Annika in The USA

Annika in The USA
Näytetään tekstit, joissa on tunniste exchange student. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste exchange student. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. marraskuuta 2013

You can't start the next chapter of your life if you keep re-reading your last one

Oltiin Maylisin host siskojen kanssa yota super fancyssa hotellissa Little Americassa, nakyma hotellin parvekkeelta. Ymmarratteko, miksi rakastan SLC:ta niin paljon?

Jokaisen pitäisi kokea tämä elämänsä aikana, lähteä kauas pois kotoa, tuttujen ihmisten luota, uuteen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Viimeiset kolme kuukautta ovat avanneet mun silmiä enemmän kuin mikään ja samaan aikaan ne on olleet elämäni parasta aikaa. Olen itkenyt ja ollut epätoivoinen, kokenut järkyttävän kulttuurishokin ja potenut sietämätöntä koti-ikävää. Samaan aikaan olen kokenut paljon uutta, pitänyt hauskaa ja tavannut ihania ihmisiä. Ennen kaikkea tämä kokemus on avannut simiäni. Tätä tunnetta on vaikea kuvailla niille, jotka eivät ole kokeneet samaa. Vaihtovuosi on jo nyt kasvattanut mua ja saanut näkemään monet asiat toisin. Voi kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta koko mun maailma on muuttunut. Parasta tästä ajasta ei ole tehnyt sen hauskuus tai onnellisuus, koska se ei ole ollut aina hauskaa ja välillä olen ollut onnettomampi kuin koskaan, vaan se, mitä se on mulle antanut. Se on antanut mulle jotain sellaista, mitä en osaa sanoin kuvailla. Vaihtarit, työ tiedätte, mistä puhun.

Elämäni täällä on hyvin erilaista. Tähän erilaisuuteen tottuminen vei aikansa, mutta nyt alan olee ihan fine sen kanssa. Se, minkä olen oppinut täällä kaukana kotoa, on arvostus. Arvostan nykyään asioita huomattavasti enemmän. Arvostan suomiperhettäni ja ystäviäni aivan erilailla kuin aiemmin. Ne eivät ole enää itsestäänselvyys, vaan asioita, joita mun pitäisi arvostaa ja olla onnellinen. Koti ja suomalaisuus ovat myös saaneet ihan uuden merkityksen. Koti on maailman paras paikka, eikä uuteen paikkaan muuttaessakaan mikään korvaa sitä omaa kotia. Suomalaisuudestani myös olen äärimmäisen ylpeä. Suomi on hyvä maa ja täällä ollessani olen huomannut, miten hyvin asiat ovat kotimaassani. En enää ikinä valita hammaslääkäristä, kouluruuasta tai tuista.

Miten voikaan ihminen tulla iloiseksi niinkin pikkujutusta kuin lumesta? Instagramiin kirjoitinkin, kuinka lumi pelasti mun aamun ja juoksin ilman kenkii ja takkii ulos kuvailemaan. Nyt lumesta ei ole enaa tietoakaan.. Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut niin aurinkoisia "kesapaivia" kuin luntakin.

Mutta nyt olen täällä, Utahissa. Asun SLC:n keskustasta viidentoista minuutin päässä, täällä Holladayssa. Väriään vaihtavat vuoret ympäröivät tätä älyttömän kaunista kaupunkia. Ikinä ei tiedä aamulla herätessään, mikä sää ulkona on. Vaikka aamulla sataisi, sen tietää, ettei se koko päivää koskaan kestä. Tekemistä täällä "isossa" cityssä riittää. Pelkästään ajelu täällä on kymmenen kertaa hauskempaa ja näköalapaikat (lue: autossa kuhertelupaikat) lyövät Kotkan omat ihan 6-0. Tämä kaupunki on mun lempikaupunki, suuri muttei liian suuri, kaunis muttei koskematon, monipuolinen muttei sekava ja täynnä elämää, mutta turvallinen.

