Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 22. lokakuuta 2013

There's always sunshine after rainy days

Mun paraskaveri MIRA julkaisi blogissaan videoita mun vikasta päivästä Suomessa. Postaukseen pääsee TASTA
Ite hajoilin noille videoille, joten tota.. XD Enjoy!
Martin (Ecuador), Luca (Sveitsi), mie, Lari ja Annukka (Suomi), Marcus (Tanska)
Nyt Amerikkakuulumisiin.. Vietin just ehkä parhaimman syysloman ikinä! Kaks sanaa; oon onnellinen. Väliin voisi lisätä vielä yhden voimasanan, mutta pidetään nyt blogi asiallisena.

Keskiviikkona aloitin syyslomailun laskettelukamojen vuokraamisella. Se tuli yllättävän edulliseksi, reilu sata dollaria koko kausi. Illalla lähdettin perheen kanssa Provoon hakemaan mun kanssa USA:an matkustanutta ihanaa Annukkaa meidän luokse viettämään pitkää viikonloppua. Illallistettiin jossain buffetissa host perheinemme. Kun nähtiin toisemme, juostiin vaan kiljuen halaamaan ja puheesta ei meinannut tulla loppua, kun oltiin niin innoissamme! Automatkalla takaisin Salt Lake Cityyn pälätettiin sellaista tahtia, että hostitkin järkytty puhenopeutta haha.

Keskiviikkoilta meni chillaten täällä meillä ja lähiympäristössä. Valvotiin aamuyöhön asti, kun juttua yksinkertaisesti vaan riitti ja riitti.
Torstaina heräiltiin hitaasti ja laittauduttiin pitkään. Iltapäivällä mentiin Downtowniin host äidin kyydillä näkemään kolmatta tyyppiä meijän suomiporukasta, Laria, joka siis matkusti meidän kanssa Atlantin yli. Lari ja sen host veli Marcus Tanskasta tulivat niiden host isän kanssa Floridasta Utahiin, kun host dadilla oli konferenssi täällä. Oli ihan huippua nähdä Lari ja tietenkin myös Marcus!
Kierreltiin, shoppailtiin, juteltiin ja hengailtiin ympäri SLC:n keskustaa. Joku ehkä muistaa, kun kerroin, että Lari oli ihan ilmiömäinen suunnistamisessa lentokentillä ja New Yorkissa. No, ei sen suuntavaisto pettänyt tälläkään kertaa. Siinä samalla kun mie, "paikallinen", ainoa, joka asuu Salt Lakessa, seikkailin keskustassa ihan vailla mitään hajua, missä ollaan, Lari taas löysi joka paikkaan, eikä eksytty tälläkään kertaa. Kiva kun toi yks floridalainen osaa paremmin SLC:n ku mie, joka oon asunut täällä yli kaks kuukautta..

Illan tullessa mentiin Annukan kanssa katsomaan Highlandin peliä. Nähtiin siellä sveitsiläinen vaihtari Luca ja sen kaveri, ja lyöttäydyttiin niiden seuraan. Mulla oli pelissä ekaa kertaa oikeasti kivaa, kannustin ja kiljuin siellä kuin mikäkin! Harmi, kun toi oli vika home game. Lucan kaverin Kirbyn lähtiessä dinnerille isänsä kanssa jäätiin kolmisin sinne. Pelin jälkeen mentiin Sugar Houseen kahville. Sen jälkeen Kirby pyysi meitä hengailemaan sen, Joshin ja Fionan kanssa.
Ajeltiin myöhään illalla, seikkailtiin Tanner Parkissa ja syötiin Dee's:ssä keskellä yötä. Pikkusen kotiintuloajan jälkeen tultiin kotiin Annukan kanssa. Ekaa kertaa mulla tuli sellainen fiilis, että mie en halua Suomeen.

