Annika in The USA

Annika in The USA

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Happy Easter!

Hello!

Mun pääsiäiseen on tänä vuonna kuulunut ennen kaikkea rentoutumista ja vaan chillailua ihanien ihmisten kanssa. Lisäksi oon lukenut tietysti kokeisiin, kun se koeviikko tosiaan starttasi ennen lomaa. Meillä ei olla hirveesti viimevuosina panostettu kotona mihinkään pääsiäiskoristeluun, niin kuin silloin, kun oltiin siskon kanssa pieniä, silloinhan meijän kämppä oli täys tipuja, raeruohokippoja ja kaiken maailman noitia ja pupuja! Tänä vuonna koristelusta vastasi lähinnä kukkaset, mitä porukat kävivät ostamassa vähän koristamaan kotia.






Nyt pääsiäislomalla oon miettinyt myös ensi pääsiäistä. Miten tulen viettämään sitä ja missä, vai onko ensi vuonna pääsiäistä ollenkaan? Joka tapauksessa se ei tule kuitenkaan olemaan samanlainen kuin tänä vuonna enkä tule viettämään sitä samojen tuttujen ihmisten kanssa!

Erittäin hauskaa pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Me? An exchange student?

Hey!

Ajattelin nyt tehdä postauksen tästä vaihto-oppilasprosessista, jos niin voi sanoa. Täähän ei tosiaankaan mene vain niin, että hypätään koneeseen ja lähdetään pitämään kivaa Jenkkilään ;D Ennen sitä pitää tehdä vaikka ja mitä!

Eli siis viime keväänä innostukseni lähteä vaihtoon kasvoi niin suureksi, että aloin ottaa asioista enemmänkin selvää. Aiemmin olin lukenut parisen vuotta vaihtariblogeja, joten jonkinlainen käsitys mulla jo oli eri järjestöistä. Selailin eri järjestöjen nettisivuja, tilailin niiden kautta kotiin esitteitä ja juttelin myös muutaman vaihtarin kanssa heidän järjestöistään. Innokkaasti linkkailin myös mun äitille eri järjestöjen sivuja ja vaihtariblogeja -se vaan toppuutteli mua "ei vielä oo noiden aika". Olin eri mieltä. Sain lopulta äitin suostumaan lähtemään mun kanssa infotilaisuuteen. Käytiinkin STS:n infotilaisuudessa joskus huhtikuussa.

Koko kesän mun perhe ja kaverit sai kuunnella kyllästymiseen asti mun vertailuja eri järjestöistä, lievästi sanottuna hössötin aika paljon. Loppu kesästä äiti alkoi vasta lämpeämään ja oli valmis keskustelemaan enemmän näistä vaihto-oppilasjutuista. Vertailtiin hintoja (äiti siis vertaili) ja kateltiin eri vaihto-ohjelmien sisältöjä sekä luettiin netistä juttuja eri järjestöistä. Rotaryt vaikutti hyvältä, mutta mun vanhemmat eivät olleet kovin innoissaan, kun kuulivat, että joutuisivat mahdollisesti sijoittamaan vaihto-oppilaan meille muutamaksi kuukaudeksi. Eivät kuulemma osaa englantia, eivätkä oo kuulemma tarpeeksi "kansainvälistä porukkaa" xD. 
Muutama järjestö vaikutti lupaavalta siihen asti, kunnes katsottiin hintaa. Kymppitonni tuntui aika isolta hinnalta, kun esim. valitsemani Exploriuksen kautta vaihtovuosi Jenkeissä on sen reilut 7000. Plus ne muut kulut, mutta nyt puhutaan vain ohjelmahinnasta. Exploriuksen ohjelmahintaan sisältyy myös Soft landing camp New Yorkissa heti vaihto-oppilasohjelman alkaessa ja takaisin palatessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetään Year end camp New Yorkissa, Chicagossa tai Washington DC:ssa, riippuen sijainnista, lennoista yms. 

