Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Last three weeks

Hi!

Apua, päivät sen kun kuluvat ja lähtö häämöttää muutaman viikon päässä! Hullua, käsittämätöntä ja aivan järjetöntä! En pysty ymmärtämään, että pian muutan rapakon toiselle puolelle yksin. On vaikeaa tajuta, että silloin ei lähdetäkään lomareissulle, vaan asumaan melkein vuodeksi kauas pois perheen ja ystävien luota.
Monet ovat kyselleet viime aikoina multa "No, joko jännittää?". Hassua, mutta mua ei jännitä yhtään. En mie oikein vieläkään ole sisäistänyt koko lähtöä ja koko vaihtovuosi tuntuu edelleen hyvin epärealistiselta. Asia kuitenkin konkretisoituu päivä päivältä enemmän. Exploriukselta tuli viime viikolla lentotiedot ja ne sai mut jo vähän ajattelemaan, että hei, sitä ollaan oikeasti lähdössä johonkin. Äiti myös raahasi yks päivä meille Suomi-krääsää, jota olisi tarkoitus antaa hosteille ja aluevalvojalle. Äiti yrittää muutenkin hoputtaa mua tuliaisten väsäämisessä ja miettimisessä, mutta kun mulla on vielä jotenkin sellainen fiilis päällä, että eihän tässä kiire ole. Totuus on, että pian alkaa olla aikamoinen kiirus.

Tällä hetkellä en oikein muutoin ole valmistautunut Jenkkeihin lähtöön kuin just niitten tuliaisten osalta. Vaikken vielä niistä stressaakaan, niin kyllä ne mun mielessä on. Monet ei pidä tuliaisia tärkeinä, eikä ne nyt mullakaan prioriteettilistalla ekana olekaan vaihtoon lähtemisessä, mutta kyllä mie haluan panostaa niihin. Jokainen tuliainen (tota peruskrääsää eli avaimenperiä, jääkaappimagneetteja yms. lukuunottamatta, mitä meinasin antaa vaan kaikille mainostaakseni Suomea:D) on tarkkaan mietitty. Oon onnekas, kun oon saanut tutustua mun uuteen perheeseen ja heidän harrastuksiinsa ja lempparijuttuihin. Näin ollen myös tuliaisissa ollaan mietitty niin, etten vie mitään turhakkeita, vaan kaikille sellaiset jutut, mistä he tykkäävät tai mikä vois tulla tarpeen. Oon myös viemässä hosteille kirjat sekä Suomesta että mun kotikaupungista Kotkasta (jälkimmäisen oon muuten tehnyt itse kaverien ja äitin avustuksella!), koska haluan, että mun jenkkiperhe saa jonkilaisen kuvan mun kotimaasta ja tästä kaupungista, missä asun. Tuliaisista teen postauksen sitten kun oon ne asianomaisille antanut eli joskus kun Amerikoissa oon! :)

