Annika in The USA

Annika in The USA

perjantai 20. syyskuuta 2013

The Differences part 1

Oon niin onnellinen, että kaikki on ruvennut todellakin sujumaan. Koulussa oon paljon itsevarmempi ja pystyn entistä enemmän aloittamaan itsekin keskusteluja. On ihana vihdoin tuntea, että ympärillä on ihmisiä, joita voin kutsua mun kavereiksi. Tuntuu kivalta, kun ihmiset pyytää mua hengaamaan niiden kanssa. Yhtenä päivänä eräät pojat, keihin tutustuin pari viikkoa sitten melkein suuttuivat, kun sanoin mun kaikilla kavereilla olevan toinen lounas, niin siksi näytin yksinäiseltä, vastaukseksi sain "mitäs me sitten ollaan?!". Haha. Nuo samaiset pojat olivat myös hirveän ihania, kun vannoivat, että he järjestävät, että pääsen varmasti Homecomingiin. Oon myös hengannut nyt sen pojan kanssa, kuka antoi numeronsa viime viikon maanantaina. Ainut vaan, että kun olin ihan varma, että tää Luke kysyy mua Homecomingiin, niin tää ilmoittikin kerran muuten vain tansseista puhuttaessa olevansa tyhjätasku, eikä siksi voi viedä mua Homecomingiin. No, pitää toivoa, että joku muu vie!
Oon saanut yhdestä Cecistä jo aika hyvän kaverin, että pystyn jo puhumaan hänen kanssaan tosi vapautuneesti. Yhdellä tunnilla höpötettiin koko tunti, eikä tehty lainkaan tehtäviä, kun molemmilla vaan juttua riitti! Tekstataan myös lähes päivittäin ja tuntuu ihanalta, kun mulla on pitkästä aikaa kaveri, kenen kanssa höpöttää turhuuksia ja kelle voi myös avautua. Tykkään myös, kun Ceci ei ei takerru mun kielioppivirheisiin ja typeriin sanavalintoihin ja jaksaa aina selittää kaiken vaikka sata kertaa jossen tajua. Yhdet tytöt tuli tanssitunnilla pyytämään mun numeroa ja sanoivat, että vievät mut Haunted Houseihin, niin kivaa! Highlandin muiden vaihtareidenkin kanssa oon jonkun verran hengaillu koulussa. Ranskalaisen vaihtarin Maylisin kanssa ollaan juteltu enemmänkin ja mun täytyy sanoa, et siin on kyl niin ihana tyttö! Kyllä mulla alkaa olla jo kavereita enemmän kuin yhden käden sormien verran, eikä enää ole yksinäinen olo.
Millasta ja musta on tullut jo lyhyessä ajassa tosi hyviä kavereita ja oon niin ilonen, että mulla on täällä joku jolle purkaa vaihtariuden huonojakin puolia. Hommattiin tosiaan kuntosalijäsenyys. Nyt on sitten ollut iltapäivillekin tekemistä, kun käydään kuntoilemassa ja uimassa koulun jälkeen. Urheilusta puheen ollen ostin viime sunnuntaina siskon kanssa skipassit koko kaudeksi! On kiva, että meillä on nyt joku yhteinen juttu siskonkin kanssa. Oon onnellinen, että ollaan Rileynkin kanssa alettu lähentyä ja se alkaa tuntua ihan siskolta, kelle oon alkanut kertoa huolistani, kuka kyselee multa pojista ja hakee mut joskus koulusta, mutta myös se kuka ärsyttää, kun se on just silloin kylppärissä, kun pitäisi päästä haha! Suomalaisuudestani johtuen oon tosi huono sanomaan "I love you" mun siskolle, mutta siksi yritän näyttää sille muilla tavoin, kuinka tärkeä se mulle jo nyt on. Koska siskoni nukkuu joka aamu pommiin, tein sille eräs aamu aamiaiseksi leipiä, joiden päälle taiteilin hillolla sydämet tuoremehun kera ja jätin lapun pöydälle. Mun toinen host sisko Annika myos saapui Utahiin eilen ja meillä synkkaa niin hyvin! Hassua, että mulla on nyt samanniminen sisko. Tai no, täällähän mie oon Ani :D

Oon siis asunut täällä rapakon toisella puolella Utahin osavaltiossa, Salt Lake Cityssä, Holladayssa yli kuukauden ja listasin asioita, jotka on aika erilailla kuin koti-Suomessa. Toteutan tällaisia postauksia varmaan useampia, mutta tässä ensimmäinen osa!

