Annika in The USA

Annika in The USA

perjantai 6. syyskuuta 2013

Labour Day

Viime viikonloppu oli pidennetty, kun maanantaina vietettiin Labour Dayta. Sanoisin, että se on vähän kuin Suomen vappu, työläisten vapaapäivä. Viikonloppuna ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä, muuta kuin käytiin koko perheen voimin elokuvissa sunnuntaina. Noina päivinä oli joinakin hetkinä vähän huonompia fiiliksiä, mutta kyllä niistäkin selvittiin!

Maanantaina vietettiin Labour Dayta Salt Lake Cityn keskustassa host perheeni kanssa. Kierreltiin Temple Squarea ja käytiin hienoissa rakennuksissa ja nää tutustutti mua vähän enemmän mormoniuskontoon. Oli kyllä tosi mielenkiintoista. Se on mieletöntä, miten isossa roolissa uskonto ja kirkko on täällä Utahissa. Sen lisäksi, että ne vaikuttaa ihmisten asenteisiin todella paljon, kirkko myös omistaa paljon rakennuksia ja monet asiat rakentuvat sen ympärille.
Temple Square ja ne rakennukset, joissa käytiin, oli aivan upeita. Arkkitehtuuri oli todella hienoa ja otinkin hirveästi kuvia vaan seinien muotoiluista ja muista koristeista, haha. Käytiin myös sellaisessa museossa, missä oli paljon mormoniuskonnosta kertovaa taidetta. Katsottiin siellä Joseph Smithistä kertova elokuva, mikä ei ehkä mikään kaikista viihdyttävin näkemäni leffa ollut, mutta kyllä sen kerran katsoi.
Oli tosi kivaa viettää aikaa perheen kesken ja mullehan toi kaikki oli aivan uutta ja hienoa, joten onnistunut reissu oli! Tätyy vielä mainita, että SLC on todella kaunis kaupunki.

Brady halusi, että otetaan tällainen kuva, missä esitän pitäväni puhetta XD
Mormonien kirjoja maailman eri kielillä
Suomikin oli siellä! Oli niin hassua, kun mun host perhe yritti lukea tota. Rileylla on ehdottomasti parhain aksentti!

Temple Squaren jälkeen mentiin syömään johonkin etelä-amerikkalaiseen ravintolaan (Mira olisit tykänny siit paikasta!). Harmi, kun jätin kameran autoon, niin ei ole kuvia sieltä. Ravintolassa oli salaattivihannes-buffet (sieltä kyllä löytyi paljon muutakin) ja lihat tarjoiltiin pöytään. Pöydässä oli sellanen pölkky (en keksi parempaa sanaaXD), minkä vihreä puoli käännettiin ylös päin jos halusi tarjoilua ja punainen, jos ei.
Syömisen jälkeen mentiin kävelemään vielä jossain ostoskaduilla ja viihdyttiinkin aika kauan Urban Clothesissa. En ostanut tällä kertaa mitään, mutta seuraavalla kerralla, kun oon enemmän shoppailutuulella, pitää päästä tonne uudestaan! :)

