Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 31. joulukuuta 2013

Good Bye 2013, Welcome 2014

Monissa blogeissa näkyy näin vuodenlopun kunniaksi niitä vuoden kertaamispostauksia kuluneen vuoden aikana otettuine kuvineen ja kuukausisepustuksineen. En ite oo mikään hirveä noiden vuosipostauksien fani, joten mun blogissakaan ei ihan sellaista tule olemaan. Päädyin kuitenkin tekemään jonkinmoisen postauksen kuluneesta vuodesta. Sanomattakin on varmaan selvää, että tää vuosi on ollut hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Suuren muutoksen koin elokuun seitsemäntenä, kun otin suunnaksi Jenkkilän. Paljon on tapahtunut sen jälkeen ja se on tehnyt tästä vuodesta erityisemmän kuin kenties mikään pienen elämäni vuosista.

Lievästi sanottuna elämäni oli hyvin erilaista vuosi sitten. Se oli huoletonta, hauskaa, täynnä juhlia, unettomia öitä, stressitöntä kouluslubailua, paljon kavereita, yleistä säätämistä ja sellaista perus nuoren elämää. Viikot raahauduin kouluun, jos jaksoin, koulussa hengailin lähinnä kavereiden kanssa ja yritin suorittaa pakolliset jutut. Yllätys sinänsä, mutta laiskotteluni ei näkynyt pahemmin arvosanoissa. Viikonloput sen sijaan olivat melkein jokainen bilettämistä ja kavereiden kanssa oleilua. Aina oli hauskaa ja aina olin onnellinen. Elämä oli iisiä vailla minkäänmoista probleemaa.
Alkuvuonna ja viime keväänä vaihtovuosi oli kuitenkin mun mielessä ja puheissa jatkuvasti. Kaveriparat saivat kuunnella tulevan vaihtarin touhotusta liioiksi asti ja perheriitojakin taisi tulla un malttamattomuuden vuoksi. Maaliskuun lopussa sitten osaltaan kaverin painostuksesta tein tämän blogin, nimesin sen mielikuvitusta kovasti käyttäen Annika in the USA:ksi. Päivittelin melko usein ja purin ajatuksiani liittyen vaihtovuoteen. Nyt kun luen noita kirjoituksia, naurattaa vain kuinka naiivi sitä olikaan. En ymmärtänyt kun kaikki aina heittivät läppää "niin Annika lähtee itsenäistymään ja aikuistumaan sinne Jenkkilään" tai kun tutut sanoivat, että "en minä olisi uskaltanut lähteä!". Ajattelin vain, että kyllähän mie olin jo iso tyttö, ei mun tarvitse aikuistua, enkä tosiaan käsittänyt, mitä vaikeaa muka vaihtovuodessa olisi, kun senhän pitäisi olla täynnä hauskanpitoa, huikeaa high school-elämää, söpöjä jenkkipoikia, paljon uusia kavereita ja siisti vuosi ulkomailla. Joo, ei edes close enough.









Kevät ja kesä meni viettäen sitä samaa huoletonta elämää, johon olin tottunut. Menossa oltiin aamusta iltaan, huolia oli muilla kuin mulla, kun en puhelimeen vastannut. Hauskanpito oli arvolistalla ensimmäisenä. Olin itsekäs, niin kuin varmaan aika monet nuoret. Mennään sillä minä itte-asenteella ja tehdään mitä tykätään vailla vastuuta mistään. En tajunnut, kun äiti aina hoki, että "miten sinä meinaat siellä Amerikassa pärjätä tollasella asenteella?" tai, kun toiset pyysi rauhoittumaan. "Miten olet valmistautunut vaihtovuoteen?" kysymykseen vastailin jotain: "No, oon mie jotain sarjoja kattellut..". Toisaalta ei kai vaihtovuoteen mitenkään voikaan valmistautua. Kahta kauheampi harppaus itsenäisyyteen ja aikuisuuteen se onkin niille, jotka kuuluvat siihen hälläväliä-sakkiin. Sellaiseen kuului ainakin allekirjoittanut.








Vaihtovuosi on tehnyt elämästäni vaikeampaa, onnettomampaa, itkuisempaa ja tuntuu, että huolia painaa päälle jatkuvasti. Varsinkin aluksi kaikesta piti selviytyä itse. Ympärillä oli ihmisiä, mutta olin kauhean yksinäinen. Olin yksin elämäni suurimpien vaikeuksien edessä, nyt ei ollutkaan äitiä auttamassa joka asiassa, kavereita tukemassa, kun suretti ja koko maailma tuntui olevan mua vastaan. Itse piti selvittää ongelmat, lohduttaa, kun kukaan ei ymmärtänyt ja yksinkertaisesti selvitä elämästä. Ei riittänytkään olla oma itsensä, koko ajan piti olla todistelemassa kaikkea. Silloin oli hetkiä, kun mietin, miksi ihmeessä olin jättänyt helpon ja hauskan elämäni itkun ja vaikeuksien täyttämään selvitymiseen. Nyt ymmärrän sen. "You never know how strong you are, before it's the only option".