image
image

image



Vaikka lähtöön ei ole enää kauaa, niin täytyy ajatella, että vielä on kesää jäljellä. Vielä on monta kivaa juttua edessä kuten läksiäiset, sitten mun yks kaveri tulee viikoksi meille ja vielä olisi Kotkan ylpeys ja vuoden kohokohta eli Meripäivät heinäkuun vikana viikonloppuna. Eiköhän myös vikalle viikolle ennen Jenkkilään lähtöäkin keksitä vielä paljon ohjelmaa :) Vaikka nyt onkin tiedossa happeningii, haluan elää hetkessä. Mie rakastan mun elämää tällaisena kuin se nyt on. Rakastan mun ystäviä ja perhettä, Kotkaa ja Suomea, spontaaneita yöreissuja, juhlimista ja rentoilua. Jotenkin vaan tuntuu, että on tajunnut miten tätä elämää eletään. Asiat tapahtuvat kukin painollaan ja jos joku ei sujukaan, se ei haittaa. Niin kuin olen aiemmin sanonutkin, kaikki on vaan niin hyvin. Palaset jotenkin loksahtavat koko ajan paremmille paikoille ja lujittuvat. Vaikka moni pohtii, onko järkevä lähteä, kun on onnellinen täällä, niin mun mielestä tää lähtökohta, kun kaikki on hyvin, on täydellinen tilanne vaihtoonlähtemiselle. Vaihtoonlähteminen on hyppy tuntemattomaan, uusi elämä, jännittävä seikkailu tai miten sitä haluaakaan kuvata, mutta pakomatka ongelmista ei se mun mielestä saisi olla. Ongelmat eivät katoa karkuun juoksemalla. Sen takia voinkin lähteä rauhallisin mielin (haha okei panikoin varmaan koko lentomatkan..) kohti Amerikkaa, kun tiedän, että täällä kaikki on hyvin. Kaikki sanovat, että vaihdossa tulee niitä huonoja päiviä ihan samalla tavalla, kun ns. "tavallisessa elämässä" yleensäkin, mutta kun mulla ei oikeastaan ole mitään huonoja päiviä ollenkaan. Huonoja hetkiä tulee joskus, aika harvoin, mutten muista sellaista päivää, joka olisi kokonaisuudessaan ollut huono. Toivotaan, että mun elämä Jenkeissäkin jatkuu perus tyytyväisenä ja I wanna die-päivät ovat yhtä harvassa kuin nytkin :D Kai sekin on pitkälti itsestä kiinni.

Haluun nyt vaan viettää aikaa rakkaitten kanssa, fiilistellä Suomea, hoidella viimisiä "velvollisuuksia" (kuten käydä ostamassa vaatteita reissuun, kun eihän mulla mitään ole;D) ja yksinkertaisesti ottaa seuraavista viikoista kaikki irti :) Huomenna tasan kolme viikkoa lähtöön! Hullua ajatella, että kolmen viikon päästä se tiistai-ilta on mun vika ilta Suomessa pitkään aikaan.   

En mie nyt enää muista, mikä tän postauksen pointti piti olla ja punainen lanka taisi hukkua jo ajat sitten, kun aika fiilispohjalla tän kirjoitin. Vois vissiin alkaa harkitsee jotain päiväkirjaa, niin ei päätyisi kaikki mun turhimmatkin höpöttelyt blogiin haha.

Ainii, on niin ihanaa tietää, että mun host perhe odottaa mua kovasti. Sisko kyseli yks päivä, olisko mitään, mitä hän voisi tehdä mun sopeutumisen helpottamiseksi ennen tuloani, ja kun linkkasin mumille lentotietoni, hän taas kertoi, että heitä ei ole vaikea löytää kentältä, kun he ovat se kaikista innoissaan oleva perhe. Mum ei myöskään pystynyt lupaamaan, että he eivät nolaisi mua haha. Mun hostit on niin ihania! <3

Mitä muille kuuluu?:)

Leikittiin yks päivä turisteja Miran kanssa xD Käveltiin kamera kädessä ympäri Kotkaa sitä Kotka-kirjaa varten


Hi!

About three weeks left in Finland. I'm so excited to go, I really can't wait to meet my new family and see my new home. I can't still understand that I'm really going to the USA. It's so awesome that my dream is finally coming true. There is still summer left and I want to have fun and spend such a nice time with my friends and family here in Finland. I try to live at the moment and enjoy little things of life. Still exchange year and my host family are on my mind all the time and I can't stop talking about exchange stuff. I love Finland and my hometown Kotka but I can't wait to have a new home from Salt Lake City.

22 days left!

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Life is for living

Hi!

