Annika in The USA

Annika in The USA

maanantai 29. huhtikuuta 2013

100 days left!

Hi everybody!

Wow, miten kivasti mulle on tullut lukijoita! Blogin tarkoitin tosiaan tutuille, mutta ihanaa, kun muitakin on löytänyt tänne :)

Noin viikko sitten asensin mun puhelimeen laskurin, jonka mukaan lähtöön on 100 PÄIVÄÄ jäljellä! Lähtöpäivä Amerikkaan on siis 7. elokuuta ja voi että, kun oon innoissaan. Menisipä aika nopeasti, se vois suorastaan juosta.
Kun ajattelen elokuuta, tuntuu, että sinne ei ole kauaa, mutta kun mietin 100 päivää, tuntuu se pitkältä, mielettömän pitkältä. Se on noin yksi neljäsosa vuotta, viikkoja on edessä useita. Vaikka en malttaisi yhtään oottaa sitä, välillä tulee kuitenkin fiiliksiä, että onhan se hyvä, kun lähtöön on vielä aikaa. Yritän valmistautua lähtöön kaikin mahdollisin tavoin. Treenaan mun kielitaitoa lukemalla esim. englannin kielisiä blogeja ja uutisia sekä jättämällä tekstitykset pois leffoista (koulussa englannin opiskelu on tosin yhtä laiskaa kuin aiemminkin, hah). Yritän nauttia ruisleivästä, josta ihan mahdottomasti pidän, sillä tiedän että Jenkeissä sitä tuskin tulen saamaan. Oon opiskellut viime aikoina amerikkalaisia mittayksiköitä: fahrenheitejä, tuumia ja paunoja.
Kaikki varmaan osaavat arvata, että vaihto on mun mielessä lakkaamatta. Suurin osa, kun puhun siitä, on tyyliin tällaista "jeejee ei enää kauaa et lähen", "äää haluun Jenkkeihin nyt ja HETI" ja "Mun host family on ihana!", mutta kyllä mie kelailen paljon muitakin asioita. Vaikka vaihtovuosi tulee todennäköisesti olemaan ihan huippukokemus, tiedostan myös, että vastoinkäymisiäkin voi tulla. Kulttuurishokkia, koti-ikävää ja heikkoja hetkiä, kaikkeen koitan valmistautua niin hyvin kuin vaan voi. Vai voiko ikäviin asioihin valmistautua etukäteen?

image





En oo epävarma yleensä, mutta joskus sellaisiakin hetkiä tulee. Oon 16-vuotias ja oon ollut vaan kaks kertaa ilman perhettä reissussa. Ne reissut kestivät viikon, Amerikkaan sitä lähdetäänkin kymmeneksi kuukaudeksi. Edellisillä matkoilla oon ollut tuttujen ja turvallisten kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Amerikan reissuun lähdenkin yksin. Joo, onhan mulla mukana muita vaihtareita ja Utahissa mua oottaa mun awesome host family, mutta silti ne kaikki tutut jää tänne Suomeen. Myöskään kummallakaan aikaisemmalla matkalla aikaeroa kotiin ei ole ollut, syksyllä sitä tulee olemaan 9 tuntia, kellojen siirtämisen jälkeen 10 tuntia. Aikaeronkin takia ei Suomeen otetakaan niin vain yhteyttä. Ollaankin naurettu mun kavereitten kanssa, että kun en osaa pestä pyykkiä itse, en löydä jotain luokkaa koulussa tai mulla on kauhee ihmissuhdedraama käynnissä, laitan nille paniikissa watsapissa viestiä tai soittelen keskellä yötä, haha. Onneksi mulla on maailman parhaimmat kaverit ja mie tiiän, että ne on täällä kun tuun takasin. Ylipäätänsä mun ystävät on tukenut mua ihan älyttömästi tässä vaihtariprosessissa! Propsit siitä että ne jaksaa kunnella mua taukoamatta.. Välillä iskee paniikki, että miten mie pärjään ilman mun kavereita kymmenen pitkää kuukautta. Myös mun perhe on ollut iso tuki, niin vanhemmat, sisko, isovanhemmat ja muutkin sukulaiset. Kaikki ovat innostuneita mun puolesta ja tukevat parhaansa mukaan! Vanhemmille ja isovanhemmille jään suureen kiitollisuudenvelkaan, he kun tämän leikin rahallisesti kustantavat. Kiitos! <3
Vaikka vaihtovuosi tulee varmasti olemaan upea kokemus, tulee se myös kasvattamaan ja pakottaa itsenäistymään. Se on hyvä asia, mutta kyllähä se vähän pelottaa, kun joutuu omineen pärjäämään. Jännitystä onneksi helpottaa se, että Salt Lakessa mua oottaa ihanat host vanhemmat, siskot ja isoveli! Tähän väliin voisin taas hehkuttaa, että mun host perhe on mahtava!





Kyllä mie uskon, että pärjään. Eikä vaihtovuodesta nyt mitään pelkkää pärjäämistä tule! Odotan niin paljon isäntäperheeni tapaamista, heidän suunnittelemiaan matkoja ja tekemisiä, uusiin ystäviin tutustumista ja uusien paikkojen näkemistä. Niin kuin aiemmin olen sanonutkin, mun mieli on avoin uusille asioille.
Mitä enemmän puhun hostien kanssa, sitä enemmän odotan lähtöä! Aina kun katson kännykkääni ja laskuria, täytyy aina käydä kiljua: "ei enää kauaa Jenkkeihin!".

Postauksesta tuli sekava, mutta niin on mun fiiliksetkin. On ihanaa lähteä, mutta samaan aikaan tuntuu kauhealta jättää kaikki rakkaat tänne! Lähtöön on vielä kauan, mutta kuitenkin niin vähän aikaa.
Host family ja Utah ovat mun mielessä all the time. 100 pitkää päivää on edessä ennen kuin pääsen toteuttamaan unelmaani ja lähtemään elämäni seikkailuun. Sitä ennen on paljon tehtävää, kesällä on paljon suunnitelmia ja haluan nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Vaihtariohjelmassa taas on vielä jäljellä lento- ja viisumijuttuja. Silti aika, ole kiltti ja kulu nopeasti! Elokuu tule jo!

There is still a bit snow in a forest!!