Kaikki on suurempaa
Ei ole liioittelua tai vitsailua, kun sanotaan, että Amerikassa kaikki on suurempaa. Kaupat on monikerroksisia, sängyt on isoja (onkohan täällä edes 90cm sänkyjä?:D en oo vielä kellään nähnyt!), ruoka-annokset ravintoloissa on suurempia ja elintarvikepurkkien, -tölkkien, -pullojen jne, koot on jättimäisiä suomalaisiin tuotteisiin. Muistan, kun ekoina päivinä käytiin host vanhempien kanssa kaupassa ja hämmennyin siellä vähän väliä, kun kaikki oli niin isoa! Ainut, mikä ei ole täällä suurta, niin jalkakäytävät, mutta eipä niille hirveästi ole käyttäjiäkään XD (keskustassa on tietenkin kunnon kadut)

IMG_20130906_234751


Autot/autoilu
Autot ovat täällä suurempia (kuten kaikki muukin..) ja oon huomannut, että jokaisella perheellä on ainakin kolme autoa. Ja kaikkialle mennään autolla! Täällä ei meinaan huvikseen pyöräillä tai kävellä ja jotkut joskus ihmetteleekin kun kerron, meen joskus vaikka kavereille Suomessa pyöräillen :D Julkinen liikenne on täällä ihan onnetonta. En tiiä johtuuko se turvallisuudesta vai mitä, mutta varsinkaan iltaisin ei oikein sovi liikkua yksin kävellen, vaan autolla. Utah on kyllä tosi turvallinen paikka Jenkkilän mittakaavassa, mutta silti.


Ikärajat
Autoa saa täällä ajaa 15-16-vuotiaana ja alkoholia saa juoda 21-vuotiaana. Tupakkaa saa luullakseni ostaa 19-vuotiaana, mutta polttaa saa 18-vuotiaana (make no sense?). Täällä ei kyllä oikein kukaan polta tupakkaa! Kaikki on hirveen kateellisia täällä, kun kerron, että Suomessa alkoholinostoraja on vain 18, mutta heti perään ne ihmettelee meijän korkeempaa ikärajaa ajokortin hommaamiselle. Täysikäisyyden raja kun on täällä vasta 21, siinä missä Suomessa olin melkein täysikäinen ja mua kohdeltiin myös sen mukaisesti, täällä on aikalailla lapsi. Se välillä vähän häiritsee, mutta kyllä siihen tottuu.

Aseet
En nyt voi puhua kuin muutamasta ihmisestä, mutta on se vissiin aika toden pitävä, juttu, että monilla jenkeillä on aseita. Aseet tuntuu muutenkin olevan kuin joku kameravalvonta tai joku muu turvallisuusjuttu ja sitä pidetään jopa kannattavana. Vähän järkytyin, kun yhden mun kaverin huoneessa oli samaan aikaan 2 isoa pyssyä ja muutama pienempi ase.. Niin ja ne oli ihan esillä. Yksi roikkui seinällä, pari oli yöpöydän laatikossa ja pari toisessa laatikossa.

Ajokortin hinta
Eikö olekin reilua, että täällä ajokortista pulitetaan noin 300 dollaria, kun myö Suomessa joudutaan maksamaan kymmenen kertaa enemmän?

Verot
Ikinä ei oikein tiiä, paljon ostokset tulee tarkalleen maksamaan, kun kaikkeen pitää lisätä verot. Siitä kuinka paljon veroja pitää mihinkin tuotteeseen lisätä, mulla ei ole mitään tietoa. Jos tarvitsen jotain noin $10 maksavaa, otan aina vähintään 15 dollaria mukaan, haha!


Hinnat
Ajokortin lisäksi kaikki tuntuu olevan täällä halvempaa. Kun oltiin siskon kanssa vaateostoksilla, melkein järkytyin, kun kasan vaatteita hinnaksi tuli joku 70 dollaria, kun Suomessa ne olisi ollut yli 100€. Hinnat on aika laiÄlla sama numeroisia (monesti vähemmänkin), eli jos Suomessa joku paita on 10€, täällä se on $10, mikä on euroissa noin 7€. Hollisterin hupparit on normaalihintaisina $40, ja oon bongannut alennettuina $25 ja tosiaan Conversethan on 30-50 dollareissa. Yks päivä näin kaupan kahvilassa kanasalaatin, mikä maksoi alle 3 dollaria. Suomessa sen kokoinen salaatti kahvilassa olisi ihan varmasti maksanut vähintään 5€, eli onks se jotain $7? Myös esim. salikortin hinta on kuukaudessa $40, mikä on euroissa alle kolmekymppiä.


