Annika in The USA

Annika in The USA

lauantai 17. toukokuuta 2014

Don't worry, Be happy

Pitkästä aikaan vähän ihan arkista postausta. Vaikkakin arki täällä puolen maailmaa on ollut aikamoista juhlaa viimeaikoina.

Pari viikkoa sitten mentiin Ellie Gouldingin keikalle Millan ja Maylisin kanssa. Liput oli vaan $35!! Oli ihan mahtavaa!


Edellisenä viikonloppuna mentiin Millan kanssa Salt Lake Cityn toiselle puolelle Bountifuliin pieniin hot tub-partyihin muutaman muun vaihtarin kanssa. Täytyy tähän väliin sanoa, että oon niin ylpeä meistä, kun ollaan opittu käyttämään julkista liikennettä niin taitavasti täällä! Osataan ottaa traxi minne päin vaan, tiedetään sinisen, punaisen ja vihreän linjan ero. Tiedetään mikä on front-runner ja bussejakin osataan suht hyvin käyttää. Pieni asia ehkä muille, mutta Jenkeissä oleville vaihtareille nää vähäisetkin julkiset kulkuneuvot merkitsee vapautta ja itsenäisyyttä. Ei tarvitse aina olla kysymässä kyytiä joka paikkaan, vaikka mun hostit kuskaakin mua enemmäin kuin tarpeeksi. Oon tosi kiitollinen heille siitä, mutta tuntuu hyvältä, kun joskus voi sanoa, ettei niiden tarvitsekaan heittää mua vaan voin ottaa bussin tai junan.
Oltiin Bountifulissa johokin yhteentoista iltaan ja sitten palattiin Downtowniin (eli keskustaan) ja pohdittiin mitä seuraavaksi tehtäisiin. Meinattiin lähteä kotiinpäin, mutta kun kerran oli perjantai, ei haluttu mennä kotiin niin aikaisin. Saatiin joku ihme päähänpisto ja mentiin kokeilemaan pyörätaksia. Noita bike cabeja ajelee SLC:n yössä aina viikonloppuisin ja ne on jo pitkään huvittaneet meitä. Pyörätaksissa on kuski pyöräilee edessä ja takana matkustajat istuvat sellaisessa kärryssä. Meidän komea kuski sitten heitti meidät Mäkkärille hakemaan vähän yöpalaa ja mentiin oikein Drive Inin kautta tolla pyörätaksilla! Oli muuten ihan mahtava kokemus ja naurettiin niin paljon! Pyörätaksi muuten toimii ainakin täällä ihan tippimenetelmällä, eli maksat niin paljon kuin haluat :)


Pyörätakseilun jälkeen syötiin meidän mäkkärisafkat kuin kodittomat konsanaan kadulla. Sen jälkeen lähdettiin vähän kävelemään ympäriinsä ja tavattiin pari kaveria, joiden kanssa loppuyö menikin hengatessa ja pelaillessa. Oli muuten ihan huippuyö!

Lauantaina chillailin vain päivän kotona ja illalla Luca pyysi mut leffaan. Meidän piti mennä katsomaan 300 Rise Empire, mutta koska se oli R leffa (kielletty alle 17-vuotiailta) ja unohdin mun henkkarit kotiin, katsottiin joku komedia. Dollar Theatret on muuten ihan mahtava keksintö! Leffat maksaa viikonpäivästä riippuen $1.25-2.50. Tuonne menee aina leffat, jotka eivät enää tavallisissa leffateattereissa pyöri. Käydään tuolla aika usein Lucan kanssa.

Sunnuntaina olikin Mother's Day, joka vietettiin host perheeni kanssa yhdessä kotona. Skypettelin myös oman perheeni kanssa Suomeen jokusen tunnin ja toivotin äiskälle hyvät äitienpäivät. Hehän tulevatkin pian tänne Jenkkilään muutamaksi viikoksi mun ja host perheeni iloksi! Ei maltettaisi oottaa!
Illalla syötiin dadin valmistama dinner ja sen jälkeen annettiin momille lahjat. Mie annoin hänelle hajuveden ja söpön kortin!


