Annika in The USA

Annika in The USA

torstai 27. helmikuuta 2014

CALIFORNIA


Inhoan blogeissa sitä, kun kirjoitetaan "tässä tulee nyt postausta matkasta, joka tehtiin aikana nappi ja kivi" ja nyt kuitenkin itse teen sellaisen postauksen. Kyseessä siis reissumme Californiaan ennen joulua, eli noin parisen kuukautta sitten. Milla vielä silloin vitsailikin, kun valitin ekana viikonloppuna matkan jälkeen, etten jaksaisi tehdä vielä postausta, että kuitenkin sen tekeminen venyy jonneen kahden kuukauden päähän. Vannoin silloin, ettei niin tule käymään, mutta toisin kävi. Elämää ei voi aavistaa etukäteen ja välillä tulee tilanteita, jolloin ei vain pysty kaikkeen. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eiks niin? Tässä siis vähän kuvia ja ihan pientä tarinaa perhematkastamme Californiaan ja Disneylandiin! Eiköhän tämän postauksen myötä blogikin herää taas eloon, pikkuhiljaa pikkuhiljaa :)

Viikkoa ennen joulua suunnattiin siis host perheeni kanssa asuntoautolla kohti Californiaa. Kymmenisen tuntia pelkkää ajo ja joitakin tunteja dad lepuutti silmiään. Maanantai-iltana kuitenkin lähdettiin ja tiistai-iltapäivällä oltiin perillä. Parkkeerattiin ensin auto dadin veljen studiolle ja sieltä meidät tuli hakemaan serkku Kevin ja lähdettiin koko porukalla tsekkaamaan Santa Monica beachia. Oli muuten ihan mahtavaa nähdä kotkalaisena meri puolen vuoden sisämaassa asumisen jälkeen!

Seuraavat päivät menivätkin Disneylandissa ja Disney Adventuressa. Oli ihan tosi hauskaa ja laitteet ihan mahtavia! Disney-fanina Disneyland oli kokemuksena ihan upea ja oon onnellinen, että mun ihana host perhe halusi mut sinne viedä. Tolla reissulla mulla tuli usein sellanen olo, että olen osa perhettä. Ja juuri nuo yhteenkuuluvuuden tunteet on niitä vaihtovuoden tähtihetkiä, ehdottomasti :) Kaiken sen hapuilun ja oman paikkansa etsimisen lomassa se, kun tuntee olevansa osa jotain, perhettä tai paikkaa, se kun tietää, että tänne mie kuulun, se on sellaista, jota en osaa sanoin kuvailla, kuinka ihanalta se tuntuu.
Tuo vähän alle viikon reissu meni ihanasti ja tuli aivan parhaaseen aikaan ja saatiin kunnolla ottaa aikaa perheen kanssa. Syötiin paljon aasialaista niin aamiaisella kuin illallisella, tapasin paljon uusia kivoja ihmisiä ja pidettiin hauskaa! Vielä matkalla takaisin Salt Lake Cityyn poikettiin Las Vegasissa ja tuon pikavisiitin seurauksena mulle jäi hirveä hinku päästä sinne takaisin kunnolla kokemaan se mesta. Ehkä sitten 21-vuotiaana ;) Kuitenkin, olen niin kiitollinen jenkkiperheelleni, että he halusivat viedä mut näin upealle matkalle!

disneyland

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

MIKS VITUS ET VOI HYMYILLÄ SUU KIINNI? TOI SUN "HYMYS" NÄYTTÄÄ IHAN IRVISTYKSELT, YÖK!

Anonyymi kirjoitti...

hirvee kommentti :( sulla on oikeesti tosi ihana hymy ja oot muutenki tosi kaunis ja positiivinen ihminen :) luulen (ja toivon) että tuollaiset tyhmät anonyymit ei sua hirveesti hetkauta vaikka eihän ne koskaan kivalta tunnu.

Anonyymi kirjoitti...

Elämä alkaa kääntämään parhaimman puolen sulle <3 ! Mutta muista, kyyneleet on ilon pisaroita.
(ja tuolle edelliselle anonyymille, joka kommentoi sun hymyä voisin toivottaa matkaa jonnekin, jonne ei aurinko paista :).. sä olet nätti tyttö <3 !)

Anonyymi kirjoitti...

Ekalle kommentoijalle: painu vittuu.
Annika oot ihana<3

Anonyymi kirjoitti...

awwws ihanat noi kuvat missä tuo vanha nainen istuu samassa asennossa mutta eri asusteet päällä :D jotenki tosi hauskat ne kuvat! :)

Tuulia Putkonen kirjoitti...

Kiva postaus tytsy !! Kohta mieki paasen tonne katsastaa hoodit ;-) ja ihan suosiolla skippaat tollaset ekat kommentoijat!

Annika kirjoitti...

1. Anonyymi: Koska mie irvistän just niinku haluun ;)

2. Anonyymi: Voi kiitos paljon kauniista sanoistasi!:) Joo ei mua tollaset hetkauta :D

3. Anonyymi: Elämässä on ylä- ja alamäkiä, nyt sen synkän jakson jälkeen on näyttänyt varsin aurinkoiselta :) Kiitos sulle!

4. Anonyymi: Haha, kiitos! <3

Tuulia: No kiitos, siekin oot oikein kiva typy tuulia!;p Pidä kivaa Calissa, on muuten huikee paikka! Haha saahan mielipiteensä aina sanoa, vaikka sitä ei toinen kuuleviin korviinsa ottaiskaan ;D XD

Kata kirjoitti...

Jestas nuo sun perheen koirat on ihan älyttömän sulosia! Meillä on kans kaks mäykkyä tääl suomessa ja entiä millee tuun selviimää mu kovaa vauhtia lähenevän vaihtovuoden ilman niitä :D Ihana blogi :)

Annika kirjoitti...

Mie rakastan mun hostien koiria niin paljon!!:D ne on ihan ku pieniä lapsia tai silleen myö niitä kohdellaan XD Omaa collieta on tietenkin kova ikävä, joka oottaa sitten Suomessa.
Tsemppiä vaihtovuoteen ja erossa oloon hauvoistasi!:p Kiitos kiitos!