Puheliaisuus
Ystävällisyyden lisäksi, ihmiset täällä on todella kovia puhumaan. Suomalainenhan ei puhu, jos sillä ei ole asiaa, simple as that. Amerikkalaiset taas vääntää tikusta asiaa ja hiljaisia hetkiä ei pahemmin ole, kun oot jonkun kanssa samassa huoneessa. Kerran yks tyttö koitti vääntää keskustelua mun kynistä, kuinka cooleja ne on XD Mulla on siis ihan perus lyijy- ja kuulakärkikyniä. Myö suomalaisethan voidaan olla hiljaa, eikä se ole lainkaan awkwardia. Täällä taas on puhutaan naapureille, kaupanmyyjille, ruokapöydässä, elokuvaa katsellessa.. Joka tilanteessa! Ihmiset haluavat olla ystävällisiä ja siksi keksivät juttua ihan mistä vain. Musta tuntui aluksi tosi oudolta, kun esimerkiksi syödessä joku koko ajan kehui ruokaa ja muut kehuivat perässä. Suomessa riittää vain, kun syöt lautasen tyhjäksi ja sanot kiitos ja muut tietävät, että pidit ruuasta!:D Ja aina pitää kysyä kuulumisia niin kaupanmyyjältä kuin tarjoilijaltakin ravintolassa. Mun host sisko muuten kehui mua yks päivä, kun oon oppinut puhumaan XD "Hienoa Ani, oot oppinut sanomaan kiitos ja hei, ja osaat jopa jo kertoa päivän kuulumisiakin, etkä vain sano päiväsi olleen okei!". Tuli hieman vajaa olo....

Valokatkaisijat
Valokatkaisijat on ihan outoja täällä. New Yorkissa, kun oltiin Softlanding Campilla, etin varmaan viisi minuuttia vessan valokatkaisijaa. Nyt oon alkanut jo tottua näihin, mutta aluksi vaatii vähän säätöä.

Talot
Talot on täällä myös mun mielestä tosi erilaisia kuin Suomessa. Rintamamiestalot ei oo ihan niin yleisiä täällä kuin Suomessa haha!


High School
Teinkin jo koulusta postauksen, mutta pitää vielä sanoa, että koulu on täällä todella helppoa. Vaikka en tiedä US Historyssa ja Astronomyssa oikein mitään sanoja, läpäisin molemmat kokeet ja hissassa itseasiassa mie ja norjalainen vaihtari Kristina saatiin paremmat pistemäärät kuin moni jenkki samalla kurssilla! Kaikki oli ihan ihmeissään, kun ei olla edes amerikkalaisia ja tiedettin paremmin niiden historiasta haha. Opettajaa vain hävetti muitten oppilaiden puolesta :D Ja tosiaan espanjassa mulla on luokan ainut A..


Vessat
Ensinnäkin, mikä hemmetin järki siinä on, että pienen, ahtaan koulun vessan ovi aukeaa sisään päin?! Yritä siinä nyt ahtautua sisään laukkuinesi ja vielä päästä uloskin. Vessanpönttöjä ei myöskään vedetä täällä vaan painetaan sellaista vipua, mikä on pöntön sivussa. Meni myös tovi kun ekaa kertaa kävin Jenkeissä vessassa, että miten tää toimii.. Yleiset vessat vetää yleensä itse itsensä ja edelleen joka kerta säikähdän sitä, kun yhtäkkiä pönttö vetää itsensä xd

Pankkiautomaatit
Joka kerta, kun oon nostanut rahaa, oon aina ollut ihan hukassa sen masiinan kanssa. Onneksi mulla on ollut mom tai host veli mukana, kun en varmaan olisi tähän päivään mennessä saanut nostettua dollariakaan omin päin. Yksi iso ero pankkiautomaatissa on se, että kortti laitetaan sinne vain pariksi sekunniksi, käytetään kortinlukijassa kuin bussikortti busseissa, ja sen jälkeen se otetaan pois, painellaan pin-koodi ja lopuista mulla ei ole tietoakaan, kun joku muu on aina painellut mulle sen loppuun.