Kirby and me
Ekaa kertaa mun nimi kirjoitettiin Star Bucksissa oikein!!
Fiona, Kirby, Josh, mie, Annukka ja Luca

Perjantai alkoi aika samalla tavalla kuin edellinenkin. Lähdettiin taas hengailemaan Larin ja Marcusin kanssa Downtowniin. Mentiin syömään mun lemppariravintolaan Tucanosiin ja sen jälkeen tavattiin Luca Gatewaylla. Mentiin porukalla seikkailemaan taas City Creekiin ja siellä meidän seuraan liittyi vielä Martin Ecuadorista. Oli ihan mielenkiintoista selittää kaikille aksenttiemme perään kyselijöille, että "me kolme ollaan Suomesta, toi yks on Tanskasta ja toi toinen Sveitsistä, nii ja toi yks on Ecuadorista!". Ja kaikki luuli mua ja Annukkaa siskoksiksi blondien hiusten ja samankaltaisten nimien takia :D
Torstaina ja perjantaina oli aivan sairaan hauskaa ja oli niin ihana nähdä Annukkaa ja Laria. Kun sanottiin Larille hyvästit seuraavaksi kahdeksaksi kuukaudeksi (Lari optimistina käytti sanoja seitsemän ja puoli kuukautta...) meikä porasi silmät punasina. Vihaan hyvästien sanomista. En halua kuvitella millanen vesiputous oon sitten ensi kesänä..

Hienosteluu
My sister from another mother!
Hullut otti mun kameran, ku olin hetken poissa..

Perjantai-ilta jatkui mun tunteittenpurkauksen jälkeen perheillallisen lomassa. Sen jälkeen lähdettiin Annukan ja Lucan kanssa haunted houseen, Nightmare on 13th nimiseen. Jouduttiin jonottomaan järjettömän kauan, mutta oli se kyllä sen arvoista. Säikähtelin koko ajan ja kurkku on vieläkin kipeänä siitä kirkumisesta. Haunted housen jälkeen Josh tuli hakemaan meidät ja mentiin hengailemaan H Rockille. Kaikilla high schooleilla täällä Utahissa on siis maalattu kirjain tuolla vuorilla. Highlandin kirjain on loogisesti H. Kiivettiin sinne H:n päälle ja täytyy sanoa, etten ole nähnyt ikinä mitään niin hienoa. Sieltä näkyi koko Salt Lake City!
Yöllä hengailtiin vielä porukalla meidän luona. Kolmen aikaan yöllä pojat lähti kotiin ja myö vielä Annukan kanssa valvottiin, vaikka tiedettiin aamun aikasesta herätyksestä. Ollaan vaan niin kovia puhumaan, haha!

IMG_20131018_214357
Nightmare on 13th:iin menossa!
IMG_9974


Lauantaiaamuna herättiin vähän seitsemän jälkeen ja oli tarkoitus lähteä siskoni Annikan ja hänen poikaystävän Chadin kanssa ostamaan lasketteluvaatteita jostain kirpparitapahtumasta. Yritin nostaa käteistä ja jostain syystä mun oma kortti ei toiminut (se ei itseasiassa ollut toiminut Downtownissakaan, joten olin käyttänyt iskän korttia) ja vielä tää ääliöblondi oli sitten hukannut shoppailureissuillaan isinkin luottokortin, että tällä kertaa ei lähdettykään lasketteluvaatteita ostamaan....
Aamupäivällä Annukan host perhe tuli hakemaan sitä ja haikein mielin sanottiin heipat. Onneksi asutaan kuitenkin vaan muutaman tunnin päässä toisistamme, ni voidaan vierailla toisillamme useamminkin!

Lauantaipäivä jatkui rentoillen ja skypetellen suomityyppien kanssa. Odotin vaan iltaa koko päivän haha! Illalla nimittäin Josh vei mut treffeille. Alunperin niiden piti olla tuplatreffit, mutta loppujen lopuksi mentiin vaan kahdestaan yhteen puistoon ja sen jälkeen haunted houseen. Tällä kertaa Fear Factoryyn. Se oli vielä pelottavampi ku edellinen! Kävin itkemään siellä, kun olin niin paniikissa haha. Näyttelijät tuli ihan lähelle ja ne oli niin huikeen karmivasti maskeerattuja, että sai oikeasti olla peloissaan! Fear Factorysta löytyi siis zombeja, pellejä, moottorisahamurhaajaa ja paljon muita kauhuleffoista tuttuja tyyppejä. Josh sai leikkiä sankaria, kun pelasti mut noilta kaikilta hirviöiltä haha.
Noilla treffeillä oli oikeasti kivaa. Ilta päättyi kylläkin vähän hassusti, kun Joshin auto päätti sanoa sopimuksen irti eikä enää käynnistynyt. Pienten vaikeuksien kautta Joshin äiti tuli hinaamaan auton ja saatiin sen auto lainaksi, että Josh sai palautettua mut kotiin kahden maissa.

