Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Last three weeks

Hi!

Apua, päivät sen kun kuluvat ja lähtö häämöttää muutaman viikon päässä! Hullua, käsittämätöntä ja aivan järjetöntä! En pysty ymmärtämään, että pian muutan rapakon toiselle puolelle yksin. On vaikeaa tajuta, että silloin ei lähdetäkään lomareissulle, vaan asumaan melkein vuodeksi kauas pois perheen ja ystävien luota.
Monet ovat kyselleet viime aikoina multa "No, joko jännittää?". Hassua, mutta mua ei jännitä yhtään. En mie oikein vieläkään ole sisäistänyt koko lähtöä ja koko vaihtovuosi tuntuu edelleen hyvin epärealistiselta. Asia kuitenkin konkretisoituu päivä päivältä enemmän. Exploriukselta tuli viime viikolla lentotiedot ja ne sai mut jo vähän ajattelemaan, että hei, sitä ollaan oikeasti lähdössä johonkin. Äiti myös raahasi yks päivä meille Suomi-krääsää, jota olisi tarkoitus antaa hosteille ja aluevalvojalle. Äiti yrittää muutenkin hoputtaa mua tuliaisten väsäämisessä ja miettimisessä, mutta kun mulla on vielä jotenkin sellainen fiilis päällä, että eihän tässä kiire ole. Totuus on, että pian alkaa olla aikamoinen kiirus.

Tällä hetkellä en oikein muutoin ole valmistautunut Jenkkeihin lähtöön kuin just niitten tuliaisten osalta. Vaikken vielä niistä stressaakaan, niin kyllä ne mun mielessä on. Monet ei pidä tuliaisia tärkeinä, eikä ne nyt mullakaan prioriteettilistalla ekana olekaan vaihtoon lähtemisessä, mutta kyllä mie haluan panostaa niihin. Jokainen tuliainen (tota peruskrääsää eli avaimenperiä, jääkaappimagneetteja yms. lukuunottamatta, mitä meinasin antaa vaan kaikille mainostaakseni Suomea:D) on tarkkaan mietitty. Oon onnekas, kun oon saanut tutustua mun uuteen perheeseen ja heidän harrastuksiinsa ja lempparijuttuihin. Näin ollen myös tuliaisissa ollaan mietitty niin, etten vie mitään turhakkeita, vaan kaikille sellaiset jutut, mistä he tykkäävät tai mikä vois tulla tarpeen. Oon myös viemässä hosteille kirjat sekä Suomesta että mun kotikaupungista Kotkasta (jälkimmäisen oon muuten tehnyt itse kaverien ja äitin avustuksella!), koska haluan, että mun jenkkiperhe saa jonkilaisen kuvan mun kotimaasta ja tästä kaupungista, missä asun. Tuliaisista teen postauksen sitten kun oon ne asianomaisille antanut eli joskus kun Amerikoissa oon! :)

image
image

image



Vaikka lähtöön ei ole enää kauaa, niin täytyy ajatella, että vielä on kesää jäljellä. Vielä on monta kivaa juttua edessä kuten läksiäiset, sitten mun yks kaveri tulee viikoksi meille ja vielä olisi Kotkan ylpeys ja vuoden kohokohta eli Meripäivät heinäkuun vikana viikonloppuna. Eiköhän myös vikalle viikolle ennen Jenkkilään lähtöäkin keksitä vielä paljon ohjelmaa :) Vaikka nyt onkin tiedossa happeningii, haluan elää hetkessä. Mie rakastan mun elämää tällaisena kuin se nyt on. Rakastan mun ystäviä ja perhettä, Kotkaa ja Suomea, spontaaneita yöreissuja, juhlimista ja rentoilua. Jotenkin vaan tuntuu, että on tajunnut miten tätä elämää eletään. Asiat tapahtuvat kukin painollaan ja jos joku ei sujukaan, se ei haittaa. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin, kaikki on vaan niin hyvin. Palaset jotenkin loksahtavat koko ajan paremmille paikoille ja lujittuvat. Vaikka moni pohtii, onko järkevä lähteä, kun on onnellinen täällä, niin mun mielestä tää lähtökohta, kun kaikki on hyvin, on täydellinen tilanne vaihtoonlähtemiselle. Vaihtoonlähteminen on hyppy tuntemattomaan, uusi elämä, jännittävä seikkailu tai miten sitä haluaakaan kuvata, mutta pakomatka ongelmista ei se mun mielestä saisi olla. Ongelmat eivät katoa karkuun juoksemalla. Sen takia voinkin lähteä rauhallisin mielin (haha okei panikoin varmaan koko lentomatkan..) kohti Amerikkaa, kun tiedän, että täällä kaikki on hyvin. Kaikki sanovat, että vaihdossa tulee niitä huonoja päiviä ihan samalla tavalla, kun ns. "tavallisessa elämässä" yleensäkin, mutta kun mulla ei oikeastaan ole mitään huonoja päiviä ollenkaan. Huonoja hetkiä tulee joskus, aika harvoin, mutten muista sellaista päivää, joka olisi kokonaisuudessaan ollut huono. Toivotaan, että mun elämä Jenkeissäkin jatkuu perus tyytyväisenä ja I wanna die-päivät ovat yhtä harvassa kuin nytkin :D Kai sekin on pitkälti itsestä kiinni.

Haluun nyt vaan viettää aikaa rakkaitten kanssa, fiilistellä Suomea, hoidella viimisiä "velvollisuuksia" (kuten käydä ostamassa vaatteita reissuun, kun eihän mulla mitään ole;D) ja yksinkertaisesti ottaa seuraavista viikoista kaikki irti :) Huomenna tasan kolme viikkoa lähtöön! Hullua ajatella, että kolmen viikon päästä se tiistai-ilta on mun vika ilta Suomessa pitkään aikaan.   