Kodittomat
Mua häiritsee ihan hirveästi nähdä kaupungilla kodittomia ihmisiä, koska säälin heitä niin paljon. Suomessa ei pahemmin kodittomiin törmää ja siksi se jotenkin shokeeraa mua täällä. Paikalliset on tottuneet tienlaidoilla rahaa kerjääviin kodittomiin ja ohittaa ne ilman sen suurempia ajatuksia, mutta ahdistaa ajatella, että jolla kulla ei ole oikeasti kotia.

Ystävällisyys ja sosiaalisuus
Siinä missä suomalainen vaihtaa katua, nähdessään tuntemattoman tulevan vastaan, nää tulee kysymään "how are you?". Ihmiset on siis todella ystävällisiä täällä. Koko ajan kaikki kyselee vointia, miten päivä on mennyt ja usein jopa kaupanmyyjät kutsuu darlingiksi tai honeyksi. Myös opettajat tekee tota. Toivottavasti en vaikuta hirveen myrtsiltä, kun en todellakaan oo tottunut tällaiseen super sosiaalisuuteen :D Kaikille ollaan kivoja ja kynnys puhua muille on paljon matalampi kuin meillä scandinaaveilla. Koulussakin voi mennä ihan mihin pöytään vain istumaan ruokalassa ja lähes varmasti joku käy juttelemaan kanssasi.
Siinäkin muuten huomaa, että jenkit on ystävällisiä, ettei täällä oikein kiusata ketään. Ihmisten puheenaiheisiin harvemmin kuuluu toisten haukkuminen tai paskanpuhuminen. Tykkään myös siitä, kun kaikenlaiset ihmiset juttelee koulussa toisilleen, eikä niin sanottuja kuppikuntia oikein ole. Eli väittäisin, että high school-leffojen stereotypiat söpöistä urheilijapojista, ilkeistä cheerleadereista, nörttipojista ja hiljasista tytöistä omissa porukoissaan ei pidä paikkaansa ainakaan täällä Utahissa!


Säännöt
Arvatenkin täällä lätäkön toisella puolella on tiukemmat säännöt kuin Suomessa. Suomessa mie olin melkein täysikäinen ja mua kohdeltiin kuin aikuista. Sain mennä ja tulla kuten haluan, eikä mulla ole ollut kotiintuloaikoja pitkiin aikoihin. Täällä mulla on kotiintuloajat, jotka tosin on kuitenkin ihan kohtuulliset ja aika reilut monen muun kotiintuloaikoihin verrattuna. Arkisin mun tulee olla kotona 22:00-22:30. Kai mie yhteentoistakin saisin olla ja sovitusti pidempäänkin, ei meillä mitään supertiukkoja olla. Viikonloppuisin mun curfew on 01:00. Toinen juttu on poikien kanssa hengailu, mikä saattaa olla aika tarkkaa. Mun perhe ei ole mikään todella tarkka tässäkään asiassa, että saan kuulemma viedä poikia huoneeseeni (jota ei ole kyllä tapahtunut, koska allekirjoittaneen huone näyttää kaatopaikalta... host äitikin kehotti siivoamaan sen XD Siivottu!), mutta ovi täytyy olla auki. Ymmärrän, kyllä, että täällä tavat ovat erilaiset, mutta kyllä mua vähän haittaa, ettei oo mitään yksityisyyttä. Vaikka ei edes tekisi mitään juttelua ja hengailua kummempaa, ihmiset saattaa olettaa, että oven takana tapahtuu muuta. Esimerkiksi mun huone on sellaisessa paikassa, että kaikki tasan tarkkaa kuulee kaikki keskustelut, joten ei hirveästi edes tee mieli hengailla kenenkään pojan kanssa mun huoneessa.. Tai siis ylipäätänsä kenenkään kanssa, tytön tai pojan :D Hyvä siinä nyt puhua mitään sen syvällisempää, kun kaikki kuuntelee. Haluan kuitenkin kunnioittaa perheen sääntöjä, enkä uhmata niitä laittamalla ovea kiinni. En nyt usko, että se pahemmin ketään haittaisi, mutten halua ehdoin tahdoin aiheuttaa kellekään pahaa mieltä. Se mikä oli hassua, niin kun olin tekemässä läksyjä ja hengailemassa yhden pojan luona, sen isä oli suuttunut sille, kun oltiin sen huoneessa, eikä yläkerrassa. Ovi oli kuitenkin auki, sen siskon huone oli vieressä ja muutenkin koko ajan joku ramppasi siinä, niin en käsitä, mitä pahaa siinä oli. No, maassa maan tavalla.. Vaikka ei mua pahemmin haittaa nää rajat tai mitään, on mulla kuitenkin joskus ikävä sitä vapaudentunnetta, kun sai oikeasti elää miten haluaa.


