Annika in The USA

Annika in The USA

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

There's no place like home

Hello!

Koti, oma koti kullan kallis, vai mitä? Tässä vaiheessa elämää mulle koti merkitsee paikkaa, jossa voin olla rennosti, oma itseni. Koti on paikka, jonne voin aina tulla. Se on myös paikka, joka määrittää myös minuutta, sitä kuka olen.

Konkreettisesti kotina voin pitää Suomea, se on kotimaani. Oon koko pienen ikäni asunut Suomessa. Kotikaupungissani Kotkassa olen myös viettänyt koko elämäni. Syksyllä koittava lähtö USA:han, Utahiin ja Salt Lake Cityyn on mulla eka muutto pois mun kotimaasta ja -kaupungista.
Ylipäätänsä tämä talo, jossa ollaan asuttu 11 vuotta, on ollut paikka, jonne palaan kavereiden luota, koulusta iltapäivällä ja bileistä viikonloppuöisin.
Koti on mitä ilmeisemmin niin mulle kuin monelle muullekin tärkeä moneltakin kantilta. Mulla on kotona, tarkoitetaan sillä sitten Suomea, Kotkaa tai tätä taloa, missä asun, hyvä olla. Välillä mietin, että hulluhan mie oon, kun oon lähtemässä kotoa kauas pois ja vielä haluan sitä niin paljon. Mulla on täällä ihan tosi upeita ystäviä ja kavereita, ja muita ihania ihmisiä mun elämässä ja välillä tuntuu järjettömältä jättää kaikki melkein vuodeksi taakseen. Kerran mulle eräs vihjasi vaihtoon lähtemiseni olevan pakoa mun elämästä. Toivottavasti ihmiset ei ajattele niin, sillä mulla ei ole mitään paettavaa, mie oon tosi onnellinen!

image

Oon miettinyt tosi paljon vaihtoon liittyviä asioita ja oikeastaan vasta viime aikoina on tullut vähän ristiriitaisiakin fiiliksiä. Haluan lähteä ihan todella paljon, mutta oon alkanut miettiä, millaista on sitten kun palaan. Asiat ovat mitä todennäköisimmin eri lailla kuin nyt. Olivathan asiat täydellisen eri tavalla esimerkiksi vuosi takaperin. Luultavammin myös mie tuun muuttumaan. Onhan vaihtoonlähteminen suuri asia, mun elämässä, jossa ei tähän mennessä mitään hirveän mullistavaa ole tapahtunut.
Mua on myös se tuttu huoli vaihtareilla, joka liittyy kavereihin. Kuinka asiat ovat, kun tulen takaisin? Joo, onhan tää turhan aikaista miettiä sitä, mutta mietinpä nyt kuitenkin. Jos ajattelen aikaa vuosi taakse päin, asiat olivat täydellisen erilailla kuin nyt. Mun elämässä oli eri ihmisiä ja elämäni ei ollut samanlaista kuin nyt, lähellekään. Mulla on nyt tällä hetkellä kaikki täydellisesti, mie oon uskomattoman onnellinen (!!), mutta entä kun tuun takaisin ja mikään ei olekaan niin kuin ennen? Toisaalta mua lohduttaa se, että ne tärkeimmät ihmiset, perhe ja parhaimmat kaverit, olivat mun elämässä vuosi sitten, kaksi vuotta sitten ja jopa kolme vuotta sitten, joten uskon että he eivät minnekään katoa kymmenen kuukauden poissaolonikaan aikana.

1368901175747
2013-05-18 16.48.17
image
Oon myös ajatellut sitä, mitä vaihtovuosi tekee mulle itselleni. Mitä muuta muutosta mussa on tapahtunut muuta kuin ne 10000 vaihtarikiloa (xD)? Äiti on varma, että mie aikuistun ja itsenäistyn :DD Aina vaan lukee vaihtariblogeista, kuinka vaihtari tuntee muuttuneensa täysin. Joskus muutokset ovat positiivisia: tuntee itsensä varmemmaksi ja itsenäisemmäksi, mutta toisaalta oon lukenut myös, kun joku tyttö itki sitä blogissaan, että tuntuu ettei Suomi sovi enää hänelle. Paristakin blogista oon lukenut, kun Suomessa tulikin hirveä kulttuurishokki ja toisilla loppuaika lukiossa oli kauheaa, kun sydän tuntui olevan toisaalla. En pystyisi kuvitella tätä fiilistä nyt, kun mulla on täällä kaikki niin hyvin. Joo, sanon kaikille, että Suomi ei ole se paikka, jossa haluan loppuelämäni viettää, mutta tällä hetkellä täällä on mun kaikki tärkeät ihmiset ja elämä muutenkin kivaa, en pystyisi kuvitella, että mua ahdistaisi elämä Suomessa.


