan, en malttais ollenkaan oottaa sijoitustietoja ja ennen kaikkea syksyä, jolloin lähtö koittaa. Sen lisäksi, että yritän olla luomatta liian ruusuisia mielikuvia, koitan myös pitää mielessä, että vaikka Alaskaankin päätyisin, on minusta itsestäni eniten kiinni se, miten vuosi onnistuu!

PS. Sain äsken vähän informaatiota järjestöltä vaihtovuottani koskien ;) nyt pitää miettiä, että miten tehdään, mutta voin vihjata, että mulla saattaa olla sijoitus jo ensiviikolla!

See ya!