PS. Juteltiin eilen ekaa kertaa hostien kanssa Skypessä ja se oli niin kivaa! Mie olin ihan hermostunut ja sönkötin jotain, mutta onneksi host perhe osasi koko ajan keksiä puhuttavaa ja naurettiin tosi paljon :D Ton videopuhelun jälkeen oon entistä onnellisempi, että just he ovat mun host perhe. He ovat keksineet niin paljon toimintaa, kun meen sinne ja vaikuttavat niin ihanilta!

Millaisia fiiliksiä muilla vaihtareilla on ollut? Ootteko malttamattomia ja innoissaan vai jännittääkö yhtään? Entä ovatko muut saaneet sijoitustietoja ja päässeet tutustumaan hosteihin?

There are only 100 days left! On 7th of August I will be on the airport. Then I will be starting the biggest adventure of my life in the USA. I really can't wait it! I'm excited but I'm also a bit afraid, 'cause everything will be so new and weird there. It makes me be less worried that my host family is so awesome. I'm so happy that they're my host family! Before trip to America I'm going to improve my English skills by reading texts in English and watching movies without subtitles. There is so much to do before 7th of August but still I wish time will go fast and I will meet my host family soon!



See ya!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

I can't wait it

Hello!

Tänään oltiin äitin kanssa Exploriuksen viimeisessä tapaamisessa Espoossa hotelli Meripuistossa. Lähdettiin joskus ysin aikoihin Kotkasta kohti Espoota.








Hotellille saavuttiin joskus 10.30 monen U-käännöksen ja kirosanan jälkeen. Ensin siellä oli kahvittelut, jonka aikana juteltiin muutamien muiden vaihtareiden kanssa. Oon kyllä niin ilonen, että oon saanut jo mun sijoitustiedot. Monella ei oo vielä tullut ja onhan se epätietoisuus kauheeta. Vaihtovuoteen valmistautuminen on kuitenkin aika vaikeeta, jos sijoitustiedot tulisi vasta tyyliin viikkoa ennen lähtöä. On ihan tosi kiva, kun oon saanut tiedot näin aikaseen ja voin jo tutustua host perheeseen rauhassa.
Myö vaihtarit saatiin kahvien aikana kirjekuoret omilla nimillä varustettuna. Kuoret sisälsivät kaiken maailman lippulappusia, suurin osa lapuista koski viisumi- ja vakuutusjuttuja. Noista viisumeista ja etenkin vakuutuksista keskusteltiin myös luennolla, joka alkoi yhdentoista maissa. Suoraan sanottuna mua ei hirveesti kiinnostanut mitkään vakuutukset, mutta ymmärrän kyllä että porukoita noi saattaa kiinnostaakin. Kyllä siellä käsiteltiin myös joitain käytännön juttuja ja vähän pakkaamisestakin puhuttiin. Damn, miten mie saan koko elämäni mahtumaan yhteen matkalaukkuun?
Kesäkuussa nuo viisumijutut tulee ajankohtaisiksi ja se haastattelu mulla luultavasti onkin 28.6. Helpottavaa tietää, että nyt on kaikki hoidossa ja voi vaan enää odottaa sitä H-hetkeä eli lähtöä!




Ton luennon jälkeen jäin juttelemaan yhden Utahissa 2011-2012 olleen vaihtarin kanssa ja löysinkin siinä samalla toisen tytön, joka on myös menossa Utahiin nyt syksyllä ja vielä aika lähelle Salt Lake Cityä! Otin tytön yhteystiedot ja varmasti aion pitää yhteyttä, voisihan sitä mahdollisesti tavata vaikka siellä Salt Lakessakin.
Ilmeisesti myös lähtöpäivä on aika varma. Suurella todennäköisyydellä suuntaan New Yorkiin Lontoon kautta 7. elokuuta !:)
Ei joudettu olla Meripuistossa sen kauempaa, kun piti lähteä siskon peliä kattomaan Järvenpäähän. Harmi, sillä olisi ollut kiva jäädä vielä juttelemaan muitten vaihtareitten kanssa sekä kertaamaan niitä kolmen ekan tapaamisen aiheita, vaikka niissä oonkin jo käynyt.
Pakko sanoo tälleen sadannen kerran, en jaksa oottaa elokuuhun! 

2013-04-27 14.09.09


Oliko muita vaihtareita tänään samaisessa tilaisuudessa? (yritin kyllä kovasti bongailla muita bloggaajia, mutten harmikseni tunnistanut)
Ja onko kellään muulla Exploriuksen vaihtarilla lähtöpäiväksi merkitty 7. elokuuta? 

See ya!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

They are awesome

Hi!

Mulla on ollut perjantaista asti aivan super hyvä fiilis! Silloin tosiaan perhetiedot tulivat ja oon jo muutamat viestitkin host momin kanssa vaihtanut. Nyt ymmärrän sen, kun aina vaihtarit sanoo, kuinka upealta tuntuu, kun joku on valinnut just sut heidän perheeseensä. Oli aivan tajuttoman ihanaa lukea nää sanat: She simply looks like the perfect match for their family, and they went online, read all of the profiles, and chose her without a hesitation. Toi siis luki perhetietojen siinä kohdassa, jossa kysyttiin syytä vaihtarin valintaan. Host mom sanoi vielä uudelleen emailissa, kuinka he vaihto-oppilasta valitessa palasivat aina mun hakemukseen ja että heidän mielestään sovin hyvin perheeseen!