Kirkko
Multa on melko paljon kyselty, miten LDS-kirkko vaikuttaa mun elämään ja onko Utah todella niin uskonnollinen paikka kuin väitetään. Mun elämään se ei pahemmin vaikuta. Jumalanpalveluksessa en oo käynyt vielä kertaakaan, mutta haluaisin kyllä kovasti mennä. Mun perhehän ei siis todellakaan pakota mua mihinkään, ne sanoi, että voin tulla mukaan kirkkoon sillon kun ne sinne sattuu menemään, mutta mun ei tietenkään tarvitse. Ruokarukous myö yleensä yhdessä syödessä sanotaan, joten siinä se uskonnollisuus meijän perheessä. Kaveripiirissä en edes tiedä, ketkä on mormoneita ja ketkä ei. Jotkut nuoret käy enemmän kirkossa kuin Suomessa, mutta eihän siihen paljoa vaadita, kun esim. mun suomikavereista ei käy kyllä kukaan vapaaehtoisesti kirkossa.



Tietämättömyys
Ei ole mikään urbaanilegenda, että monet amerikkalaiset ei tiedä ympäröivästä maailmasta paljon mitään. Mua pidetään fiksuna, kun tiedän missä Chicago tai Grand Canyon on, kun olenhan EUROOPPALAINEN, niin ei mun pitäisi Jenkkilästä mitään tietää, kun ei nekään paljoa Euroopasta tiedä.

Avoimuus ja perhekeskeisyys
Jenkit on todella avoimia. Perheen kesken jaetaan paljon asioita, kuten miten meni treffeillä, mitä oot tekemässä viikonloppuna ja miten sulla menee, on myös hyvin yleinen kysymys. Siinä missä himassa Suomessa vastaan porukoille "ei kuulu sulle" (xd), täällä juttelen ihan mielelläni perheen kanssa. Musta on ihana, kun mun host äiti kysyy treffien jälkeen, mitä tehtiin ja tykkäänkö siitä pojasta. Näitä myös oikeasti kiinnostaa mun päivän kuulumiset. Ehkä tää avoimuus alkaa tarttua muhunkin!

Kaupat
Näillä on itsepalvelukassoja ja sitten toinen tosi yleinen käytäntö on, että joku kaupan työntekijä pakkaa ostoksesi. Lisäksi tosi monessa kaupassa tarvitsee näyttää kuittia poistuessa ovella, ettei vaan oo varastanut mitään!:D Ja siis myös kaupat on suuria..

IMG_20130901_181842
Veli haluaa aina ottaa musta kuvia, kun teen jotain uutta :D Tällä kertaa harjoittelin itsepalvelukassan käyttoa!
Kenkienkäyttö
Kenkiä käytetään yleensä myös sisällä, mutta esim. täällä meillä muutkin kuin mie kävelee kotona ilman kenkiä. Vieraille, kun oon mennyt, en oo tainnut ottaa kenkiä pois. Kenkiä myös säilytetään omissa huoneissa, vaatekaapissa.

Ovennupit
Ovissa ei ole kahvoja, vaan nupit. Nupeissa on yleensä sellainen pieni vipu/nappi/mikä lie, mistä väännetään ovi lukkoon. Mun ovi tosin lukittaisiin avaimella.


Hymiöttömyys
Ihmiset ei käytä tekstatessa tai esim. Facebookissa puhuessa hymiöitä lähes ollenkaan. Veikkaisin, että aika monen muunkin suomalaisen mielestä hymiöittä tekstaaminen on outoa! No, musta ainakin. Hymiöiden sijaan jotkut käyttää sanoja "haha" ja harvemmat "lol", mitkä kai vastaa meijän kaksoispistedeetä. Ja huomaan, että toi "haha" on alkanut tarttua myös muhun.. Nää muuten vastaa myös aika hitaasti. Joskus kun tekstaan jonkun kanssa, vastaukset melkeen aina puolta tuntia-tuntia myöhemmin. On mulla kuitenkin pari kaveria, kenen kanssa tekstatessa ei mene hermot!

