Annika in The USA

Annika in The USA

maanantai 29. huhtikuuta 2013

100 days left!

Hi everybody!

Wow, miten kivasti mulle on tullut lukijoita! Blogin tarkoitin tosiaan tutuille, mutta ihanaa, kun muitakin on löytänyt tänne :)

Noin viikko sitten asensin mun puhelimeen laskurin, jonka mukaan lähtöön on 100 PÄIVÄÄ jäljellä! Lähtöpäivä Amerikkaan on siis 7. elokuuta ja voi että, kun oon innoissaan. Menisipä aika nopeasti, se vois suorastaan juosta.
Kun ajattelen elokuuta, tuntuu, että sinne ei ole kauaa, mutta kun mietin 100 päivää, tuntuu se pitkältä, mielettömän pitkältä. Se on noin yksi neljäsosa vuotta, viikkoja on edessä useita. Vaikka en malttaisi yhtään oottaa sitä, välillä tulee kuitenkin fiiliksiä, että onhan se hyvä, kun lähtöön on vielä aikaa. Yritän valmistautua lähtöön kaikin mahdollisin tavoin. Treenaan mun kielitaitoa lukemalla esim. englannin kielisiä blogeja ja uutisia sekä jättämällä tekstitykset pois leffoista (koulussa englannin opiskelu on tosin yhtä laiskaa kuin aiemminkin, hah). Yritän nauttia ruisleivästä, josta ihan mahdottomasti pidän, sillä tiedän että Jenkeissä sitä tuskin tulen saamaan. Oon opiskellut viime aikoina amerikkalaisia mittayksiköitä: fahrenheitejä, tuumia ja paunoja.
Kaikki varmaan osaavat arvata, että vaihto on mun mielessä lakkaamatta. Suurin osa, kun puhun siitä, on tyyliin tällaista "jeejee ei enää kauaa et lähen", "äää haluun Jenkkeihin nyt ja HETI" ja "Mun host family on ihana!", mutta kyllä mie kelailen paljon muitakin asioita. Vaikka vaihtovuosi tulee todennäköisesti olemaan ihan huippukokemus, tiedostan myös, että vastoinkäymisiäkin voi tulla. Kulttuurishokkia, koti-ikävää ja heikkoja hetkiä, kaikkeen koitan valmistautua niin hyvin kuin vaan voi. Vai voiko ikäviin asioihin valmistautua etukäteen?

image





En oo epävarma yleensä, mutta joskus sellaisiakin hetkiä tulee. Oon 16-vuotias ja oon ollut vaan kaks kertaa ilman perhettä reissussa. Ne reissut kestivät viikon, Amerikkaan sitä lähdetäänkin kymmeneksi kuukaudeksi. Edellisillä matkoilla oon ollut tuttujen ja turvallisten kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Amerikan reissuun lähdenkin yksin. Joo, onhan mulla mukana muita vaihtareita ja Utahissa mua oottaa mun awesome host family, mutta silti ne kaikki tutut jää tänne Suomeen. Myöskään kummallakaan aikaisemmalla matkalla aikaeroa kotiin ei ole ollut, syksyllä sitä tulee olemaan 9 tuntia, kellojen siirtämisen jälkeen 10 tuntia. Aikaeronkin takia ei Suomeen otetakaan niin vain yhteyttä. Ollaankin naurettu mun kavereitten kanssa, että kun en osaa pestä pyykkiä itse, en löydä jotain luokkaa koulussa tai mulla on kauhee ihmissuhdedraama käynnissä, laitan nille paniikissa watsapissa viestiä tai soittelen keskellä yötä, haha. Onneksi mulla on maailman parhaimmat kaverit ja mie tiiän, että ne on täällä kun tuun takasin. Ylipäätänsä mun ystävät on tukenut mua ihan älyttömästi tässä vaihtariprosessissa! Propsit siitä että ne jaksaa kunnella mua taukoamatta.. Välillä iskee paniikki, että miten mie pärjään ilman mun kavereita kymmenen pitkää kuukautta. Myös mun perhe on ollut iso tuki, niin vanhemmat, sisko, isovanhemmat ja muutkin sukulaiset. Kaikki ovat innostuneita mun puolesta ja tukevat parhaansa mukaan! Vanhemmille ja isovanhemmille jään suureen kiitollisuudenvelkaan, he kun tämän leikin rahallisesti kustantavat. Kiitos! <3
Vaikka vaihtovuosi tulee varmasti olemaan upea kokemus, tulee se myös kasvattamaan ja pakottaa itsenäistymään. Se on hyvä asia, mutta kyllähä se vähän pelottaa, kun joutuu omineen pärjäämään. Jännitystä onneksi helpottaa se, että Salt Lakessa mua oottaa ihanat host vanhemmat, siskot ja isoveli! Tähän väliin voisin taas hehkuttaa, että mun host perhe on mahtava!