image

image

Aiemmin kerroin Salt Lake Cityssä asuvaan host perheeseeni kuuluvan isä, äiti ja mua vuoden vanhempi tyttö. Perjantaina selvisi, että mulla tulee olemaan myös 24-vuotias host veli ja 21-vuotias host sisko. Ja arvatkaa mikä sattuma kävikään! 21-vuotiaan host siskoni nimi on myös Annika! Tää on musta aivan todella outoa, koska oon aina luullut Annikan olevan pohjoismaalainen nimi. Annika, siis se mun host sis asuu kuitenkin jossain Coloradon lähellä ja tulen tapaamaan hänet varmaan vain muutaman kerran vaihtovuoteni aikana. Toisen host siskoni nimi on Riley ja hän on siis menossa senior-luokalle. Host momin sanojen mukaan hän on hyvin samanlainen kuin miekin; rakastaa kavereiden kanssa hengailua ja shoppailua, haha:D Uskon ja toivon, että tulemme hyvin toimeen! Host veljeni Brady asuu vähän matkan päässä kavereidensa kanssa ja työskentelee käsittääkseni farmaseuttina. Brady käy kuulemma usein viikonloppuisin syömässä kotonaan ja tulen tapaamaan häntäkin usein. Oli muuten ihana kuulla, että myös Brady odottaa uutta pikkusiskoaan kovasti hah :)
Host vanhemmat vaikuttavat erittäin sydämellisiltä ja ihanilta. Host isä (banker) on taiwanilainen, ja muuttanut Amerikkaan 16-vuotiaana. Hän tykkää host momin mukaan tosi paljon aasialaisesti ruuasta, miekin tykkään! :D Host äiti (nurse) taas tykkää neulomisesta, vapaaehtoistyöstä ja hengailusta perheen kesken. Host perheellä on myös asuntoauto ja he ovat suunnitelleet camping trippejä mun ollessa siellä! Can't wait!
Perhe käy kuulemma usein ulkona yhdessä syömässä, vaeltaa, tekee piknikkejä ja käy elokuvissa. He vaikuttavat hyvin läheisiltä ja odottavat kuulemma koko perhe mun tuloa sinne!:) Hostit rakastavat matkustelua, that's awesome! He ovat myös innokkaita koripallofaneja, ihan niinkuin munkin perhe täällä Suomessa. Host dad ja veli myös pelaavat itse korista. Host familylla on myös kaksi pientä suloista koiraa, Lucy ja Ziggy.

image

image

image

image

image

Kouluni nimi on Highland Highschool ja käsittääkseni mulla on noin 20 minuutin matka sinne. Oon jonkun verran käynyt koulun nettisivuilla, jonne pääsee TÄSTÄ.

Oon käynyt kurkkimassa Google mapsissa perheen kotia ja kouluakin ja todella kivalta näyttää. Jos nyt oikein katoin niin perhe ei asu kuin noin 10 kilometrin päässä Salt Laken keskusta

Lähtöpäiväkin mulla on alustavasti selvillä. 7. elokuuta suuntaan kohti New Yorkia, jossa vietän muutaman päivän Soft landing campilla muiden pohjoismaalaisten vaihtareiden kanssa ja 10. tai 11. päivä lennän Utahiin, Salt Lake Cityyn, jossa mun ihana host family oottaa mua!:)

Host mom kertoi hauskan jutun, kun juttelimme perjantaina Facebookissa. He olivat avanneet sähköpostin yhtä innoissaan kuin minäkin herätessä, he olivat saman tien alkaneet tsekkailla mun Facebookia ja kuvia ja kuulemma Riley myöhästyi koulustakin, kun he olivat jääneet vain kattelemaan mun kuvia, haha :D

Host family vaikuttaa uskomattoman ihanalta. En olisi ikinä kuvitellut, että tulen päätymään näin upeaan perheeseen! Nyt mua naurattaa entistä enemmän epäilyt, mitä mulla aiemmin oli Utahista. Fiilikset lähteä Jenkkilään ovat entistä odottavammat, tulispa se elokuu nyt nopeasti!

image

image

I'm so excited of my host family. They seemed so lovely and warm people. My host parents are nice and wonderful. I'm so happy to get new sisters and one brother. I'm extremely lucky and grateful that this family has chosen me as part of their family. I really want to get to know my new family better and I'm so glad that they are also excited!

My host family is absolutely awesome and I can't wait to meet them!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

My host family

Hi!

Tänään aamulla sain ihan huippu-uutisia, perhetiedot nimittäin tulivat! Äiti laittoi viestiä, jossa luki "Salt Lake City". Aloin vaan kiljua ja ei oo varmaan ikinä ollut näin hyvä fiilis! Katoin sitten e-mailin ja siellähän ne olivat, perhetiedot!
Reippaana tyttönä otinkin jo yhteyttä perheeseen ja etsin heidät myös Facebookista :D Perheen isä onkin banker ja äiti nurse, host sis on minua vuoden vanhempi. Heillä on myös kaksi koiraa! Bongasin host perheen kodinkin google mapsista ja vierailin myös kouluni sivuilla!:)

Tää nyt oli tällänen pikkunen fiilistelypostaus, ja tulen kertomaan enemmän isänperheestäni, kun he vastaavat sähköpostiini ja jos heille sopii se että kertoisin host familysta blogissa.

I'm so excited and I have never felt like this before !

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Everything happens for a reason, only time can tell it

Hi!

Mun on pitänyt tulla juttelemaan blogiin jo aiemmin, mutta tää viikko on mennyt odottaessa lisätietoa mun host perheestä. Nyt kun ei ole vielä mitään tarkempia tietoja tullut, ajattelin kirjoitella vähän viime viikonlopusta, kun tosiaan sain alustavat sijoitustiedot!

Viime perjantaina chillailtiin mun kaverin Liinun ja siskon kanssa meillä ja suunniteltiin mutakakun leipomista. Ennen kuin päästiin kauppaankaan tarvikkeiden ostoon (haha, mulla taas vaihteeksi kesti), äiti soitti mulle ja kehotti katsomaan sähköpostin. Olin just ennen puhelua sen tarkistanut ja totesin äitille: "ei siellä mitään taaskaan ollut". Katsoin sähköpostin uudelleen, eikä siellä tosiaan mitään uutta ollut. Aloin vaatia äitiä kertomaan, mitä asiaa hänellä sitten oli. Näköjään äitille oli jotain sähköpostia tullut, mitä mie en ollut jostain syystä saanut (myöhemmin selvisi, että mun sähköpostiosoite oli kirjoitettu väärin ja siksen ollut saanut sitä emailia). Äiti oli just silloin kynsihuollossa ja naureskellen sanoi kertovansa, kun tulee kotiin. Mie yritin jotain kiljua ja vinkua, että kertoisi jo, mutta pakko oli tyytyä odottamaan. :D
Pohdittiin Liinun kanssa, mitä asiaa äitillä olisi. Olin ihan varma, ettei se asia mitään host perhettä voisi koskea, kun on vasta huhtikuu. Kun äiti sitten vihdoin tuli, aloin tietysti kirkua, että mikä se asia nyt sitten oli! Äiti puhui juuri jonkun Exploriuksen työntekijän kanssa ja sai siinä välissä sanottua, että mulle oli löytynyt perhevaihtoehto. Siinä vaiheessa ihmettelin, että mikä ihme vaihtoehto, enhän mie siihen perheeseen saisi vaikuttaa. Kysyin myös hostien osavaltiota ja äiti huikkasi siinä vaiheessa: "Utah".


