Annika in The USA

Annika in The USA

maanantai 14. huhtikuuta 2014

The Best Trip Ever: Moab

Palattiin kotiin tänään ihan mahtavalta reissulta! Viime päivät vietettiin Utahin erämaassa, Moabilla, luonnon keskellä parhaassa seurassa. Oon sen verran kikseissä edelleen tästä matkasta, että päätin nyt heti raapustaa postauksen, varotuksen sanana, että postauksen pituudessa ei nyt säästellä!

Delicate Arch
Mun Spring Break alkoi muutaman päivän aiemmin, kun suunnattiin keskiviikkoiltana kohti Moabia. Mukaan siis lähti tällä kertaa mun sisko Annika, Annikan poikaystävä Chad ja mun parhaat kaveri Luca ja Liinu. Dad luovutti nipinnapin 4-runnerinsa meidän käyttöön ja hyvä kun antoi, koska toi isokon auto oli ihan täynnä tavaraa.
Matka alkoi neljän tunnin ajolla, snacksin osto pysähdyksineen ja Subwayllakin piti käydä. Saavuttiin pimeän Moabin camping-alueelle iltamyöhällä ja siinä sitten alettiin kasailla telttoja. Oltiin aika poikki ja väsähdettiin ekana iltana melko pikimmiten telttojen pystytyksen jälkeen. Vaikka tuolla autiomaassa oli sairaan kuuma päivisin, yöt oli jäätävän kylmiä ja heräilinkin varsinkin ekana yönä kylmyyteen kun kalisin kuin mikäkin.

Torstaiaamuna herättiin kylmän yön jälkeen järkyttävään kuumuuteen. Äkkiä hupparit ja kollarit pois ja topit ja sortsit päälle! Aamiaisen jälkeen ajettiin meidän ekalle vaelluspolulle, Landscape Trailille. Toi patikointi kesti jonkun kolme tuntia ja vaikka maasto oli suht tasaista, hiki valui kuitenkin kolmenkymmenen asteen helteessä. Nähtiin ihan huikeita paikkoja ja yritinkin ikuistaa niitä kameralle. Tietenkään kuvat eivät anna todellista oikeutta tuolle suunnattoman kauniille luonnolle, mutta näettepähän nyt edes jotain, missä kivikoissa pyörittiin viisi päivää. Suomesta, jos koko Euroopasta tuskin löytää mitään tällaista ja siksi oonkin niin onnellinen, että sisko ja Chad ottivag meidät mukaansa Moabille.

Ne leikki kiinalaisia turisteja peace merkeil :D
Molemmat Annikat juostii tonne koloo silleen "take a pic take a pic" :D
Chad ja Luca
<3
Annika ja Chad

Landscape Archsin jälkeen tehtiin vähän lyhyempi patikointimatka, mutta kentien ensimmäistä kuuluisampi, Utah Delicate's Trail. Tuolloin aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja oli oikeasti ihan liian kuuma ilma suomalaiselle.
Kuitenkin hiken päämäärän nähdessä, eli Delicate Arches, Utahin varmaan kuuluisin nähtävyys, ei haitannut yhtään, että kilometrejä oli takana jo melkoisesti ja aurinko kärtsännyt meidät punaisiksi. En voi sanoin kuvailla, kuinka huikeeta oli nähdä toi monissa postikorteissa oleva näky omin silmin. Lisäksi nähtiin pari sataa vuotta vanhoja alkuperäisamerikkalaisten seinämaalauksia. Tällaisten asioiden arvo on mittaamaton. Tällaisina hetkinä sitä ajattelee, miten paljon olisinkaan missannut, jos en olisikaan lähtenyt vaihtoon. Tai jos olisin päätynyt sanomaan ei host perheelleni viime vuonna näihin samoihin aikoihin.

Delicate Archsin jälkeen mentiin syömään Moabin keskustaan yhteen pizzapaikkaan, missä sai syödä niin paljon kuin mahaan mahtui. Ja meillehän mahtui reilun 12 kilsan patikoinnin jälkeen! Dinnerin jälkeen käytiin vielä ikkunashoppailemassa. Oli jotenkin niin väsy olo, etten edes jaksanut ostaa mitään turistikrääsääkään.
Illalla leiriin saapui Annikan ja Chadin kaveripariskunta Julia ja John ja hengattiin porukalla nuotion ääressä puoleen yöhön.