Mulla on parhaimmat host vanhemmat, jotka kutsuvat mua tyttärekseen, vievät kouluun ja hakevat pois, ettei nukkumisesta tykkäävän Anin tarvitsisi herätä aikaisin ja ottaa koulubussia, ymmärtävät, vaikka Anin huoneen teema on ollut nyt kolme viikkoa kaatopaikka, halaavat kun sitä tarvitsen, kuskaavat milloin tahansa ja minne tahansa, eivät vedä pultteja, jos myöhästyn vähän kotiintuloajasta, kyselevät pojista ja rakastavat ihan mielettömän paljon. Jenkkiperheeseeni kuuluvat myös isoveli ja kaksi isosiskoa. Täällä olen nuorimmainen ja pikkusisko, meimei. Halusin aina isoveikan ja nyt minulla on sellainen. Isoveli, joka kiusaa ja ärsyttää, heittää tyhmää läppää, ottaa hölmöjä kuvia itsestään kamerani täyteen, lähettää järjettömiä snapchatteja, mutta myös aivan ihania tekstareita, ei tykkää poikakavereistani, halaa lähtiessään ja ennen kaikkea välittää, niin kuin kahdesta muustakin pikkusiskostaan. Isosiskoja minulla on kaksi, toinen on myös kaimani. Siskoni ovat hyvin erilaisia, mutta kummatkin omalla tavallaan ainutlaatuisia. Vanhemman siskon kanssa puhutaan maailmanmatkailusta, vertaillaan kumpi on kylmempi; Suomi vai Alaska, suunnitellaan laskettelureissuja ja nunnutellaan koiria. Mun vanhempi isosisko on yksi ihanimmista ihmisistä, joita olen tavannut täällä. Tulen aina todella iloiseksi, kun kuulen Annikan tulevan käymään. Nuorempi isosiskoni on vain vähän vanhempi kuin minä. Kaunis siskoni hakee minua koulusta, kyselee pojista ja jakaa kylppärin kanssani. Mellä on myös kolme suloista koiraa, jotka piristävät päivääni tulemalla viereen, heiluttamalla häntää ja olemalla muutenkin aivan vallattoman ihania. Grandma, nainai, on kultainen ja rakastava mummeli, ja on aina ilo saada hänet meille. On myos ihanaa, että muukin suku on ottanut minut klaaniinsa, niin tädit, sedät kuin serkutkin.
Perheen lisäksi mulla on täällä muitakin ihan mahtavia ihmisiä ympärilläni. Joukko kavereita koulussa, jotka (valitettavasti) kutsuvat mua Finlandiksi, tulevat silittelemään vaaleita hiuksiani ja kyselevät hölmöjä kysymyksiä Suomesta sekä jakelevat kohteliaisuuksia päästä varpaisiin. Lisäksi mulla on muutama luottoystävä, joiden puoleen turvautua, kun elämä menee päin puuta ja keiden kanssa pläänäillä maailman parasta viikonloppua. Noiden ihmisten kanssa mulla on hauskaa. Ei ole väliä, mitä tehdään, kunhan ollaan vain yhdessä.
Mulla on täällä niin paljon, mitä arvostaa ja minkä takia olla onnellinen. Ihmisiä, jotka välittävät ja elämä, josta nauttia. On onni asua paikassa, jossa jokainen aamu on kaunis ja ihmiset ovat hyviä.

I love you mum
Maailman hassuin isoveikka halusi, etta otan kuvan, kun ne esittaa keskustelevansa XD 
dad

Isosisko ja sen poikkis Chad
image
Ceci, tytto, joka on mulle jo nyt ihan suunnattoman rakas
My lovely French girl
Mita tekisinkaan ilman Lucaa?
Milla <3
Oon niin onnellinen, etta mulla on Joshin kaltanen kaveri
Nyt on vielä kymmenestä kuukaudesta seitsemän kuukautta aikaa viettää elämäni vaihtovuosi Utahissa. Paljon olen jo kokenut, paljon on jo tapahtunut, mutta ehdottomasti on vielä paljon edessä. Uusia ihmisiä, hauskanpitoa, myöhäisiä iltoja, tylsiä koulupäiviä, kirkossa käyntiä, tansseja, paljon läksyjä, urheilua, treffejä ja paljon sellaista, jota en osaa edes odottaa.