Ei mun lähtöpäivä onneksi olekaan muuttunut! Eli 7.8 keskiviikkoaamuna kahdeksan paikkeilla nousen Lontooseen vievään koneeseen, jonka jälkeen vaihdan Heaththrowlla New Yorkin koneeseen. Parin päivän Soft Landing Campin jälkeen lennän Utahiin Salt Lake Cityyn Phonexin kautta. Ja sitten tapaan mun ihanan host perheen ekaa kertaa! I really can't wait! Jaksan aina hehkuttaa mun hosteja, mutta kun ne vaan on niin ihania. Tuntuu niin upealta mennä perheeseen, jossa mut otetaan vastaan oikeasti tyttärenä ja siskona, ei vaan jonain vaihto-oppilaana ja kulttuuripläjäyksenä, joka tulee viihdyttämään vuodeksi. On myös hauskaa, kun ne jaksaa vieläkin olla niin innoissaan musta ja Suomesta, kun pitävät yhteyttä päivittäin ja odottavat niin kovasti mun saapumista. Välillä mietin jopa, että toivottavasti en vaikuta jotenkin tylyltä, kun meijän suomalaisten tavat ja suhtautuminen asioihin on niin laimeita jenkkeihin verrattuna :D Koska mie oon ihan super onnellinen, kun mulla oottaa Jenkeissä niin huippuperhe! Ja mie todellakin oon niin innoissani!

Tuosta päivämäärän muutoksesta, mikä ei sitten ollutkaan kuin virhe, niin lauantaina sain tietää, että lähtöpäivä olisi muuttunut 28.7. Ainakin kotkalaiset tietävät, että toi on Meripäivä sunnuntai. Olin melkein shokissa, kun ajattelin, että päivä olisi siirtynyt puoltoista viikkoa aiemmaksi mitä aiemmin oli suunniteltu. Sähköpostin, missä tuo tieto tuli, ohessa oli linkki, missä näkyivät lentotietoni. Niihin oli kirjattu Utahiin lentopäiväkseni 10.8 mikä siis on alkuperäinen päivämäärä. Tämän takia otimme yhteyttä Exploriukseen ja tarkistimme, että mikä päivä nyt olenkaan lähdössä Jenkkilään. Selvisi, että oli käynyt typo ja siis lähtöpäiväni ei ole muuttunut mihinkään. Huh, oon tosi helpottunut tästä monestakin syystä. Ensinnäkin, jos lähtö olisi aikaistunut, lähtisin USA:han alle kolmen viikon päästä ja musta toi olisi ollut hullua, kun on niin paljon tekemättä ja kun oon kuitenkin ollut jo huhtikuusta asti siinä ajatuksessa, että lähden 7.8. Toisekseen se olisi sotkenut yhtä toistakin juttua. Mulle on nimittäin tulossa yks kaveri Meripäivä-viikolla, joten sitäkin olisi pitänyt miettiä uudelleen. Lisäksi myös Meripäivien vietto lauantaina olisi jäänyt väliin haha :D No, ei se nyt olisi haitannut, mutta onhan toikin yks pointti!

Mun paras kaveri teki mulle yks päivä hyvää ruokaa. Kattokaa nyt kuin ihanii ystävii mul on!! / My best friend made a tasty lunch for me! I've got such a lovely friend!
Tavote oli kesäksi, että harjoittelen niitä perinneruokia. Tein sitten yks päivä makaroonilaatikkoa, ihan hyvää tuli vaikka vähän palo, kun en 17 vuoteen oo oppinut kelloa kattomaan..... / Macarone casserole in Finnish way!
Vähän suunnittelulistaa pakkaamista varten. Teen pakkaamisesta kattavamman postauksen lähempänä lähtöä, missä kerron tarkemmin mitä otan mukaan, mitä jätän kotiin, paljon tulee kiloja matkalaukkuun ja muuta sellaista! / The first list of what I should pack to the USA!

Ensimmäinen harjoitukseksi pakattu matkalaukku! Huomatkaa mun hieno viikkaustyyli.. Tarvin ehkä äitin apuu! xD Tossa nyt oli vaan suunnilleen ns. pakollisia vaatteita ja katottiin Liinun kanssa paljon noista tulee painoa, about 10kg eli aika hyvä määrä! / I practised of packing, haha
Mun ihana sininen matkalaukku! / My blue suitcase!

