Annika in The USA

Annika in The USA

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Look around you everything you have is blessing

Temple Square on aivan HUIKEAN nakoinen joulun alla!

Kiitollisuus on asia, minkä vähintään oppii vaihtovuoden aikana. En oo varmaan ikinä ymmärtänyt kyseisen sanan merkitystä yhtä selvästi kuin nyt. Kirjoitinkin itsenäisyyspäivän postauksessa, kuinka arvostukseni omaa maatani kohtaan on noussut rutkasti ja kuinka kiitollinen olen suomalaisuudestani, mutta sen lisäksi olen oppinut olemaan kiitollinen ja arvostamaan juuri niitä pieniä asioita elämässä, jotka tekevät elämästa sitä itseään. Ton asian todellinen hoksaaminen on saanut mut ymmärtämaan elämää paljon paremmin. Vaikka mulla oli ehkä kavereita Suomessa kymmenen kertaa enemmän kuin täälla, enka ollut siellä se "luuseri", joka toisinaan pyorittelee peukaloitaan ajankulukseen ja ruinaa muita ottamaan mukaansa ja vaikka elämä oli ehkä hauskempaa Suomessa ja täynna juhlimista, niin voin kertoa, etta yhdetkään bileet, hyvännäkoinen jätkä, erinomainen kurssiarvosana, harrastus tai mikaan saavutus ei vedä vertoja niille asioille ja fiiliksille, mita vaihtarina kokee ja tuntee. Ne vaan painii aivan eri sarjassa. Se tunne, kun oon osannut heittää vitsin englanniksi, käynyt kunnon keskustelun jenkin kanssa tai muu onnistuminen täällä saa mut niin hemmetin ylpeäksi itsestäni. Ja kaikki ne ihanat asiat elämässä on saaneet ihan uuden merkityksen vaihdossa ollessa. Kun jenkkiperheeni kertoo, etta rakastaa mua tai veikka heittaa yläfemman, sisko halaa, tai kun joku meidän suloisista hauvoista nukahtaa mun syliin. Ne hetket, kun tunnen, että oon tismalleen samalla aaltopituudella ihmisen kanssa, joka on kotoisin muualta. Elämä vaan tuntuu pikkuisen helpommalta, kun yrittää keskittyä niihin hyviin asioihin. Vaikka toisinaan mietin, että mitä hittoa mie täällä teen, loppujen lopuksi kaikkien vaikeuksien keskellä elämä onkin valoisampaa kuin sitä uskoisi. 
Väittäisinkin vaihtovuotta elämäni parhaaksi ajaksi. Se on saanut mut itkemään niin paljon, että koulun kuraattorikin huolestuisi, jos kuulisi ja suoraan sanottuna mun itseluottamus joskus elokuussa oli pyoreä nolla, mutta silti arvostan sitä kaikkea niin paljon sitä mitä se on antanut mulle. Se on toki ottanut myos, mutta se mita olen saanut, korvaa kaiken sen kaiken menetyksen. 
Ei vaihtovuosi siis ole hauskanpitoa, lomailua tai cooleinta stuffia ikina, vaikka toki noitakin juttuja tähän mahtuu. Se on ennen kaikkea oppimista. Oppimista tuntemaan omän itsensä, uuden kulttuurin oppimista, oppimista näkemään asiat monipuolisemmin. Se on elämän oppitunti, oikeastaan -vuosi, jonka merkitys on huomattavasti suurempi kuin se hauskanpito ja lomailu. Se antaa jotain sellaista, jota en osaa muille sanoin kuvailla, mutta toisen vaihtarin kanssa jutellessa toinen jatkaa mun lausetta ja tietää tarkalleen, mistä puhun. 

Samaan aikaan, kun vaihtovuotta voisi sanoa elämäsi parhaaksi vuodeksi, sitä voisi kuvailla myos sanonnalla "se mikä ei tapa kasvattaa". So damn true.