Olen edelleen yhteyksissä hyvin paljon Suomeen, niin perheeseen kuin kavereihinkin. Vaikka yritän väittää muuta, se kuitenkin vaikuttaa mun elämääni täällä. Kaipaan teitä kaikkia ihania ihan mielettömästi. Rakastan mun perhettä ja ystäviä niin paljon, että välillä sattuu. Mutta nyt mie olen täällä. Mun on pakko alkaa keskittyä elämään täällä täysillä ja nauttia elämästä tässä ja nyt. En voi elää menneisyydessä tai suunnitella tulevaa. Muuten missaan paljon asioita, joita tulen ikävöimään sitten ensi syksynä.



Olen aivan tajuttoman kiitollinen mun perheelle tästä mahdollisuudesta. Kiitos jokaisesta pennistä, jonka uhrasitte tyttärenne ja lapsenlapsenne unelman toteuttamiseen. Kiitos siitä tuesta, mitä oon saanut teiltä. Nyt elän täällä sitä unelmaani, yritän ainakin.

Kiitos maailman parhaimmille ystäville. Huomasin tänne tullessani viimeistään, kuinka upeita ihmisiä mun elämässä on. Ikävöin teitä kovasti ja odotan, että näemme taas. Mutta mie en voi keskittyä odottamaan tulevaa, vaan mun on keskityttävä elämään täällä. Aiemmin en ollut siihen valmis, mutta nyt on mun aika tehdä se.
Maylisin ihana host perhe halusi ottaa mut mukaan katsomaan Utesin pelia. Hauskaa oli, vaikka havittiinkin

Toivon tämän tekstin päätteeksi, että mun läheiset ymmärtäisivät tai ainakin yrittäisivät ymmärtää, etten voi oikeasti tekstata sinne koti-Suomeen päivittäin enkä skypetellä joka viikonloppu. Mun pitää keskittyä elämään hetkessä täällä Amerikassa ja taas sitten ensi kesänä jatkettava elämää siellä teidän kanssanne. Aion poistaa Whatsapp-sovelluksen jenkkikännykästäni saman tien. Toivoisin, että ottaisitte muhun yhteyttä Facebookissa tai sähköpostilla, mielellään pidemmillä viesteillä, johon voisin sitten ajan kanssa vastata. Snapchattikin on ihan jees. Skypettelyä haluan vähentää paljon joksikin aikaa. Tietenkin voitte ilmoittaa olemassaolostanne mun blogin kommenttiboksiin, täältä blogista työ mun kuulumiset voitte muutenkin lukea. Instagramiin ja Facebookiin yritän myös päivitellä kuulumisia reaaliaikaisemmin. Ja kyllä miekin aion teitä muistaa viesteillä ja paketeilla. Muistakaa, että suurin syy mun blogin olemassaoloon ootte työ. Tää on vaikeeta ja itkenkin nyt kirjoittaessa. Siksi teenkin tämän blogin kautta. Älkää unohtako mua, en miekään teitä, vaikka kaukana toisistamme ollaankin.

Sitä paitsi ei se rakkaus mihinkään katoa, ikinä.

Oon miettinyt näitä juttuja jo jonkin aikaa, mutta lopputulokseen päädyin jälleen kerran yhden ihanan tyton avulla, jonka ansiosta ylipäätään olen täällä Utahissa. Kirjoitin siis tämän tekstin inspiroituneena Sofin postauksesta. Varsinkin vaihtareiden kannattaa käydä lukemassa Utahissa viime vuoden viettäneen Sofin vika postaus.