En mie nyt enää muista, mikä tän postauksen pointti piti olla ja punainen lanka taisi hukkua jo ajat sitten, kun aika fiilispohjalla tän kirjoitin. Vois vissiin alkaa harkitsee jotain päiväkirjaa, niin ei päätyisi kaikki mun turhimmatkin höpöttelyt blogiin haha.

Ainii, on niin ihanaa tietää, että mun host perhe odottaa mua kovasti. Sisko kyseli yks päivä, olisko mitään, mitä hän voisi tehdä mun sopeutumisen helpottamiseksi ennen tuloani, ja kun linkkasin mumille lentotietoni, hän taas kertoi, että heitä ei ole vaikea löytää kentältä, kun he ovat se kaikista innoissaan oleva perhe. Mum ei myöskään pystynyt lupaamaan, että he eivät nolaisi mua haha. Mun hostit on niin ihania! <3

Mitä muille kuuluu?:)

Leikittiin yks päivä turisteja Miran kanssa xD Käveltiin kamera kädessä ympäri Kotkaa sitä Kotka-kirjaa varten


Hi!

About three weeks left in Finland. I'm so excited to go, I really can't wait to meet my new family and see my new home. I can't still understand that I'm really going to the USA. It's so awesome that my dream is finally coming true. There is still summer left and I want to have fun and spend such a nice time with my friends and family here in Finland. I try to live at the moment and enjoy little things of life. Still exchange year and my host family are on my mind all the time and I can't stop talking about exchange stuff. I love Finland and my hometown Kotka but I can't wait to have a new home from Salt Lake City.

22 days left!

12 kommenttia:

Lauramaria kirjoitti...

Mulla on ihan kauheen ristiriitaset fiilikset lähön suhteen, toisaalta haluisin jo lähtee mut välillä mietin et mitä hittoa on tullu tehtyä xD Ja itekki aattelen et eihän tässä mikään kiire oo :D.. Ja lähtöhän on siis 6.8 eli päivää enne sua!

Peppi kirjoitti...

Nää fiilispostaukset on niin parhaita! Voi ite samaistua ihan täysin:) ja kuulostaa ihanalta sun perhe!!

Annika kirjoitti...

Lauramaria: Äläs! Ristiriitasuutta fiiliksissä on ollu jo jonkun aikaa. Mut hyvä et on viel vähän aikaa Suomessa ja sit taas on ihanaa ku lähtöö on enää niin vähän aikaa!:)

Peppi: Kiva jos tykkäät!:) mun perhe on kyl tosi ihana :p

Anonyymi kirjoitti...

Onks sulla suunnitteilla kysymyspostausta? Mulla olisi ainakin paljon kysymyksii sulle!:)
Tykkään sun tyylistä ku et miten kirjotat. Jaksan aina lukee nämä pidemmätkii postaukset!! Mulla olisi haaveissa vaihtovuosi parin vuoden päästä mutta saa nähdä. Tykkään kyllä tosi paljon lukea vaihtariblogeja ja kun sunkin blogin löysin niini kahlasin tän kokonaa läpi! Ainii joo oot mun mielestä tosi kaunis <3
Kivaa vaihtovuotta sulle!!

Janita kirjoitti...

Onks kuvas oleva skootteri sun oma? Hieno!!
Mäkin tykkään näistä fiilispostauksista :) kysymyspostausta mäkin kaipailisin!

Annika kirjoitti...

Anonyymi: Ensinnäkin, kiitos ihan hirveästi sun kehuista! Tuli hyvä mieli!:):)
Kysymyspostausta multa on toivottu jo usein ja oon luvannut että viimeistään siellä Jenkeissä sellaisen teen. Voisin ehkä tehä sellasen vielä ennen lähtöä, en tiedä vielä.
Oon lukenut itsekin jo vuosia vaihtariblogeja :p toivottavasti siekin pääsisit joskus toteuttaa unelmas ja lähteä vaihtoon!

Janita: Joo, se on mun skootteri :D hieno se on munkin mielestä :p
Kiva kun tykkäät! Kysymyspostauksen toteutan sitten viimeistään Jenkeissä, jos jaksan ja muistan ni voisin koittaa toteuttaa sellaisen jo ennen lähtöä.

Anonyymi kirjoitti...

vitsit ku ihana idea toi oma tekemä kirja kotkasta :-) ite oon lähössä kolmen viikon päästä australiaan vaihtoon. mua jänskätttäää!

Annika kirjoitti...

Munkin mielestä!:) vau, aussit kuulostaa siistiltä! Jännä, mua ei vielä jännitä yhtää haha :p
Kivaa vaihtovuotta sullekin!

Sara kirjoitti...

heei luin tuolta aikasemmasta postauksesta et pitäis savitaipaleelle mennä, onks sulla siellä sukulaisia tai jotain, minkä takia? :D asun siis siellä ja oli tosi randomia ku vahingossa löysin tänne sun blogii ja sit luenki täält mun kotikunnasta vaikken oo koskaa ennen tienny susta mitään :D

Annika kirjoitti...

Joo siis mun puol sukuu asuu saviksel!:D en oo kyl kerenny tänä kesän kertaakaa sinne, ehkä pitäs mennä käymää. Haluisin kyl kovast mut en tiiä riittääks aika:( Tunnenki savitaipaleelt aika paljo ihmisii ja mul on siel aika paljo kavereit!:D

Heta Pirttijarvi kirjoitti...

Sun hostperhe kuullostaa niin ihanalta siellä, en kestä!! Ei enää kauaa, että lähetään :) !!

Annika kirjoitti...

Ne on kyllä niin ihanii!!:) niin vähän aikaa ja päästää lähtee!;D en malta oottaa!!