Kun päätös järjestöstä oli tehty, ilmottauduttuani pääsin haastatteluun, joka suoritettiin haastattelijan kotona, mun kotikaupungissa. Hän ehdotti myös, että haastattelu oltaisiin tehty meillä, mutta mun mielestä oli kivempi mennä hänen luokseen.
Mentiin äitin kanssa haastattelija luokse ja siellä hän tarjosi kahvia ja puhui muutenkin tosi rennosti. Haastattelija oli mukava nainen ja oli itsekin ollut aikoinaan vaihdossa. Haastattelun alussa vaan keskusteltiin niitä näitä, haastattelija varmaan huomasi, että olin aika jännittynyt. Kysymyksiä oli mun odotuksista, tulevaisuuden suunnitelmista, harrastuksista jne, ihan peruskysymyksiä. Jossain vaiheessa haastattelija ja äitini menivät juttelemaan ulkosalle ja sillä välin suoritin pienen kokeen. Se ei tosiaankaan ollut kovin haastava, vaikka pelkäsinkin. Sen avulla testattiin vaan mun perus englannin osaaminen. 
Lopuksi vielä juteltiin haastattelijan kanssa englanniksi jotain. Ihan helppoa sekin oli, kun hän nimenomaan painotti, ettei saa ottaa stressiä lausumisesta tai kieliopista.
Haastattelun jälkeen mun piti muistaakseni toimittaa jotain todistuksia tai jotain järjestölle? En nyt yhtään muista, että mitä. Sen jälkeen ehkä viikon sisällä tuli varmistus, että minut oli hyväksytty Exploriuksen vaihto-oppilaaksi!

Exploriuksen vaihto-oppilas ohjelmaan siis kuuluu neljä tapaamista, joista kolme on vapaaehtoista ja yksi pakollinen. Ekaan tapaamiseen, joka järjestettin Etutöölön lukiossa (toivottavasti en nyt selitä ihan omiani:D)  me mentiin joskus marraskuussa. Valmennustilaisuuden aiheena oli muistaakseni host family. "Luento", jos sitä nyt siksi voi kutsua, kesti noin puoltoista tuntia ja sen aikana sai kysellä mieltä painavia juttuja. Sen jälkeen me Yhdysvaltoihin lähtevät jouduttiin suorittamaan SLEP-kielitesti. USA siis vaatii ton kaikilta vaihtareilta, eli toi ei oo mikään järjestön juttu. Mun käsittääkseni toi on sen takia, kun Amerikassa vaihtareille ei järjestetä omaa kielenopetusta, eli täytyy olla hyvä englannintaito, että voi opiskella paikallisten tunneilla.

SLEP-kielikoe ei ollut kovin vaikea. Se koostui kuullun- ja luetunymmärtämistehtävistä. Kumpaakin taisi olla 70 kohtaa. Koe ei tosiaankaan ollut kovin haastava, mutta sitäkin puuduttavampi. Illalla, kun istut puoltoista tuntia ja täytät monivalintakysymyksiä, niin kyllä siinä alkoi tylsistyä. Tehtävät kuitenkin oli helppoja, eikä niihin mun mielestä kummoista englannintaitoa tarvitse.

Vissiinkin ton tapaamisen jälkeen saatiin täytettäväksi hakupaketti. Tähän asti kaikki oli ollut suhteellisen iisiä, mutta voin kertoa, että ton täyttäminen tuotti kyllä suurta tuskaa! Muutaman pienen hermoromahduksen toi sai kyllä aikaan.. Pari kertaa istuin jo lattialla ja vinguin, etten lähde minnekään xD Eli siis tulevat vaihtarit, syventykää paketin tekemiseen kunnolla!

Hakupaketissa oli vaikka kuinka monta kohtaa ja niiden kaikkien täyttämisessä menee kyllä aikaa. Ekaksi oli tietysti perustiedot ja piti kertoa itsestään monessakin muodossa. Myös perheentietoja tuli laittaa siihen, kuten esim. vanhempien ammatit ja tällaista. Kiinnostuksen kohteista kysyttiin myös ja vähän siitä, millaista elämää elää. Yksi kysymys esimerkiksi oli, että kuvaile arkipäiväsi ja viikonloppusi. Toi hakemuksen alkuosa oli aika lailla rasti ruutuun ja joihinkin kysymyksiin vaadittiin vähän pidempiä vastauksia. Niihin siis vastattiin luonnollisesti englanniksi. Lisäksi siihen vaadittiin muutama kuva, aiheita olivat: perhe, ystävät, vapaa-ajan vietto, lempipaikat ja koti. Ainiin ja meinaan unohtaa hakupaketin tärkeimmän osan, kirjeet! Eli siis mun piti kirjoittaa oma kirje host perheelle ja mun vanhempien omansa. Meinasin laittaa tähän mun kirjeen, mutta en sitten kehdannutkaan :D Kuitenkin, siihen piti vähän kertoa itsestään ja siitä, millaista vuotta odottaa ja mitä odottaa isäntäperheeltä. Vanhempien kirjeessä niiden piti kertoa jotain musta ja jotain sen suuntaista.
Pakettiin vaadittiin myös englanninopettajan lausunto. Koska mulla alkoi englannin opiskelu lukiossa vasta kolmannessa jaksossa (tolloin oli kakkos perioodi) niin pyysin sitten lausuntoa mun yläasteaikaiselta opettajalta. 

