Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Live like there's no tomorrow

Hi!

"Jännittääkö jo?", kyselee kaikki. Ei, mua ei jännitä suoraan sanottuna pätkääkään. Päivät kuluvat ja lähtö lähenee, mutta onko kukaan tullut ajatelleeksi, että kyllä tässä muutakin tapahtuu? Mie oon tavannut mun kavereita, riidellyt pikkusiskon kanssa vaatteista, nauttinut ruisleivästä ja juonut aamupalaksi kahvia ainakin kolme kuppia, oon hölmöillyt mun kavereiden kanssa, pusutellut koiran karvaista kuonoa, tekstaillut hölmöjä juttuja mun ystävien kanssa, kuunnellut äidin nalkutusta, kun taas oli jäänyt banaaninkuoret tai jogurtti pöydälle, halannut pikkusiskoa, kun rakastan sitä niin mielettömästi, mutta heti perään tökännyt kylkeen ärsyttääkseni, oon käynyt mammalla ja papalla syömässä maailman parhaita ruokia ja ottanut aina jälkkäriksi jätskiä, kun pappa sellaisia mua varten aina ostaa, oon juhlinut Meripäivillä päättömästi ja käynyt Linnanmäellä, valvonut mun ystävien kanssa yömyöhään ja istunut hytisten kylmenevässä ilmassa rannalla, ajellut ulkona skoottereilla, joskus potenut huonoa omaatuntoa, kun on tullut sanottua pahasti äidille, oon tullut suunnattoman onnelliseksi, kun mun kaverit kysyy mua niin usein ulos hengaamaan ja ihmetellyt samaan aikaan mitä oonkaan tehnyt elämässä oikein, että oon saanut niin ihania ihmisiä mun elämään, oon nukkunut aivan liian myöhään, sotkenut huoneeni ja siivonnut sen tunkemalla kaiken vain sängyn alle, oon istunut koneella vaikka kaunis ja aurinkoinen päivä vaatii ulos, pyöräillyt öisin kavereiden kanssa aamuun asti ja ennen kotiin menoa käynyt Mäkkärin kautta, oon käskyttänyt iskää niinkuin isin pikkuprinsessan kuuluukin tehdä, lukenut aamulehden päättäen lukea sen kannesta kanteen, mutta kuitenkin lukenut vain otsikot ja tekstaripalstan, oon lähtenyt Savitaipaleelle landeilemaan, koska joskus kaupunkilaistyttökin kaipaa maaseudun rauhaa, oon tullut iloiseksi elämän pienistä asioista ja ärsyyntynyt vielä pienemmistä, kiukutellut olen ja valittanut, huutanut ja kiljunut, ärsyttänyt ja ilostuttanut, oon nauranut ja hymyillyt, kikattanut ja hajoillut, tykännyt ja rakastanut. Mie elän hetkessä, sillä on elettävä tässä ja nyt, ei ensiviikossa. Lähtö on ensiviikolla, mutta siihen on aikaa. Ei stressata vielä.

image
2013-07-24 12.53.32
IMG-20130701-WA0009
1373743581905
1374777276839
IMG-20130727-WA0002
IMG-20130727-WA0001
ei se laatu oo aina niin justiinsa, fiilis on tärkein!!
IMG_20130720_211022
2013-07-28 17.31.34
2013-07-28 17.04.32
2013-07-28 18.44.10-1
1374863285245
2013-07-30 19.36.58
2013-07-30 19.37.58
2013-07-30 19.37.38
SC20130730-140451
kahdeksan päivää Suomi-elämää jäljellä!!
Hi!

I just want to live at the moment without stress about the future. I know my exchange year is starting soon but before it, there are many days which I want to live by having fun. I want to laugh with my friends, love my people, enjoy about the little things of life and just live like there's no tomorrow.

8 kommenttia:

venla kirjoitti...

Jotenki tosi kiva fiilis täs postauksessa! :)

Heta Pirttijarvi kirjoitti...

kiva postaus !:)

Heta Pirttijarvi kirjoitti...

kiva postaus !:)

Heta Pirttijarvi kirjoitti...

kiva postaus !:)

Peppi kirjoitti...

Kirjotit niiin hyvin:)

Annika kirjoitti...

venla: Ihana kuulla!:)

Heta: Kiittii, kiva ku tykkäsit!=)

Peppi: Kiitos paljon!!:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva totuuden mukainen postaus rakas tyttäreni :)... räiskettä löytyy ennen kuin istut lentokoneessa kohti omaa unelmamatkaasi <3... terkuin äiti

Annika kirjoitti...

niimpä niin äiti! <3