Mom teki mulle oman joulusukan silloin, kun juteltiin ekaa kertaa netissa joskus huhtikuussa <3

Joulu näkyy täälla päin maailmaa ja siitä on puhuttu jo ties kuinka kauan. Monet laittoi kuusen (tekokuusen..) jo Thanksgivingin jälkeen ja samoiten jouluvalot. Täälla ne talot on harvinaisuus, joissa ei ole eri värisiä ja välkkyviä ja helkkyviä valoja niin talossa kuin puskissakin. Meidän perhe laittoi kuusen (itseasiassa meillä on kaksi:D) monien muiden tapaan Thanksgiving breakin aikana ja valotkin dad asensi melko pian sen jälkeen. Arnie-dogimme on jo ehtinyt järsiä muutaman koristeen, paketteja on ilmestynyt kuusen alle ja ompa hauvelimme ehtinyt avata muutaman sellaisenkin, mom ja Annika-sisko tekivat Roni-breadia (momin mukaan nimettya) naapureille ja muille kavereille joulun kunniaksi ja joululaulut on raikanut marraskuusta asti. Lähettipä nää USA:n tontutkin paketin Suomeen jokunen aika sitten :) 
Odotan joulua tosi paljon ja samaan aikaan se pelottaa. Tää on ensimmäinen jouluni kaukaa kotoa rakkaiden luota. Toisaalta taas oon innoissani, kun saan viettää tata tarkeaa juhlaa näiden täällä olevien ihanien ja rakkaiden ihmisten kanssa. Tiedostan myos, etten saa tätä aikaa enää takaisin ja siksikin yritän nauttia as much as I can. Oompa muutamat itkunkin ehtinyt itkeä paluun takia. Miten sitä voikaan rakastaa ihmisiä niin paljon, jotka on tuntenut niin vähän aikaa?

Ilmat on kylmät täälla Utahissa (isi varmaan tiesitkin, kun aina niissä sun emaileissa jaksat kertoa mulle SLC:nkin sään haha ;p). Kuulemma melkein koko Jenkkilässä on ollut totutumpaa kylmempi alkutalvi. Lunta on PALJON ja mittari näyttää miinus viidestä sinne miinus kahteenkymmeneen ja ihmiset on ihan kauhuissaan. Meillä ei kuitenkaan ole oikein snow dayita täälla, joten kouluun on mentävä vaikka sitten paukkupakkasilla kuin metrin hangessakin! Suomimeininkiä!

Suomiäiti ja isi, välittäkää mammalle ja papalle isot kiitokset joululahjoista, ne oottaa kuusen alla aattoon! <3 (Suklaarasia kyllä tosin on jo tyhjä, kaikki tykkäs!)


Haluaisitteko muuten postausta rahankulutuksesta, niin että rustaisin ihan kaiken ylos, mihin menee rahaa kuukauden ajan ja sit julkaisisin sen täällä blogissa? :) (suomi-äippä on varmaan ihan innoissaan tästä XD)

Muutenkin onko kellään toivepostauksia :)?

15 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Tuo rahankulutuspostaus on tosi hyvä idea! Sun blogi on yks parhaista mitä oon lukenu:)

Anonyymi kirjoitti...

Kerro jenkkien ruokailutottumuksista ja sit toi rahankäyttöjuttu oli hyvä. Pesetkö ite pyykit? :D

Anonyymi kirjoitti...

Joo rahankäyttö juttu on hyvä!! :-) Go for it ;)

Anonyymi kirjoitti...

Rahajuttu kiinnostais :)

Annabel kirjoitti...

on kyl ihanaa lukee tätä blogii ku kerrot vaihtovuodest nii todenmukasesti ja osaat ajatella noi positiivisesti :3

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus jälleen, mamma ja pappa lukivat itse tämän postauksen ja hyvä kun suklaa maistui <3 ... Tuohon rahankäyttöön ja sen tutkimiseen voin yhtyä :)... Saas näkee pääseetkö samaan tiliotteen kanssa :) terkuin äiti <3

Anonyymi kirjoitti...

