Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 31. joulukuuta 2013

Good Bye 2013, Welcome 2014

Monissa blogeissa näkyy näin vuodenlopun kunniaksi niitä vuoden kertaamispostauksia kuluneen vuoden aikana otettuine kuvineen ja kuukausisepustuksineen. En ite oo mikään hirveä noiden vuosipostauksien fani, joten mun blogissakaan ei ihan sellaista tule olemaan. Päädyin kuitenkin tekemään jonkinmoisen postauksen kuluneesta vuodesta. Sanomattakin on varmaan selvää, että tää vuosi on ollut hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Suuren muutoksen koin elokuun seitsemäntenä, kun otin suunnaksi Jenkkilän. Paljon on tapahtunut sen jälkeen ja se on tehnyt tästä vuodesta erityisemmän kuin kenties mikään pienen elämäni vuosista.

Lievästi sanottuna elämäni oli hyvin erilaista vuosi sitten. Se oli huoletonta, hauskaa, täynnä juhlia, unettomia öitä, stressitöntä kouluslubailua, paljon kavereita, yleistä säätämistä ja sellaista perus nuoren elämää. Viikot raahauduin kouluun, jos jaksoin, koulussa hengailin lähinnä kavereiden kanssa ja yritin suorittaa pakolliset jutut. Yllätys sinänsä, mutta laiskotteluni ei näkynyt pahemmin arvosanoissa. Viikonloput sen sijaan olivat melkein jokainen bilettämistä ja kavereiden kanssa oleilua. Aina oli hauskaa ja aina olin onnellinen. Elämä oli iisiä vailla minkäänmoista probleemaa.
Alkuvuonna ja viime keväänä vaihtovuosi oli kuitenkin mun mielessä ja puheissa jatkuvasti. Kaveriparat saivat kuunnella tulevan vaihtarin touhotusta liioiksi asti ja perheriitojakin taisi tulla un malttamattomuuden vuoksi. Maaliskuun lopussa sitten osaltaan kaverin painostuksesta tein tämän blogin, nimesin sen mielikuvitusta kovasti käyttäen Annika in the USA:ksi. Päivittelin melko usein ja purin ajatuksiani liittyen vaihtovuoteen. Nyt kun luen noita kirjoituksia, naurattaa vain kuinka naiivi sitä olikaan. En ymmärtänyt kun kaikki aina heittivät läppää "niin Annika lähtee itsenäistymään ja aikuistumaan sinne Jenkkilään" tai kun tutut sanoivat, että "en minä olisi uskaltanut lähteä!". Ajattelin vain, että kyllähän mie olin jo iso tyttö, ei mun tarvitse aikuistua, enkä tosiaan käsittänyt, mitä vaikeaa muka vaihtovuodessa olisi, kun senhän pitäisi olla täynnä hauskanpitoa, huikeaa high school-elämää, söpöjä jenkkipoikia, paljon uusia kavereita ja siisti vuosi ulkomailla. Joo, ei edes close enough.









Kevät ja kesä meni viettäen sitä samaa huoletonta elämää, johon olin tottunut. Menossa oltiin aamusta iltaan, huolia oli muilla kuin mulla, kun en puhelimeen vastannut. Hauskanpito oli arvolistalla ensimmäisenä. Olin itsekäs, niin kuin varmaan aika monet nuoret. Mennään sillä minä itte-asenteella ja tehdään mitä tykätään vailla vastuuta mistään. En tajunnut, kun äiti aina hoki, että "miten sinä meinaat siellä Amerikassa pärjätä tollasella asenteella?" tai, kun toiset pyysi rauhoittumaan. "Miten olet valmistautunut vaihtovuoteen?" kysymykseen vastailin jotain: "No, oon mie jotain sarjoja kattellut..". Toisaalta ei kai vaihtovuoteen mitenkään voikaan valmistautua. Kahta kauheampi harppaus itsenäisyyteen ja aikuisuuteen se onkin niille, jotka kuuluvat siihen hälläväliä-sakkiin. Sellaiseen kuului ainakin allekirjoittanut.