Kyllä mie uskon, että pärjään. Eikä vaihtovuodesta nyt mitään pelkkää pärjäämistä tule! Odotan niin paljon isäntäperheeni tapaamista, heidän suunnittelemiaan matkoja ja tekemisiä, uusiin ystäviin tutustumista ja uusien paikkojen näkemistä. Niin kuin aiemmin olen sanonutkin, mun mieli on avoin uusille asioille.
Mitä enemmän puhun hostien kanssa, sitä enemmän odotan lähtöä! Aina kun katson kännykkääni ja laskuria, täytyy aina käydä kiljua: "ei enää kauaa Jenkkeihin!".

Postauksesta tuli sekava, mutta niin on mun fiiliksetkin. On ihanaa lähteä, mutta samaan aikaan tuntuu kauhealta jättää kaikki rakkaat tänne! Lähtöön on vielä kauan, mutta kuitenkin niin vähän aikaa.
Host family ja Utah ovat mun mielessä all the time. 100 pitkää päivää on edessä ennen kuin pääsen toteuttamaan unelmaani ja lähtemään elämäni seikkailuun. Sitä ennen on paljon tehtävää, kesällä on paljon suunnitelmia ja haluan nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Vaihtariohjelmassa taas on vielä jäljellä lento- ja viisumijuttuja. Silti aika, ole kiltti ja kulu nopeasti! Elokuu tule jo!

There is still a bit snow in a forest!!


PS. Juteltiin eilen ekaa kertaa hostien kanssa Skypessä ja se oli niin kivaa! Mie olin ihan hermostunut ja sönkötin jotain, mutta onneksi host perhe osasi koko ajan keksiä puhuttavaa ja naurettiin tosi paljon :D Ton videopuhelun jälkeen oon entistä onnellisempi, että just he ovat mun host perhe. He ovat keksineet niin paljon toimintaa, kun meen sinne ja vaikuttavat niin ihanilta!

Millaisia fiiliksiä muilla vaihtareilla on ollut? Ootteko malttamattomia ja innoissaan vai jännittääkö yhtään? Entä ovatko muut saaneet sijoitustietoja ja päässeet tutustumaan hosteihin?

There are only 100 days left! On 7th of August I will be on the airport. Then I will be starting the biggest adventure of my life in the USA. I really can't wait it! I'm excited but I'm also a bit afraid, 'cause everything will be so new and weird there. It makes me be less worried that my host family is so awesome. I'm so happy that they're my host family! Before trip to America I'm going to improve my English skills by reading texts in English and watching movies without subtitles. There is so much to do before 7th of August but still I wish time will go fast and I will meet my host family soon!



See ya!

18 kommenttia:

Lauramaria kirjoitti...

Millon sie saittietää ton sun lähtöpäivän?Lähteekö muitakin vaihtareita samaan aikaan vai sie vaan?:D

Annika kirjoitti...

Sain tietää lähtöpäivän samassa emailissa, missä tuli perhetiedotkin. Tai siinä sanottiin että 7.8 on alustava päivämäärä, mutta en usko että se muuttuu, kun hostitkin on tehneet suunnitelmia :)
En tiiä lähteekö muita, mutta toivottavasti! Kai saan myöhemmin tietää, jos joku lähtee samalla lennolla :p ne lähtöajat määräytyy vissiin slleen et noin viikkoa ennen koulun alkua olis lähtö.

Anonyymi kirjoitti...

oli nyt pakko tulla kommentoimaan tänne sun blogin puolelle myös! ikäviin asioihin ei voi varautua,paitsi jos jättää lähtemättä!;) tai vaihtaa maaksi vaikkapa italian! ja toi sun pieni paniikki on ihan ymmärrettävää ku 10 päivääki oli vissii ikuisuus sulle! x) t. sun salainen ihailija ;*

Annika kirjoitti...

Hahahahha Liinu!xD En jätä lähtemättä vaikka sie mussukka kuinka yrität estää mun lähön! Italiaa lähetää sit joku toinen kerta mia bella!;) sanos muuta miten mie pärjään ilman sua senki sekopää!<3

Demi A. kirjoitti...

Ihana tuo sie-mie-murre :----D tee videopostaus!!

Annika kirjoitti...

Hah, oikeestihan tääl Kotkas pitäs puhuu siä-miä mut mie nyt puhun tällee!:D Juu, mun pitää kerätä hurjast rohkeutta videopostaukseen.. Jos lupaan että teen sellasen siellä Jenkkilässä?;D

Mira kirjoitti...

Miä voin kuvata tääl sellasen sust!!!;D;D

Annika kirjoitti...