Edelleen tuntuu hullulta lähteä, kun mulla on kaikki hyvin täällä kotona, Suomessa. Mulla on niin ihania ihmisiä mun elämässä, että en osaa ees sanoin kuvailla. Moni vaihtari on tätä blogeissaan pohtinutkin, miksi jättää kaikki, kun on onnellinen just täällä. Niimpä, kai siihen vaan on sanottava, että mun on vaan mentävä.

Monet viimeaikaiset tapahtumat on tehneet säröjä mun "äää haluun Jenkkeihin NYT, koska Amerikka on paras"-ajatuksiin, mutta samaan aikaan tää vaan tuntuu niin oikealta. Vaihtoonlähteminen on ollut mulle jollain tavalla itsestäänselvyys jo kauan. Se on yhtä itsestäänselvyys kuin se, että menin peruskoulun jälkeen lukioon, tai se että valitsin lyhyen matikan pitkän sijaan ja myös kuin se, että saan lakin vaihtovuoden takia todennäköisesti vuotta nuorempien kanssa. Viimeisimmästä sen verran, että kun monet vaihtarit on sanoneet, että harkitsivat vaihtoonlähtemistä just ton valmistumisen myöhästymisen takia, mulle se ei oo ikinä ollut mikään ongelma. Päin vastoin se on ollut vaan itsestäänselvyys, joka kuuluu mun valintoihin. Varma valinta, jota en usko tulevani katumaan.

Mie niin rakastan mun ihania hulluja ystäviä / I love so much my wonderful but grazy friends <3
Mie rakastan Suomen valoisia kesäöitä ja Kotkaa / I love lighty summer nights in Finland and my home town Kotka
No tässä taas yks perinneruoka, riisipuuro, jota harjoittelin yks päivä. Oli mielenkiintosta syödä jouluruokaa keskellä kesää helteessä! / Cooking rice porridge!

Mie rakastan merta. Salt Lakessa merelle ei pääsekään yhtä nopeasti kuin täällä Kotkassa.. / I love ocean. I will miss the smell and view of the sea so much!
Tällä hetkellä ajattelen vain, että on hyvä, että lähtöön on vielä melkein kuukausi. Samaan aikaan oon niin onnellinen, että mun vuosien odotus toteutuu aivan pian. Se ei siinnä enää ikuisuuksien päässä (vaikka vielä välillä siltä tuntuukin), vaan mua ja mun unelmaa erottaa enää alle kuukausi.
Huonojakin fiiliksiä on, niinkuin varmasti kaikilla. On tapahtunut asioita ja on ihmisiä, joiden takia välillä toivon, että voisin jäädä tänne. Mulla on kuitenkin ollut aina se asenne elämään, että ne, joiden kuuluu pysyä, ne pysyvät kyllä mukana. Ne, jotka putoavat kyydistä, on ne, joiden ei kuulunutkaan olla mukana. Elämä kuitenkin jatkuu aina ja aina tulee uusia mahdollisuuksia, valintoja ja ihmisiä. En pystyisi kuvitella, jos olisin jättänyt tämän mahdollisuuden väliin. Olisin varmaan koko loppuelämäni katunut sitä. Vaihtovuosi on mun valinta ja se ehkä verottaa, mutta mie tiedän, että se antaa niin paljon. Mulle ei olisi ollut edes vaihtoehto, etten lähtisi.

Niin kuin olen aiemminkin todennut, mun perhe ja tärkeimmät ystävät odottavat kyllä vuoden päästä mua. Täytyy vaan luottaa itseensä ja lähteä avoimin mielin ja ilman murheita Suomesta. Tiedän, että kaikilla on täällä kaikki hyvin ja kiitos nykytekniikan, ei mun tarvitse olla ihan pimennossa mun läheisten elämästä. 


Jos on muuten toivepostauksia, niin kertokaa! Oon tekemässä tosiaan sen tarkemman postauksen pakkaamisesta ja myös tuliaisista, mut jos esim. niihin liittyen on jotain toiveita tai muita postausehdotuksia, let me know! :) 
Jonkun näköstä videopostausta on myös myöhemmin tulossa ;) 

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, Haloo Helsinkiä lainatakseni. Ei oo turhaan sanottu, että Maailman toisella puolen kuvaa hyvin vaihtareitten fiiliksiä.