Edellä mainitut jutut oli aika helppoja, eivätkä tuottaneet ongelmia. Ne, mitkä sitten alkoivat tuottamaan niin oli noi kaikenmaailman terveysjutskat. Eli siis USA:n vaaditaan aika monta rokotetta. En nyt hyvällä tahdollakaan muista niitä kaikkia, mutta voin sanoa, että monta kertaa mua piikitettiin!:D Vieläkin on vielä se hepatiittirokotuksen viimeinen osa ottamatta, mikä muhun pistetään joskus kesällä.
Noitten rokotusten kanssa meinasi mennä vähän hermot, kun eräs terveydenammattilainen ei meinannut saada niitä pistetyksi sairasteluiden sun muiden takia, öhöm.. Ja kaiken lisäksi vasta vikana päivänä, kun olin jo lähettämässä luulemaani valmista hakupakettia takaisin järjestölle, kuultiin, että vielä ottamieni rokotusten lisäksi pitäisi ottaa joku ihmerokote, mitä ei edes Suomessa ole! No, sitä varten löytyi joku korvaava rokote ja sekin saatiin sitten hoidettua.

Pakettiin tarvittiin tietysti myös lääkärin allekirjoittama terveystodistus. Kun julkiselta puolelta ei löytynyt millään aikaa, piti sitten mennä yksityiselle. Ei ollut halpaa, mutta pappa betalar! Kuulostaa se kyllä aika kalliilta maksaa monta kymppiä siitä, että ukko kirjoittaa paperiin itsestäänselvyyksiä ja allekirjoittaa sen :D Lisäksi ton lääkärin kanssa tuli vaikka mitä ongelmia, ei siis sen lääkärin takia, vaan mun, kun unohdin pariin otteeseen tärkeitä papereita ja tossakin meni oletettua enemmän aikaa! Mutta no can do. Lääkärissä otettiin myös tuberkuloositesti, siis röntgenkuvat mun keuhkoista ja varmistettiin, ettei mulla kyseistä tautia ole.

Pakettiin kuului lisäksi jotain lupalappuja, mitä piti porukoiden kanssa allekirjoittaa. Esimerkiksi lupa siitä, saanko suorittaa autokoulua Jenkeissä ja sitten niitä yleisiä "hyväksyn järjestön säännöt" jne.. Hakupakettiin tuli myös laittaa todistuksia ihan yläasteelta asti. Johonkin lappuun piti myös täyttää koulunumeroita ja sitten käydä näyttämässä se koulun kanslistilla, joka "käänsi" meidän 4-10 olevan asteikon Amerikan asteikolle eli A-D:hen. Lappuun tarvittiin myös koulun leima ja allekirjoitus.
Hakemus siis täytettiin netissä, mutta mulla on siis toi hakupaketti printattuna sitä varten, että se säilyy tulevaisuudessakin.

image

Vaihtopaketin täyttämisen aikana ja sen jälkeen (en nyt muista yhtään ajankohtia) ollaan käyty kahdessa valmennustilaisuudessa äitin kanssa. Toisen aiheena taisi olla koulunkäynti ulkomailla ja toisen teinielämää ulkomailla. Viimeinen tapaaminen, joka siis on pakollinen, järjestetään joskus huhti- toukokuussa. Siellä sitten kai puhutaan enemmän lennoista ja viisuimeista.