Rahaa palaa siellä varmaan hitosti, joten KYLLÄ KIITOS $$$ postaus :D

Anonyymi kirjoitti...

Joo rahankäyttöpostauksesta ois TODELLA paljon apua!!:D

Annika kirjoitti...

Sini: Juu teen sellasen tammikuusta sitten!:) KIITOS!!

1. Anonyymi: Juu voisin kirjottaa vaikka sellaseen mita eroja oon huomannut postaukseen noista ruokailutottumuksista :) Ja teen ton rahajutun! En pese, kun mom pesee hehe :D

2. Anonyymi: I'll do it!! ;)

3. Anonyymi: Jes ku on nain monia kiinnostuneita! Kyllahan mie sen postauksen mielellani sitten toteutan :)

Annabel: Tan blogin suurin tavote on olla rehellinen ja todenmukanen, ihana kuulla etta siita tykataan :) Yritan parhaani mukaan olla positiivinen!

4. Anonyymi/aiti: Ihanaa, etta naytit niille tan! Suklaa meni ku kuumille kiville ;) Teen sen rahajutun tammikuussa ja kirjotan IHAN KAIKEN sentillee ylos!

5. Anonyymi: No niin palaa! Saa naha kuinka paljon, mie, mun aiti, mun ISKA ja tyo lukijat jarkytytte hehe :D Postaus tulossa pian!

6. Anonyymi: Sitten sellaisen teenkin!!:)

Mona kirjoitti...

Moi! Oon lukenu sun blogin parissa päivässä kokonaan läpi, aivan liian koukuttava! Oot tositositosi hyvä kirjottaja, tekstis menee syville ytimiin ainakin mulla :) oon pari vuotta nuorempi sua, mitä varmimmin vaihtoon lähössä v 15-16, jenkkeihin kans. Kiehtoo! Vaikutat aivan upeelta ihmiseltä! <3 Ja ihailen sun luonnetta ja tollasta rohkeutta "lähestyä" jenkkejä ja varsinkin poikia ja heittää läppää, mut kuten oot sanonu, ilman puhumista ei varmaan siellä avoimessa jenkkilässä pärjää :D mäki oon tollee ulospäin suuntautunu, mut toivon et olis rohkeutta sit tosiaan puhua sitä enkkua siellä ihan kelle vaan oikeestaan :) voi että, tulis jo v 2014 kevät et vois jo hakea! <3 rupesin miettii tota, oon lukenu sun joka ikisen ton hehkutuksen perheestäs, mitä jos mä en saiskaan sit tollasta täydellisen ihanaa perhettä.. Tällaset asiat pyörii mielessä. Ja myös se että jos mun jo toisille vähän vanhemmille isovanhemmille käy jotai niiden kuukausien aikana. Tai koiralle. En tiiä millane flippaus sit tapahtuis. Voi kuvitella sitä ku oisin sit ollu vuoden ameriikoissa, tulis niin mieleltään rikkaampana takas Suomeen, niin ylpeänä itestään, vielä itsenäisempänä kun lähti, niin että yks pala sydämmestä on jäänyt sinne Atlantin toiselle puolelle. Ystävät, perhe ja muut rakkaat täällä taas, voin jatkaa elämäänsä normaalisti, niin mitä sit sen vuoden jälkee onkaan normaalia. Rupesin follaa sua joku päivä sitten iigeessä, _mmonsq9 :) tsemppiä loppuajalle ja nauti loppuun asti ja elä täysin rinnoin! :) voi että mikä kommentti tuli, sori :D kunnioitan sua, sä elät mun unelmaa!

Annika kirjoitti...

