Annika in The USA

Annika in The USA

tiistai 26. marraskuuta 2013

So many smiles when I was crying inside, but even more tears which became while I was laughing so hard

Viimeiset pari viikkoa on ollut ihaniakamalia. Tunteet on heitelleet laidasta laitaan, tekemistä on riittänyt ja välillä on ollut tappotylsää, ihmissuhteet on ollut mallillaan, joskus ne on heittänyt kuperkeikkaa, koulu on sujunut ja joskus on tullut väärinymmärryksiä. Sitä se elämä on.

Utahissa koulutansseja on ehkä jonkin verran muita osavaltioita enemmän. Vuorotellen on poikien ja tyttöjen haut. Täällä tansseihin ei kysytä tekstarilla tai Facebookissa, vaan käytetäänkin vähän mielikuvitusta. Yleensä kysyminen ja vastaaminen hoidetaan viemällä kysyttävän/vastattavan ovelle posteri hauskalla tekstillä ja muulla härpäkkeellä varustettuna. Kun posteri on jätetty ovelle, juostaan pois kiireenvilkkaa ja mahdollisesti kurkitaan pimeässä autossa, josko tyyppi tulisi avaamaan oven. Ihan hauskaa, sanon mie! Miksei Suomessakin voitaisi hoitaa Wanhoihin kysyminen vähän kivemmin?
Itse kysyin pari viikkoa sitten Jesseä tansseihin julisteella ja rekvisiittana oli Gold Fish snackseja. Käytiin viemässä posteri ja muut härpäkkeet Jessen ovelle Lucan ja Kristinan kanssa ja menin sen jälkeen Lucalle hetkeksi. Vähän oli hassua, kun Jesse soitti Lucalle ja höpötti pitkän aikaa tosta ja vasta sitten puhelun lopuksi tajusi, kysyä, että hetkinen, ootko Annikan kans just nyt :D
 Alle viikon päästä kysymisestä sain myöntävän vastauksen, ja 21 kultakalaa xD

IMG_20131107_185907

Pari viikkoa sitten juhlittiin myös Nainain synttäreitä tehden potstickersejä perheen kesken. Ranskalainen vaihtari Maylis tuli myös meille tekemään niitä. Rakastan perheen kanssa yhdessäoloa, silloin kaikki vaan tuntuu niin oikealta. Mun ihana jenkkiperhe myös lauloi Happy Birthday-laulun äidilleni, jolla oli päivää myöhemmin 45-vuotissynttärit ja laitoin kyseisen videon sitten äidin facebook-seinälle.


Viimeaikoina oon hengaillut paljon Lucan kanssa, yllätysyllätys. Ollaan käyty kahvilla, frozen jogurteilla ja Dunkin' Donutissa, koska sieltä on saanut tällä viikolla ilmasta kahvia. Maylisin kanssa oon käynyt shoppailemassa, rakastan SLC:n shoppailumahdollisuuksia.
Milla on ollut meillä yökylässä nyt varmaan joka viikonloppu (haha, koska se osaa käyttää telkkaria, toisin ku yks toinen blondi. No, vitsivitsi, kyl siihen on ehkä muitakin syitä, et miks tykkään hengailla ton ihanan suomitytön kans <3). Oon myös käynyt luistelemassa pariinkin otteeseen, ensin viikko sitten tuplatreffeillä Gavinin, Alijanan ja Ethanin kanssa ja tänäviikonloppuna Millan, Lucan ja Lucan kaverin kanssa. On aika siistiä olla niitä harvoja täällä, joka osaa luistella. Nyt oon tajunnut, mikä tarkoitus niillä yläasteen luistelutekniikka harjotuksilla oli, pääsenpä täällä lesoomaan kun osaan luistella takaperin ja tehdä kaikenmaailman pyörähdyksiä, hehe.

IMG_20131111_161940
IMG_20131121_180158
IMG_20131123_161305
Oltiin Millan kanssa ekaa kertaa traxissa. Bongatkaa noi kunnon jenkkihymyt :D
IMG_20131123_202030
Lucalle ruoka maistuu, kaksin käsin. Huomatkaa et se oli syöny jo oman hampparinsa ennen tot salaattii...
IMG_20131123_205234
IMG_00000436_2
Snapchat-5454
Bongasin muumikirjan kirjastosta!!

Snapchat-2949

Käytiin myös katsomassa Lucan ja Maylisin kanssa koulumme musicalia, koska kaverini Ceci esiintyi siinä. Oli se ihan hyvä, vaikken kyllä väittäisi tätä kolmikkoa mitenkään musikaali-ihmisiksi, kun yks vaan nukahteli koko ajan ja pari muuta odotti, että se loppuisi, hehe. Kokemus toikin!

IMG_20131114_152013

Tänä viikonloppuna oli myös mun suomi-isin 50v-synttärit ja miekin pääsin bailuihin mukaan Skypen kautta. Oli ihana nähdä koko suku ja kaverit yhdessä juhlimassa. Ja tuntui niin hyvältä kuulla, kuinka kaikki on niin ylpeitä musta ja että mua ootetaan takaisin. Ikävä on niitä, vaikka täällä viihdynkin!