Vuosi 2013 oli siis melkein tasan puolet sitä juhlimista ja rentoa chillailua, miksikä sitä silloin kutsuin ja toinen puolikas onkin ollut sitten kaikkea muuta. Näitä puolikkaita on vaikea lähteä vertailemaan kumpi olisi parempi. Ensimmäisenä puolikkaana olin kenties onnellisempi kuin koskaan ja elämässäni tuntui olevan niin paljon ihania ihmisiä ja ihmissuhteisiin luotin kuin vuoreen. Hauskaa oli ja tosissaan nautin elämästä täysin rinnoin. Toisen puolen vuoden aikana taas olen kohdannut paljon vaikeuksia niin itseni kuin muiden kanssa, olen oppinut olemaan vähemmän sinisilmäinen ja tämä aika on kasvattanut ja kenties sen on myös vahvistanut mua. Se on avannut mun silmät uudelle, saanut ymmärtämään tuntematonta ja luottamaan myös itseeni. Se on tuonut mut täysin erilaisen maailman eteen, mutta saanut mut myös näkemään kuinka samanlaisia me ihmiset olemmekaan. Ja samalla niin erilaisia. Se on saanut mut suvaitsemaan erilaisuutta laajemmin kuin koskaan. Ei toisen syntyperällä, äidinkielellä tai uskonnolla ole loppujen lopuksi merkitystä. Tämä puolivuosi on saanut mut tuntemaan itseni pienemmäksi kuin koskaan ja tajuamaan maailman suuruuden. Olen alkanut ymmärtämään elämää kenties vähän paremmin kuin aiemmin ja arvostamaan sitä niin kuin sitä kuuluukin. Loppu vuosi on näyttänyt mulle elämän kurjat puolet ja pakottanut kohtaamaan ne silmästä silmään, itsekseni. Se on opettanut niin monia asioita ja antanut arvon asioille, joita en aiemmin ymmärtänyt ja saanut mut tuntemaan itsenikin paremmin.
Vaihtovuoteni on tuonut mun elämään uskomattoman ihania ihmisiä. Mulla on täällä Utahissa aina koti ja perhe odottamassa ja olen suunnattoman onnellinen niistä ystävistä, joita olen saanut. Olen kokenut paljon ja hauskaakin on ollut, älkää sitä epäilko.
Nyt vuoden 2013 viimeisenä päivänä oloni on haikea. Puolet vaihtovuodestani on takana ja se saa mussa aikaan ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tuntuu, että aika kuluu liian nopeasti ja toisaalta taas olen ylpeä itsestäni, että selvisin kenties elämäni rankimmasta ajasta ehjin nahoin. En tee sen kummempia uudenvuodenlupauksia, muuta kuin että yritän oppia virheistäni ja olla parempi ihminen kuin ensi vuonna.

Tänä vuonna uusi vuosi tulee olemaan erilainen ja eri ihmisten kanssa. Ei syödäkään ensin äitin tekemää lihapiirakkaa ja peruna- ja punajuurilaatikkoa, katsota, kun iskä ampuu raketteja ja lähdetä mun tyttöjen kanssa juhlimaan. Tänä uutena vuotena en kenties saa sitä uuden vuoden pusua (ellei Milla ihan innostuta haha) ja muutenkin uskoisin juhlinnan olevan tänä vuonna rauhallisempaa. Vuosikin vaihtuu täällä yhdeksän tuntia Suomen jälkeen. Tänään mulla on ehkä jopa enemmän ikävä kotiin kuin jouluna..

Joka tapauksessa haluan toivottaa nyt kaikille mun blogin lukijoille mahtavaa uutta vuotta 2014!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa oli skypettäää sun kanssa ja saada sanoa hyvää uutta vuotta rakas <3... Nyt otat kaiken irti mitä on jäljellä vielä unelmamatkallasi.. Uusi vuosi ja uudet kujeet ;)... Terkuin äiti

Pampu kirjoitti...

Mä aina herkistyn hulluna sun tekstejä lukiessa, samoin noi teidän tollaset kentällä otetut kuvat missä teillä on noita kylttejä saa mut aina pillittämään kun en kestä miten ihana toi sun jenkkiperhe on :'D NEW Lil' Sis Oh Yeah aahihi :D ♥

Anonyymi kirjoitti...

Kauhee juoppo :D

Peppi kirjoitti...

Sait mut taas itkemään... Jostain on tullu vähän herkkis täälä. Mä olin just tota hälläväliä tyyppiä ja en yhtää miettiny ku menin vaan ja olin muka-niin-itsenäinen kun osasin ite lentää ihan Ouluun asti... Kun muut vaihtarit kirjotti siitä että kuin paljon niitä pelottaa tulla tänne niin mulla oli tyyliin vaateongelmia että minkä näkösenä sitä tänne pitäs tulla. Toisaalta ihan hyvä et en stressannu etukäteen ko ei sitä oikeen voi valmistautua niinku sanoitki. Hali!

Annika kirjoitti...

Äiti: Niin oli :) otan otan! Mutta on se kiva tietää että koti-Suomee palaan kesäl <3

Pampu: Aw, ihana!:)<3 Joo siis noi noitten kyltit oli niin söpöjä, toivottavast mul on ne viel talles!:p

Anonyymi: No enkä ole!!:D

Peppi: Voi sua <3 Mieki oon ihan herkkis tääl ja itken ja pienemmästäki. Sama se oi mulki. Kuvittelin itteni joteki tosi aikuismaiseks mut voi hyvää päivää miten pentu oon ollu :D ja just toi et elämän suurimmat murheet oli et mitähän sitä laittais päälle xd mut toisaalt vaihtovuos kasvattaa niinku sen kuuluuki:) hali sinneki!

Anonyymi kirjoitti...

I have read so many articles about the blogger lovers but this post is
actually a fastidious post, keep it up.

Feel free to surf to my blog post hack call of duty ghost