Tää viikko on mennyt hengaillessa Lucan ja Maylisin kanssa. Monesti multa kysytään, että miksen hengaa enemmän paikallisten kanssa. Selitys on se, että suoraan sanottuna en ole löytänyt yhtäkään sellaista high schoolista, jonka kanssa kemiat kohtaisi. High school ikäiset teinit täällä ovat yleisesti ottaen lapsellisia ja epäkypsiä. Meidän koulun yksikään eurooppalainen vaihtari ei tykkää koulusta täällä. Täällä 16-18-vuotiaat ovat lapsia. Heitä kohdellaan niin ja he käyttäytyvät sen mukaisesti. College-ikäisten kanssa mie ja moni muu mun vaihtarikaveri tulee paljon paremmin toimeen. Esimerkiksi mie rakastan kyllä mun kaikkia sisaruksia, mutta vanhemman siskon kanssa olen tullut alusta asti paljon paremmin juttuun kuin nuoremman, joka siis on jopa vähän vanhempi kuin minä. Nykyään tullaan kyllä toimeen, mutta se vei aikansa. Edelleenkään ei olla mitään sydänystäviä. Mutta siis joo, voisihan täällä hengata vanhempien kanssa, mutta ongelma on vain se, että kun sanotaan meidän ikä tai se että ollaan high school vaihtareita, vanhemmat tyypit harvemmin haluavat hengailla. Joo, toimiihan se aina, että vähän huijaa ikäänsä tai keksii tarinoita, mutta ei sekään tunnu kivalta. Tää vaan varoituksen sanana tuleville suomalaisille vaihtareille, jotka Jenkkeihin tulevat. Mie luulin pitkään etten tule toimeen amerikkalaisten kanssa. Sitten aloin liikkumaan vanhempien kanssa ja huomasin, että high school on vain ihan väärä paikka mulle. En halua siis arvostella, mutta Suomen lukio ja Amerikan high school ovat kaksi täysin eri asiaa erilaisilla ihmisillä. Tästä jutusta lisää, kun saan kirjoitettua postauksen, missä kerron enemmänkin omasta kokemuksestani Amerikasta vaihtomaana!


Mulla oli 14.5 18v syndet ja ihana päivä se loppujen lopuksi sitten olikin. Varoitan tulevia vaihtareita, koulussa on ihan kamalaa, kun kukaan ei tiedä sun synttäreistä eikä tajua onnitella! Siis mua suoraan sanottuna melkein masensi toi. Onneksi Maylis keksi melkoisen mainion keinon piristää mua, se jääköön salaisuudeksi ;) Mentiin myös lunchille mun suosikkikahvilaan Sugar House Coffeeseen Lucan, Maylisin ja Rosen kanssa. Iltapäivällä fiilis vähän nousi kun hengattiin Sugar Housen Starbucksissa mun vaihtarikavereiden kanssa. Illalla olikin sitten ihan mahtavaa hostien ja Lucan kanssa. Mentiin mun valitsemaan ravintolaan, minnes muuallekaan kuin Etela-Amerikkalaiseen buffetiin Tucanosiin! Syotiin hirveät ähkyg ja sain siellä jonkunnakoisen melko äänekkään synttäritoivotuksen etelä-amerikkalaiseen tyyliin tamburiinien sun muiden kera :D

Hieno kylpytakki hermanni XD

Dinnerin jälkeen tultiin kotiin ja sain lahjat. Luca antoi mulle lahjansa jo ennen illallista ja sain häneltä nätin kaulakorun ja sellaisen lastenkirjan :D Joo outoa, mutta siinäkin oli tosi söpö idea!
Host vanhemmilta sain kiinalaisia syömäpuikkoja (muistatteko, kun sain ne lasten puikot? No, nykyään osaan syödä oikeillakon ja siksi sain omat oikeat puikot!!), Frozen-leffan, koska yksinkertaisesti rakastan sitä ja niitä biisejä tulee kuunneltua hostien harmiksi joka päivä haha ja sitten vielä lahjakortin ripsienpidennykseen, kun sellaista olin toivonut. Brady ja Riley antoi mulle yhteisenä lahjana kaulakorut, toisessa oli A-kirjain ja toisessa mäyräkoira. A-korusta Brady vitsaili, että se tulee siitä, kun oon straight A-student. Haha, no en todellakaan!XD Mäyräkoirakoru taas siitä, kun meillä on noi kolme suloista mäyräkoiraa ja ne on niin iso osa mun vaihtovuotta, ettette varmaan edes pysty tajuamaan sitä. Ne on oikeasti tän perheen symboli! Sain heiltä myös kaksi valokuvakehystä, johon toiseen tulee perhekuvamme. Siinä on myös teksti: "As far as everybody knows, we are a nice normal family". Aivan ihana! Toisessa kehyksessä oli yksi perheen insideläppänä oleva kuva Arniesta, a choir boy XD Annikalta sain Athletan legginssit ja on muuten ihan super mukavat! Lisäksi sain ranskalaiselta vaihtarikaveriltani Damienilta söpön synttärikirjeen, jonka se oli lähettänyt Loganista asti. Maylisilta saan kuulemma lahjan tänään, kun mennään juhlistamaan molempien synttäreitä Lucan, Brytonin ja Rosen kanssa piknikin ja koulun stompin merkeissä. Mennään myös vissiin tsekkaamaan sellainen 18-vuotiaille oleva "baari". Siellä ei tietenkään tarjoilla alkoholia alle 21-vuotiaille.


