Annika in The USA

Annika in The USA

torstai 3. lokakuuta 2013

Gentlemen

Edellisen vuodatuspostauksen jälkeen haluan korostaa, että kyllä mulla kivaa on täällä. Nykyään ei tarvitse hirveästi pyöritellä peukaloitaan, vaan mulla alkaa olla täällä menoja ja sosiaalista elämää. Jeejee, saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta kun monta viikkoa nyhjää miettien, että siivoaisiko vai sotkisiko sitä huoneensa seuraavaksi, niin kaverit ja niiden kanssa hengailu on aika kivaa vaihtelua. Mulla alkaa olla enemmän hauskoja päiviä kuin tylsiä :) Tylsänäkin päivänä ihanat viestit Charilta, Cecilta, Jensilta tai keltä vain piristää. Snapchatit tai ihan perustekstarit saa aina iloiseksi. Mutta nyt vähän juttua lähiaikojen happeningeista.

Viime viikonloppu oli taas pidennetty, kun perjantaikin oli vapaapäivä. Torstai-iltana hengailtiin eka Millan kanssa meillä, kun vaihteeksi tytöt, jotka oli pyytäneet meitä viettämään aikaa niiden kanssa, eivät tekstanneet tai soittaneet. Nyrkkisääntö tuleville vaihtareille, ole skeptinen jokaiseen "we are gonna hang out tomorrow"-sanomisiin. Yritä myöskin tehdä vähintään viis suunnitelmaa yhdelle illalle, hyvällä säkällä ehkä yks niistä voi toteutua.. No valitus sikseen :D Oli meillä kuitenkin kivaa Millan kanssa (ainahan meillä onXD). "Pienen" iltalenkin jälkeen Joey ja Mio tuli hakemaan meitä ja mentiin sitten hengaamaan Olympuslaisten kanssa. Kaikkia aina ärsyttää, kun voidaan puhua Millan kanssa vaikka mitä shittiä muista haha. Yöllä meinasi käydä hassusti, kun Ethanin autosta loppui akku ja oltiin just chillaamassa jossain LDS-kirkon pihassa. Oltiin Millan kanssa ihan peloissaan, kun auton lähettyvillä kuljeskeli joku pelottava tyyppi! Onneks mun host isä sitten tuli pelastamaan meidät ja toi akkua autoon. Milla tuli meille yöksi, mutta lähti jo kuuden aikaan aamulla, enkä mie ollut edes herännyt!

Perjantaina mentiin ranskalaisen vaihtarin Maylisin kanssa shoppailemaan Fashion Placeen. Molemmilla sattui tona päivänä aika huonot fiilikset, joten shoppailu ja yksinkertasesti vaan hengailu tuntui niin hyvältä. Löysin taas kivoja vaatteita ja mekon Homecomingiin (mikä tosin osottautui turhaksi ostokseksi.....). Illalla mentiin Maylisin, Cecin, Lucan ja Maximin (afrikkalainen vaihtari Highlandissa) kanssa katsomaan Highlandin peliä. Tää peli oli siis Homecoming-game, eli aika huikee spirit siellä oli. Ainut vaan, että oli superkylmä, jopa mun, finskin, mielestä, että porukkaa katosi aika paljon ennen pelin loppua. Highland kuitenkin voitti!

Let's go Highland, let's go!
Ceci, me and Maylis
Luca from Switzerland and Ceci
Pelaajaonnettomuus ni kaikki rukoili

Lauantaina meidän piti mennä tyttöporukalla Homecomingiin, mutta ihanasti meidän ryhmän tytöt ilmoittivat iltapäivällä, että olivat löytäneet deitit sinne. Voitte kuvitella, miltä musta ja Maylisista tuntui. Suoraan sanottuna vitutti. Angstattiin mun huoneessa ja kirottiin koko paikka ja oikeasti ärsytti niin paljon. Meijän ryhmän tytöt oli siis löytäneet deitit, kun heidän host perheensä oli järjestäneet sellaiset heille tuttavapiiristä tai jotain sellaista. Myö ei haluttu Maylisin kanssa alentua sellaiseen. Jos meitä ei kukaan kysy, ei myö nyt aleta ketään ruinaamaankaan.. Charlette ja Ceci yritti, että oltaisiin silti menty, mutta miettikääpä mitä KAHDESTA tytöstä yhdessä Homecomingissa oltaisiin ajateltu.. Onneksi Jens pelasti meijän illan pyytämällä hengailemaan ja mentiinkin sitten tuplatreffeille Jensin, Brycen ja Maylisin kanssa. Ärsytti vaan lisää, kun Jens sanoi, että oli AJATELLUT pyytää mua Homecomingiin, mutta sen mielestä homecoming on lame, eikä se halunnut mennä sinne. Olin vaan, että joo tosi kiva. Oisit nyt hemmetti vienyt mut silti sinne haha :D