Kävin muuten tänään kirkossa ekaa kertaa. Tykkäsin.

torstai 7. marraskuuta 2013

Nov. 8th: International Hug an Exchange Student day

Varmaan kaikki mun tuntemat vaihtarit on jakanut alla olevaa kuvaa Facebookissa ja jaoin sen sitten itsekin. Tälläset "kansainväliset" päivät on musta yleensä ihan typeriä, mutta tää kuva kosketti. Se kosketti, koska olen itse nyt vaihtarina. Hali, se on pieni ele, mutta vaihtarille valtava välittämisen osoitus. Vaihtarina saavut uuteen ja tuntemattomaan paikkaan yksin ja jos yhtään ootte jaksaneet mun postauksia lukea, sopeutuminen on vaikeaa. Vaikeinta on se, kun tuntuu ettei kukaan välitä. Siksi vetoan nyt kaikkiin, näyttäkää tuntemillenne tai tietämillenne vaihtareille, että heistä välitetään.

image

Muutenkin, tutustukaa vaihtareihin, ja yrittäkää ajatella, että se vaihtarikin on samanlainen ihminen kuin siekin. Se, että vaihtari on siellä vain määritetyn ajan, ei merkitse, etteikö hänen kanssaan voisi ystävystyä. Ensinnäkin on naurettavaa ajatella, että ystävyys olisi aina ikuista. Keston sijaan ajattelisin tätä hetkeä ja mitä ystävyys voi antaa. Toisekseen ei se, että ei ole aina samassa paikassa tarkoita sitä, ettei ystävyyttä voisi jatkaa. Voin kokemuksesta sanoa, että vaihtarille ystävien löytäminen on haastavaa. Kaikki uudessa paikassa on vaikeaa, mutta vielä että ilman ihmisiä, joiden kanssa kohdata ne haasteet, se on suoraan sanottuna perseestä. Voin kertoa, että vaihtarille jokainen, joka tulee juttelemaan, tuo hänelle uskomattoman fiiliksen. Se, kun joku kysyy hengaamaan tuntuu maailman parhaimmalta. Älä keksi tekosyitä vetoamalla suomalaiseen ujouteen tai jurouteen, vaan oikeasti tutustu niihin sun koulun vaihtareihin. Vaihtari arvostaa pieniä tekoja. Itse joskus luulin, että vaihtareille ei voi jutella, kun heillä varmasti muka on jo paljon kavereita ja ei ne haluu hengata nuorempien/vanhempien/jne kanssa. Vaihtari haluaa vain löytää ystäviä. Kuvittele itse, jos joutuisit olemaan yksin ilman rakkaimpiasi. Ole kiltti ja mene juttelemaan sinun tietämillesi vaihtareille. He tarvitsevat sitä enemmän kuin pystyt kuvitellakaan.

Kun mie palaan täältä, lupaan, että tutustun jokaikiseen vaihtariin meidän koulussa!!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Last three weeks

Hi!

Apua, päivät sen kun kuluvat ja lähtö häämöttää muutaman viikon päässä! Hullua, käsittämätöntä ja aivan järjetöntä! En pysty ymmärtämään, että pian muutan rapakon toiselle puolelle yksin. On vaikeaa tajuta, että silloin ei lähdetäkään lomareissulle, vaan asumaan melkein vuodeksi kauas pois perheen ja ystävien luota.
Monet ovat kyselleet viime aikoina multa "No, joko jännittää?". Hassua, mutta mua ei jännitä yhtään. En mie oikein vieläkään ole sisäistänyt koko lähtöä ja koko vaihtovuosi tuntuu edelleen hyvin epärealistiselta. Asia kuitenkin konkretisoituu päivä päivältä enemmän. Exploriukselta tuli viime viikolla lentotiedot ja ne sai mut jo vähän ajattelemaan, että hei, sitä ollaan oikeasti lähdössä johonkin. Äiti myös raahasi yks päivä meille Suomi-krääsää, jota olisi tarkoitus antaa hosteille ja aluevalvojalle. Äiti yrittää muutenkin hoputtaa mua tuliaisten väsäämisessä ja miettimisessä, mutta kun mulla on vielä jotenkin sellainen fiilis päällä, että eihän tässä kiire ole. Totuus on, että pian alkaa olla aikamoinen kiirus.