Utah sijaitsee melko lännessä ja sen viereisiä osavaltioita ovat Idaho ja Wyoming pohjoisessa, Colorado idässä, New-Mexico kaakossa, Arizona etelässä ja Nevada lännessä. Asukasluku Utahissa on 2 763 885 ja pääkaupunkina toimii Salt Lake City.
Utah tosiaan tuo monella mieleen osavaltion valtauskonnon, Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon. Mormonien osa väestöstä onkin joidenkin lähteiden mukaan melkein 60%. Koska uskonnolla on melko suuri merkitys Utahissa, sitä pidetään yhtenä konservatiivisimpana osavaltiona.

image




Utah voi herättää ennakkoluuloja ja myönnän, että olin aluksi melko epäileväinen. Viime viikonloppu oli itseasiassa tunnerikkaampi kuin pitkään aikaan. Jälkeä päin naurattaa ne tunnepurkaukset :D Niin mun kuin monen muunkin ennakkoluulot johtuvat varmasti tietämättömyydestä. Nyt olen koko kuluneen viikon ottanut selvää Utahista ja miten se paremmin onnistuisikaan kuin lukemalla siellä olleiden vaihtareiden blogeja. Epäilyt ovat hälvenneet mulla ja erityisesti saan siitä kiittää Sofia, jonka kanssa muutamia sähköposteja vaihtelin.Tällä hetkellä fiilis on ennen kaikkea kärsimätön, en malttaisi ollenkaan odottaa, että syksy koittaisi ja pääsisin lähtemään kohti Utahia!

2013-04-07 13.03.06
Edellisessä postauksessa sanoin tähän host familyyn liittyvän pieni mutta ja tämänkin postauksen alussa mainitsin perheen olleen vielä viime viikonloppuna siis perhevaihtoehto. Sähköpostissa, joka äitille oli Exploriukselta tullut, kerrottiin perheen löytymisen lisäksi, että jos tähän perheeseen menisin, joutuisin maksamaan 60 dollaria koulubussista ja siksi meiltä kysyttiin, hyväksytäänkö perhe. Se ei ole siis tavallista, että perheestä voisi kieltäytyä tai että se pitäisi erikseen hyväksyä, mutta kun tähän perheeseen liittyi tämä ehto, niin meiltä kysyttiin, pystytäänkö maksamaan tuo summa. Ei se summa paha ole, joudutaanhan täällä Suomessakin mun bussikortista maksamaan noin 40 euroa. Hyväksyimme perheen maanantaina ja silloin meille sanottiin, että tämän viikon aikana pitäisi tulla tarkempia tietoja perheestä, mutta eipä ole tullut, niin se menee varmaan sitten ensi viikkoon. Siitä on tämä blogihiljaisuuskin johtunut, kun oon vaan oottanut, että pääsisin kertomaan tännekin enemmän perheestä! Tällä hetkellä tiedän vain, että perheeseen kuuluu isä, äiti ja senior-luokalle menevä tyttö. Vanhemmat työskentelevät molemmat sairaalalla, äiti taitaa olla sairaanhoitaja. En tosiaan tiedä edes tarkempaa paikkaa kuin että jossain päin Utahia.



Ainiin, viime perjantaina ennen kuin sain tietää sijoituksesta, olin ajatellut julkaisevani viime viikonlopun aikana postauksen siitä, millaiseen paikkaan haluaisin päätyä ja mikä olisi sellainen unelmapaikka. No, en nyt ole sitä enää julkaisemassa, kun tieto paikasta on tullut, mutta tällä hetkellä vaan naurattaa, kun tosiaan mun haaveissa oli sijoittua jonnekin pohjoisempaan ja mielellään itärannikolle, mutta päädyinkin länteen ja melko keskelle, vähän etelämmäksi :D Se ei tosiaan haittaa yhtään, ainakaan enää. Lähden Utahiin avoimin mielin ja odotan vaihtovuottani innolla! Sitä ennen odotan kauheasti niitä lisätietoja isäntäperheestäni, että voisin ottaa heihin yhteyttä. Seuraavan kerran palailen varmaan, kun tarkemmat tiedot sijoituksesta tulevat!

See ya!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

American dream

Hello!

Ekassa postauksessani tosiaan vähän kerroinkin, miksi mie juuri sinne suureen Jenkkilään haluan. Multa pyydettiin postausta siitä, miten USA lopulta kohdemaaksi valikoitui ja ajattelinkin nyt vähän valottaa lukijoitani tästä!

Opiskelen koulussa myös saksan kieltä, oon lukenut sitä kasista asti. Mietin joskus, että olisi kiva lähteä Saksaan, kun sittenhän oppisi sen kielen sujuvasti ja saisin hyödyntää saksan kielen taitoani. Mulle kielten opiskelussa on tosiaan ollut aina tärkeää se, että pääsen joskus käyttämään niitä. Saksassa olisi ollut toisaalta melko samanlaista kuin Suomessa, en ehkä kokisi siellä niin suurta kulttuurishokkia, ajattelin. Tykkään myös saksalaisesta elämänasenteesta. He ovat avoimempia kuin me suomalaiset ja ystävällisyydessäkin varmasti päihittävät meidät. Siellä on myös upeita kaupunkeja, kuten Berliini ja Hamburg. Myös Itävalta ja Sveitsi kiinnostivat saksan kielen takia. Nämä kaikki kolme valtiota olisivat olleet keskellä Eurooppaa ja sieltä olisi ollut helppo matkustella muihinkin maihin isäntäperheen ja koulunkin kanssa. Toisaalta sinne olisi ollut myös helppo palata vaihtovuoden jälkeen, lähellähän ne ovat. Päädyin kuitenkin lopulta siihen, että kun kerran pääsen lähtemään vuodeksi pois, niin sittenhän lähdetään oikein kauas! Kyllä mie Saksaan pääsen myöhemminkin. Mun äiti yritti myös suostutella mua lähtemään Saksaan, olisi kuulemma ollut helppo tulla käymään.. :D Mutta kyllä mie vielä sinne Saksaankin joku päivä haluan! Ehkä au pair-vuosi siellä? Aika näyttää.