Meillä oli kuitenkin hauskaa poikien kanssa ja itseasiassa ei mua enää haittaa, ettei menty tansseihin. Char sanoi, että siellä oli ollut tylsää ja monet oli lähteneet aiemmin. Tanssit olivat vielä loppuneet jo kymmeneltä.. Mun koulussa Homecoming ei vissiin ookaan niin siisti juttu. Kuitenkin myö käytiin pelaamassa jossain tollaisessa lapsien pelihallissa (XD) ja siellä oli ihan kivaa, vaikken osannutkaan yhtään :D Sen jälkeen mentiin katsomaan leffaa ja sieltä syömään. Pojat maksoi tietysti taas koko illan, niin outoa. Mutten valita! Käytiin viemässä Maylis kotiin, kun sen kotiintuloaika tuli ja ajettiin Jensin ja Brycen kanssa Mäkkäriin, missä nähtiin Charlette ja jotain sen kavereita. Yks football-pelaaja oli ihan innoissaan musta ja halusi kuulla kaikkia lauseita ja sanoja, mun suusta, kun aksenttini on kuulemma niin seksikäs XD Tää jätkä kysy multa oikeesti niin paljon tyhmiä kysymyksiä, etten voinut kuin nauraa vedet silmissä. Tarpeeksi kauan kun se yritti sanoa mun kokonimeä, päätyi poika toteamaan, että oon vaan Finland tai Miss Finland sille.. Lähtiessä tää poika tunnusti rakkauttaan mua kohtaan ja halasi mua ainakin viis kertaa ja vikalla kerralla oikeesti pelkäsin, ettei se päästä mua pois sen halauksesta :'D Joo, ihan söpöä, että joku tykkää musta, mutta toi oli jo vähän creepyä!

Ennen puolta yötä pojat toi mut kotiin, vaikka kotiintuloaikani ei olisi ollut kuin vasta yhden maissa, kun Jens halusi, ettei mun host vanhemmat saa huonoa kuvaa siitä. Herrasmiesmäisesti se taas saattoi mut ovelle ja halasi toivottaen hyvää yötä. En kestä, kuinka gentlemaneja jenkit on!


Tällä viikolla oon hengannut Millan kanssa. Ollaan käyty salilla, juotu liikaa jääkahveja, käyty kävelyillä (on muuten outoa maassa, jossa joka paikkaan ajetaan autolla) ja kunhan vaan chillattu Holladayssa.
Koulu sujuu hyvin ja sain kehuja opinto-ohjaajaltanikin. Tänään kun kävin sillä conseulorillani pakollisesa tapaamisessa, sain tietää, että saan osallistua muiden senioreiden tavoin graduation seremoniaan, jes. Tää mies kanssa esitti mulle kysymyksen, jota oon nyt pohtinut koko päivän. "Are you going to go college in the USA or Finland?", kuului kysymys. Niimpä, siinäpä vasta hyvä kysymys. Onneksi sitä ei vielä muutamaan vuoteen tarvitse miettiä. Menen kuitenkin muiden senioreiden kanssa collegejen esittelyyn, sain nipun papereita Utahin kouluista ja teen luultavasti monien collegejen vaatiman kokeen, jos vaikka sille tulisi käyttoä tulevaisuudessa. Mistä sitä ikinä tietää, minne elämä vie.

Ps. Yks ilta, kun host äiti teki riisipuuroa Jenkkien tapaan, tuntui jotenkin niin hyvältä istua kaikki ympäri keittiötä Hakuna Matataa kuunnellessa, puuroa syödessä ja sisko tanssi poikaystävänsä kanssa. Tuli tunne, että olen niin oikeassa paikassa kuin vain voi olla. Kun katsoin ihmisiä mun ympärillä, ajattelin, että tää on mun perhe, ei vain host family, vaan oikea family.

Mulla on vähän sellainen aavistus, että tästä saattaa todellakin tulla elämäni vuosi.

Pps. Ainiin, kaikki varmaan tietää, että USA:n talous on nyt aika järkyttävällä tolalla, eikä ratkaisua ole keksitty. No, onneksi nuoret täällä on kiinnostuneita politiikasta ja yrittävät keksiä ratkaisua. Language Artsissa yks tyttö kysyi tosissaan, miksei vain paineta lisää rahaa. Meinattiin kuolla nauruun Maylisin kanssa, kun opettaja selitti tietämättömille jenkkiteineille, miksei se onnistu....

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen tosi kiva kirjoitus... Mahtavaa lukea jenkkien arjesta ja siitä että heidän yhteiskuntatietämys on just niin vähäistä kuin olemme aavistelleetkin...:) ... Oot mahtava teiniagentti siellä kun infoat täällä blogissa kaikista asioista <3 ... -äiti-

Anonyymi kirjoitti...

Komppaan äitiäs. Tää on upeeta luettavaa. Jatka vaan samaan malliin. Sä tulet vielä pääsemään pitkälle elämässäs.

Anonyymi kirjoitti...