Tällä hetkellä en oikein muutoin ole valmistautunut Jenkkeihin lähtöön kuin just niitten tuliaisten osalta. Vaikken vielä niistä stressaakaan, niin kyllä ne mun mielessä on. Monet ei pidä tuliaisia tärkeinä, eikä ne nyt mullakaan prioriteettilistalla ekana olekaan vaihtoon lähtemisessä, mutta kyllä mie haluan panostaa niihin. Jokainen tuliainen (tota peruskrääsää eli avaimenperiä, jääkaappimagneetteja yms. lukuunottamatta, mitä meinasin antaa vaan kaikille mainostaakseni Suomea:D) on tarkkaan mietitty. Oon onnekas, kun oon saanut tutustua mun uuteen perheeseen ja heidän harrastuksiinsa ja lempparijuttuihin. Näin ollen myös tuliaisissa ollaan mietitty niin, etten vie mitään turhakkeita, vaan kaikille sellaiset jutut, mistä he tykkäävät tai mikä vois tulla tarpeen. Oon myös viemässä hosteille kirjat sekä Suomesta että mun kotikaupungista Kotkasta (jälkimmäisen oon muuten tehnyt itse kaverien ja äitin avustuksella!), koska haluan, että mun jenkkiperhe saa jonkilaisen kuvan mun kotimaasta ja tästä kaupungista, missä asun. Tuliaisista teen postauksen sitten kun oon ne asianomaisille antanut eli joskus kun Amerikoissa oon! :)

image
image

image



Vaikka lähtöön ei ole enää kauaa, niin täytyy ajatella, että vielä on kesää jäljellä. Vielä on monta kivaa juttua edessä kuten läksiäiset, sitten mun yks kaveri tulee viikoksi meille ja vielä olisi Kotkan ylpeys ja vuoden kohokohta eli Meripäivät heinäkuun vikana viikonloppuna. Eiköhän myös vikalle viikolle ennen Jenkkilään lähtöäkin keksitä vielä paljon ohjelmaa :) Vaikka nyt onkin tiedossa happeningii, haluan elää hetkessä. Mie rakastan mun elämää tällaisena kuin se nyt on. Rakastan mun ystäviä ja perhettä, Kotkaa ja Suomea, spontaaneita yöreissuja, juhlimista ja rentoilua. Jotenkin vaan tuntuu, että on tajunnut miten tätä elämää eletään. Asiat tapahtuvat kukin painollaan ja jos joku ei sujukaan, se ei haittaa. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin, kaikki on vaan niin hyvin. Palaset jotenkin loksahtavat koko ajan paremmille paikoille ja lujittuvat. Vaikka moni pohtii, onko järkevä lähteä, kun on onnellinen täällä, niin mun mielestä tää lähtökohta, kun kaikki on hyvin, on täydellinen tilanne vaihtoonlähtemiselle. Vaihtoonlähteminen on hyppy tuntemattomaan, uusi elämä, jännittävä seikkailu tai miten sitä haluaakaan kuvata, mutta pakomatka ongelmista ei se mun mielestä saisi olla. Ongelmat eivät katoa karkuun juoksemalla. Sen takia voinkin lähteä rauhallisin mielin (haha okei panikoin varmaan koko lentomatkan..) kohti Amerikkaa, kun tiedän, että täällä kaikki on hyvin. Kaikki sanovat, että vaihdossa tulee niitä huonoja päiviä ihan samalla tavalla, kun ns. "tavallisessa elämässä" yleensäkin, mutta kun mulla ei oikeastaan ole mitään huonoja päiviä ollenkaan. Huonoja hetkiä tulee joskus, aika harvoin, mutten muista sellaista päivää, joka olisi kokonaisuudessaan ollut huono. Toivotaan, että mun elämä Jenkeissäkin jatkuu perus tyytyväisenä ja I wanna die-päivät ovat yhtä harvassa kuin nytkin :D Kai sekin on pitkälti itsestä kiinni.

Haluun nyt vaan viettää aikaa rakkaitten kanssa, fiilistellä Suomea, hoidella viimisiä "velvollisuuksia" (kuten käydä ostamassa vaatteita reissuun, kun eihän mulla mitään ole;D) ja yksinkertaisesti ottaa seuraavista viikoista kaikki irti :) Huomenna tasan kolme viikkoa lähtöön! Hullua ajatella, että kolmen viikon päästä se tiistai-ilta on mun vika ilta Suomessa pitkään aikaan.   