 Finnish song which describes very well feelings of mine and other exchange students!

Hi!
The day when I'll take a flight to the USA didn't change. It was just some mistake. So I'll going to the USA 7th of August. I'm kind of relieved 'cause I've got so much to do before my exchange year so if the leaving would have changed earlier, I couldn't have enough time for getting presents for my host family, packing and everything else what I've got to do before going to America. 

How many times I've said that my host family is awesome? What ever, I say it again, they're awesome! It's lovely to know that they relate me as a member of family, not as only some stranger exchange student from the other side of Atlantic. It felt so good when host mum calls me as a new daughter and host siblings as a little sister! I love it when I get a message, Snap chat etc from my new family. It's so lovely that we're keeping in touch so often. I'm so exciting of going to the USA. Luckily it's getting closer and closer! Under the one month left!

Everything in Finland is so good, actually I guess I'm happier than ever right now and right here at home. I've got so many wonderful people in my life, it's hard to leave those people here in Finland who I love so much. Although I want to go so bad to the USA. I already know that this is the best choice in my life so far. My decision to be an exchange student 2013-2014 is considered and I'm so sure of this choice.
Some times I've got some fears of leaving my family and friends in Finland. I'm a bit afraid of that how things are when I'll come back. I just have to believe that the most important people are here when I'll come from the USA and they won't leave me even I'm a year away. It's good that there is Skype, Facebook, emails, Whatsapp, Instagram etc that I can keep on touch with my family and friends :D
I'm sure everything will be fine in the USA and if something goes wrong, I've got my new family with me so I don't have to be alone with my worries :) I'm so exciting to meet my new family and have a wonderful year with them! I really can't wait!!

SC20130709-100621
It's getting closer, like my sister R said!!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Summer Up 2013

Hi!

Väsyneenä ja paikkoja koskien palattiin tänään kolmen päivän Lahden tripiltä. Tänäkin vuonna mentiin Summer Up-festareille niin kuin jo parina edellisenä vuotenakin. Mahtava meininki, kivoja ihmisiä, uusia tuttavuuksia (kuten entisiä ja tulevia vaihtareita! Oli tosi kiva vaihtaa pari sanaa teijän kanssa, into lähteä kasvoi entisestään!), hyvää musiikkia, huoletonta juhlimista, valvottuja öitä, telttailua, teltan tuunaamista ja sekoilua sopivissa määrin, mie rakastan festareilla käymistä!

Vaihtariasioissa sellaista, että mun lähtöpäivä on saattanut muuttua aiemmaksi kuin sen alunperin piti olla, mutta siitä lisää myöhemmin, kun ollaan saatu asia varmistettua!

Kuka muu oli Summer Upissa?



Hi!

Today I came back from Lahti. There were three days last music festival, Summer Up. I've been there 2011 and 2012 so I had to go there this year too :)
We were staying nights in a big camping area. As you see in photos, there were hundred of yellow tents! It was like a big "tent town".
We had a great time in the festival. It was fun to party with awesome people, meet new nice girls and guys, stay awake late, listen good music and fix our tent by a marker. Is it cool, isn't it?

I love music festivals!

PS. The day when I'll go to the USA could be changed.. I'm not sure about it yet but I guess that I'll know more tomorrow. I got an email from Explorius what said that I might travel to America before I should have travelled.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Fourth of July


Hi!