Herrasmiehii
Niitä täältä löytyy! Täällä pojat avaa monesti auton oven, saattaa sut kotiovelle, kehuu sun silmiä vilpittömästi ja kysyy sun kotiintuloaikaa, että milloin sut pitää palauttaa, ettei vanhemmat suutu ja ajattele pojan olevan huonoa seuraa. Kuinka montaa suomipoikaa kiinnostaa tollaset jutut?:D Pojat myös maksaa kaiken, se kylläkin ärsyttää mua välillä. Oon tottunut siihen, että maksan ite omat safkani ja kahvini, mutta täällä aina jos hengaa, jonkun pojan kanssa, ei tule kuuloonkaan sellainen toiminta. Taannoin kerroin yhden pojan todella ihanasta tavasta pyytää numero. Aika harva jätkä Suomessa sellasii tekee, ei kukaan ees taida kysyä mumeroa. Täällä se on ihan normaalia.
Alempana kuva tältä päivältä. Luke sai mulle kyllä tällä pienellä teolla niin hyvän mielen! Se lupasi auttaa mua kotiläksyissä, kun en ollut osannut ja käskin sen sitten tehdä sen mulle. Se nappasi vastauspaperin käteensä ja kirjotti alle olevan jutun siihen ja sanoi hymyillen "that's all I know".

IMG_20130919_125809

Huomaatteks kuinka hyvää englantii Luke kirjottaa XD

Ateriat
En nyt keksinyt tälle kohdalle järkevämpää nimeä. Suomessa lämpimä ruoka ainakin mulla on yleensä lounas, syön sitten koulussa tai kotona. Täällä lounaaksi syödään välipalapatukoita, leipää, hedelmiä, pähkinöitä ja mitä vain pientä purtavaa. Lämmin ruoka taas on päivällinen, minkä itse ainakin skippaan aika usein Suomessa ollessani. Täällä päivällinen on oikeastaan illallinen, kun se syödään vasta 7-9 aikaa illalla.


Kohteliaisuudet
Kohteliaisuuksia lauotaan taukoamatta. Tää hämmentää mua usein, koska en mie oo tottunut siihen, että tuntematon koulussa kehuu mun silmiä tai paitaa. Onhan se toki kivaa, mutten ikinä oikein osaa sanoa kohteliasuuksiin kuin "thanks" :D

Love
"I love you", "I love your skirt!" "I love this chocolate" Jenkit rakastaa kaikkea ja tota lausetta hoetaan perheenjäsenten ja ystävien lisäksi ihan kaikelle muullekin. Mua rakastettiin yks päivä, kun lainasin hajuvett äni tanssitunnin jälkeen yhdelle typylle. Musta on kyllä kiva, kun mun hostit sanoo usein, että ne rakastaa mua, kun eihän Suomessa hirveämmin tota lausetta käytetä. Ite en oo vielä oppinut käyttämään kyseistä lausetta, mutta ehkä kun mie palaan Suomeen, rakastan kaikkea haha!

Iphonet
Kaikilla suunnilleen on täällä iphone. Niillä nää snapchattailee ja tekstailee, hitto oisin halunnut itekin iphonen, mutta en raattinut täksi ajaksi ostaa sitä, vaikka ne(kin) täällä halvempia ovatkin. En oo muuten nähnyt kellään rikkinäistä iphonea!

Hauskanpito
Väittäisin, että monet suomalaiset tarvitsee hauskanpitoon vettävahvempaa.. Täällä ihmiset osaa heittäytyä, tanssia, laulaa, kiljua ja eläytyä hetkeen ilman mitään iloliemiä.

IMG_20130906_215349

Noissa pippaloissa oli varmaan sata tyyppiä!

Jenkkiliput
Jenkkilippuja on JOKA PUOLELLA. Niitä on joka talossa monta, koulussa (joka luokassa), koriste-esineissä, kaupoissa.. Ihan joka paikassa! Täällä ei voi erehtyä missä on.



High School Spirit
Koulusta tein juttua erikseenkin, mutta mainitsen nyt tän high school spiritin. Se on jotain niin huikeeta, kuinka kaikki on ylpeitä koulustaan, kulkee koulussa koulun paita tai huppari päällä. Yhteishenki koulussa on jotain niin upeaa, täällä koulu ei todellakaan ole mikään pikkujuttu.