Mietin myöskin espanjankielisiä maita, vaikken espanjaa opiskelekaan. Kyllähän siellä muutkin ovat oppineet. Ja, jos olisin vakaasti silloin viime vuonna päättänyt lähteä esim. Espanjaan, niin olisin varmasti aloittanut sen kielen alkeet lukiossa. Varsinainen Espanja (ja muut Etelä-Euroopan maat, kuten Italia ja Portugali, jossa olisi ollut espanjan sukulaiskieli) jäivät pois samasta syystä kuin Saksa, Itävalta ja Sveitsikin, liian lähellä. Aloin harkita Etelä-Amerikkaa. Se olisi kaukana, eksoottinen ja lämmin. Lattareihin haluun ehdottomasti jonakin päivänä, mutta ehkä kuitenkin vain lomalle. Ehkä kymmenen kuukauden pätkä olisi liian pitkä tällaselle ei niin kuuman ilmaston ystävälle. Suomessa oon tottunut parin kuukauden helteisiin, entä jos sitä olisikin ympäri vuoden? Maybe too much for me. Enkä myöskään oo ehkä niin rohkea, että lähtisin maahan, jonka kieltä en osaa lainkaan :D

USA on ollut kuitenkin ensimmäisenä mielessä alusta asti. Se on maa, joka kiehtoo monia. Mua kiehtoo siinä ne samat kliseet kuin tuhansia muitakin sinne lähteviä vaihtareita.

1. Highschool elämä: Koko elämänsä, kun on joutunut katsomaan jenkkiteinileffoja ja highschool draamaa, niin kyllä väkisinkin alkaa haluta päästä itsekin kokemaan sitä! Tai sitten vaan todistamaan, että leffat on vaan hömppää ja ei se niin upeaa olekaan.. Anyway, vaikka wanhojen tanssit Suomessa onkin monen lukioajan kohokohta, niin uskon, että ehkä ne Prom-tanssit on vielä huikeammat. Myös homecoming-tanssit haluaisin kokea. Sitten niitä high school elämän vähäpätöisimpiä asioita ovat ne ihanat keltaiset koulubussit, jollaisella toivottavasti pääsisin matkani kouluun tekemään!





2. Aito jenkki lifestyle: Okei, ne hampurilaiset ei houkuta, en hirveesti välitä niistä. Mutta se, mikä kiinnostaa, niin amerikkalaisten sydämellisyys, avoimuus ja positiivisuus! Suomi on tylsän realistinen, jossai määrin jopa negatiivinen maa, joten uskon, että vaihtarivuosi USA:ssa tuo kivaa vaihtelua. Sitähän en vielä tiedä, mitä elämä siellä on, mutta haluan kovasti ottaa selvää!



3. Suurkaupungit: Joo, tiedän, että suurella todennäköisyydellä en tule päätymään minnekään Manhattanille tai isäntäperheeni ei tule olemaan Los Angelesista, mutta toivon ja uskon, että pääsen käymään ainakin joissain Jenkkilän suurkaupungeissa. Nykiin pääsen ainakin soft landin campilla heti vaihtovuoden startatessa!


Kuvat http://weheartit.com

4. Englanninkieli: Englanti, tuo valtakieli, jota puhutaan lähes kaikkialla maailmassa, mikäs oisikaan kivempaa kuin oppia se lähes yhtä sujuvaksi kuin oma äidinkieleni. Tosin ei englanninkieli niin suuressa roolissa ollut mulla kohdemaan valinnassa. En esimerkiksi oo koskaan ollut kovin kiinnostunut lähtemään Kanadaan, Britteihin, Ausseihin, Uuteen-Seelantiin tai Etelä-Afrikkaan. No, oli se kuitenkin yksi ratkaiseva tekijä saksan- ja espanjankielisten maiden kanssa, koska kyllähän mie helpommalla pääsen englannin kanssa, kun on jo kahdeksan vuoden opiskelun jälkeen aika hyvä pohja siinä.

Suuressa osassa mun päätöstä lähteä Amerikkaan on ollut myös vaihtariblogit, joita oon lukenut ahkerasti parina viime vuotena. Ne ovat luoneet mun mieleen tosi positiivisen kuvan Amerikasta ja halu päästä sinne on kova! Tosin vähän aikaan sitten eräs kertoi mulle omia kokemuksiaan Jenkkilästä ja ne ei olleet niin kovin positiivisia :D No, toivotaan, että mie päädyn paikkaan, jossa todellakin viihdyn!

Voi olla, että oon naiivi ja Amerikka osoittautuukin aivan erilaiseksi kuin oon sen kuvitellut. Yritän kuitenkin välttää liian suuria odotuksia ja pysyä realistisena. Joka tapauksessa oon lähdössä innolla Amerikkaan, en malttais ollenkaan oottaa sijoitustietoja ja ennen kaikkea syksyä, jolloin lähtö koittaa. Sen lisäksi, että yritän olla luomatta liian ruusuisia mielikuvia, koitan myös pitää mielessä, että vaikka Alaskaankin päätyisin, on minusta itsestäni eniten kiinni se, miten vuosi onnistuu!

PS. Sain äsken vähän informaatiota järjestöltä vaihtovuottani koskien ;) nyt pitää miettiä, että miten tehdään, mutta voin vihjata, että mulla saattaa olla sijoitus jo ensiviikolla!

See ya!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Explorius: Go study - have fun!

Hi!

Oon siis lähdössä Amerikkaan Exploriuksen kautta ja halusin tehdä siitä oman postauksen, ehkä vähän mainostuskin mielessä :D Haluan nyt ihan ensin todeta, että mulla ei ole ollut järjestön kanssa tähän mennessä mitään ongelmia. Kaikki on sujunut tosi mallikkaasti ja oon ollut enemmän kuin tyytyväinen. Viesteihini on vastattu nopeammin kuin olisin uskonutkaan ja apua oon saanut aina, kun oon tarvinnut. Explorius on järjestönä melko pieni ja tiivis, joten henki siellä on ollut tosi tuttavallista ja vastaanottavaista.