IMG_20131123_091558
1468739_10200304983461960_264336958_n
Löysin maailman ihanimman isin maailman ihanimman kirjeen, jonka se antoi mulle ennen kuin lähdin <3
Jouluhan on ollut täällä jo täydessä käynnissä ainakin Halloweenista asti. Joululaulut soi radiosta, kaikkialla on joulukoristeita ja mainokset on täynnä lahjaideoita. Ja koko ajan kaikki tappelee siitä, onko liian aikaista joululle vai ei :D Hauskinta on kuunnella siskoni ja hänen poikaystävänsä vääntöä joulusta, kun sisko on kunnon jouluhullu ja poikaystävä taas inhoaa joulua, haha. Mie rakastan kyllä joulua, mutta samaan aikaan se pelottaa. Joulussa on kyse läsnäolosta ja läheisten kanssa vietetystä yhdessäolosta, ja mie oon kaukana mun läheisistä. Mutta kyllä mie tiedän, että tästä joulusta tulee ihana ja ainutlaatuinen, I have so many amazing people around me who loves me. I love them so much.
Ennen joulua on kuitenkin Thanks Giving, mitä nyt en sinänsä odota niin hirveästi, lähinnä vaan lomaa koulusta haha. Mun perheellä oli thanks giving dinner jo pari viikkoa sitten, joten en usko, että ollaan tekemässä mitään erityistä silloin.

Aiti ne oli naa uudet ihanat kengat, mitka otti multa niin paljon rahaa tililta, hehe.
Hassu veikka taas halusi ottaa kuvan, lempimehunsa kanssa.... xD Pitas vissiin lahettaa naita kuvia johonkin mainostoimistoihin. Kattokaa tota elaytymista!

Nyt yks vinkki tuleville vaihtareille. Koulunkäynti vaihtovuoden aika ei varmasti ole usealla päällimmäisenä mielessä, kun eihän se mihinkään vaikuta. Tottahan se on, että tyhmää se olisi niska limassa raataa koulunkäynnin eteen, mistä ei saa edes mitään kiitosta, ainakin mun mielestä. No, neuvoisin kuitenkin ainakin vetämään hikarin roolia ja esittämään, että opiskelu kiinnostaa. Mie sain astronomian kokeesta jonkun C+ ja vaikka se nyt ei mikään kummoinen arvosana olekaan, läpi meni, eikä mua totta puhuakseni jaksa kiinnostaa tuleeko sieltä C vai A. Opettaja kuitenkin tuli juttelemaan mulle tästä ja sanoi, että pystyn kuulemma parempaan (edelliset kokeet on ollut B-A) ja kysyi multa, että haluanko yrittää uudelleen. Päästin tossa kohtaa sellaisen sammakon, mitä ei olisi kannattanut päästää, sanoin: "Ihan sama mulle, voin ottaa kokeen uusiksi, mutta en välitä juurikaan arvosanoistani täällä, kun eivät ne mihinkään vaikuta". Siinä kohtaan muuten lempeä opettaja räjähti: "Haluan sinun välittävän!". Ja iski kokeen pöytään ja siinähän sitten tein koetta uusiksi ja sain vissiin B-. Ton jälkeen ennen mua suunnilleen rakastanut opettaja kohteli mua ihan eri tavalla, tiuski, mökötti ja kerran ennen tunninalkua, kun olin laittamassa puhelimea laukkuun, hän sen nähtyään komensi mun viemään sen officeen. Ei auttanut selittelyt, vaan puhelin oli koko 6 tuntisen koulupäivän toimistossa, mistä hain sen sitten momin kanssa, huoh. Tällä viikolla kävikin sitten kaiken huippu. Olin vikoilla tunneilla eräänä päivänä, kun englannin opettajani kutsui minut luokseen ja käski mennä keskustelemaan counsellourini kanssa. Ihmetellen menin sitten opinto-ohjaajan luokse ja siellä mies alkoi selittämään, mulle että musta ollaan huolissaan. Astronomian opettaja oli kertonut hänelle, että olen ollut allapäin, mua ei kiinnosta koulu ollenkaan, en tykkää hänestä, en hymyile laisinkaan ja hän on huolissaan, että olenko masentunut. En tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. Siinä sitten todistelin counsellourille, että mulla on kaikki hyvin, mutta tosiaan en hirveämmin jaksa täällä koulun eteen panostaa, vaan tyydyn kurssien läpipääsyihin, kun en saa siitä mitään krediittiä mun Suomen opintoihin ja tosiaan astronomian otin ihan vain huvin vuoksi, en tarvitse sitä mihinkään edes Suomessa enää, kun ei opiskelut oo suuntautumassa siihen suuntaan. Astronomian tunnit on mun ekat tunnit, joten en kauhean pirteänä aina siellä ole ennen aamukahdeksaa, se voi selittää hymyilymättömyyteni :D Ja toisekseen opettajan asenne mua kohtaan on ollut sen episodin jälkeen melko tympeä, joten en oo itekään oikein uskaltanut paljon läppää heittää, vaan oon ollut asiallisen hiljaa. Opinto-ohjaajani on onneksi tosi mukava mies ja ymmärsi mua, mutta nyt mun pitää keskustella asiasta vielä astronomian opettajani kanssa. Hän kuulemma välittää musta ja on vain huolissaan. Välillä kyllä kaipaan Suomen "muitten asiat ei kuulu mulle"-asennetta. Counsellour lisäksi sanoi, että hänelle voin mennä aina juttelemaan, jos mua surettaa. Voi kiva, kun mua pidetään nyt jotenkin terapian tarpeessa olevana.. :D