Olen siis tässä prosessissa siinä vaiheessa, että mut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi Exploriukselle, olen täyttänyt hakupaketin ja saanut siitä hyväksynnän järjestöltä ja järjestö on sitten lähettänyt sen Amerikkaan. Kaiketi se on sielläkin hyväksytty ja tällä hetkellä mulle etsitään siellä host perhettä. Toivottavasti löytäisivät sen jo pian ja saisin sijoitustiedot! No, kai niiden loppukesästä viimeistään pitäisi tulla.

image

Toivottavasti tästä oli jotain apua vaikka tuleville vaihtareille ja muille kiinnostuneille :) Jos vaikka joku innostuisi vielä hakemaan vaihto-oppilaaksi! Ja vaikkei ketään olisikaan kiinnostanut, niin kirjoitinpa tämän nyt ylös itselleni muistiin :D

See ya!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

The first one

Hey!
Oon 16vuotta, täytän tänä vuonna 17 ja asun Etelä-Suomessa, Kotkassa. Ensi syksynä oon lähdössä jonnekin päin USA:ta vaihtoon. En tosiaan tiedä vielä minne päin oon lähdössä, sillä sijoitustiedot ei ole vielä tulleet. Niitä odotankin tositosi paljon, tulisivat jo! Järjestönäni toimii Explorius. Järjestöön oon ollut tähän asti ainakin tosi tyytyväinen. Siitä voisinkin kertoa enemmän erillisessä postauksessa.
Ajatuksen vaihtoon lähtemisestä sain joskus ala-asteella ja pari vuotta olen asiaa ajatellut enemmän ja vähemmän. USA valikoitui kohdemaaksi melko samasta syystä kuin monella muullakin. Haluan kokea high school spiritin, mennä homecomingiin ja promeihin ja nähdä sitä aitoa amerikkalaista elämää. Tietenkään en kuvittele, että leffat antaisi oikean kuvan Amerikasta, mutta silti se maa ja kulttuuri kiinnostaa mua ja oon aina halunnut asua siellä. Haluan myös parantaa kielitaitoani ja ennen kaikkea pitää hauskaa ja kokea uusia kokemuksia rapakon toisella puolen.

2013-01-25 18.59.59

Oon ehkä vähän aikasessa tän blogin kanssa, mutta oon jo niin innoissani lähdön suhteen, enkä enää oikeen muusta osaakaan puhua, niin tänne voin näitä vaihtarijuttuja kertoilla, kun musta tuntuu, että mun kaverit ja perhe alkaa olla aika kyllästyneitä mun juttuihin :D Ja kyllähän on muitakin tulevia vaihtareita, jotka ovat jo bloggailun aloittaneet, vaikka lähtöön on vielä aikaa. Tän kautta on myös helpompi kertoa kuulumisia Suomeen, (kunhan siis sinne Amerikkaan asti päästään) kun aikaa ei varmastikaan jokapäiväiseen skypettelyyn tai Facebookissa istuskeluun ole. Aikaerokin Jenkkien ja Suomen välillä on suuri, riippumatta siitä minne päin päädyn. Perhe, kaverit ja tutut (ja ketä mun kuulumiset nyt sitten kiinnostaakaan) voivat seurata tätä kautta mun vaihtovuotta. Jäähän blogista itsellekin kiva muisto vaihtarivuodesta. Hullua, että ajattelen jo aikaa vaihtarivuoden jälkeen, vaikka enhän mie ole vielä edes lähtenyt sinne.
Ennen lähtöä tuun varmasti postailemaan tähän vaihtariprosessiin liittyvistä jutuista. Näistä prosessin eri vaiheista voisin kertoilla ja mun fiiliksistä mitä nyt ennen matkaa tulee. Tällä hetkellä se ainut tunne taitaa olla palava halu päästä lähtemään! Vaihtarivuoden aikana yritän postailla niin paljon kuin ehdin. Kuvia tulee varmasti, vaikkei mulla mitään maailman parasta kameraa olekaan. Varmaan tulee otettua kuvia myös puhelimella, kun se nyt sattuu aina olemaan mukana. Luultavasti tulen ottamaan jonkun verran kuvia myös ipadilla, joka lähtee näillä näkymin Jenkkilään mun mukaan :)  

Welcome to the USA with me!

AINII!!! Kiitän suuresti mun ihanaa ystävää (parasta)Miraa, joka muokkasi blogin ulkoasun tosi kivaksi! Miran blogiin pääsee TÄSTÄ