Annika in The USA

Annika in The USA

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Is my dream really coming true?

Hi!

Kulu- ja viisumipostauksen jälkeen halusin tehdä pitkästä aikaan fiilispostauksen. Mulla on edelleen sekavia fiiliksiä lähdön ja vaihtovuoden suhteen. Aiemmin olin vain malttamaton ja halusin vain lähteä, jankutin joka päivä "tulispa se elokuu jo". Edelleen oon innoissani lähdöstä, tietenkin. Tällä hetkellä kuitenkin mun elämässä on paljon muutakin ja vaihtovuosi on harvemmin mun mielessä. Kerran, kun multa kysyttiin lähtöpäivää, piti mun miettiä, milloin se onkaan. Pari kuukautta takaperin tiesin tasan tarkkaan monta päivää lähtöön olisi ja tarkistin laskuria jatkuvasti. Ehkä oon vaistomaisesti ollut ajattelematta lähtöä, ehken tajua, kuinka todellista se pian onkaan.
Lähtö tuntuu musta epätodelliselta, enkä ole ollenkaan sisäistänyt, että mie todella oon lähdössä. En tosiaankaan osaa ymmärtää, että lähtö on jo niin pian. Vastahan varasin ajan Exploriuksen haastatteluun. Aika kuluu niin nopeasti, etten pysy edes perässä. 
Varmaan ymmärrän koko lähdön, kotimaan ja läheisten jättämisen melkein vuodeksi ja uuteen maahan ja perheeseen muuttamisen vasta, kun oon hengannut Jenkeissä parisen viikkoa. Tää on vain niin epätodellista. Miten mie voin olla yksi niistä onnellisista, joka on lähdössä toteuttamaan unelmaansa ensi syksynä? Oonko mie tosiaan tuleva vaihtari?

Hämmennyksestä huolimatta oon onnellinen mun päätöksestä lähteä vaihtoon. Oon niin ylpeä itsestäni, että oon päättänyt toteuttaa mun unelman. Tuntuu hienolta, kun ihmiset sanovat "olen niin kateellinen sulle". Tuntuu hienolta, kun multa kysytään "miltä tuntuu lähteä?". Se tuntuu niin hienolta.
Oon onnekas, että mulla on mahdollisuus lähteä. Vaikka meijän perheessä vaihtovuosi ei ollut mikään läpihuutojuttu, eivätkä mun vanhemmat olleet alusta asti innoissaan, niin silti on upeaa, että he ovat suoneet mulle rahallisesti ja muutenkin tämän mahdollisuuden. On hienoa, että he luottavat minuun niin paljon, että päästävät lähtemään Atlantin toiselle puolen.
En voi uskoa, että oon vuoden 2013-2014 vaihtari. It's so cool! Viime kesänä valitin sitä, kuinka pitkä aika vaihtoon vielä olisi. Nyt siihen ei ole enää kauaa, mun ei tarvitse odottaa enää kauaa. En tajua, että tän kesän jälkeen mun ei tarvitse jäädä unelmoimaan vaihtovuodesta ja Jenkeistä ja jäädä lukemaan blogeista, kun muut pääsevät toteuttamaan haaveensa, vaan nyt mie oon se, joka pääsee tekemään unelmastaan totta. That's so amazing.