Vaihtovuosi on tehnyt elämästäni vaikeampaa, onnettomampaa, itkuisempaa ja tuntuu, että huolia painaa päälle jatkuvasti. Varsinkin aluksi kaikesta piti selviytyä itse. Ympärillä oli ihmisiä, mutta olin kauhean yksinäinen. Olin yksin elämäni suurimpien vaikeuksien edessä, nyt ei ollutkaan äitiä auttamassa joka asiassa, kavereita tukemassa, kun suretti ja koko maailma tuntui olevan mua vastaan. Itse piti selvittää ongelmat, lohduttaa, kun kukaan ei ymmärtänyt ja yksinkertaisesti selvitä elämästä. Ei riittänytkään olla oma itsensä, koko ajan piti olla todistelemassa kaikkea. Silloin oli hetkiä, kun mietin, miksi ihmeessä olin jättänyt helpon ja hauskan elämäni itkun ja vaikeuksien täyttämään selvitymiseen. Nyt ymmärrän sen. "You never know how strong you are, before it's the only option".






Vuosi 2013 oli siis melkein tasan puolet sitä juhlimista ja rentoa chillailua, miksikä sitä silloin kutsuin ja toinen puolikas onkin ollut sitten kaikkea muuta. Näitä puolikkaita on vaikea lähteä vertailemaan kumpi olisi parempi. Ensimmäisenä puolikkaana olin kenties onnellisempi kuin koskaan ja elämässäni tuntui olevan niin paljon ihania ihmisiä ja ihmissuhteisiin luotin kuin vuoreen. Hauskaa oli ja tosissaan nautin elämästä täysin rinnoin. Toisen puolen vuoden aikana taas olen kohdannut paljon vaikeuksia niin itseni kuin muiden kanssa, olen oppinut olemaan vähemmän sinisilmäinen ja tämä aika on kasvattanut ja kenties sen on myös vahvistanut mua. Se on avannut mun silmät uudelle, saanut ymmärtämään tuntematonta ja luottamaan myös itseeni. Se on tuonut mut täysin erilaisen maailman eteen, mutta saanut mut myös näkemään kuinka samanlaisia me ihmiset olemmekaan. Ja samalla niin erilaisia. Se on saanut mut suvaitsemaan erilaisuutta laajemmin kuin koskaan. Ei toisen syntyperällä, äidinkielellä tai uskonnolla ole loppujen lopuksi merkitystä. Tämä puolivuosi on saanut mut tuntemaan itseni pienemmäksi kuin koskaan ja tajuamaan maailman suuruuden. Olen alkanut ymmärtämään elämää kenties vähän paremmin kuin aiemmin ja arvostamaan sitä niin kuin sitä kuuluukin. Loppu vuosi on näyttänyt mulle elämän kurjat puolet ja pakottanut kohtaamaan ne silmästä silmään, itsekseni. Se on opettanut niin monia asioita ja antanut arvon asioille, joita en aiemmin ymmärtänyt ja saanut mut tuntemaan itsenikin paremmin.
Vaihtovuoteni on tuonut mun elämään uskomattoman ihania ihmisiä. Mulla on täällä Utahissa aina koti ja perhe odottamassa ja olen suunnattoman onnellinen niistä ystävistä, joita olen saanut. Olen kokenut paljon ja hauskaakin on ollut, älkää sitä epäilko.
Nyt vuoden 2013 viimeisenä päivänä oloni on haikea. Puolet vaihtovuodestani on takana ja se saa mussa aikaan ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tuntuu, että aika kuluu liian nopeasti ja toisaalta taas olen ylpeä itsestäni, että selvisin kenties elämäni rankimmasta ajasta ehjin nahoin. En tee sen kummempia uudenvuodenlupauksia, muuta kuin että yritän oppia virheistäni ja olla parempi ihminen kuin ensi vuonna.