Lähtö lähestyy kovaa vauhtia, en pysy enää itsekään perässä. Ollaan jo siinä vaiheessa matkaa, kun pitäisi suunnitella matkalaukun sisältöä, porukka puhuu läksiäisistä, host family ihanasti kertoilee, kuinka innoissaan he mua odottavat sinne ja itse stressaan, että onko kaikki nyt varmasti hoidettu. Edelleen vaihtovuosi tuntuu epätodelliselta ja vain joltain tapahtumalta kaukana tulevaisuudessa. Tosiasiahan on, että sinne ei ole enää kauaa.
Tuliaisten hankkiminen on jo hyvällä mallilla, (Mitä muut vaihtarit on muuten viemässä tuliaisiksi tai onko muilla lukijoilla ehotuksia?) oon alkanut toteuttaa (vihdoin) mun suunnitelmaa suomalaisten perinneruokien reseptien mieleen palauttamisesta ja joskus jopa ajattelen, että damn oon ihan just asumassa jossain tuntemattomassa maanosassa nimeltä Amerikka, osavaltiossa nimeltä Utah ja "pikkukaupungissa" nimeltä Salt Lake City. No, en mie sitä silti vielä ihan tajua että sitä tosiaan ollaan lähdössä jonnekin.
Hostien kanssa oon yhteyksissä edelleen lähes päivittäin Facebookissa tai Snapchatilla. Seurataan myö myös toisiamme Instagramissa, haha. Silloin tällöin olemme myös skypetelleet. Se, mikä musta on tuntunut tosi kivalta, niin se, että melkein joka kerta kun olemme skypettäneet, on koko perhe ollut paikalla, mukaan lukien veli, joka ei asu enää kotona. Myös host isän äiti sekä host sisko, joka asuu toisessa osavaltiossa, ovat olleet mukana pari kertaa skypettelyissä! Serkutkin olisivat halunneet skypetellä, mutta yhteysongelmista johtuen ei olla siinä vielä ainakaan onnistuttu.
Aluevalvojalleni lähetin viestin pari päivää sitten ja vaikka olin varautunutkin edellisvuosien vaihtareiden kauhutarinoiden jälkeen johonkiin kyllästyneeseen ja tylsään ukkoon tai akkaan, mutta yllätyinkin positiivisesti, kun sain tietää aluevalvojani olevan suht nuori, matkusteleva kielipää, joka odottaa todella innolla saapumistani! 

Tänään on Amerikan kansallispäivä ja voi kuinka haluaisinkaan olla siellä nyt! Amerikassa jos jossain ollaan ainakin isänmaallisia ja kun kaikki muukin on niin suurta niin eiköhän tuotakin päivää juhlita siellä isosti.  Jos olisin tänään ehtinyt, olisi ollut kiva juhlia Amerikan kansallispäivää vaikkapa aterian merkeissä, mutta tällä kertaa oli yksinkertaisesti niin kiire päivä, ettei kerennyt, kun piti hoidella kaikkia asioita. 

Huomenna Summer Up-festareille! 

PS. Follow me Instagram: @annikajuuliaa

2013-07-03 00.55.492013-06-28 17.50.26
2013-06-28 00.26.13
image
2013-07-04 19.38.34
Vähän riisipuuroa keskellä kesää! / Rice porridge on summer?!
Hi!
I've got so much to do that I didn't have time to celebrate Fourth of July :/ I was planning some American dinner but it didn't happen this year. It would so amazing to spend this day in the USA! 
Time is going so fast and there is only 34 days left. I'm happy that my host family and super visor international coodinator are excited about my coming to Utah! It's awesome to know that there are lots of lovely people who are waiting for me :)
Tomorrow I'm going for a weekend to one quite a big music festival called Summer Up with my friend. I hope we will have good time there!

Happy Independence Day for everyone! 

PS. Follow me Instagram! @annikajuuliaa

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Is my dream really coming true?

Hi!