"How is it going?"
Ystävällisyyden lisäksi ihmisten harrastaa aika paljon tätä "turhaan kuulumisten kysymistä", eli moni vaan huikkaa toiselle "how is it going?" odottamatta vastausta. No, voit sie sanoa mahdollisesti jopa "good" tai "im fine". Enempää noita ei kiinnosta kuulla sun voinnista :D Ihmiset puhuu täällä paljon, mutta todella monesti sitä mitä sanotaan, ei tarkoiteta. Se on tosi outoa suomalaiselle, kun meillä päin on totuttu, ettei sanota mitään, mitä ei tarkoiteta.


Pukeutuminen
Oon kuullut, että monissa paikoissa Jenkeissä ihmiset pukeutuu isoihin huppareihin, leveelahkeisiin farkkuihin sun muihin ei niin eurooppalaista silmää viehättäviin asukokonaisuuksiin. Täällä mun mielestä ihmiset käyttää tosi kivoja vaatteita (esim. mun host siskolla on todella ihanii kuteita!), mutta oon kyllä huomannut että sitäkin sakkia löytyy aika paljon, ketkä pukeutuu koulun t-paitaan päivästä toiseen, kollareihin ja flipflopeihin jne.. Täällä ei muuten tunneta sellaista käsitystä kuin legginssit eivät ole housut.. Se mikä on hyvä asia, ihmiset pukeutuu paljon rohkeammin ja välittämättä muiden mielipiteistä. Sellainenkin, jolla on ne kollarit ja fliflopit, kävelee koulussa mua vastaan itsevarmana! Muutenkin ihmiset uskaltaa ilmaista itseään pukeutumisellaan rohkeammin kuin Suomessa. Tää ei nyt pukeutmiseen liity, mutta monet käyttää koulussa reppuja. Ne taitaa olla täällä paljon yleisempiä kuin laukut.

Mun koululaukku, en oo hommannut reppua :D
Tässä nyt jotain eroavaisuuksia, mitä oon huomannut ensimmäisen kuukauden aikana.
Ainiin, mulle muuten soittelee jatkuvasti jotain numeroita ja kerran kun vastasin, siellä kyseltiin jonkun siskoa nimeltä Tiffany. Toisella kertaa mulle laitettiin viestiä "happy birthday Aaron!". Mitä ihmettä XD Ja siis mulle soitellaa oikeesti ihan päivittäin ja usein. Yleensä en enää vastaa, jos näkyy, että puhelu tulee jostain muualta kuin Utahista.

Tiedätteko muuten miten MAHTAVALTA tuntuu, kun pitkästä aikaa mulla on KOKO viikonlopulle suunnitelmia?!

Instagramissa mun elämää täällä Amerikoissa voi seurata nimimerkillä @annikajuuliaa !

12 kommenttia:

venla kirjoitti...

Tää oli ihan super kiva ja mielenkiintoinen postaus!!:)

Anonyymi kirjoitti...

Olipa ihanan kattava postaus rakas Annika :)... meni työpäivästä tovi kun tuota luin :).. ihanaa viikonloppua kaikkien suunnitelmien kera <3 -äiti-

Anonyymi kirjoitti...

Parempi, kun koti-ikävä ja "myrde" tulee heti alussa. Itellehän kävi just niin, että alku oli tosi jees ja tosi cool ja tekemistä kaiken aikaa. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä, kunnes yhtenä marraskuun aamuna mä huomasin, että voi v... mul on koti-ikävä ja sieltä pahemmasta päästä.
Sä oot nyt löytäny oman paikkas sieltä ja kaikki alkaa natsaamaan oikein. Mä oon niiiiiin happy sun puolesta :)

henna kirjoitti...

Ihan älyttömänkiva postaus! (: löysin sun blogin vasta vähän aikaa sitten, mutta onneks löysin! oon nyt nimittäin lukenu sun aiempiakin postauksia ja tykkään!! Pidä hauska vuosi siellä ja nauti joka hetkestä (:

Candy Rautiainen kirjoitti...

Niin siis Suomen pikkukaupungeissa kodittomuus ei ole ongelma, Helsingissä niitä näkee todella paljon, ja osa kerjää kaduilla (muutkin kuin romanialaiset). Muistaakseni tällä hetkellä Helsingissä on n. 25 000 asunnotonta.

