
4 päivää jäljellä lähtöön. Mitä olin vielä päivä sitten tehnyt USA:an lähdön suhteen? Vastaus: enpä paljon mitään. (Adapterin kyllä hankin eilen, kun iskä oli niin hyvällä tuulella, että oikein ehdotti, että mennäänpä nyt ostamaan se!)
Oon kuullut to do-listoista, oon lukenut kun monia muita vaihtareita jännittää, toiset on tehneet aikataulusuunnitelmia.. tuntuupa hölmöltä, kun mie vaan oon mennyt fiiliksen mukaan, eikä se fiilis tosiaan oo vielä hirveesti vaihtarivuoteen asti päässyt.
Vaikka en oo vielä lähtöä oikein fiilistellyt tai oikein suonut ajatuksia vaihtovuoteen, onhan se aika siistiä miettiä, että nyt kun kirjoitan tätä mökiltä keskeltä metsää ja muutaman päivän päästä seikkailen New Yorkissa.
On mulla joitain suunnitelmia ennen lähtöä, mutta ne nyt ei sinänsä siihen liity, kun olisin joka tapauksessa lähtenyt pariksi päiväksi Savitaipaleelle, kun en ollut vielä sinne tänä kesänä kerennyt ja myös Stadin reissu tänäviikonloppuna olisi toteutunut, vaikken Jenkkilään lähtisikään. Okei, mökille ehkä lähdin vaan sen takia, kun tänne en tuu pääsemään pitkään aikaan. On myös kiva hengata täällä vielä kun ehtii iskän ja mun isovanhempien kanssa, ja tietenkin mun kahden kaverin Miran ja Helmin, jotka mukaan lähtivät.
Lähtöön valmistautuminen on ollut aika laiskaa. Äiti on lähinnä kertonut mulle ja oon lukenut toisten vaihtariblogeista, mitä mun vielä pitäisi tehdä. Pitäisi pakata, pitäisi siivota huone (haha paljosta vetoa niin huoneen siivous ei ainakaan mun toimesta tule toteutumaan?), pitäisi hankkia loput tuliaiset, pitäisi nähdä sitä ja sitä ja viettää aikaa niiden ja niiden kanssa.. Pitäisi tehdä vaikka ja mitä, mutta en jaksa stressata.
Oon ehkä myös nähnyt kavereita tavallista enemmän. Yleensä tarvitsen omaa rauhaa suhteellisen säännöllisesti, mutta viime aikoina on vaan tuntunut hyvältä olla ihmisten luona, siis mun rakkaiden, niiden kaikkein tärkeimpien. On tuntunut hyvältä lähteä illalla myöhään toimittamaan tyhjää ulos, nukkua jonkun vieressä.. Joten ehkä munkin mieli on alkanut jo vähän edes harhailla lähdössäkin. Totaalista tajuamista ei ole vielä tapahtunut. Koko lähtö tuntuu vielä aika absurdilta ja fiilis on sen suhteen rento.
Haluan vielä sanoa, että vaikka otan aika rennosti vaihtoonlähtemisen, ei se todellakaan johdu siitä, etten välittäisi mun läheisistä. Sen lisäksi, että olen vähän hölmö, etten tajua sitä vielä, johtuu se myös kai siitä, että yritän vältellä paniikkia ja muutenkin itkua. Yritän vältellä liikaa tunteilua ja ottaa asian neutraalisti. Mie rakastan mun läheisiä ihan älyttömästi ja ikävä tulee olemaan suuri, siis sitten kun se ekan kerran iskee, pelottaa jo ajatella, mutta siihen asti yritän olla ajattelematta asiaa. Toivottavasti myös mun rakkaat ymmärtää, etten ole välinpitämätön, vaan että tää on vaikea juttu mullekin ja yritän olla sen takia tekemättä lähdöstä yhtään vaikeampaa.
Mun paras ystävä Mira teki blogiinsa ihanan tekstin. Itkua pidätellen luin sen. Mutta koska tultiin tänne mökille pitämään kivaa, en itkenyt tai oikeastaan sanonut sanaakaan siitä.
Mietin vieläkin, mitä niin oikein olen tehnyt, että oon saanut mun elämään näin upeita ihmisiä?
Ensimmäiset hyvästit on jo sanottu. "Ensi kesänä nähdään sitten, kymmenen kuukauden päästä. Muistathan meijän juhannussuunnitelmat?", sanoi yks mun hyvä ystävä. Mitä, puhutaanko myö ensi juhannuksesta?! Siis kuinka pitkäksi aikaa mie olinkaan rapakon toiselle puolen lähdössä?
Kun nyt on jätetty jo jäähyväisiä muutamien rakkaitten ihmisten kanssa, alkaa ehkä lähtö vähän konkretisoitua mullekin. Niinkuin jo äsken vähän puhuinkin, yhtäkään kyyneltä en ole lähdön takia vuodattanut. En vielä, itketään sitten myöhemmin.
Lentoliput tuli eilen ja ollaan juteltu mun kanssa lentävien vaihtareiden kanssa. Ihanaa kun ei tarvitse lentää yksin! Itseasiassa mulla on seuraa Salt Lake Cityynkin lentäessä. Hyvä niin, sillä oon aika sählä tollasissa jutuissa, niin kiva kun ei täydy yksin panikoida lentokentillä.
Ainiin! Oonhan mie yhden asian hoitanut todella lahjakkaasti. Oon koittanut välttää jet lagia jo pidemmän aikaan valvomalla todella myöhään, iskän sanoin "elänyt Amerikan aikaan". Eikös se olekin ihan hyvä juttu, että jotain olen saanut aikaan?
Ja nyt koska yritän olla kuin muut ja tartuin tuumasta toimeen, väsäsin nyt niitä hiton listoja!:D Miltäs näyttää? Joo siellä on jotain joidenkin mielestä outoja ja turhia juttuja, mutta nää kaikki on kyllä ihan tarpeellisia mulle XD
Tää kun tosiaan on mun ensimmäinen kerta, kun muutan pois perheen luota toiseen maahan ja toiseen maanosaan, niin voisko joku vähän valaista, mitä äärettömän tärkeää mun pitäisi vielä tehdä?:D Tai onko kellään mitään vinkkejä pakkaamiseen liittyen?
Mitä fiiliksiä muilla vaihtareilla? Onko muut alkaneet jo valmistautua "koitosta" varten?:)
Pakkaan varmaan maanantaina, joten silloin tai viimeistään tiistaina julkaisen sen postauksen mun pakkauksen tuloksesta!
My feelings about exchange are still kind of relaxed. I don't want to worry about things too much. I just got my flight tickets yesterday. Maybe I should start packing or something? Okay, actually I've got quite much stuff to do before leaving. But I have time yet. I want to enjoy the last days without stress!
It's amazing to think that I'll be in NY after a couple of days because I'm right now hanging in our summer cottage middle of nowhere with my dad, grand parents and two friends. After four days I'll leave my family and friends to Finland and take a flight to the huge America. The most I still wait 10th of August when I'm gonna meet my new family!!


























