Kulu- ja viisumipostauksen jälkeen halusin tehdä pitkästä aikaan fiilispostauksen. Mulla on edelleen sekavia fiiliksiä lähdön ja vaihtovuoden suhteen. Aiemmin olin vain malttamaton ja halusin vain lähteä, jankutin joka päivä "tulispa se elokuu jo". Edelleen oon innoissani lähdöstä, tietenkin. Tällä hetkellä kuitenkin mun elämässä on paljon muutakin ja vaihtovuosi on harvemmin mun mielessä. Kerran, kun multa kysyttiin lähtöpäivää, piti mun miettiä, milloin se onkaan. Pari kuukautta takaperin tiesin tasan tarkkaan monta päivää lähtöön olisi ja tarkistin laskuria jatkuvasti. Ehkä oon vaistomaisesti ollut ajattelematta lähtöä, ehken tajua, kuinka todellista se pian onkaan.
Lähtö tuntuu musta epätodelliselta, enkä ole ollenkaan sisäistänyt, että mie todella oon lähdössä. En tosiaankaan osaa ymmärtää, että lähtö on jo niin pian. Vastahan varasin ajan Exploriuksen haastatteluun. Aika kuluu niin nopeasti, etten pysy edes perässä. 
Varmaan ymmärrän koko lähdön, kotimaan ja läheisten jättämisen melkein vuodeksi ja uuteen maahan ja perheeseen muuttamisen vasta, kun oon hengannut Jenkeissä parisen viikkoa. Tää on vain niin epätodellista. Miten mie voin olla yksi niistä onnellisista, joka on lähdössä toteuttamaan unelmaansa ensi syksynä? Oonko mie tosiaan tuleva vaihtari?

Hämmennyksestä huolimatta oon onnellinen mun päätöksestä lähteä vaihtoon. Oon niin ylpeä itsestäni, että oon päättänyt toteuttaa mun unelman. Tuntuu hienolta, kun ihmiset sanovat "olen niin kateellinen sulle". Tuntuu hienolta, kun multa kysytään "miltä tuntuu lähteä?". Se tuntuu niin hienolta.
Oon onnekas, että mulla on mahdollisuus lähteä. Vaikka meijän perheessä vaihtovuosi ei ollut mikään läpihuutojuttu, eivätkä mun vanhemmat olleet alusta asti innoissaan, niin silti on upeaa, että he ovat suoneet mulle rahallisesti ja muutenkin tämän mahdollisuuden. On hienoa, että he luottavat minuun niin paljon, että päästävät lähtemään Atlantin toiselle puolen.
En voi uskoa, että oon vuoden 2013-2014 vaihtari. It's so cool! Viime kesänä valitin sitä, kuinka pitkä aika vaihtoon vielä olisi. Nyt siihen ei ole enää kauaa, mun ei tarvitse odottaa enää kauaa. En tajua, että tän kesän jälkeen mun ei tarvitse jäädä unelmoimaan vaihtovuodesta ja Jenkeistä ja jäädä lukemaan blogeista, kun muut pääsevät toteuttamaan haaveensa, vaan nyt mie oon se, joka pääsee tekemään unelmastaan totta. That's so amazing.

