Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste exchange year. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste exchange year. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. maaliskuuta 2014

You will never live if you are always just looking for the meaning of life

SLC
Vähän kuulumispostausta pitkästä aikaan :) En olisi varmaan ikinä uskonut silloin syksyllä, että voisin oikeasti joskus olla näin onnellinen täällä. Amerikka oli vain hirveä paikka täynnä ärsyttäviä ja outoja ihmisiä, näin kulttuurishokkia kärsivän Annikan silmissä siis. Nyt on kuitenkin mieli aikamoisen toinen. Oon tosi onnellinen. Mistäkö johtuu? En oikein osaa tarkkaan sanoa. Ympärillä on melkoisesti samat ihmiset kuin syksylläkin, suhteet on tietysti syventyneet. Käyn samaa koulua, meno siellä ei pahemmin ole muuttunut, mutta silti en enää vihaa sitä tai sinne meno ei ahdista. Joskus huomaan jopa, että mulla on siellä ihan jees. Host perhe on alusta asti ollut ihan mahtava, mutta vasta lähiaikoina olen todella itseni rakastetuksi ja tärkeäksi perheenjäseneksi. Host sisarukset on sissyjä ja brother, host äiti on mum ja host iskä dad.

Suurin muutos on ehkä tapahtunut juurikin siellä päänsisällä. Toki olen tavannut paljon uusia ihania ihmisiä ja ehkä mulla syksyllä oli bad luck sen suhteen, keiden kanssa hengailin. Mutta silti uskoisin, että suurin syy tähän muutokseen on se, että mie olen sopeutunut. En ole vain oppinut olemaan välittämättä ärsyttävistä asioista tai olemaan inhoamatta huonoja juttuja, vaan olen löytänyt sen jujun, jonka kautta rakastunut elämääni täällä. Ei mulla enää ole huonoja päiviä (niinkuin ei siis ollut Suomessakaan) ja jotenkin kaikki vaan tuntuu niin omalta. Ne pienet ärsyttävät jutut tuntuu todellakin niin pikkuriikkisiltä, ettei ne paljon menoa hidasta. Oon vaan niin tasapainossa kaiken kanssa. Sen, että olen täällä, ja myös sen että lähden parin kuukauden päästä. Elämä on huomattavasti kivempaa kun siitä voi nauttiakin.

Haluan vain sanoa, että olette sitten missä elämänkohdassa tahansa ja tuntuu ettei tulevaisuus näytä valoisalta, älkää luopuko toivosta. Senkin oon oppinut vaihtovuoden aikana, että alamäen jälkeen alkaa aina jossain kohtaan ylämäki.


Mulla oli tosiaan kamerasta akku loppu kuukauden (hups!) ja sitten hukkasin laturin (toinen hups!) ja kun käytiin Lucan kanssa ostamassa uusi laturi, huomattiinkin ladattaessa, että akku onkin nyt rikki (silloin ei tullut hupsia vaan joku rumempi sana!). Salt Lakesta en löytänyt oikean kokoista akkua mistään elektroniikkaliikkeestä ja en sitten saanut edes tilattua sitä, mutta asian pitäisi nyt olla hoidossa. Oon lainaillut Millan kameraa (iso kiitos!) ja omaa ja Lucan puhelinta.

Koulusta tosiaan pidän vähän enemmän kuin ennen ja siihen on vaikuttanut sekin, kun mulla on ollut niin kivoja aineita toisella semesterilla. Health class on huomattavasti hauskempaa kuin US History ja opettaja on ihan mahtava. Tanssissa meillä on ihan supereita projekteja käynnissä, ehkä niistä tulee videota blogiin myohemmin! Valokuvauskurssista innostun koko ajan enemmän. Ryhmähenki on niin upeaa ja opettaja tosi hauska. Oon oppinut niin paljon juttuja ja vaikkei tulosta ehkä vielä niin huomaa niin on ollut kyllä huippua oppia uusia tekniikoita ja tekemään 3D kuvia ja valotuksesta. Drama clubikin on ollut tosi kivaa. Ihmiset on aivan eri luokkaa kuin muut tyypit koulussani ja oon tuntenut itseni niin tervetulleeksi. Edellinen tehtävä olin lipsinging in a group ja se oli niin hauskaa :D Me tehtiin oma versiomme Queenin Bohemian Rhapsodysta ja pistipä mun reilu ryhmä vaihtariparan soittamaan ilmakitaraakin haha. Seuraavaksi mun ja Maylisin pitäisi tehdä duetto Misrablesin I dreamed a dream.... Joo, ei yhtään vaatimattomampaa biisiä saatu. Mutta ei haittaa yhtään, vaikkei American Idoleilta kuulostettaisinkaan, kun on tarkoitus pitää vaan hauskaa!