Vaihtarivuosi on tosiaan melkein puolivälissä, niinkuin mulle Exploriukselta viikko sitten tullut emailikin kertoi. Sain tosiaan tietää lähtöpäiväni, itkuhan siinä tuli. Mutku en mie halua pois. Samaan aikaan tuo tieto sai mut tajuamaan, kuinka rajallista mun aika täällä on ja kuinka jokaisesta hetkestä tulisi nauttia.

Kivasti oli muuten tullut kysymyksii edelliseen postaukseen! Teen vastauspostauksen Thanks Giving Breakin aikana :) Tehtiin muuten Maylisin kanssa videopostaus viime perjantaina, koitan saada sen julkaistuksi piakkoin! Saatte sit kuulla mun "mahtavaa" englantia ja nähdä ihanan ja hassun ranskatypyni!


Haluan vielä lopuksia sanoa osanotot Kotkan tragedian johdosta kaikille omaisille. Uutinen pysäytti mutkin miettimään elämää ja kuinka se voi päättyä milloin vaan. Mun ajatukset on kyseisen pojan perheessä ja ystävissä, paljon voimia teille.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

APUA jo puolessa välissä, minne tää aika on menny :0 Tsemppiä kuitenkin!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka! Kiitti tosi pajon tästä postauksesta. :)
Sun blogi on muutenki yks mun lemppari vaihtoblogeista ja luen aina ihan innolla sun päivityksii :D Oon tosiaan ens syksynä lähössä kans sinnepäin jenkkeihi vaihtoo, ja tuntuu iha hullulta et joskus määkin oon siellä nii, ihan niinku sääkin ny! :D Tää sun blogis on auttanu tosi paljo ymmärtämises et se vaihtovuosi ei tosiaankaa oo pelkkää hauskanpitoo, vaa vaikeitaki aikoja on :)
Jatka vaa tän blogin kirjotteluu ja pidä ny hei ihan mahtava loppu vaihtovuosi ja nauti ihan joka hetkestä! :D

Anonyymi kirjoitti...

joo tein ite saman "virhee" ja sanoin iha suoraa mun geometrian opelle "ei mua kiinnosta minkä numeron tästä saan ku oon käyny nää asiat suomessa jo 5 vuotta sitte" "no miks sulla on sille c jos kerra osaat nää jo" "oon laiska" :DDD vittu se herppas. ei sinäällään kyllä haittaa koska ei tartte enää sille tunnille menä mutta tulvat vaihtarit hoi älkää tehkö samaa virhettä :D

Oona K kirjoitti...

Ihana postaus jälleen kerran :) Mullakin tuli sähköposti paluulennoista ja olin ihan järkyttyny! Mun aluevalvoja sano että melkein kaikki vaihtarit nyt tuntee ettei koskaan halua lähtee kotiin mutta kesän alussa moni vaihtaa aikasempaan lentoon kun on jo niin ikävä ja valmis kotiin.. En sit tiiä :D

Sina Kariniemi kirjoitti...

Ei vitsi onks oikeesti olemas tommosii pienii purkkakoneit :D oon aina miettiny ku monis peleis on niit xD pienestä asti "palvonu" niit :D

Annika kirjoitti...

1. Anonyymi: Sanos muuta, samaa ihmettelen! Kiitos tsempista :)

2. Anonyymi: Kiitos sulle aivan mahtavasta kommentista! Se onkin yks mun blogin tarkotuksista, kertoa vaihtovuodesta sellasena ku se on ja antaa tietoa tuleville vaihtareille :)
Mie jatkan kirjotteluun, aivan varmasti! Ja nautin!:)

3. Anonyymi: Hyva kuulla, etten oo ainut "holmo" xD Sama muakin taalla vaivaa, laiskuus. Kokeet suoritan havettavan usein arvaamisella kun en vaan jaksa nahda vaivaa. No, mutta onneksi mun astronomian ope on nyt taas oma ihana itsensa ja tykkaa musta taas jee!:D Tulevat vaihtarit, alkaa tosiaan tehko samaa virhetta kuin me ;D

Oona K: Voi kiitos Oona!:) En odottanut tota emailia nain aikaseen ja siksi se kai jarkyttikin niin paljon. Vahan janna et se sanoi noin, kun jotenkin luulin et just kesal ei haluaiskaan pois :o Mut pitaa nyt nauttia jokaisesta hetkesta!:) Ihanaa vaihtovuotta sullekin Michiganiin! (kai muistin oikein;p)

Sina Kariniemi: Haha, ihana, taal on tollasii joka paikas :D