image


image

 
Kun en ollut saanut vielä mun sijoitustietoja, haaveilin amerikkalaisesta elämästä ja myönnän, että mun haaveet muistuttivat tv-sarjoja haha. Tieto perheestä, joka asuisi Utahissa ja haluaisi ottaa mut vaihto-oppilaakseen, järkytti mua ensin. Joskus sanoin, että mikä tahansa kävisi, mutta ei Alaska tai Utah. No, Utahiin sitä nyt kuitenkin mennään. Kun päätin hyväksyä perheen, totuttelin ajatukseen, keskustelin entisten Utahin vaihtareiden kanssa ja otin selvää asioista. En silti ollut kovin innoissani. Mulla oli tyhmiä ennakkoluuloja. Käännekohta mun negatiivisiin fiiliksiin tapahtui, kun sain eräänä huhtikuisena perjantaina kolmen viikon odotuksen jälkeen tarkat perhetiedot. Kun luin sijoitustiedoista perheen sanat kysyttäessä syytä vaihto-oppilaan valintaan, olivat he kirjoittaneet, että heidän mielestään sovin täydellisesti heidän perheeseensä. Mulla tuli oikeasti kyyneleet. Tuntui niin mahtavalta.
Kun tutustuin perheeseen, mun fiilis perheen mahtavuudesta vahvistui. Ensin viestittelimme, sitten skypetettiin, nyt skypettelykertojakin on takana useampia ja voin edelleen sanoa, että en olisi voinut parempaan perheeseen päätyä. Kaikki ne kerrat, kun sisko ja veli ovat kutsuneet mua "uudeksi pikkusiskoksi" ja host äiti laittanut sähköpostin loppuun oman nimensä perään "mum", ovat tuntuneet niin ihanalta. It's so sweet, että he ovat keksineet mulle lempinimen, Anni. Kaikki se vaiva, mitä
 he ovat nähneet mun huoneen sisustamiseeni, suomalaisuuteen tutustumiseen (he mm. viettivät vappua ja äiti on opetellut tekemään suomalaista ruokaa!) ja mun viihtymiseen heidän luonaan on ollut niin upeaa. He esimerkiksi yrittivät kaikin keinoin saada mua lähikouluun. He olivat niin pahoillaan, kun se ei onnistunut, vaikka ei se edes haittaa mua, että kauempaan kouluun päädyin.
 Mua naurattaa, kun ihmiset kauhistelee mun "joutumista" Utahiin mormonien keskelle. Kun kerron osavaltiostani, reaktio on joko huvittunut nauru, järkytys, varoittelua "tiedätköhän sie nyt minne oot matkalla?" tai vähintään hämmennys. Okei, olihan mun omakin reaktio hämmentynyt, kun sijoituksestani kuulin. Mua vaan huvittaa ihmisten ennakkoluulot mormoneista ja myös se, kun ihmiset luulee, etten ole ollenkaan ottanut selvää asioista :D Olettaen, että mulle tulisi ihana vaihtovuosi mormoniperheen luona, toivoisin, että mun blogi voisi edes vähän pyyhkiä lukijoiden ennakkoluuloja.. Nimittäin mun host perhe on vaan niin ihana, täydellinen just mulle. Mie en haluaisi keidenkään muiden luo, enkä minneen muualle kuin Salt Lake Cityyn, Utahiin.

Kiva, jos joku jaksoi lukea mun vuodatusta :D Hullua, tajusin just, että nyt voin sanoa, että lähden vaihtoon ensikuussa!! 37 days left!

Wow, mun blogilla on nyt Bloggerin kautta 100 lukijaa ja Bloglovininkin kautta jo yli 50 lukijaa! Oon ilosesti yllättynyt, että blogini on kerännyt näin paljon lukijoita :) 

Mitä fiiliksiä muilla vaihtareilla on ollut? Ketä muita muuten on menossa ens viikonloppuna Summer Up-festareille Lahteen?


 Hi!

I've got so much feelings about exchange year. My feelings are like a mess. Sometimes I don't even understand that I'm really going to the USA next month. It's so unreal. I can't understand that I really can make my dream true.
Time has gone so fast. I remember the day when I told my mum that I'll go to interview of Explorius, my exchange organization. That day was last fall, now it's only one month left.
I'm so proud of my self that I'm brave enough to be an exchange student. It's so amazing to think that I'm the exchange student of 2013-2014. I'm also so happy that my parents and grand parents make this real by paying my trip to the USA. It's awesome that my parents trust me so much that they let me go to America. 

I can't even describe how wonderful my host family is. I've said this so many times but I'm so glad that they're my new family. I'm happy I already feel I'm belonging to their family. My sisters and brother are awesome. It feels so good when they call me as their little sister. My host mum and dad are such a lovely people. It's an honour to be their new daugter. 
It's so cool that my host family is interested about Finland. I appreciate a lot all the effort what they've done for me like trying to get me to the same school as my host sis and that they had made my new room so beautiful.
I had some negative thoughts about Utah before but they're totally gone. I wouldn't like to go anywhere else. I'm so excited that I've got a chance to go such an amazing place like Salt Lake city. I'm waiting my adventure in Salt Lake City so much.

Now I can say, "My exchange year will start NEXT month!" 37 days left!

11 kommenttia:

veera kirjoitti...