Hiljaa Mira :D ei siit tulis mitää sun kans ku mie hajoisin koko ajan xD

sanni kirjoitti...

Oon itekki lähössä vaihtoon samal sekä Suomen että vastaanottaval järjestöl ja oon kans saanu perheen. Ai että, kun oli hulluu skypettää niille ekaa kertaa! Mul on niin samat fiilikset ku sulla, et oisin ite voinu kirjottaa iha samaa juttuu haha :D Sun blogii on kiva lukee ja toivottavasti jaksat päivitellä veilä jenkeistäki :)

Annika kirjoitti...

Ai oot vai?:) Minne sie oot lähös ja tiiätkö jo lähtöpäivän? Taisin muuten lukee sun kirjeen Aspectin sivuilt!:p Oli kyllä niin huippuu skypettää perheen kanssa, nyt tuntuu jotenkin todellisemmalta että tosiaan syksyllä sinne Jenkkilään lähdetään eikä host perhekään tunnu enää niin kaukaselta :D Kiva kun tykkäät mun blogista ja enköhän mie jaksa!;D

sanni kirjoitti...

Heiii nyt ku muisteleni nii oon tainnu ainaki nähä sun nimen siel ainaki heh :D Mä meen californiaa sinne vähä kauemmas rannikosta ja lähen jo (tai se on se alustava päivämäärä) heinäkuun vika päivä:) Tää on nii ristiriitast ku välil haluis pysäyttää ajan kokonaa ja välil et aika kuluisi nopeesti:D

Annika kirjoitti...

Joo no mie ku stalkkasin Aspectin sivuja ja sun nimi poistu sieltä ni olin niin kateellinen ku sait perheen, haha:D pian siitä tuli kyl munki perhetiedot!
Ja voi ihanaa kun oot Californiaan päässyt :) Vaikka mun perhe onkin Utahista niin olin silti tosi innoissaan ku he sanoi et lähetään käymään Californiassa!:p
Aika menee kyllä nopsaan, vastahan oli tyyliin joulu?:D Mut kyl se vois mennä viel vähän nopeemmin, en malttais oottaa! Ihanaa vaihtovuotta sullekin!

tuulia kirjoitti...

Ei millään jaksais oottaa! :D Sulla on tosi kiva blogi:) onneks sain itekki sjoitustiedot tosi nopeeta, en ois kestäny enää elää siinä jännityksessä :D

Anonyymi kirjoitti...

Tuohon aikaeroon kommentoisin ettei se veny kuin viikon ajaksi ja sitten USA:ssakin siirrytään kesäajasta normaaliaikaan.

Ja ruisleivän kaipuuseen suosittelen hapankorppuja (Vaasan Finn Crisp) joita myydään Publix ruokakauppaketjun myymälöissä.

T: äitisi ystävä

Annika kirjoitti...

Aijaa e tiennykkää, kiitos tiedosta ! :) Iso se aikaero on kyllä silti :D

Toikin oli kyl hyvä tietää koska tykkään tummast leiväst kaikis muodois iha älyttömäst :) Itseasias täl hetkel se onki mun suurin huolenaihe ku joufin syömää siel sitä pullamössöleipää :D No ehkä siihenki tottuu..

Itseasias Salt Lakessa on kans Finns Cafe ja host mum yritti kans ettii ruisjauhoja et ois tehny ruis leipää mut en sit löyskö :D

Kiitos kommentista!

Annika kirjoitti...

Tuulia: Kiitos paljon!:) Joo oon itekin niin niin ilonen et oon saanu jo sijoitustiedot, ois ollu niin kauheeta oottaa elokuuhu :D En jaksais miekää yhtää oottaa lähtöön!:)

Anonyymi kirjoitti...

Sorry! Liian hätänen kommentointi, Utahissa ei olekaan publixia. :(

No ehkä niitä löytyy muualtakin, eli kannattaa sit kattella tarkkaan kaupassa.

Ruisjauhoja löytyy kyllä (tai ainakin täällä Georgiassa niitä löytyy kaikista vähänkään isommista ruokakaupoista).

Luulisin että Salt Lake Cityssä on jonkinlainen Finland Society, jonka kautta saattais saada valmiin ruisleivän juuren, mutta sen juuren pystyy kyllä itsekkin tekemään.

T: äitisi ystävä

Annika kirjoitti...

No harmi! pitää vaa tarkkaavaisesti ettii kaupoist, eiköhä jostai löydy :) host mum oli ainaki yrittän tehä ruisleipää pari päivää sit et kai se sit oli löytän jostai niit ruisjauhoi?:D salt lake on kuitenki iso kaupunki et luulis löytyvän jostai ruisleipää ja ainaki niit jauhoi :)