Viikolla oon hengannut iltapäivisin tosi paljon Lucan kanssa ja pari kertaa ollaan menty Maylisin kanssa kahville pariin ihanaan hipster kahvilaan tai syömään Zupa'sin herkullisia keittoja, salaatteja ja ennen kaikkea niitä sandwichejä. On muuten tosi hyvä paikka ruokien ja hintojen suhteen! Perheen kanssa vietetään aikaa viikolla ihan vaan kotona, syödään myöhäisiä dinnereitä (tällä viikolla yksikään illallisista ei ole ollut ennen ysiäXD), käydään keskiyöllä leffassa, vitsaillaan Lucan ruokahalusta, lellitään kolmea mäyräkoiraamme (uskokaa tai älkää, mutta ne on meidän suurin puheenaihe:D) ja välillä synkistellään kuinka vähän yhteistä aikaa tällä perheellä enää onkaan jäljellä.
Lucastakin on jotenkin tullut ihan kuin yksi perheenjäsen. Se on meillä tyyliin aina, se kutsutaan dinnereille, Bradylla ja Lucalla on kunnon "riidat" omenamehusta, mom on huolissaan aina, ettei Lucalla ole nälkä ja muutenkin on tosi ihanaa, että mulle tärkeät ihmiset tulee niin hyvin juttuun.

IMG_20140324_164809
Zupa's
IMG_20140214_130503
IMG_20140224_150840
Mulla ja Lucalla unohtui kerran molemmilla maksukortit himaan niin jouduttiin kokoamaan taskurahat ja mentiin halvimpaan paikkaan eli Mac Donaldsiin ja ostettiin ateria puoliksi XD
IMG_20140307_163138
IMG_20140308_200516
Yksi ihanuuksista, Arnie
IMG_20140314_102040
Spirit viikon lopuksi koko koulun assembly!
IMG_20140317_215702
Saint Patrick's Dayn kunniaksi vihreaa jaateloa!
IMG_20140317_223830
Kiitos porukoille paketista (tossa ei todellakaan ole kaikki se suklaa mita sain hehe), 8kk:n jalkeen ei edelleenkaan jenkkisuklaa maistu, joten Fazerit tulee aina tarpeeseen :) Kiitokset mammalle viela ihanasta kirjeesta ja paasiaiskortista, kirjoitan pian taas takas mamma-rakas <3
Viikonloput on menneet välillä Lucan kanssa ihan vain meillä hengaillessa (en edelleenkään voi ymmärtää, että voitaisiin hengata vaikka viiskyt tuntia putkeen tekemättä mitään tähdellistä, eikä todennäköisesti kyllästyttäisi toisiimme), joskus Millan kanssa yökyläillessä ja jokusia lauantaita on mennyt isommalla porukalla Spencerillä hot tubissa ja leffaa katsellen. Ollaan myös käyty laskettelemassa Utahin huipuilla huipuilla (hehe). Trevyniä oon nähnyt jonkun verran, kun se asuu samalla tiellä niin tulee vietettyä sen kanssa aikaa, kun kävellen sinne pääsee helposti (se muuten lupasi mulle, että voisi toteuttaa sen jenkki puhumassa suomea videon, kun se mun toinen kaveri, jonka se piti tehdä, ei ikinä sitten voinutkaan tehdä sitä). Viime viikonloppuna oli tanssiesitys. Ja sitten tietenkin oon viettänyt aikaa ihanan perheeni kanssa. Ollaan vietetty kiinalaista uutta vuotta pariin otteeseen ja vietetty kivoja dinnereita sunnuntaisin koko perhe yhdessä. Perheenjäsenistä etenkin Annikan kanssa on tullut hengattua. Annika ja hänen poikaystävänsä Chad lähtevät Alaskaan toukokuun alussa töihin koko kesäksi ja mulle on jotenkin oman lähtöni sijaan tullut paniikki, ettei meillä ole enää paljoa yhteistä aikaa jäljellä. Annika on todennäköisesti ensikesänäkin Alaskassa, joten en varmaan tapaa häntä silloinkaan, kun tulen vierailemaan. Oon tosin suunnitellut Alaskan visiittiä ja onhan tuo siskoseni puhunut Suomeenkin tulosta ;) Silti nyt pitää hengata yhdessä niin paljon kuin tässä vielä kerkeää. Annikan kanssa ollaan vaan ikäerosta huolimatta jotenkin todella läheisiä. Annika oli kenties ensimmäinen henkilö, jonka kanssa ei jännittänyt puhua englantia ja jonka kanssa on vaan synkannut alusta asti. Se kertoo mulle hassuja haunted-juttujaan ja valittaa poikkiksestaan. Sisko asuu downtownissa, mutta käy meillä oikeastaan vähintään joka toinen päivä.