Fiilikset on tällä viikolla vaihdelleet tosi radikaalisti. Ma-ti-yönä en nukkunut kuin pari tuntia, kun päässä pyöri miljoonia juttuja ja paha mieli otti vallan. Sen takia tiistaipäivä meni itkua pidätellessä ja väsymystä vastaan taistellessa. Sen enempää valittamatta sanon vain, että kyllä täällä alkaa arvostamaan Suomea, suomalaisuutta ja läheisiä aivan eri mittakaavassa kuin ennen.
Nyt on kuitenkin taas parempi mieli ja hyvä niin. Koulussa alan saada jo rutiineista kiinni, mutta edelleen oikeat kaverit on harvassa. Ei mun oo ikinä tarvinnut syödä yksin ja tunneilla sekä käytävilläkin kävellessä löytyy aina joku, jonka kanssa jutella niitä näitä. Niin ja mulle moikkailee hirveästi ihmisiä, keitä en tunnista edes naamasta, häkellyn aina kun joku sanoo "hi Annika", haha. Moikkaustuttuja ja juttukavereita siis löytyy, mutta kavereita, keiden kanssa hengata vapaa-ajalla on tosi vähän. Onneksi meijän koulussa on muita vaihtareita ja niiden kanssa onkin kiva olla, kun kyllähän vaihtari aina toista vaihtaria parhaiten ymmärtää. Meijän koulussa on siis mun lisäksi vaihtari Norjasta, Itävallasta ja Afrikasta (en muista ikinä hänen maataan!:\) ja muutama saksalainen vaihtari. Saksalaisista oon tavannut nyt kaksi tyttöä, mutta kuulemma on vielä yksi tyttö ja yksi poika lisää. Vaihtareiden lisäksi on yks tyttö kenen kanssa oon puhunut enemmän ja puhuttiin, että hengattaisiin ensi viikonloppuna. Kyllä täällä sujuu asiat ihan hyvin, mutta joskus on heikompia hetkiä, ymmärrätte varmaan :) Oon onnellinen, että oon täällä, eikä mulla Suomeen ole mikään kiire vielä pitkään aikaan.

Tuntuu hölmöltä aina kirjoittaa tänne, kuinka ihana mun host perhe on, mutta kun ei mulla ole mitään valitettavaakaan. Mulle on osunut tosi hyvä perhe, josta oon enemmän kuin kiitollinen. Aspectin kuukausittaiseen kyselyynkin vain ylistin mun hosteja, hah! Oon ilonen, että mulla on tällainen perhe, jossa tunnen oloni rakastetuksi. Oon onnekas.

Ps. Tulin niin iloiseksi koulussa, kun eräs tyttö kehui mun aksenttia todella kauniiksi! Toinen tyttö halasi mua tanssitunnilla, kun oon kuulemma niin söpö, että mua tekee mieli halata XD Ja niin, en edes tunne koko tyttöä, haha! Pienet jutut tekee iloiseksi.

Lähipäivinä (no en lupaa mitään, mutta siis kohtapuoliin!:D) on tulossa postausta mun koulusta Highland High Schoolista ja ajattelin, että tekisin kans postausta Jenkkilän ja Suomen eroista. Miltä kuulostaisi? Ja jos kellään on muita postausehdotuksia, kertokaa toki! Videopostausta oon nyt yrittänyt tehdä, mutta oon niin toivottoman huono siinä, että antakaa armoa! Siihenkin voisitte toki antaa aihe-ehdotuksia, olisi sitten helpompi toteuttaa. Jos siis vielä joku haluaa sellaisen. Englanniksi oon tehnyt jo yhden videon ja sen julkaisen vasta vaihtovuoden lopussa (jos uskallan) ja sitten teen vertailukohteeksi uuden videon englanniksi, niin saatte sitten huomata, että mun enkun taito on toivottavasti kehittynyt!

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa tosi hienoja kuvia, puhut totta rakas tyttäreni että Salt Lake City on tosi kaunis kaupunki :) ... osaat kuvata maisemia ja yksityiskohtaisetkin kuvat ovat ihan mestariteoksia :)... tsemppiä sinne ja usko itseesi, että sinun valloittava persoonallisuus huomataan piakkoin ja saat kasa päin uusia ystäviä, jotka haluavat viettää aikaansa sinun kanssa vapaa-ajallakin :)...tuhat halia <3.. Terkuin äiti

Annika kirjoitti...