Tänä vuonna uusi vuosi tulee olemaan erilainen ja eri ihmisten kanssa. Ei syödäkään ensin äitin tekemää lihapiirakkaa ja peruna- ja punajuurilaatikkoa, katsota, kun iskä ampuu raketteja ja lähdetä mun tyttöjen kanssa juhlimaan. Tänä uutena vuotena en kenties saa sitä uuden vuoden pusua (ellei Milla ihan innostuta haha) ja muutenkin uskoisin juhlinnan olevan tänä vuonna rauhallisempaa. Vuosikin vaihtuu täällä yhdeksän tuntia Suomen jälkeen. Tänään mulla on ehkä jopa enemmän ikävä kotiin kuin jouluna..

Joka tapauksessa haluan toivottaa nyt kaikille mun blogin lukijoille mahtavaa uutta vuotta 2014!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Random VIDEO with Luca

Tehtiin eilen Lucan kanssa niin tyhmä videopostaus että :D No, ehkä se Lucan kuuluisa söpöys pelastaa jotaan mitä pelastettavissa on XD Enjoy! 


Lähipäivinä juttua meidän Californian reissusta!

torstai 26. joulukuuta 2013

Finnish Christmas Eve & American Christmas Day

Ensimmäinen jenkkijoulu nyt takana -ja monen yllätykseksi oli mulla jonkinnäköinen suomijoulukin täällä. Kaikki on mahdollista, kun vaan ryhtyy tuumasta toimeen!

Lucalle askartelin kortin ja hommasin siistin lahjan :D
Mun lahja ja kortti Millalle <3
Paras Luca antoi itsensa mukaan nimetyn Lucamonkeyn, josta kuuluu Starwarsin tunnari!
December 24th eli jouluaattona heräsin suhteellisen ajoissa skypettelemään suomiperheen kanssa. Niinkuin siinä aattoyönä julkaisemassani videossa sanoinkin, järkyttävän kipeän koti-ikävän sijaan mulle tuli tosi rauhallinen ja onnellinen fiilis. Tuntui uskomattoman hyvältä, että ne kaikki rakkaat olivat yhdessä ja kaikkien kasvoilta paistoi se ilo ja onnellisuus. Toki oli ihanaa kuulla, että muakin ikävöidään ja jopa ne kettuilut joulun hiljaisuudesta mun puuttumisen takia sai mut vaan hymyilemään :) Oonkin sata kertaa sanonut, että vaihtovuosi saa näkemään asiat toisenlaisesti, mutta sanon sen nyt taas. Perheen ja kodin arvostus on mulla tänäpäivänä moninkertainen aiempaan verrattuna. Oon mie aina rakastanut mun perhettä ja ystäviä, mun läheisiäni, mutta nyt se ei ole enää itsestäänselvyys tai arkinen juttu. Niinkuin ei joulukaan. Musta tuntuu, että tänäjouluna tajusin jotain sellaista, mihin en ole aiemmin uhrannut ajatustakaan ja olin enemmän läsnä kuin koskaan -vaikka niin kaukana olenkin.
Oli hassua, kun mun "englannintaitoinen" perhe yritti kommunikoida mun jenkkiperheen kanssa ja kyllähän sieltä tulikin Merri Kristmasia ja tänk juuta jenkkiperheen lähettämistä lahjoista haha.