Mitään historia shittii en nyt ala Exploriuksesta vääntämään, koska se nyt ei ketään kiinnosta. Enkä oikeastaan edes ole ottanut selvää siitä xD Mutta kuitenkin, ajattelin siis kertoa vähän käytännön jutuista, kuten vaihto-oppilasohjelmasta, hinnoista ja sen sellaisesta.

Exploriuksen kautta voi lähteä USA:n lisäksi lukuisiin muihin maihinkin, kuten Uuteen-Seelantiin, Australiaan,  Iso-Britanniaan, Saksaan, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan, Argentiinaan, Intiaan, Kiinaan, Kanadaan, Irlantiin, Ranskaan, Ecuadoriin, Espanjaan, Italiaan ja Japaniin. Toivottavasti nyt sanoin kaikki :D Eli maiden valintamahdollisuus on laaja! Lisäksi lukiovaihdon lisäksi voi lähteä ainakin Amerikkaan myös yliopistovaihtoon. Järjestö tarjoaa myös eri pituisia vaihto-oppilasohjelmia, kolmesta kuukaudesta lukuvuosivaihtoon.

Itse en oo hirveästi ottanut selvää muiden maiden vaihto-oppilasohjelmista, mutta ainakin USA:n ohjelmaan kuuluu vaihto-oppilasvuoden lisäksi:

4 tapaamista ennen vaihtovuotta: Valmennustilaisuuksia järjestetään pitkin vuotta ennen lähtöä ja niissä käydään läpi mm. näitä aiheita: Isäntäperhe, koulunkäynti ulkomailla ja teinielämää ulkomailla. Noi kolme ekaa tapaamista siis ovat vapaaehtoisia. Nää on mun mielestä ollut tosi hyödyllisiä! Vika eli neljäs tapaaminen on joskus tässä keväällä ja se siis on pakollinen ja siellä käsitellään viisumi- ja lentoasioita.

Lennot: 95% vaihtareista vielä pääsee matkustaa ryhmissä ja, jos yksin joutuu matkaamaan, voi aina pyytää apua Exploriukselta, joten lento on silloinkin turvattu. Menopaluulennot siis kuuluu hintaan!

Soft landing camp: Eli sellainen "sopeutumis" leiri, missä vähän jutellaan mun käsittääkseni tulevasta vuodesta ja kierrellään New Yorkia. Leiri kestää muutaman päivän.

Year end camp: Tää on nimensä mukaisesti vuoden loppuessa ja silloin vietetään muutama mukava päivä New Yorkissa, Chicagossa tai Washington DC:ssa ja muistellaan mennyttä vuotta!

Yhteyshenkilön: Tän oletan olevan aluevalvoja, joka "pitää huolen" sitten siellä kohdemaassa. Saa korjata, jos puhun nyt ihan puuta heinää!

Sijoitustakuu: Eli sijoittuminen on taattua USA:ssa ja isäntäperheen saa varmasti! (Ellei ole mitään rajoituksia, näistä en sen kummemmin tiedä, kun itsellä ei sellaisia ole)

Lisäksi Explorius on mun mielestä ihan mahtava järjestö senkin puolesta, että ympäristöasioitakin on ajateltu. Jokaista Expon vaihto-oppilasta kohden he istuttavat 50 puuta Afrikkaan lentojen ympäristöhaittoja korvaamaan. Senkin lisäksi järjestö on mukana kummioppilastoiminassa. Koska itsekin pidän koulutusta ihan ykkösasiana maailmassa, on hienoa, että Explorius kustantaa jokaista vaihtariaan kohden yhden afrikkalaisen, gambialaisen tai tansanialaisen, koululaisen opiskelun kokonaiseksi lukuvuodeksi! Moraalinkin kannalta Explorius oli ehdottomasti paras valinta mun mielestä :)


Toivottavasti nyt mainitsin kaiken. Amerikan ohjelmahinta on siis 7250 euroa tarkalleen.

Ja siis vaihtoon voi hakea:

"Voit hakea USA:han Exploriuksen vaihto-oppilaaksi, jos olet syntynyt 1.3.1995–1.8.1998 välisenä aikana, et ole osallistunut ylioppilaskokeisiin ja opiskelet kokopäiväisesti lähtöä edeltävänä lukukautena. Sinulla tulee olla kaikista opiskelemistasi aineista hyväksytyt suoritukset ja hyvä englanninkielen taito".

Ylläoleva on siis kopioitu suoraan Exploriuksen sivuilta, jonne pääsee TÄSTÄ!

Mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa Exploriuksesta ja enemmän kuin suosittelen lähtemään vaihtoon juuri sen kautta! Muistutukseksi vielä, että muutamia paikkoja tällä järjestöllä vielä on, myöhäisimmät ehtivät lähteä syksyllä 2013 vaihtoon, jos ovat oikein nopeita!;)


Go study - have fun!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Challenge

Hello!

Eli sain tällaisen haasteen Sannalta, thanks! :)

Tää haaste on nyt silleen ihan kiva, kun joku kysyi kysymyspostausta, jossa lukijat voisi kysellä jotain musta ja vaihtarijutuista, niin tässä nyt tulee ainakin jotenkin esiteltyä itseni lukijoille, jotka eivät mua tunne.

Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 asiaa itsestäni:

1. Mun perheeseen kuuluu äitin ja iskän lisäksi 13 vuotias pikkusisko, joka on mulle tosi rakas, tärkein ihminen maailmassa ♥ Meillä on myös pitkäkarvainen collie nimeltä Miki.




2. Ystävät on mulle tosi tärkeitä, ne on tuki ja turva ja voisin sanoa tekeväni mitä vain niiden eteen. Joskus poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole tarpeeksi hyvä ystävä mun kavereille tai sano ja tee aina niinkuin pitäisi. 