Tosi hienoa tekstiä, oon tosi onnellinen sun puolesta tosta perheestä! :)

Annika kirjoitti...

Voi kiitos Veera! Miekin oon tosi onnellinen, että he ovat mun host perhe!:)

Demi A. kirjoitti...

Huiii kohta se jo on! Mulla ei oo ollut minkäänlaista käsitystä Utahista, en ole mikään maantietoihminen :D:D mutta kuulostaa tosi hyvältä että sulla ei ole enää ennakkoluuloja vaan odottavainen fiilis.

ps. meitsi lähtee Ruissiin eikä mihinkään Summer Uppeihin ;)

emmmaa kirjoitti...

Oi että kuulostaa kivalta! :-) Tajusin kans tänään, että apua lähtö on ens kuussa :-D Tuntuu vaan niiin hullulta!

Annika kirjoitti...

Demi: No sanos muuta, huii! En miekää oo maantietoihminen, mun kaikki "tieto" Utahista aiemmin perustu muitten puheisiin haha :D
Mietin kans Ruissia, mutta kun oon siellä Summer upissa parina viime vuotenakin ollut niin piti nyt sit tänäkin vuonna, perinteeks vähän niinku muodostunu toi :p ehkä sit ku "aikuistun" ni löydän itteni ruissista summer upin sijaan ;D

emma: Tää on niin hullua, kun aika kuluu niin hirmuisen nopeasti. Kesäkuukin meni niin pikakelauksella että huhhuh, jos heinäkuukin menee näin nopsaan niin kohtahan huomataan istuvamme koneessa!:D

Lotta Viirlas kirjoitti...

Oi että tä oli ihana postaus meinas iha tippa linssiin tulla ku aloin miettii lähtöä ja sen sekavii tuntemuksii eli voin niin samastua siinä sun kanssa! ja outoa ens kuussa jo lähetään :D ja tosi kiva että sul on ihana perhe!:)

Annika kirjoitti...

Voi ei! Uskon et monel vaihtaril voi olla aika sekavat fiilikset, onhan vaihtoon lähteminen tosi iso asia. Niin outoa että ens kuussa sitä asutaan rapakon toisella puolella!:D en pysty tajuumaa! On kyl kiva tietää et ihana perhe oottaa siellä!:) kiva et sulleki on tullu hyvä host perhe! On paljo helpompi lähtee ku tietää et siel oottaa ihanat ihmiset :)

EMMA kirjoitti...

Mä oon viimeaikoina sulkenu koko vaihtoon lähtemisen pois mielestä ja keskittyny nauttimaan kesästä, perheestä ja kavereista.
Viime viikolla kuitenki havahuin pieneen paniikkiin, että apua ens kuussa tosiaanki lähtö eikä mulla ole edes vielä matkaluakkua saatikka vielä mitään hajua minne päin amerikkaaa meen :D
Itekki varmaan tajuan sen, että oon oikeesti 10 kk poissa vasta parin viikon elelyn jälkeen!

Huh tulipas pitkä kommentti! Mutta mä oon menos uppiin, jos bongaan sut ni tuun moikkaamaan :) Ootteko myös teltta-alueella?

Annika kirjoitti...

Samaa oon mieki tehny, en ehkä tahallaa mut jotenkin koko vaihtoonlähtö on unohtunut.
Voi ei, toi on kyl vähän paha ku ei tiiä ees minne päin menee!:D mul on onneks ollu aikaa tutustuu hosteihin, aluevalvojaa ja vähä koko paikkaa ettei tuu niin yllätyksenä kaikki! Mut kyllä siekin perheen pian saat!:)

Kiitos pitkästä kommentistas, näit on kiva saada!:) joo miekin koitan bongaa sut!:D ja tietty ollaa teltta-alueella!

Anonyymi kirjoitti...

Käytkö kampaajal vai värjäätkö hiukses kotona?:) millä värillä? Oot saanu tosi kivan ja luonnollisen väriseks sun tukan!

Annika kirjoitti...

En käy kampaajal ku kerran vuodes ja silloki vaa vähä leikataa huonoi pois!:D kiitos mut mun kohal ei voi kiittää mitää väripurkkei vaa geenei ja aurinkoo joka kesäl aina vaalentaa entisestää!:p