En mie nyt enää muista, mikä tän postauksen pointti piti olla ja punainen lanka taisi hukkua jo ajat sitten, kun aika fiilispohjalla tän kirjoitin. Vois vissiin alkaa harkitsee jotain päiväkirjaa, niin ei päätyisi kaikki mun turhimmatkin höpöttelyt blogiin haha.

Ainii, on niin ihanaa tietää, että mun host perhe odottaa mua kovasti. Sisko kyseli yks päivä, olisko mitään, mitä hän voisi tehdä mun sopeutumisen helpottamiseksi ennen tuloani, ja kun linkkasin mumille lentotietoni, hän taas kertoi, että heitä ei ole vaikea löytää kentältä, kun he ovat se kaikista innoissaan oleva perhe. Mum ei myöskään pystynyt lupaamaan, että he eivät nolaisi mua haha. Mun hostit on niin ihania! <3

Mitä muille kuuluu?:)

Leikittiin yks päivä turisteja Miran kanssa xD Käveltiin kamera kädessä ympäri Kotkaa sitä Kotka-kirjaa varten


Hi!

About three weeks left in Finland. I'm so excited to go, I really can't wait to meet my new family and see my new home. I can't still understand that I'm really going to the USA. It's so awesome that my dream is finally coming true. There is still summer left and I want to have fun and spend such a nice time with my friends and family here in Finland. I try to live at the moment and enjoy little things of life. Still exchange year and my host family are on my mind all the time and I can't stop talking about exchange stuff. I love Finland and my hometown Kotka but I can't wait to have a new home from Salt Lake City.

22 days left!

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Life is for living

Hi!

Ei mun lähtöpäivä onneksi olekaan muuttunut! Eli 7.8 keskiviikkoaamuna kahdeksan paikkeilla nousen Lontooseen vievään koneeseen, jonka jälkeen vaihdan Heaththrowlla New Yorkin koneeseen. Parin päivän Soft Landing Campin jälkeen lennän Utahiin Salt Lake Cityyn Phonexin kautta. Ja sitten tapaan mun ihanan host perheen ekaa kertaa! I really can't wait! Jaksan aina hehkuttaa mun hosteja, mutta kun ne vaan on niin ihania. Tuntuu niin upealta mennä perheeseen, jossa mut otetaan vastaan oikeasti tyttärenä ja siskona, ei vaan jonain vaihto-oppilaana ja kulttuuripläjäyksenä, joka tulee viihdyttämään vuodeksi. On myös hauskaa, kun ne jaksaa vieläkin olla niin innoissaan musta ja Suomesta, kun pitävät yhteyttä päivittäin ja odottavat niin kovasti mun saapumista. Välillä mietin jopa, että toivottavasti en vaikuta jotenkin tylyltä, kun meijän suomalaisten tavat ja suhtautuminen asioihin on niin laimeita jenkkeihin verrattuna :D Koska mie oon ihan super onnellinen, kun mulla oottaa Jenkeissä niin huippuperhe! Ja mie todellakin oon niin innoissani!

Tuosta päivämäärän muutoksesta, mikä ei sitten ollutkaan kuin virhe, niin lauantaina sain tietää, että lähtöpäivä olisi muuttunut 28.7. Ainakin kotkalaiset tietävät, että toi on Meripäivä sunnuntai. Olin melkein shokissa, kun ajattelin, että päivä olisi siirtynyt puoltoista viikkoa aiemmaksi mitä aiemmin oli suunniteltu. Sähköpostin, missä tuo tieto tuli, ohessa oli linkki, missä näkyivät lentotietoni. Niihin oli kirjattu Utahiin lentopäiväkseni 10.8 mikä siis on alkuperäinen päivämäärä. Tämän takia otimme yhteyttä Exploriukseen ja tarkistimme, että mikä päivä nyt olenkaan lähdössä Jenkkilään. Selvisi, että oli käynyt typo ja siis lähtöpäiväni ei ole muuttunut mihinkään. Huh, oon tosi helpottunut tästä monestakin syystä. Ensinnäkin, jos lähtö olisi aikaistunut, lähtisin USA:han alle kolmen viikon päästä ja musta toi olisi ollut hullua, kun on niin paljon tekemättä ja kun oon kuitenkin ollut jo huhtikuusta asti siinä ajatuksessa, että lähden 7.8. Toisekseen se olisi sotkenut yhtä toistakin juttua. Mulle on nimittäin tulossa yks kaveri Meripäivä-viikolla, joten sitäkin olisi pitänyt miettiä uudelleen. Lisäksi myös Meripäivien vietto lauantaina olisi jäänyt väliin haha :D No, ei se nyt olisi haitannut, mutta onhan toikin yks pointti!