3. Tykkään tanssimisesta ihan tosi paljon. Harrastinkin kilpatanssia monta vuotta, mutta lopetin sen kiinnostuksen puutteen takia. Nyt olisi kyllä tosi kiva aloittaa joku tanssi. Ehkä sitten Jenkeissä ;) 

4. Kielten osaaminen on mun mielestä yks tärkein taito ja arvostan tosi paljon ihmisiä, jotka puhuu monia kieliä. Tällä hetkellä opiskelen pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi saksaa ja venäjää, ja olisi tosi hienoa, että ainakin tota saksaa osaisin jonain päivänä sujuvasti. Lisäksi haluaisin opiskella myös espanjaa, mutta se jää sitten lukion tokalle luokalle. Mulle on myös tärkeää, että jos joskus lapsia saan, että heistä tulisi ainakin kaksikielisiä. Oon jopa katkera omille vanhemmilleni, ettei mua olla laitettu englannin- tai ruotsinkielisiin tarhoihin tai kouluihin :D

5. Inhoan kirjojen lukemista. Oon varmaan maailman huonoin lukemaan kirjoja, niin romaaneja kuin koulukirjojakin. Koko yläasteen aikana luin yhden ainoan kirjan melkein kokonaan. Muuten oikeastaan kaikki koulutöitä varten luettavat kirjat on menneet sillä periaatteella, että luen takakannen, selaan vähän kirjaa ja luen netistä juttuja. No, on tälläkin tyylillä hyviä numeroita tullut kaiken maailman kirjaesitelmistä sun muista :D En jaksa lukea pakon edessä, saatika sitten vapaaehtoisesti. Oon ehkä vähän kateellinen niille, jotka tykkää lukemisesta. Oishan se varmasti hyödyllistä, mutta kun ei vaan nappaa. Tähän samaan syssyyn voisin todeta, että myös mun kokeisiin lukeminen on melko olematonta. Selailen kirjaa, teen joitain muistiinpanoja, mutta harvemmin sen syvemmin perehdyn koealueeseen. En esimerkiksi ole ala-asteen jälkeen lukenut kertaakaan koko koealuetta. No, on tämäkin toiminut tähän asti.



6. Rakastan lapsia. Tykkään aina leikkiä kaiken ikäisten lapsien kanssa ja suunnilleen aina, kun näen pienen lapsen, on pakko jäädä taivastelemaan kuinka ihana tuo pikkunen onkaan. Luen myöskin valehtelematta montaa kymmentä eri ikäisen äidin blogia. Mun kavereiden mielestä tämä on outoa xD Musta olisi myös hirveän kiva vahtia lapsia, harmi kun tuttavapiirissä ei paljoa ole lapsia, jotka tarvitsisivat lapsenvahtia. Yks mun elämän parhaista muistoista oli, kun olin pari päivää TET:issä yhdessä tarhassa ja siellä oli kyllä niin ihana hoitaa ja leikkiä niiden ihanien muksujen kanssa! 

7. Mulla on palava halu maailmalle. Haluan älyttömän paljon nähdä maailmaa ja matkustella. Meidän perhe ei oo ollut kovin intohimoinen ulkomaanmatkaaja, ollaan käyty kerran Kyproksella, Norjassa ja Kreetalla ja pari kertaa Ruotsissa ja Virossa. Mun vanhemmat tykkää enemmän matkustella enemmän ympäri Suomea ja se onkin ollut ihan kivaa, mutta nyt Suomi alkaa olla aika nähty.. Haluan matkustaa sen Amerikan lisäksi ainakin Saksaan, Etelä-Amerikkaan ja kierrellä Etelä-Eurooppaa. Haaveena olisi myös asua ulkomailla, joka onneksi toteutuu nyt syksyllä.

8. Oon tosi kova suunnittelemaan. Yritän nauttia juuri tästä hetkestä, mutta mulla on pakkomielle suunnitella koko ajan kaikkea ja haluun jollain tavalla hallita tulevaa. Sunnittelen mun elämää jatkuvasti ja nytkin mulla on suunnilleen kymmeneksi vuodeksi eteen päin suunnitelmia xD Myöskin, jos lähdetään jonnekin reissuun kavereitten kanssa, mun on pakko kontrolloida kaikkea ja saan hirveesti stressiä, jos en oo tehnyt tarkkaa suunnitelmaa esimerkiksi aikatauluista. Mun kaverit on vaan, että asiat menee niinkuin menee ja mie vaan hössötän, ärsyttävää tiedän :D



9. Vaikka Kotka ei nyt mikään metropoli olekaan, niin olen todellakin kaupunkilainen, niin kaupunkilainen kuin voi olla. Joo, en nyt itseäni diivaksi mieltäisi, että kyllä yö tai pari mökillä tai teltassa onnistuu, mutta esim. asuminen maalla ei kyllä tulisi kuuloonkaan mun kohdallani! Meijän kesämökillä tuolla Kotkan läheisessä saaristossa mua käy ahistaa se, että ollaan ns. keskellä ei mitään. Sinne on hankittu (varmaankin mua varten :D) pari telkkaria ja konekin on mukana, mutta silti mie en viihdy siellä ollenkaan. Hyttyset ärsyttää, metsä käy ketuttamaan ja kaikki ne luonnonäänet, niin tylsää! Toivon siis kovasti, että sijoittuisin johonkin kohtuullisen kokoiseen kaupunkiin, sillä maalaiselämään vois olla vähän tottumista mulla!xD

10. Oon kännykkäriippuvainen. Mun kaverit sanoo, että oon naimissa mun puhelimen kanssa. Tätä en myönnä, mutta sen kyllä, että oon lievästi sanottuna aika kiinni mun puhelimessa. Yks päivä, kun unohdin kännykän kotiin ja mulla oli silloin neljä tuntia koulua ja silti valitin vaan koko ajan sitä, että tarvitsisin puhelimen. Myös akun loppuminen on vähintään pienoinen maailmanloppu. Hehheh, koittakaa kestää mua.

11. Ja sitten viimeinen. En nyt keksi mitään super hienoa, joten sanotaan nyt vaikka, että oon perusluonteeltani tosi laiska. Siis hoidan kyllä kaiken, minkä täytyy, mutta aina vasta sitten kun on pakko. Teen aina kaikkeni, että pääsisin mahdollisimman helpolla :D Mun perhe tietää tän varsinkin, multa on turha pyytää, että tyhjentäisitkö astianpesukoneen. Siinä voi mennä päiviä xD Kokeisiin luku, kuten aiemmin mainitsin, on melko olematonta ihan vain mun laiskuudenkin takia. Tähän päivään asti en ole pahemmin tästä kärsinyt, mulla on käynyt hyvä tuuri ja saan melko helpolla hyviä numeroita.. Aamuisin olen myöskin hyvin laiska ja kouluun lähteminen on tuskaa. No, jotta kouluun valmistautuminen vähän helpottuisi, mulla on ripsienpidennykset, jotta ei tarvitsisi meikkaamiseen niin kauan käyttää aikaa!:D Näppärää, eikö?