Sunnuntaina käytiin Millan kanssa aamulla salilla ja sen jälkeen hengailtiin niillä ja jaettiin syyslomakuulumiset. Iltapäivällä mentiin perheen kanssa elokuviin katsomaan Captain Phillipsiä. Oli muuten hyvä leffa! Illalla oli taas perinteinen family dinner. Hostit halusi tavata kovasti Joshin, joten kutsuin sen meille dinnerin jälkeen ja hengailtiin sitten meillä.

Oli aivan paras pidennetty viikonloppu ja kuten sanoin, fiilis on ihan mahtava! Oli ihana nähdä Annukkaa ja Laria, tutustua uusiin ihmisiin, opettaa muille suomenkieltä (kiva kun Lari opetti Marcukselle tyhmän blondin..), shoppailla, käydä kivoilla treffeillä ja vaan hillua myöhään ulkona. Kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen tuntuu hyvältä, kun vihdoin kaikki alkaa sujua.

Instagramissa oon tosiaan nimellä @annikajuuliaa ja mun ASK.fm:iin pääsee TASTA

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siis vitsi toi Lari on söpö :-)

Johanna kirjoitti...

Ota marcus mukaa Kotkaa :D

Johanna kirjoitti...

Ota Marcus mukaa Suomee :D

Anonyymi kirjoitti...

Näin se elämä menee. Ensin on koettava se huono ja ikävä, jotta osaa arvostaa sitä ihanaa mitä elämä antaa <3

Annika kirjoitti...

1. Anoyymi: Eikös haha ;D

Johanna: Juu toki hehe!:D;p

2. Anonyymi: Hyvin sanottu! <3

Anonyymi kirjoitti...

kui vanhoja noi lari ja marcus on? :D

Annika kirjoitti...

Lari on samanikäinen ku mie eli 17 ja Marcus on 18 :)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla ois nyt päätös eessä että lähenkö ens vuonna vaihtoon! Se ois ihan unelma, mutta on pistänyt miettimään että uskallanko! Tiiän että vaihtarivuosi ei oo vaan kivaa.. Se tulee olee myös rankka. Eniten mua pelottaa se ikävä ja saisinko uusia kavereita ja jos saankin ihan oudon perheen ja tietty jäisin koulussakin jälkeen.. Mutta toisaalta ainutlaatuinen tilaisuus ja ihan mahtava sellanen !!!!! Osaatko antaa mitään neuvoja:) Sun blogis on tosi kiva!

Annika kirjoitti...

Ensimmainen juttu, ALA EPAROI VAAN LAHDE! (anteeks ku muutama aakkonen puuttuu ku oon hostien koneel:P)
Ikava on kauheeta, mut sen kestaa. Kavereita voi olla vaikea aluksi saada ja muutenkin voi olla ekaks vaikeeta, mutta lupaan etta kaikki menee hyvin :) Mulla on jo nyt taalla ihan mielettoman hyvia kavereita ja oon saanut jo muutaman kuukauden aikana elamaani niin paljon ihania ihmisia, muistoja, kokemuksia ja jotaan sellasta mita ei mistaan muualta saa, en osaa selittaa oikein.. Oon tekemassa tassa lahiaikoina postauksen liittyen vaihtovuoteen, sen haasteisiin liittyen ja etenkin siihen mita kaikkea se antaa, joten pysyppa kuulolla!:)

Sanon vaan et vaihtovuosi ei ole todellakaan helppoa tai aina hauskaa aikaa. Mutta se antaa niin mielettomasti, usko mua! En oo kertaakaan katunut lahtoa, en edes niina hetkina ku oon itkenyt sangyn pohjalla. Sen sijaan olisin varmasti katunut jossen olisi lahtenyt. Vietan mun elamani parasta aikaa taalla.

Laita mulle sahkopostia osotteeseen: ansku996@hotmail.com tai tuu juttelee facessa, mista mut loytaa nimella Annika Tenhunen, jos haluut jutella vaihtovuodesta enemmankin :)