Perjantaiaamuna myö teinit saatiin nukkua pitkään Chadin, Julian ja Johnin lähtiessä varhain pyöräilemään maastoon ja Annika lähti viemään niitä. Rauhassa syötiin aamiaiseksi Costcon superisoja muffinsseja ja kahvia, ja sen jälkeen paahdettiin itseämme auringossa ja laitettiin Luca kuuntelemaan suomimusaa. Liinun kännykän listalla oli kyllä hirveesti mullekin ihan uusia tuttavuuksia :D En ollut kuullutkaan mistään Pummilla Tallinnoista tai Huominen on Huomenna biiseistä. Oon varmaan kesällä reiveillä ihan ulapalla, kun Levikset repee ei soikaan bileissä. Höh.

Annikan palatessa leiriin pistettiin teltat ja tavarat kasaan ja siirryttiin toiselle camping alueelle lähemmäs jokea. Chillailtiin hetki siellä ja kun kyllästyttiin kuumuuteen, päätettiin lähtä etsimään biitsiä vilvoitteluun. Löydettiin kiva pieni ranta joen varrelta ja hengailtiin siellä parisen tuntia aurinkoa ottaen ja kylmässä vedessä pulikoiden. Viilennys tuli kyllä tarpeeseen! Mittari hipoi taas kolmeakymppiä, celsiuksissa siis.

Liinu teki mulle ranskanletin!

Myöhemmin lähdettiin patikoimaan Negro Bill Trailille. Oli tuollakin ihan siistiä ja maasto oli hauskaa, kun välillä piti kiipeillä punaisilla kallioilla ja toisinaan tasapainoilla puron kivillä. Kuitenkin edellisen päivän huikeiden haikkien jälkeen tää oli ehkä vähän lame. Upealtahan tuolla Moabilla joka paikassa näytti, mutta kieltämättä nää maisemat jää Delicate Archsin varjoon!

Retut
#toughlife

Illalla palattiin leiriin ja alettiin dinnerin laittoon. Tai siis Annika ja Chad alkoivat tehdä ruokaa, haha. Ne oli ihan mahtavat "varavanhemmat" meille skideille! Annikalla varsinkin oli oikein hyvä tatsi momina oloon ja meillä oli kova kuri ;) Mie olin good kid, Luca kokoajan in troubles (koska se näytti keskaria ja haukkui kaikkia kusipäiksi eri kielillä) ja Liinu oli hiljaa XD

Perjantai-iltana loputkin porukasta saapui leiriin. Isoveikka Brady ja sen kaverit Alex ja Kenzie sekä Chadin kaverit Clark ja Josh tulivat illallisen aikoihin ja siitä aloitettiin illanvietto, joka jatkui myöhään yöhön. Puhuttiin muunmuassa Skinwalkereista, meidän foreignereiden maista (kellään ei todennäköisesti ole edelleenkään mitään tietoa, mistä myö ollaan kotoisin) ja Annika piti edelleen tiukkaa kuria haha. Oli ihan mahtava ilta ja hauskempaa seuraa saa etsiä! Illasta ei tosin ole jostain syystä yhtäkään kuvaa..
Ainiin, John kosi Juliaa niiden pyöräretkellä, niin ihanaa ja romanttista!

Lauantaiaamuna heräsin, kun Chad tuli herättämään Lucaa, sillä sen piti lähteä Chadin mukaan veneenhakuun. Muut syötiin rauhassa aamupalaa ja lähdettiin sitten kohtia jokea. Tän päivän ohjelmassa oli siis river raftingia, eli onko se nyt suomennettuna koskenlaskua. John ja Julia olivat vuokranneet oman "kumikanootin" ja Joshilla ja Clarkilla oli koskikajakit. Muut oltiin sellaisessa isossa kumiveneessä.
Aluksi kapteenina oli Chad, joka siis oikeasti tiesikin tollasesta, mutta jossain kohtaan ohjat otti Annika ja toisinaan jopa Alex tai Brady. Noissa kohtia meno oli aika mielenkiintoista! Meillä ei siis tosiaankaan ollut mikään ripeä tahti vaan rauhassa melottiin silloin tällöin ja vaan chillattiin Colorado joessa ja naurettiin. Välillä porukkaa heitettiin veneestä ja lopulta mut ja Liinukin pakotettiin hyppäämään jokeen. Perusteluna, että voidaan sanoa, että ollaan uitu Colorado joessa. No, saavutus kai sekin :D
Kuvia ei river raftingista ole, kun kameran ottaminen veteen olisi ollut turhan riskialtista! Varsinkin tossa porukassa haha.