SLC on todella kaunis ja noissa kuvissa oli vaan murto-osa sitä! Sun pitäis nähä tää paikka :) Haha, en nyt mestariteoksiks menis sanomaa, kuhan nyt räpsin jotain kuvia.
Kiitos tsempeistä ja ei se usko itseensä oo minneen kadonnut :) Toivotaan, että tää tästä helpottuisi ja kyllähän se helpottuu, kun aikaa kuuluu :D En mie huolissaan siitä ole. Haleja takaisin äiti sulle, isille ja Jennalle etenkin! <3

Mira kirjoitti...

Oi vitsi hei, missä kuvat siit raflasta?! Voi siis lähettää viestinäki! ;DD
Oon ihannn varma et koht kaikki menee sielläki jo paremmin, thank god whatsapp on olemas :')

Anonyymi kirjoitti...

Noin ihana tyttö löytää varmasti paikkansa isossa maailmassakin, kun uskaltaa päästää vanhasta hetkeksi irti.
Kokeile olla pari viikkoa niin, ettet tsättäile muiden kun oman perheen (äidin, isän ja siskon) kanssa. Ja jossain vaiheessa sä huomaat, että helpottaa. Nyt sä mietit kaiken aikaa mitä kaverit täällä tekee ja olet surullinen siitä, ettet pääse mukaan. Tää on testattu tapa saada ajatukset muualle ja voin sanoa, että toimii.

Annika kirjoitti...

Mira: No ei mul oo kuvii siit!!
Nii menee, oikeestaa joka toinen päivä on hyvä ja joka toinen sit vähän huonompi haha :D kyl tää täst!!

Anonyymi: Kiitos ihanista sanoistasi ja neuvostasi! :) En mie kavereiden tai perheen kanssa viestittele muuta kuin, jos oon yksin huoneessani lepäämässä tai iltaisin nukkumaan käydessä, että ei se ongelma ole. En edes halua käyttää host perheen tai uusien tuttujen kanssa vietettyä aikaa suomi-ihmisille tekstailuun! Ei mua sellainen koti-ikävä vaivaa, että kotiin tahtoisin, lähinnä vaan ärsyttää joskus tää sopeutumisen vaikeus. Ja kyllä mie juttelen mun hostien kanssa niin hyvistä kuin huonoistakin jutuista ja on mulla pari sellaista luottotyyppiä täälläkin, ettei mun tarvi harmeja suomi-ihmisille purkaa :D Päivä päivältä koko ajan mennään parempaan päin ja nytkin mulla on tosi hyvä fiilis! :) Kyllä mie paikkani löydän, kun vaan jaksan jatkaa sinnikkäästi ihmisiin tutustumista ja nyt mua on alettukin jo pyytää juttuihin mukaan :p

Tuulia Putkonen kirjoitti...

Annikaaa tiiän niin nää sun fiilikset! Meiän pitäis kikkaa(tuuliaap) koska jaan vähä samoja fiiliksiä täällä :D ja oot aivan oikeessa et alkaa pikkujuttuja arvostaa, niitä mitä tapahtuu täällä mutta varsinki niitä mitä on suomessa. Ei se sopeutuminen tapahdu iha naps vaa ja et kavereita tulee vaa tyylii kadulla kävelemällä niiku jotkut luulee :D vaikka mul on asiat tosi hyvin täällä mut silti I feel you xd

Annika kirjoitti...

Tuulia: Kuka muu vaihtaria paremmin ymmärtäiskään ku toinen vaihtari! Itseasias poistin kikin, mut teen sen koht puolii ja laitan sit sulle viestii, toisen vaihtarin kans viestittely tekis kyl hyvää varsinki huonoin hetkin. Ja tietty ois kiva muustaki jutskailla :) Oon niin oppinu arvostaa täällä Suomea ja ihan pikkujutut, kuten kun joku sanoo "hi annika", tuntuu niin hyvältä! Ja mun läheisiä Suomessa arvostan niin eri mittakaavassa nykyään kuin ennen, vaikka toki oon aina heistä välittänyt. Ku lähtee kotoo pois, ymmärtää, että oikeasti there's no place like home. Sopeutuminen vie myös aikaa ja sitä ei tunnu kaikki ymmärtävän :/ Jos vaihtari kertoo kuinka vaikeeta on, se monest leimataa kiittämättömäks tai jotenki heikoks "no jo nyt sil tuli koti-ikävä".. Mulla on asiat täällä kyllä tosi hyvin, esim perhe on ihan mahtava, eikä kukaan mulle ilkeä ole, mutta kyllä tää silti joskus vaikeeta on:D Ei se maailman toiselle puolelle muuttaminen ihan niin simppeli juttu ookaa ku monet luulee. Mut jatketaa juttuu kikis! Teen sen mahd pian :) (ku jaksan hakee puhelimen parin metrin pääst latauksest XD)