Skypettelyn jälkeen aloin valmistamaan riisipuuroa, porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja -tietenkin. Skypettelin siinä samalla mun parhaan ystävän kanssa ja oli niin ihana nähdä häntäkin. Koko päivä menikin ruuanlaiton ja skypen parissa. Illemalla isoveli ja -sisko tuli meille ja syötiin suomalainen jouluateria. Brady inhoaa riisiä yli kaiken (joo eikö ole outoa, että puoliksi kiinalainen inhoaa riisiä), mutta se ei aluksi tajunnut, että porkkanalaatikossa olikin riisiä eikä perunaa, enkä mie tietenkään älynnyt, ettei se tiennyt syövänsä riisiä, ja sitten veljen kehuessa ruokaa, ihmettelin ääneen, kuinka se pystyi syömään sitä, kun siinä oli riisiä. Siinä kohtaan Bradyn naama vääntyi ja se heitti haarukan pois haha :D Kyllä se kakoen söi lautasella olevan laatikon, mutta ei ottanut enää lisää xD Joulutortuista tykättiin kauheasti ja niistä taisikin tulla dadin lempileivos. Se heräsi kuulemma seuraavana aamuna aiemmin, että ehti syömään niitä ennen muita :D Ruuan jälkeen avattiin mun suomiperheen lähettämät lahjat. Kaikki olivat ihan innoissaan lahjoista!:)
Meidän piti katsoa Joulutarina, mutta se ei jostain syystä toiminut meijän xboxilla, joten katsottiinkin sitten Netflixistä Rare Exports. Veli ja dad taisivat oikeastikin tykätä leffasta, vaikka nyt noilla kaikilla on ainakin sellanen mielikuva, että myö kaikki suomalaiset asutaan keskellä ei mitään, lapset kulkee aseet kädessä ja pukeudutaan ihmeryysyihin haha!

Jennan tekemia joulupipareita!
"You know, endless, like our friendship"
Arnie the tonttumies

Kirjoitinkin edellisessä postauksessa kiitokset läheisilleni kaikista niistä lahjoista ja viesteistä mitä sain. En odottanut mitään, mutta sain aivan mielettömästi. Enkä tarkoita nyt vain sitä materiaa, vaikkakin kyllähän ne kaikki paketit, kirjeet ja kortit sai mulle hyvän mielen. Vaihdossa tulee joskus hassuja tuntemuksia, joskus sitä kehittää itselleen ajatuksia, että kukaan ei muista Suomessa enää tai, että musta ei enää välitetä, mutta kyllä ne kaikki ihanat jutut, mitä sain kumosi noi kaikki hölmöt fiilikset. Näin esimerkiksi sain mun parhailta ystäviltä paketin, missä oli ison herkkukorin lisäksi muutama paketti, joista yhdestä paljastui jouluaattona infinity-koru kuvaamaan mun ja mun parhaan ystävän ikuista ystävyyttä. Toiselta parhaalta kaverilta sain muunmuassa itsetehdyn meikkipussin ja Joulutarina-leffan. Sain myös aivan mielettömän ihanat kirjeet parhailta ystäviltäni, ne onkin tullut monta kertaa luettua ja itkettyä. Mun isovanhemmat lähetti molemmilta puolilta ihania lahjoja ja kortteja. Mamma ja pappa lähetti mm. itsetehtyjä villasukkia koko perheelle ja mun rakas mummi oli tehnyt kauniin pienen posliinikupin lautasineen ja koristellut sen. Kummiltani sain esimerkiksi ihanat virkatut tossut. Äidiltä ja iskältä tuli vaikka kuinka monta pakettia, vaikka äiti varoitteli pakettien vähäisyydestä. Suklaitten ja vaatteitten lisäksi he lähettivät meille kaikille mun perheen tytöille Angry Birds yökkärit. Viimeisenä avasin myöhään jouluaattoiltana maailman parhaimman pikkusiskon antaman lahjan, jossa oli pieni pehmopupu, jolla oli päällään paita, jossa oli Jennan kuva. Mukana myös oli sydämen sulattava teksti.


December 25th eli se joulunvieton pääpäivä täällä Jenkkilässä alkoi mulla pienen skypetystuokion merkeissä, kun juteltiin hetki mun äiti, mummin, siskon ja iskän kanssa. Mun jenkkiperhe tulivat vuorotellen kiittämään lahjoista ja yrittivät ne vielä sanoa "hyvää joulua". On mulla vaan niin ihanat perheet sekä täällä Jenkkilässä että siellä Suomessa!