Amerikka ja Utah tulevat syksyllä olemaan uusi kotini. Mietin vain, kauan menee, että tunnen tulevan kotini kodiksi. Siis kodiksi siinä merkityksessä kuin sen nyt tunnen. Vai tulenko koskaan ajattelemaan niin? Mietin myös, että milloin koti-ikävä siellä hellittää vai tulenko tuntemaan sitä ollenkaan? Ja jos tulen, kuinka sellaiset tuntemukset selvitän? Kai nämä fiilikset, joita oon viime aikoina kelaillut, ovat varmaan ihan tavallisia vaihtoon lähtevälle.

Oon kertonut mun syitä lähteä vaihtoon jo edellisissä postauksissa, mutta palaan tähän aiheeseen vielä vähän. Mulla on ollut jo tosi kauan halu nähdä maailmaa ja lähteä. Lähteminen ei tosiaan johdu siitä, etten voisi täällä hyvin, vaan ennemminkin uteliaisuudesta nähdä millaista muualla on. Mie en oo matkustellut paljoakaan, joten paljon on vielä nähtävää. On aivan huikeaa, että vihdoinkin ensi syksynä pääsen lähtemään, näkemään jotain uutta. Ehkä löydän toisen kodin sieltä jostain muualta? En sano, että uutta kotia, koska se kuulostaisi siltä, että korvaisin nykyisen kotini jollain muulla. Suomi tulee aina olemaan kotimaani ja Kotka kotikaupunkini. Home sweet home.

Onko muilla vaihtoon lähtevillä tai entisillä vaihtareilla ollut samoja fiiliksiä ennen vaihtovuotta? Tai ylipäätänsä onko uuteen paikkaan muuttaminen saanut ajattelemaan kodin merkitystä?


Mun pienistä murheista huolimatta odotan mun vaihtovuotta kuin kuuta nousevaa. Vaikka haaveilin pohjoisosista ja itärannikon osavaltioista, tuntuu musta nyt, etten haluaisi minnekään muualle kuin Utahiin, Salt Lake Cityyn.
En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen oon, kun oon saanut näin upean perheen. Mun host perhe on uskomattoman sydämellinen ja voin jo nyt tuntea itseni perheenjäseneksi. Tuntuu ihanalta, kun mum ja dad kutsuvat mua tyttärekseen ja host veli ja sisko pikkusiskoksi. He ovat painottaneet kuinka haluavat tehdä vuodestani ikimuistoisen ja suunnitelleet kaikenlaista ohjelmaa. Ihanaa, kun hostitkin tykkäävät matkustamisesta! Meillä synkkaa perheen kanssa tosi hyvin, jos niin voi sanoa. Skypettäminen on ollut tosi hauskaa, vaikka mie aina vähän jännitänkin. Siinä kohtaan, kun he huomaavat mun kielen menevän solmuun, host veli heittää jonku läpän ja sitten taas nauretaan :D He ovat tosi hauskoja ja rentoja tyyppejä koko perhe! Ainiin, tästä tulikin mieleen yksi hauska juttu. Sisko oli äitienpäivä viikonloppuna ostanut tipuja, säilyttänyt niitä salaa huoneessaan ja antanut äidilleen kolme tipua äitienpäivälahjaksi xD Isosisko siis tykkää paljon tipuista (koska ne on söpöjä ja ne munii munia, kun kasvavat kanoiksi) ja host dad ei ole aiemmin suostunut hankkimaan tipuja eikä se nytkään oo kovin innoissaan noista keltaisista otuksista. Haha!
Mun hostit ovat myös todella avoimia ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Musta tuntuu ihanalta, että voin puhua heidän kanssaan asioista suoraan ja meillä on jo nyt hyvin avoimet välit. En voi ajatella, miten suuren virheen olisin tehnyt, jos en olisi hyväksynyt tätä perhettä silloin joskus. Oon tavattoman onnekas saadessani olla osa heidän perhettään.
Btw, siitä johtuen, että myös mun vanhemman host siskon nimi on Annika, hostit kutsuvat mua Anniksi :) Ois se A.J:kin ollut ihan jees!

Viisumihaastattelu mulla on tosiaan 14.6 klo 13, ketään muita vaihtareita, jolla olisi noihin aikoihin haastattelu?

AINIIN! Kovasti oon ollut Instagramia ja muita hömpötyksiä vastaan, mutta viime perjantaina Elle sai mut suostuteltua (pakotettua) tekemään Instan.. :D No, ei toi nyt hassumpi juttu ookaan! Sieltä mun kuulumisia voi seurailla ja varsinkin Jenkeissä ollessa toi on tosi kätevä systeemi, jos aikaa blogille ei aina ole. Instagramista mut löytää nimimerkillä annikajuuliaa !

PS. Alle 80 päivää lähtöön! Nää päivät menee niin nopeesti...

image

In English: I was thinking about what home means to me. Finland has been always my home country and Kotka the town of mine. On August I will leave this safety place and go somewhere unknown city called Salt Lake City. I have been thinking that how long time it will take that I can feel Salt Lake the home like I feel Kotka right now. There is so much to learn in the USA but still I can't wait to go! I have said this hundred times but my host family is such a wonderful people. I'm so lucky that they are my hosts. I can't to wait to meet my new family and all friends I hopefully will make!