Illalla saavuttiin rättiväsyneinä leiriin ja vaikka yritettiinkin vähän viettää iltaa, osan porukan lähdön ja koko päivän joella oleilun jälkeinen väsymys vei voiton ja miekin taisin jo puolilta öin mennä nukkumaan. Käytiin tosin Bradyn, Alexin, Kenzien ja Clarkin kanssa katsomassa yli sata vuotta vanha silta meidän leiripaikan lähistöltä. En tosin tajunnut ottaa kameraa mukaan, joten tästäkään illasta ei kuvia otettu. Sen jälkeen istuttiin vielä nuotiolla hetki. Mulle iski illalla päänsärky väsymyksen lisäksi ja menin tosiaan muita aiemmin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna herättiin paahtavan kuumuuden sijaan sateeseen. Yölläkin satoi vähän väliä kaatamalla ja heräilin varmaan kolkyt kertaa. Aamulla oli tosi kylmä ja aamiaisella hytistiin. Sen jälkeen kerättiin leiri kasaan, annettiin halit ja sanottiin heipat meidän mahtavalle camping-porukalle. Oli jotenkin jopa haikeaa lähteä, koska meillä oli ollut niin hauskaa yhdessä Moabilla.
Kotimatkalla poikettiin Canyonlandsiin. Siellä oli ihan huikean näköistä ja moni vertaakin noita maisemia Grand Canyonien landscapeen. Tuolla jossain on tapahtunut myös 127 tuntia leffa.

<3
"How about someone come to push you down from the rock?" "Screw you, go away idiot!"
Luca ja Chad

Oon nyt kirjoittanut ja kuvittanut tätä postausta vaikka kuinka monta tuntia ja nukahdan ihan just tähän koneelle. Oon hehkuttanut reissuamme jo ihan riittämiin, mutta pakko vielä sanoa kerran, että tää oli ehdottomasti paras reissu ikinä niin seuran kuin muunkin puolesta. Oon niin kiitollinen, että sain kokea jotain näin upeaa ja tutustua niin moneen ihanaan ihmiseen. 

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oioi kuulosti tosi kivalt reissult :3 ! Ja tosi kivoi kuviiiii (:

Anonyymi kirjoitti...

<3.... Ihana reissu teillä kaikilla, olen iloinen kun Liinu saa kokea reissullaan noin mahtavia kokemuksia, terkuin äiti

Mikaela kirjoitti...

WAU jos nuo kuvat näyttää noin henkeesalpaavan upeilta näin kuvien kautta niin en voi ees ajatella miten hienolta tuolla on näyttäny livenä! Oli varmasti ikimuistonen ja mahtava reissu, tommoset ne siitä vaihtovuodesta tekee parhaimman!:)

Anonyymi kirjoitti...

Rakastan tätä sun blogii, tää on vaa nii ihana<3;D pliis jatka näi ahkerasti päivittämistä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan upeen kuulosta!

Annika kirjoitti...

1. Anonyymi: Oli kyl ihan mahtavaa!:)

2. Anonyymi/aiti: Sanos muuta!<3

Mikaela: Moab oli aivan mielettoman upea paikka ja reissu oli kaikella tapaa unohtumaton :) Vaihtovuoden ehottomasti ihanin matka!

3. Anonyymi: Ihana sie, kiitos paljon <3 Mie yritan jatkaa!

4. Anonyymi: Oli ihan super upea reissu!:)

A Year in New Zealand kirjoitti...

Näyttää upeelta! :)

A Year in New Zealand kirjoitti...

Näyttää upeelta! :)

Annika kirjoitti...

Tuolla oli ihan alyttoman upeen nakoista!!:)