image


image

 
Kun en ollut saanut vielä mun sijoitustietoja, haaveilin amerikkalaisesta elämästä ja myönnän, että mun haaveet muistuttivat tv-sarjoja haha. Tieto perheestä, joka asuisi Utahissa ja haluaisi ottaa mut vaihto-oppilaakseen, järkytti mua ensin. Joskus sanoin, että mikä tahansa kävisi, mutta ei Alaska tai Utah. No, Utahiin sitä nyt kuitenkin mennään. Kun päätin hyväksyä perheen, totuttelin ajatukseen, keskustelin entisten Utahin vaihtareiden kanssa ja otin selvää asioista. En silti ollut kovin innoissani. Mulla oli tyhmiä ennakkoluuloja. Käännekohta mun negatiivisiin fiiliksiin tapahtui, kun sain eräänä huhtikuisena perjantaina kolmen viikon odotuksen jälkeen tarkat perhetiedot. Kun luin sijoitustiedoista perheen sanat kysyttäessä syytä vaihto-oppilaan valintaan, olivat he kirjoittaneet, että heidän mielestään sovin täydellisesti heidän perheeseensä. Mulla tuli oikeasti kyyneleet. Tuntui niin mahtavalta.
Kun tutustuin perheeseen, mun fiilis perheen mahtavuudesta vahvistui. Ensin viestittelimme, sitten skypetettiin, nyt skypettelykertojakin on takana useampia ja voin edelleen sanoa, että en olisi voinut parempaan perheeseen päätyä. Kaikki ne kerrat, kun sisko ja veli ovat kutsuneet mua "uudeksi pikkusiskoksi" ja host äiti laittanut sähköpostin loppuun oman nimensä perään "mum", ovat tuntuneet niin ihanalta. It's so sweet, että he ovat keksineet mulle lempinimen, Anni. Kaikki se vaiva, mitä
 he ovat nähneet mun huoneen sisustamiseeni, suomalaisuuteen tutustumiseen (he mm. viettivät vappua ja äiti on opetellut tekemään suomalaista ruokaa!) ja mun viihtymiseen heidän luonaan on ollut niin upeaa. He esimerkiksi yrittivät kaikin keinoin saada mua lähikouluun. He olivat niin pahoillaan, kun se ei onnistunut, vaikka ei se edes haittaa mua, että kauempaan kouluun päädyin.
 Mua naurattaa, kun ihmiset kauhistelee mun "joutumista" Utahiin mormonien keskelle. Kun kerron osavaltiostani, reaktio on joko huvittunut nauru, järkytys, varoittelua "tiedätköhän sie nyt minne oot matkalla?" tai vähintään hämmennys. Okei, olihan mun omakin reaktio hämmentynyt, kun sijoituksestani kuulin. Mua vaan huvittaa ihmisten ennakkoluulot mormoneista ja myös se, kun ihmiset luulee, etten ole ollenkaan ottanut selvää asioista :D Olettaen, että mulle tulisi ihana vaihtovuosi mormoniperheen luona, toivoisin, että mun blogi voisi edes vähän pyyhkiä lukijoiden ennakkoluuloja.. Nimittäin mun host perhe on vaan niin ihana, täydellinen just mulle. Mie en haluaisi keidenkään muiden luo, enkä minneen muualle kuin Salt Lake Cityyn, Utahiin.

Kiva, jos joku jaksoi lukea mun vuodatusta :D Hullua, tajusin just, että nyt voin sanoa, että lähden vaihtoon ensikuussa!! 37 days left!

Wow, mun blogilla on nyt Bloggerin kautta 100 lukijaa ja Bloglovininkin kautta jo yli 50 lukijaa! Oon ilosesti yllättynyt, että blogini on kerännyt näin paljon lukijoita :) 

Mitä fiiliksiä muilla vaihtareilla on ollut? Ketä muita muuten on menossa ens viikonloppuna Summer Up-festareille Lahteen?


 Hi!

I've got so much feelings about exchange year. My feelings are like a mess. Sometimes I don't even understand that I'm really going to the USA next month. It's so unreal. I can't understand that I really can make my dream true.
Time has gone so fast. I remember the day when I told my mum that I'll go to interview of Explorius, my exchange organization. That day was last fall, now it's only one month left.
I'm so proud of my self that I'm brave enough to be an exchange student. It's so amazing to think that I'm the exchange student of 2013-2014. I'm also so happy that my parents and grand parents make this real by paying my trip to the USA. It's awesome that my parents trust me so much that they let me go to America. 

I can't even describe how wonderful my host family is. I've said this so many times but I'm so glad that they're my new family. I'm happy I already feel I'm belonging to their family. My sisters and brother are awesome. It feels so good when they call me as their little sister. My host mum and dad are such a lovely people. It's an honour to be their new daugter. 
It's so cool that my host family is interested about Finland. I appreciate a lot all the effort what they've done for me like trying to get me to the same school as my host sis and that they had made my new room so beautiful.
I had some negative thoughts about Utah before but they're totally gone. I wouldn't like to go anywhere else. I'm so excited that I've got a chance to go such an amazing place like Salt Lake city. I'm waiting my adventure in Salt Lake City so much.

Now I can say, "My exchange year will start NEXT month!" 37 days left!