Mun paras kaveri teki mulle yks päivä hyvää ruokaa. Kattokaa nyt kuin ihanii ystävii mul on!! / My best friend made a tasty lunch for me! I've got such a lovely friend!
Tavote oli kesäksi, että harjoittelen niitä perinneruokia. Tein sitten yks päivä makaroonilaatikkoa, ihan hyvää tuli vaikka vähän palo, kun en 17 vuoteen oo oppinut kelloa kattomaan..... / Macarone casserole in Finnish way!
Vähän suunnittelulistaa pakkaamista varten. Teen pakkaamisesta kattavamman postauksen lähempänä lähtöä, missä kerron tarkemmin mitä otan mukaan, mitä jätän kotiin, paljon tulee kiloja matkalaukkuun ja muuta sellaista! / The first list of what I should pack to the USA!

Ensimmäinen harjoitukseksi pakattu matkalaukku! Huomatkaa mun hieno viikkaustyyli.. Tarvin ehkä äitin apuu! xD Tossa nyt oli vaan suunnilleen ns. pakollisia vaatteita ja katottiin Liinun kanssa paljon noista tulee painoa, about 10kg eli aika hyvä määrä! / I practised of packing, haha
Mun ihana sininen matkalaukku! / My blue suitcase!

Edelleen tuntuu hullulta lähteä, kun mulla on kaikki hyvin täällä kotona, Suomessa. Mulla on niin ihania ihmisiä mun elämässä, että en osaa ees sanoin kuvailla. Moni vaihtari on tätä blogeissaan pohtinutkin, miksi jättää kaikki, kun on onnellinen just täällä. Niimpä, kai siihen vaan on sanottava, että mun on vaan mentävä.

Monet viimeaikaiset tapahtumat on tehneet säröjä mun "äää haluun Jenkkeihin NYT, koska Amerikka on paras"-ajatuksiin, mutta samaan aikaan tää vaan tuntuu niin oikealta. Vaihtoonlähteminen on ollut mulle jollain tavalla itsestäänselvyys jo kauan. Se on yhtä itsestäänselvyys kuin se, että menin peruskoulun jälkeen lukioon, tai se että valitsin lyhyen matikan pitkän sijaan ja myös kuin se, että saan lakin vaihtovuoden takia todennäköisesti vuotta nuorempien kanssa. Viimeisimmästä sen verran, että kun monet vaihtarit on sanoneet, että harkitsivat vaihtoonlähtemistä just ton valmistumisen myöhästymisen takia, mulle se ei oo ikinä ollut mikään ongelma. Päin vastoin se on ollut vaan itsestäänselvyys, joka kuuluu mun valintoihin. Varma valinta, jota en usko tulevani katumaan.

Mie niin rakastan mun ihania hulluja ystäviä / I love so much my wonderful but grazy friends <3
Mie rakastan Suomen valoisia kesäöitä ja Kotkaa / I love lighty summer nights in Finland and my home town Kotka
No tässä taas yks perinneruoka, riisipuuro, jota harjoittelin yks päivä. Oli mielenkiintosta syödä jouluruokaa keskellä kesää helteessä! / Cooking rice porridge!