Sannan kysymykset:

1. Viihdytkö koulussa? Ja sun lemppari aineet?
Joo, siis kyllä mie viihdyn, vaikka aina ei jaksaisikaan sitä yhtään. Koulussa kuitenkin näkee kavereita ja kyllä siellä joskus on ihan mielenkiintoisia tehtäviäkin. Lemppariaine on ehdottomasti äidinkieli. Lisäksi tykkään enkusta ja saksasta sekä hissasta ja ussasta.

2. Mistä juhlapyhästä tykkäät kaikken eniten, miksi?
Tykkään varmasti eniten joulusta, melko perinteinen vastaus. Rakastan sitä rauhaa, joka silloin vallitsee. On ihana viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, syödä yhdessä ja tietenkin antaa ja saada niitä lahjoja. Mun mielestä on hauskaa miettiä tarkkaan joululahjoja kullekin läheiselle ennen joulua ja sitten jouluna nähdä lahjansaajan iloinen reaktio, kun lahja on ollut mieleinen. Ja tietenkin tykkään joulusta myös siksi, kun silloin syödään paljon hyviä ruokia! 

3. Kolme maata minne haluaisit lomalle?
No, kolme on kyllä tosi vähäinen määrä, kun haluaisin vaikka ja minne, mutta sanotaan nyt vaikka Saksa, Argentiina ja Italia.


4. Mitä TV-ohjelmia seuraat?
En oikein jaksa seurata tarkasti muita kuin Salkkareita ja Uusi päivää, kun se tulee Salkkareitten perään. Nykyään jää näittenkin sarjojen jaksoja aika paljon välistä, kun huitelen aina tohon aikaan ties missä!


5. Mitä pelkäät?
 Aika klassinen vastaus, mutta pelkään eniten menettämistä. Pelkään, että joku läheiseni kuolee tai sairastuu tai menetän jonkun jollain toisella tavoin. Välien katkeaminen on myös hirveää ja sellaista on tapahtunut liian monta kertaa, joten pelkään myös sitä.

6. Minkä ammatin haluat isona, miksi?
Haluan asianajajaksi. Tai ainakin suunnitteilla on lähteä lukion jälkeen opiskelemaan oikeustiedettä. Joo, asianajajalla on ihan hyvä palkka, mutta se ei ole ainoa syy, miksi sitä työtä haluaisin tehdä. Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja asianajajan tehtävä nimenomaan on taistella oikeuden puolesta. Minua myös kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat. Asianajajan lisäksi kiinnostaisi esimerkiksi toimittajan työ. Tykkään tosi paljon kirjoittamisesta, mutta toisaalta toimittajaksi voisi olla aika vaikea päästä. Asianajajalla on kuitenkin tarjolla monenlaisia töitä ja työllistymismahdollisuus on suuri, joten ehkä siihen kuitenkin päädyn.

7. Menetkö kesällä festareille?
Menen! Ainakin Summer up:iin, jossa olen kahtena viimekin vuonna ollut. Oon myös menossa Kotkan meripäiville, mutten niinkään kuuntelemaan mitään musiikkia sinne areenalle.


8. Kuka on idolisi?
Jouduin vähän aikaan miettimään, mutta sanon, että Chris Medina. Laulajana hän on aivan omaa luokkaansa ja Medinan biisit ovat huippuja! What are words on mun lempibiisi. En kuitenkaan sano Medinaa idolikseni laulutaitojen takia, vaan sen, että hän on mielettömän upea ihminen. Hienompaa ihmistä on vaikea etsiä. Jokainen, jota kiinnostaa, voi lukea miehen tarinan Googlesta. Mua ainakin kävi itkettää, kun sen ekan kerran luin.

9. Mitä odotat eniten?
Tähän ei oo vaikea vastata ;) Tällä hetkellä odotan eniten sijoitustietojen saamista ja sitten myös lähtöä, joka VIHDOINKIN koittaa syksyllä!


10. Oletko hakenut/saanut kesätöitä?
Oon hakenut vaikka ja mitä, mutta mitään varmuutta ei vielä ole, että saanko kesätöitä.


11. Millaista elämäsi on 10 vuoden päästä?
Lyhyesti sanottuna toivon, että olen onnellinen. Opiskelen varmaan vielä yliopistossa, asun omassa asunnossa ja matkustelen. 



Mun 11 kysymystä:

1. Millaista kesää 2013 odotat?
2. Mikä oli onnellisin hetki elämässäsi?
3. Mitkä ovat kolme lempipaikkaasi ja miksi?
4. Ketkä ovat elämäsi tärkeimmät ihmiset?
5. Jos sinulla olisi rajattomasti rahaa, minne matkustaisit?
6. Miksi kirjoitat blogia?
7. Mitä instrumentteja osaat soittaa?
8. Mitä ilman et voisi elää?
9. Mitkä kolme esinettä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
10. Mitä toivoisit, jos saisit toivoa ihan mitä vain?
11. Tykkäätkö tehdä näitä haasteita?

Vastasin nyt aika pitkästi, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka jaksoi lukea kokonaan. No, jäävätpähän 16 vuotiaan Annikan ajatukset kirjoitettuna talteen tulevaisuuden varalle :) Tän voisi tehdä vaikka vuoden päästä uudelleen ja verrata, kuinka paljon on mietteet muuttuneet!

Ja haastan: Kartsun Miran Saaran Metten Jennin Idan Saran

Mie en nyt keksinyt yhtätoista, vaikka kuinka yritän miettiä! Sori, jos jotkut haastamani on tän jo tehneet. Suurin osa mun lukemistani blogeistani on joko tehnyt tän haasteen jo, tai sitten niitä lukee yli 200 lukijaa. Joten kaikki, ketkä haluaa, ni olkaa hyvä ja tehkää haaste, jos huvittaa! :)

See ya!