Annika on ihan paras isosisko monella tapaa. Joku aika sitten hän keksi, että haluaa viedä mut reissuun kevään aikana ja paikaksi valikoitui Utahin oma kaunis kansallispuisto, kuuluisa Moab. Eli meillä on Moabin camping reissu tiedossa, minne lähdetään isommalla porukalla mukaan lukien sisarukset ja meidän kaikkien parhaita kavereita! Tulee aivan huippua :)
Reissuista sen verran, että suunnitelmissa olisi vielä Las Vegasia edellistä pidemmällä visiitillä ja Grand Canyoninkin tsiikaamista. Oon todella innoissani ja reissusta tulee varmasti aivan mahtava, kun mukaan lähtee elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Molemmilta puolilta Atlanttia ;)

Mun elämääni kuuluu täällä rakastava perhe ja muutama luottoystävä. Sanalla ystävä tarkoitan ihmisiä, joihin oikeasti voin luottaa kuin kiveen. Jotka eivät ikinä jätä tai petä. Jolle mun ei tarvitse todistella mitään. Jotka ymmärtävät ja välittävät. Totta kai hengataan isommissa porukoissa välillä ja tietenkin mulla on muitakin kavereita näiden muutaman ystävän lisäksi. On musta hauskaa lähteä isolla porukalla leffaan, porealtaaseen köllimään tai syömään, mutta silti täällä on vain tajunnut sen, kuinka ystävien määrällä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. En mie loukkaannu tai harmistun jos joku ei niin läheinen kaveri peruu suunnitelmat yhtäkkiä, mutta jos vaikka Luca feidaisi mut, kyllähän siitä suru puseroon tulisi. Näin ei kuitenkaan käy, oon löytänyt ihan parhaita ystäviä ja se jos millä on merkitystä. Yksin ei pärjää kukaan ja ihminen jolla on ympärillään paljon ihmisiä, muttei yhtäkään tosiystävää on huonommassa asemassa kuin ihminen, jolla on yksi oikea ystävä.

Tähän väliin sellanen huomio, mikä ollaan tehty monen muun vaihtarin kanssa, että nyt kaikkia on alkanut kummasti kiinnostamaan me vaihtarit ja viestejä tulee koko ajan, että pitäisi hengata ennen kuin lähden takaisin. En ookaan ollut täällä kuin sen melkein kahdeksan kuukautta sitä varten :D

IMG_20140309_130512
IMG_1924
Pieni onnettomuus.. :D
IMG_20140309_140611
IMG_20140322_173938
IMG_20140317_215405
Dad pukeutui Saint Patrick's Dayn takia vihreaan ja paalle se valitsi Kotkan KTP:n pelipaidan, minka annoin silloin tullessa sille :D
Pinnallisen kuulumispostauksen sijaan tästä tulikin melkoisen diippiä tarkoitukseensa nähden. Helkkari, miksen mie osaa kirjottaa kevyesti :D 
Sano hep jos pääsit romaanin loppuun asti! Heitäppä kommenttia, jos selvisit edes puoleen väliin!

PS. Ajattelin kirjottaa "vastakirjoituksen" sille Exchange Year is the Worst year in Your life so far -without doubt-postaukseen, kun jotenkin monella taisi jäädä sellainen maku, että oon vaan kärsinyt ja itkenyt täällä, hah. Sitten ajattelin vähän valittaa taas yhdestä asiasta Jenkkilässä ;) Mun tyylisiä "syvällisiä pohdintoja" kotiinlähtöön ja pariin muuhun juttuun liityen on tiedossa varmaankin myös. Yksi aivan mahtava juttu on tapahtumassa alle viikon päästä, mutta blogiin se asia selviää myöhemmin. Mitä mieltä olisitte jonkun näköisestä Salt Lake Cityn esittely postauksesta, kun sellainenkin mulla olisi mahdollisuus tehdä lähiaikoina? Kuvia vai videoita, molempia? Spring Break siintää parin viikon päässä ja tosiaan se Moabin reissu. Paljon on kivoja juttuja tiedossa ja eiköhän ne blogissakin sitten näy!