Pps:n kohdalla repesin totaalisesti! ;)

Tykkään sun blogista todella paljon, kirjoitat niin upeasti kaikesta, hyvistä ja huonoista hetkistä.
Mä olen aivan varma että sun vaihtovuodesta tulee paras koskaan! Vaikutat mahtavalta tyypiltä enkä epäile hetkeäkään ettetkö sieltä löytäisi sitä "omaa paikkaasi"!

Ja vielä näin loppukommenttina, kaikista maailman blogeista vaihtariblogit on mun mielestä niitä parhaita. Mä tulen niin äärettömän onnelliseksi siitä että joku on tehnyt sen mistä on unelmoinut ja on oikeasti lähtenyt sinne vaihtoon! Mä itse tein noin 15 vuotta sitten ehdottomasti väärän päätöksen jäädessäni turvalliseen koti-Suomeen ja voin kertoa että kadun sitä vielä tänäkin päivänä. :/
Joten nauti ihan kaikesta siellä! <3

Anonyymi kirjoitti...

Täysin samaa mieltä edellisten kanssa!:)

Tuulia Putkonen kirjoitti...

oot Annika huippu tyyppi, oon varma etta taa kokemus kasvattaa ja opettaa nakemaan asioita eri tavalla. Mahtava vuos ei aina tarkota helppoa niin ku oot sanonu mutta tiian etta sunki vuos lahtee rullaamaa ku oot vaa oma ihana ittesi! :) <3

Annika kirjoitti...

1. Anonyymi/äiti: Haha, no kiva kun sie äiti ees tykkäät lukea :)<3

2. Anonyymi: Kiitos kaunis <3

3. Anonyymi: Voit varmaan kuvitella millanen hajoaminen mulle kävi kun olin todistamassa tota tilannetta, hahahxD
Kiitos sulle kauheesti, tulee niin hyvä mieli kun joku sanoo tolleen ja luo uskoa että huonoistakin hetkistä kyllä tästä selvitään!:)
Vaihtoon lähteminen on edelleen varmaan mun yksi elämäni isoimmista, tärkeimmistä ja parhaimmista päätöksistä. Vaikka et silloin aikanaan lähtenyt maailmalle, ainahan voit vaikka nyt lähteä!:) Lyhyemmälle tai pidemmälle tripille ;)
Kiitti, mie nautin! <3

4. Anonyymi: No kiitos sullekin!:)

Tuulia: Itse oot huippu Tuulia! Kokemuksena tää on kyllä kasvattavinta (henkisesti ja fyysisesti, hehe) ja opettaa kyllä hirveesti. Helppo olis tylsää, eiks nii. Kyllä meille molemmille tulee ihan mahtavat vuodet mitä jälkeä päin muistellaan kaiholla! Voi oot ihana, sun kommentti pisti hymyilee, niinku aina sun viestit :)

Anniku kirjoitti...

Voi vitsi en ees muista mistä oon löytäny tän blogin, mut oon tosi ilonen että oon! :) kirjotat niin ihanan aidosti kaikesta ja haluaisin vaan kehua sun asennetta ja kaikkea niin paljon! Kuulostaa siltä että sulla tulee kyllä olemaan nimenomaan yks elämän mahtavimmista vuosista siellä, varsinkin kun ilmeisesti arki on alkanu sujumaan! :) itekin tein aikoinaa sen päätöksen etten "uskaltanut" lähteä vaihtoon ja edelleen se harmittaa.. :/ no, just eilen varasin vaan menolipun Lontooseen kun muutetaan mun kaverin kanssa sinne, joten ehkä mä saan sitten vähän takaisin siinä vaikkei tää ookkaan ihan samanlaista kun vaihtarivuosi olis ollut!

Mut tosi paljon tsemppejä sulle sinne! :)

Annika kirjoitti...

Anniku: Kiitos kivasta kommentista ihana! Tuli niin hyva mieli :)
Lontoo kuulostaa ihan huipulta paikalta! Se kuuluu munkin must see-listalle ja on kylla kadehdittavaa etta oot lahossa asumaan sinne. Vaikka vaihtoon et lahtenytkaan, kyllahan maailmalle muillakim tavoin paasee, kuten oot tekemassakin. Koskaan ei ole liian myohaista toteuttaa unelmiaan!;) Hyva muuten kun lahdet kaverin kanssa koska tukea uudessa paikassa todellakin ja teilla tulee olemaan niin hauskaa!

Kiitti, tsemppeja tarvii aina!

Annabel kirjoitti...

Tää on sun blogi on yks parhaist blogeist mitä luen täl hetkel :3
Noi jätkät siel kyl kuullostaa tosi sweeteilt :D oispa suomeski samallaisii.

Annabel kirjoitti...

Tää on oikeesti yks parhaist blogeist mitä luen täl hetkel :3
no pojat kyl kuullostaa ihanalt, oispa suomeski tollasii gentlemanei :D

Annika kirjoitti...

Annabel: Ihanasti sanottu, kiitos!! Joo, äläs on kyl aikamoisii herrasmiehii tääl nää jotku :p