Voi etta mika kommentti Mona! Varmaan yks kivoimmista! KIITOS niin paljon sun ihanista sanoista <3
Musta on aivan mahtavaa, jos mun blogi koukuttaa ja tykkaat mun hopotyksista. Ja ihan parasta on kun saan tekstini koskettaa ihmisia, ihanaa :)
Kyllahan se hetken otti etta paasin ees jollain tavalla olemaan taas oma sosiaalinen ja iloinen itseni ja edelleen se on joskus vaikeaa, mutta en mie valita. Paiva kerrallaan. Vaikeuksista huolimatta vaihtovuosi on ehdottomasti parhain paatokseni elamani aikana.
Ihan tosi hienoa, etta oot kiinnostunut vaihto-oppilaisuudesta! Lammittaa vaihtarin mielta aina. Muista, etta jos ikina tarttet apua missaan noissa vaihtarijutuissa tai muuten vain haluat hopotella vaihtovuodesta tms ni otappa yhteytta!

Se on totta, etta vaihtovuoteen liittyy pelkoja. Jos saa hirvean perheen, jos ei saakaan kavereita, jos jollein laheiselle kay jotain kotimaassa.. Myonnan, etta mulla on ihan jarjeton huoli yhdesta mun isovanhemmasta ja mietinkin pitkaan uskallanko lahtea vaihtoon, jos sille kavisikin jotain ja mie en olis sen lahella sillo. Mutta onneksi mun laheiset ymmarsivat kuinka paljon haluan tata ja tukivat sen jalkeen, myos tama yks isovanhempani, joka sanoi etten saa jattaa unelmaani valiin pelon takia. Loppujen lopuksi elamassa voi tapahtua ja tapahtuu aina jotain pahaa.. Jossitteluun ei kannata lahtea, muuten missaa vaan paljon :) Lahtee vaan luottavaisin mielin matkaan, varautuu pahimpaan ja toivoo parasta. Voin kertoa, etta vaihtovuoden arvoa sun elamalle ei voi mitata rahassa tai oikeasti missaan. Se vaan on jotain sellaista, mika kannattaa ehdottomasti kokea, jos on yhtaan kiinnostusta!

Vaihtovuosi kasvattaa ja vakisinkin pakottaa itsenaiseksi ja rikkaus mita siita elamaansa saa on jotain sanoinkuvailematonta. Totta kai ikavoin Suomea ja laheisiani, mutta mua lohduttaa ajatus etta pian myo taas nahdaan. Sita ennen on elettava taysilla taalla!

Kiitos tsempeista ja mie koitan elaa! :) Ja kiitti viela sun ihan mahtavasta kommentista, joka piristi mun tylsaa koulupaivaa huomattavasti <3

Anonyymi kirjoitti...

Heiii! Olen itse lähdössä ensi vuodeksi vaihtoon ja blogisi on aivan huippu! Kirjoitat hyvin ja totuudenmukaisesti ja kirjoituksesi saa minut odottamaan ensi vuotta yhä enemmän :) Tulee tunne että kyllä minä pärjään ja olen tehnyt oikean päätöksen. Vietä unohtumaton vuosi ja nauti! Tuo rahankäyttöpostaus ois muuten hyvä ;)

Annika kirjoitti...

Kiitos niin paljon! Musta on upeaa kuulla, etta blogistani pidetaan ja todenmukaisuus on sen suurin tarkoituskin :) Ja sie parjaat aivan varmasti ku miekin! Mie nautin ja rahankaytosta postaus tulossa tammikuun jalkeen!;P Kiitti viela!

Anonyymi kirjoitti...

oon ihan addiktoitunu sun blogiin ja vaikutat niin ihanalta ihmiseltä! thank god sulla on tää blogi <3 ja btw, kiinnostais vaan tietää et miten tutustuit tohon lucaan? :-D

Annika kirjoitti...

Voi ihana sie ja sun ihana kommentti! <3 Kiitos :)
Käydään Lucan kanssa siis samaa high school Highlandia täällä ja ekaa kertaa tavattiin norjalaisen vaihtarin kautta vissiin jossain koulun lounaalla ja sitten paremmin tutustuttiin yhen pelin jälkeen kun Luca tuli hengaamaan mun ja mun kaverin kanssa. Sit alettiin jotenkin vaan hengaamaan millo mistäkin syystä :D