Eli siis postausideoita otetaan myös vastaan ja mielipiteitä mun postaussuunnitelmista!

Kouluni H Rock!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

LUCA

Oltiin Lucan kanssa kuvailemassa H Rockilla mun valokuvauskurssin juttua varten. Luga viihtyi kameran ees ;D Enjoy!

Love you buddy

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Trick or treat?

Kirjoitan nyt tata postausta mun perheen koneella, joten sori, kun nyt puuttuu muutama suomalainen aakkonen. Koittakaa saada selvaa! :)

Cat woman, saloon girl, octoberfest girl and doctor
Halloween on taalla Jenkkilassa joulun jalkeen suosituin juhlapyha ja se kylla nakyy! Syyskuun alussa viimeistaan kauppoihin alkoi ilmestya kurpitsoja, halloweenkoristeita, kuten hamahakkeja ja noitia, halloween kostyymeja seka kaikenlaista muuta kauhukraasaa. Jo melkein paria kuukautta aiemmin alkoivat keskusteluaiheet liittya halloweeniin tavalla tai toisella, aikaisimmat virittivat koristeita pihoillensa ja alettiin suunnitella halloweenbileita. Suomalaisena en nyt oikein paassyt tohon hypetykseen kiinni ja joka kerta kun joku otti kyseisen juhlapyhan puheeksi, hammennyin. Mulla ei ollut ennen torstaita, halloweenia, aavistustakaan miksi pukeutua tai mitka mun suunnitelmat olisi sille illalle.

Halloween oli virallisesti torstaina, mutta kylla sita on koko lokakuu vahintaan juhlittu. Vahan valia on nahnyt huoltoasemilla ja jopa kaduilla "vampyyreita", "zombeja" ja "noitia". Koulussa monet pukeutui torstaina mita mielenkiintoisimpiin asukokonaisuuksiin ja aamulla yks zombitytto saikaytti mut kaytavalla kirkaisemalla mulle! Ollaan myos kayty ahkerasti Haunted Houseja lapi. Ne on siis sellaisia kauhutaloja ja niita on ympari SLC:a ja varmaan ulkopuolellakin. Taivaalla liikkuvat pitkat valot on haunted housejen merkkeja. Parissa, missa oon kaynyt on ollut joku teema. Pari viikkoa takaperin kaytiin Joshin kanssa Fear Factoryssa ja sen teema oli tehdas, minne tyontekijat on kuolleet ja ne on pelottelemassa siella. Ja tosiaan Nightmare on 13th:nissa, missa kaytiin Lucan ja Annukan kanssa syyslomalla, teemana oli 13 pelkoa. Talla viikolla kaytiin Millan, Lucan ja Joshin kanssa Asylum 49 nimisessa haunted hospitalissa, minka teema siis oli vanha mielisairaala. Rakastan haunted houseja niin paljon, vaikka oonkin tainnut itkea melkein jokaisessa, haha. Hyvassa haunted housessa nayttelijat saa sut oikeasti pelkaamaan kaikkea siella ja en muista tiia, mutta mie ainakin unohdan aina noissa taloissa, etta ei ne oo oikeita ne zombit, pellet, moottorisahamurhaajat, slendermanit ja muut kauhuelokuvien hirviot ja oon aivan paniikissa. Ja tietenkin, kun nayttelijat nakee sun pelon, ne tulee lahelle kuiskailemaan ja saikyttelemaan entista enemman! Harmi, kun Suomessa ei oo mitaan tollasta. Kaverit, tehaan ensvuonna oma haunted house!!

There's a picture of the cutest Luca in the world XDXDXD

Ylla olevat kuvat on otettu mun, Millan ja Lucan yhteiselta paivalliselta keskiviikolta ennen kuin mentiin Asylum 49, haunted hospitaliin. Oli hauskaa ja ruokakin oli ihan hyvaa, vaikkakin tykkaan silti Gatewaylla sijaitsevasta brasilialaisesta ravintolasta Tucanosista enemman kuin Braza Grillista! :D