Skypettelyn jälkeen alkoi perheen eka jouluperinne, joulusukkien kurkkaaminen! Pukkihan tuo tänne Amerikoihin yon aikana lahjoja joulusukkiin, jotka roikkuvat takassa. Nuorimmasta katsottiin joulusukat, jotka sisälsivät kaikkea pientä kivaa karkeista hygieniajuttuihin ja sukkiin.
Sukkien kattomisen jälkeen lähdettiin momin siskon Corin luokse, minne oli kokoontunut koko suku. Musta on aivan parhautta, kun aina noihin sukujuhliin mennessä ja sieltä lähtiessä kaikki halaavat toisiaan. Tällä kertaan mustakin tuntui ekaa kertaa, että todella kuulun siihen sukuun ja olen yksi muista. En ollut enää ujo tai hiljainen, vaan pystyin rennosti juttelemaan kaikkien kanssa. Ihan mahtava tunne!
Corilla syotiin, juotiin paljon kahvia (no, mie join..), juteltiin ja katsottiin porukalla leffaa. Mulla oli niin kivaa tuolla ja ruokakin oli hyvää.

Otettiin tonne mukaan joulutorttuja ja moni kehui kovasti niiden makua!

Kotiin tultiin vasta kuuden maissa illalla ja samoin tein aloitettiin lahjojen avaaminen. Brady olikin oottanut koko päivän kuin pikkupoika lahjojen avaamista XD
Lahjaksi sain vaikka ja mitä, enemmän kuin olisi tosiaankaan tarvinnut! Sen lisäksi, että Riley, Brady ja mie saatiin vanhemmilta kahden päivän liput Disneylandiin etukäteisjoululahjaksi viimeviikolla, sain vielä ihan todella ihania lahjoja! Esimerkiksi mun maailman parhaimmat host vanhemmat olivat ostaneet mulle kahvinkeittimen (meillä ei ole siis sellaista kotona) ja veikalta saatu "lahjakortti" Utah Jazzin peliin sen kanssa tammikuun 2. päivä. Just tällasen isoveljen mie oon aina halunnut! Sain myos Annika-siskolta vaatteiden lisäksi käsikorun, jollaiset se oli hommannut meille kaikille siskoksille. Rileylta sain tarvitsemani laskettelulasit :)
Lahjat tosiaan avattiin meillä vuorotellen yksi kerrallaan aloittaen vanhimmasta eli dadista ja mie olin sitten nuorimpana vikana. Koska meijän perhe ei ole ollenkaan tylsä, meillä on vielä yksi traditio tähän lahjojen avaamiseen liittyen. Nimittäin taputetaan jokaisen lahjan jälkeen (okei taputetaan siis aina synttäreilläkin jne), mutta jouluna taputukset on astetta speciaalimpia. Jokaisen pitää keksiä aina vuorollaan oma taputus, minkä kaikki tekevät. Esimerkiksi mun yksi taputus oli 3 taputusta + kaikki sanovat yhdessä "hyvää joulua" + 3 taputusta.

Yks perheen insidejuttu ja Brady yritti olla luova :D
Ihana veikka!
KIITOS PARAS LAHJA IKINA!
Dad oli vahan innoissaan uudesta kamerastaan :p
Ja tottakai meilla oli kiinalaista ;) Millos ei :)

Tämä joulu oli hyvin erilainen. Se oli ehkä jollain tapaa haikea, mutta ehdottomasti onnellinen ja rakkaudentäyteinen. Se oli täynnä iloa ja rakkaita ihmisiä. Olin ehkä kaukana mun perheestä, mutta olin mun toisen perheen kanssa. Vaikka eilen aaton jälkeen oli ehkä vähän laimeat fiilikset, nyt on katossa. Joulu oli just sellainen kuin sen pitikin. Se oli Christmas.

Nyt tyytyväisenä mussutan joulutorttua ja päällimmäisenä mielessä on vaan se, kuinka onnekas olen ja kuinka hyvin mulla on asiat elämässä. Kaksi rakastavaa perhettä on onni ja kaksi paikkaa, joita voin kutsua kodeikseni on rikkautta.

Kirjoitin viime vuonna Dec 25th kirjeen itselleni ja tanaan avasin sen. Vinkkina tuleville vaihtareille, etta oli ihan mukava lueskella viimevuoden tuntemuksia!