Mie rakastan merta. Salt Lakessa merelle ei pääsekään yhtä nopeasti kuin täällä Kotkassa.. / I love ocean. I will miss the smell and view of the sea so much!
Tällä hetkellä ajattelen vain, että on hyvä, että lähtöön on vielä melkein kuukausi. Samaan aikaan oon niin onnellinen, että mun vuosien odotus toteutuu aivan pian. Se ei siinnä enää ikuisuuksien päässä (vaikka vielä välillä siltä tuntuukin), vaan mua ja mun unelmaa erottaa enää alle kuukausi.
Huonojakin fiiliksiä on, niinkuin varmasti kaikilla. On tapahtunut asioita ja on ihmisiä, joiden takia välillä toivon, että voisin jäädä tänne. Mulla on kuitenkin ollut aina se asenne elämään, että ne, joiden kuuluu pysyä, ne pysyvät kyllä mukana. Ne, jotka putoavat kyydistä, on ne, joiden ei kuulunutkaan olla mukana. Elämä kuitenkin jatkuu aina ja aina tulee uusia mahdollisuuksia, valintoja ja ihmisiä. En pystyisi kuvitella, jos olisin jättänyt tämän mahdollisuuden väliin. Olisin varmaan koko loppuelämäni katunut sitä. Vaihtovuosi on mun valinta ja se ehkä verottaa, mutta mie tiedän, että se antaa niin paljon. Mulle ei olisi ollut edes vaihtoehto, etten lähtisi.

Niin kuin olen aiemminkin todennut, mun perhe ja tärkeimmät ystävät odottavat kyllä vuoden päästä mua. Täytyy vaan luottaa itseensä ja lähteä avoimin mielin ja ilman murheita Suomesta. Tiedän, että kaikilla on täällä kaikki hyvin ja kiitos nykytekniikan, ei mun tarvitse olla ihan pimennossa mun läheisten elämästä. 


Jos on muuten toivepostauksia, niin kertokaa! Oon tekemässä tosiaan sen tarkemman postauksen pakkaamisesta ja myös tuliaisista, mut jos esim. niihin liittyen on jotain toiveita tai muita postausehdotuksia, let me know! :) 
Jonkun näköstä videopostausta on myös myöhemmin tulossa ;) 

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, Haloo Helsinkiä lainatakseni. Ei oo turhaan sanottu, että Maailman toisella puolen kuvaa hyvin vaihtareitten fiiliksiä.

 Finnish song which describes very well feelings of mine and other exchange students!

Hi!
The day when I'll take a flight to the USA didn't change. It was just some mistake. So I'll going to the USA 7th of August. I'm kind of relieved 'cause I've got so much to do before my exchange year so if the leaving would have changed earlier, I couldn't have enough time for getting presents for my host family, packing and everything else what I've got to do before going to America. 

How many times I've said that my host family is awesome? What ever, I say it again, they're awesome! It's lovely to know that they relate me as a member of family, not as only some stranger exchange student from the other side of Atlantic. It felt so good when host mum calls me as a new daughter and host siblings as a little sister! I love it when I get a message, Snap chat etc from my new family. It's so lovely that we're keeping in touch so often. I'm so exciting of going to the USA. Luckily it's getting closer and closer! Under the one month left!

Everything in Finland is so good, actually I guess I'm happier than ever right now and right here at home. I've got so many wonderful people in my life, it's hard to leave those people here in Finland who I love so much. Although I want to go so bad to the USA. I already know that this is the best choice in my life so far. My decision to be an exchange student 2013-2014 is considered and I'm so sure of this choice.
Some times I've got some fears of leaving my family and friends in Finland. I'm a bit afraid of that how things are when I'll come back. I just have to believe that the most important people are here when I'll come from the USA and they won't leave me even I'm a year away. It's good that there is Skype, Facebook, emails, Whatsapp, Instagram etc that I can keep on touch with my family and friends :D
I'm sure everything will be fine in the USA and if something goes wrong, I've got my new family with me so I don't have to be alone with my worries :) I'm so exciting to meet my new family and have a wonderful year with them! I really can't wait!!

SC20130709-100621
It's getting closer, like my sister R said!!