I finally made Instagram and you can find me there with a nickname: annikajuuliaa

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mikä on rileyn sukunimi?

Annika kirjoitti...

En mie valitettavasti sukunimee täällä kerro :) ymmärrät varmaan!

Outi kirjoitti...

Toi teksti vois niin olla mun kirjottama, just samat fiilikset ton vaihtarivuoden suhteen!

Annika kirjoitti...

Outi, nii voi olla et nää fiilikset on aika tuttui kaikille vaihtareille!:)

Milla kirjoitti...

Oon ite lähdössä syksyllä au pairiksi, mutta käytännössähän siis ollaan aika samassa tilanteessa... Välillä sydäntä kipristää niin paljon ajatus siitä, että oon parin kuukauden päässä jossain tuhansien kilometrien päässä tästä kaikesta. :(

Mutta helpottaa kuitenkin tietää, että mikään ei tosiaan oo lopullista ja että koti on kyllä aina koti!

Annika kirjoitti...

Au pairihan on aika samassa tilanteessa vaihtarin kanssa, lähdössä kauas pois kotoa! Se on kyllä ihana tietää, että vaikka minne ja miten kauas lähtisikään, koti ja läheiset on täällä Suomessa oottamassa :)

Ihanaa au pair aikaa sulle! Ootko minne lähössä ja kui pitkäksi aikaa?:)

sanni kirjoitti...

Mä välil kelaan et miks lähen mul on nii hyvin kaikki suomes ja välil on semmosii päivii et kelaan et jes ihanaa lähtee pois suomest:) Mul on kans toi viisumihaastattelu saman päivän mut se on jo aamul:D

Annika kirjoitti...

Joo Sanni mullakin on kyllä joskus sellasia fiiliksiä, että oispa se lähtöpäivä jo ja pääsis lähtee täält kämäsest pikkusest Suomest, haha!:D Mut pitää kyl painottaa, että tääl on asiat paremmin ku hyvin! Innostus lähteä Jenkkeihin alkaa vaan olemaan aika suuri :p
No harmi, ettei osunu samoihi aikoihi, mut tsemppii sulleki haastatteluu!;D

Milla kirjoitti...

Mullon kyl välillä ihan ristiriitaisia fiiliksiä, kun täällä Suomessa on kaikki rakkaat ja silleen, kyllä mä siis todellakin haluan lähteä, mutta kyllä mäkin välillä mietin minkälaista elämä on ku palaan Suomeen :D

Annika kirjoitti...

Milla, I feel you! Pitää vaa selvittää näit ristiriitasiiki fiiliksii ja lähtee hyvin, avoimin mielin matkaa ja luottaa et ne tärkeet ihmiset kyllä jaksaa oottaa sen vuoden!:)

Tiina kirjoitti...

Mullaki on ollu niin samanlaisia fiiliksiä!
Välillä tuntuu et ku mulla on täällä asiat niin hyvin et miks meen "pilaan" ne lähtemällä vuodeks pois. Mutta tiiän ettei se oo niin :)
Ja hei! Mulla on samana päivänä toi viisumihaastattelu 13.10 :)

Annika kirjoitti...

Tuttu juttu vissii kaikille vaihtareille!:D
Pitää vaa uskoo siihen, että kyllä ne asiat hienosti menee, vaikka epäilyttääkin.
Oikeestko, sulhan on sit heti mun jälkeen! Tuu vetäsee hihast jos näät mua siin jossai!:)

sofi kirjoitti...

Näin kohta jo vanhana vaihtarina voin samaistua fiiliksiin! Ennen lähtöä oli monia syitä miksi halusin maailmalle, mut mulla oli vaan se tunne, että mun on lähdettävä. Noita What If? kysymyksiä on loputtomiin, mutta niihin alkaa löytyä vastauksia nopeemmin kun uskotkaan :) En muuten tajunnutkaan, että oot Kotkasta! Ite oon Haminasta kotosin haha.

Annika kirjoitti...

Kiitos kommentista Sofi!:) Siehän jo tiiät mistä puhut ku myö tulevat vaihtarit vast arvuutellaa :D
Hah, itseasias tiesinki jo et oot Haminast!:p

EMMA kirjoitti...

mulla on kans ollu välillä vähän ristiriitasia tunteita, mutta oon aivan varma että siitä vuodesta tulee mun elämäni paras! Ja ei vitsi mulla on 13.40 se haastattelu :D

Annika kirjoitti...

Emma, nii pitää vaa toivoo parasta ja varautuu pahimpaa, hah!:D Elämäni parasta vuotta mieki uskallan oottaa!
Nonii sehän voi olla että nähää sitte silloin :)

Severi kirjoitti...

mulla on toi haastattelu klo 13.15 x))

http://revolutionarily.blogspot.fi/

Annika kirjoitti...

Ooi vähän kiva!:D Koitan bongaa sutkin haha