Pampu kirjoitti...

"Veli haluaa aina ottaa musta kuvia, kun teen jotain uutta :D" Ihana :D ♥ Ja muutenkin huippupostaus, huisin kiva lukea aivan erilaisen maan ja kulttuurin tapoja. :)

Ja hei, se että ovi aukeaa sisäänpäin ei toki ole ahtautta vaan KUTSUVUUTTA! Meilläkin aukeaa jokaikinen ovi niin kovin KUTSUVASTI sisäänpäin..... en näin vuosienkaan jälkeen edelleenkään tykkää siitä. :D

Annika kirjoitti...

venla: Kiva kuulla, että tykkäsit!! :) Enköhän tälläsii postauksii tuu tekee useampiakin!

1. anonyymi/äiti: Haha, kyllä ton tekemiseenkin meni tovi :D tarkallee aloin tekee tät postaust varmaan pari päivää sen jälkeen ku tulin! Kiitos, hyvää viikonloppua myös sinne! <3

2. Anonyymi: Totta, harvalla vuosi kuitenkaan ihan ilman vastoinkäymisiä tulee menemään niin ehkä ihan hyvä, kun ne tuli nyt heti alkuun ja oikein ryminällä, niin nyt voi sitten keskittyä nauttimaan vuodesta :D Koti-ikävä ja kulttuurishokki on niin hirveä kombo.. No nyt menee kuitenkin hyvin! :) Kiitos!

henna: Voi kiitos, mahtava kuulla, että tykkäät!!:) Mie pidän ja yritän nauttia!

Candy Rautiainen: Totta, mutta mie oonkin pienemmästä kaupungista :D Ja en kyllä Helsingissäkään ollessa oo ikinä joutunut näkemään kodittomia kerjäämässä. No, romaneita joskus mut se toiminta on vähän kyseenalaista. Täällä niitä nään ihan joka päivä: Aamulla kouluun mennessä moottoritien varressa, iltapäivällä katujen varsilla, kaupungissa shoppaillessa.. Niitä on oikeasti joka paikassa kyltteineen ja joka kerta kun kodittoman nään, mun käy niitä niin sääliksi :( Oon antanut aina mun kolikoita niille, jos on sattunut olemaan. Täällä kun ei oikein minkäänlaista sosiaaliturvaa ole..

Pampu: Joo siis mun host veli on ihan paras mahdollinen isoveikka!! <3 ja se on aina niin innoissaa, kun saa näyttää mulle uusia juttuja. Brady selittää mulle oikeesti kaiken juurta jaksain XD Ja oikeesti joka jutusta mitä teen, se haluu ottaa kuvan haha.
Kiva kuulla että tykkäsit!!:)

Voi luoja, todella epäkäytännöllistä ja rasittavaa sanon minä!!:D Se on niin ärsyttävää yrittää ahtautua koulun pikkuvessaan ison laukun kanssa ja pois pääsy onkin sitten oma lukunsa.. Että sitä alkaa arvostamaan pieniä asioita Suomessa, kun muuttaa ulkomaille!!

Peppi kirjoitti...

Ihana kuulla että menee paremmin! Mullaki vähitellen, ei vaa oikee oo noita kavereita.. mut kai niitäki vähitelle. Kiva postaus:) ja mä rakastan tota miten jenkit rakastaa kaikkee;D

Annika kirjoitti...

Kyllä niitä kavereita saa, en oo itekää saanu niitä ku ihan viime viikkoin :) Kiva kuulla, että tykkäsit! Haha, minust se on niin hassuu!! Mut ihan söpöö :p

Anonyymi kirjoitti...

Onks siel minkähintast puhuu / lähettää tekstareit puhelimel? Onks sul jenkkiliittymä?

Annika kirjoitti...

Mun liittymä maksaa noin $50/kk ja siihen kuuluu rajaton määrä tekstareita, puheminuutteja tosi paljon (en oo varma et paljon tarkalleen) ja rajaton netti. Ilman nettii ois kai tullu melkee puolet halvemmaks. Ja mul on siis jenkkiliittymä :) Suomipuhelin on tosi käytös kans, lähinnä oon joskus netis ja whatsappailen sil hostien netil.

Anonyymi kirjoitti...

Voi vitsi noista tavoista osa vois kyllä olla täällä suomessakin! Kuulostaa aivan mahtavalta :)