Ennen torstaiaamua mulla ei tosiaan hirveammin suunnitelmia ollut. Kiiretta kuitekin piti, kun menot alkoivat hahmottua, ja kiirehdinkin koulun jalkeen Maylisin luokse hengailemaan ja syomaan dinneria sen host perheen kanssa, ja sielta sitten mentiin yhdessa Millalle. Myos Luca tuli sinne laakarin asuineen. Vasta tossa kohtaa myo tytot kaytiin suunnittelemaan illan kostyymia ja Millan paalle valikoitui Octoberfest girlin asu, Maylis oli cat woman ja mie saloon girl. Ei kylla oo vielakaan mitaan tietoa, mika saloon girl oikeastaan on XD

Luca joutui odottelemaan hirvean kauan, kun meijan tyttojen piti valmistella noita sotamaalauksia muutama tovi, hehe. Sen jalkeen kuvien otteluiden jalkeen lahdettiin trick and treatingille Millan naapurustoon ja saatiin ihan hyvat saaliit, vaikka aika myohaan liikeelle lahdettiinkin. Mie tosin lahjoitin mun karkit Millalle, kun en oo vielakaan kauheasti innostunut jenkkikarkeista.
Karkki vai kepponen-kierroksen jalkeen Josh tuli hakemaan meita ja mentiin yhden meidan koululaisen halloween "bileisiin". Tunnelma siella oli aika lame, mutta tuleehan noita pippaloita! :D

Mitas mielta ootte meijan asuista? :)

Ranska, Suomi, Suomi, Sveitsi

Suunnitelmissa oli juhlia halloweenia pitkin viikonloppua, mutta joskus plaanit muuttuu. Perjantaina nukuin pitkaan ja iltapaivalla hengasin Maylisin kanssa. Illalla menin kahvittelemaan Lucan ja Millan kanssa Millan luo. Tuo ilta nyt kuitekin loppujen lopuksi meni aika pipariksi ja lahdinkin ajoissa himaan angstaamaan XD No, ihan sama, taa on vain elamaa eika kaikki mene aina niinkuin haluaisi!

nam, apple pie kupissa!
Lahjotin Millan perheelle yhen paketin maailman parasta kahvia ;)


Lauantai on ollut suhteellisen tylsa paiva, kun kaikki on vaan mennyt pieleen. Kaikkien muiden vastoinkaymisten lisaksi en osannut edes kayttaa mun avaimia, enka sitten paassyt himaankaan. En kehdannut menna koputtelemaan naapureiden ovia, vaan lahdin vaan kavelemaan lahiymparistoon. Kavelylenkki yksikseen teki hyvaa ja pystyin miettimaan paljon asioita. Kotiin tullessa oli vahan parempi fiilis, vaikkakaan ei mikaan huippu. Sitten kavikin sarkemaan paata ja oli huono olo fyysisesti, ja skippasin tankin illan suunnitelmat :(
Tallasetkin hetket kuuluu kuitenkin vaan elamaan, ja sanonta "se mika ei tapa vahvistaa" pitaa paikkansa. Sita paitsi tanaan oli kiva nahda Annikaa ja Chadia, syoda host aidin tekemaa aivan liian tulista keittoa ja menna dinnerille nuudelipaikkaan dadin ja siskon kanssa.

Tahan viikkoon on kuitenkin kuulunut paljon kivoja asioita ja ehdottomasti yks niista oli paketti, jonka vihdoin tiistaina paasin postista hakemaan. Siispa erityiskiitos viela aitille lahettamastaan paketista! Kiitos maailman parhaimmille isovanhemmille suomikahvista! <3 (se tunne, kun sai juoda suomikahvia ekaa kertaa melkein kolmeen kuukauteen, se on oikeeta onnea!!)

Ihana viesti teki tasta ihanasta lahjasta viela ihanemman!
Viimepaivat on ollut erityisen tunteellista aikaa ja oon itkeskellyt milloin mistakin. Milloin onnellisuudesta, milloin pettymyksesta ja milloin pelosta (haunted houset...), hehe. Yks paiva purskahdin itkuun momille, koska oon yksinkertaisesti niin mielettoman kiitollinen niille siita kaikesta mita ne on mun eteen tehneet. Mulla on ihan parhaat perheet<3
Koti-ikava ei onneksi enaa vaivaa, vaikka pikkusiskoa onkin ikava edelleen..

AINIIN TIEDOKSI NYT KAIKILLE TAALLAKIN, ETTA MINA NAIN PE-LA VALISENA YONA UNEN ENGLANNIKSI ENSIMMAISTA KERTAA! Saa kehua hehe ;)

Nii ja kun multa on kysytty niin usein "soposta Lucasta", ni sen loytaa Instagramista nimella

@lucagideon ;)