Anonyymi kirjoitti...

Kauhean kiva blogi sinulla. Ymmärrän niin nuo tunteesi. Olin itse vaihtarina Nevadassa lukioaikoina ja monet muistot palaa mieleeni (siis 25 V sitten). Oletko muuten mormoniperheessä? Minä olin. Vuosi meni tosi hyvin ja opin kunnioittamaan eri kulttuureja ja uskontoja aivan eri kulmasta. Pidän edelleen perheeseen yhteyttä ja olen käynyt heitä tapaamassa. Tsemppiä vuoteesi !

Anonyymi kirjoitti...

Suuren veden takana asunut myös minä ja toi sopeutuminen kyllä vie hetken. Ei se vaan mene niin, että tänään täällä ja huomenna siellä ja *pim* sit me ollaan kaikki kavereita/yhtä suurta perhettä.
Vaatii vaan aikaa ja omaa aktiivisuutta ja sitä jatkuvaa puhumista ja ittensä mukaan työntämistä *lue:tyrkyttämiseltä se alkuun tuntu*.
Mutta, sä vaikutat niin kivalta ja iloselta, etten yhtään epäile sun pärjäämistä siellä.

Anonyymi kirjoitti...

Heei :) sun blogi on aivan mahtava ja rupesin seuraamaan tätä heti sun vaihtovuoden alussa! Ihania kuvia ja kiva kuulla että sulla menee hyvin (: sellane asia mulla olisi, että onko se tyttö joka sua lähtöpäivänäsi saatti ja joku kaveri lähössä sua tapaamaan jossai vaiheessa vuotta? :) oon siis Annukan pikkusisko :D

Annika kirjoitti...

1. Anonyymi:
Kiitos sulle! On tosi kiva saada kommentteja entisiltä vaihtareilta :) Vaihtarit tai vaihtareina olleet vaan aina ymmärtää toisiaan parhaiten! Oon mormoniperheessä, mutta mun perhe ei ole uskonnollisimmasta päästä ja en itseasiassa oo vieläkään käynyt kirkossa, tarkoitus olisi kuitenkin mennä. Kyllähän täällä utahissa uskonto on iso juttu. Se pistää miettimään asioita ihan uudella tavoin. Toivottavasti munkin välit mun hosteihini pysyy hyvinä tän vuoden jälkeenkin, olisi ihana palata! Kiitos paljon tsempeistä!

2. Anonyymi:
Se on totta, kumpa muutkin yrittäisivät sen ymmärtää, että tää ei oo mikää läpihuutojuttu luoda uus elämä uutee paikkaa tuntemattomien keskellä.. Aktiivinen mie yritän olla :) suorastaan tyrkytän itteeni joka paikkaan haha, kyllähän se on alkanut tuottaa tulostakin :D
Kiitos kauniista sanoistasi, kyllä mie pärjään!

3. Anonyymi:
Heei, kiitti sulle!! :) mulla on sulle itseasias annukan pikkusisko asiaa, otappa muhun yhteyttä vaikka facebookissa, nimi on siis annika tenhunen!

Anonyymi kirjoitti...

kaikki näyttää tuol hirveen puhtaalta ja kaikki ihan uudelta :o