Eilen oltiin kavereiden kanssa viettämässä iltaa downtownissa ja oli kyllä hauskaa! Tuntuu oudolta ajatella elämää joskus syksyllä kun pyorittelin peukaloita ja mietin, että mitähän sitä tekisi, kun nyt tuntuu, että on koko ajan menossa!

Mulla on ollut tosi kivaa täällä ja päivä päivältä kotiinlähtö tuntuu vaikemmalta. Fiilikset toisaalta heitteleekin kovasti. Noista kotiinlähtöön liittyvistä tuntemuksista enemmän lähiaikoina!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut vielä myöhässä täysikäistymisestä! Sulla on kyllä ihana host perhe :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus taas kerra<3

Anonyymi kirjoitti...

Vitsi on kylla harmi ettet oo saanu kavereita tuolta high schoolista, tai ettei oo kemiat kohdanneet. Onkohan se vaan siella, koska kylla muut vaihtarit on aina saanut jenkkikavereitakin?

Tai ainakin mulla ei oo samanlainen mielipide tosta asiasta, ainakaan kokonaan. On ne lapsellisempia joo JOTKUT, mutta oon silti saanut paljon kavereita ja synttareinakin ihmiset ties etta oli mun merkkipaiva. Ootko ollu tarpeeks "esilla" siella koulussa?

On hyva etta kerrot tietenkin taysin rehellisesti sun omasta kokemuksesta, sunhan blogi taa on, mutta valilla kun kayn lukemassa naita sun teksteja niin alkaa harmittaan sun puolesta ja myoskin mietin tulevia vaihtareita jotka lukee tata blogia, etta ne varmaan luulee et kaikilla menee vuosi nain ettei saa niita amerikkalaisia kavereita ja "kokoajan" on koti-ikava.

No anyway, vaikutat kylla ihanalta tyypilta etta en usko etta syy on ainoastaan sussa todellakaan :) tykkaan myos blogistasi paljon kun jaksat kirjotella ahkerasti ja panostaa siihen! Hyvat jatkot sulle loppuun ja onneks oot kuitenkin saanu paljon kivojakin juttuja tehtya vuotes aikana :-)

Anonyymi kirjoitti...

Vitsi on kylla harmi ettet oo saanu kavereita tuolta high schoolista, tai ettei oo kemiat kohdanneet. Onkohan se vaan siella, koska kylla muut vaihtarit on aina saanut jenkkikavereitakin?

Tai ainakin mulla ei oo samanlainen mielipide tosta asiasta, ainakaan kokonaan. On ne lapsellisempia joo JOTKUT, mutta oon silti saanut paljon kavereita ja synttareinakin ihmiset ties etta oli mun merkkipaiva. Ootko ollu tarpeeks "esilla" siella koulussa?

On hyva etta kerrot tietenkin taysin rehellisesti sun omasta kokemuksesta, sunhan blogi taa on, mutta valilla kun kayn lukemassa naita sun teksteja niin alkaa harmittaan sun puolesta ja myoskin mietin tulevia vaihtareita jotka lukee tata blogia, etta ne varmaan luulee et kaikilla menee vuosi nain ettei saa niita amerikkalaisia kavereita ja "kokoajan" on koti-ikava.

No anyway, vaikutat kylla ihanalta tyypilta etta en usko etta syy on ainoastaan sussa todellakaan :) tykkaan myos blogistasi paljon kun jaksat kirjotella ahkerasti ja panostaa siihen! Hyvat jatkot sulle loppuun ja onneks oot kuitenkin saanu paljon kivojakin juttuja tehtya vuotes aikana :-)

Annika kirjoitti...

1. Anonyymi: Myohaiset kiitokset myos!!:) Todentotta onkin!

2. Anonyymi: Kiitos!:)

3. Anonyymi: Myonnan, etta high school kuuluu vaihtovuoteni inhottavimpiin asioihin ja se etten oikein koskaan ole tuntenut kuuluvani sinne, on saanut mut joskus tosi masentuneeksi. Mutta, taytyy muistaa, etta jos en olisi mennyt high schooliin ja juuri tuohon Highlandiin, en olisi ikina tavannut mun parasta kaveria, Lucaa. Olen saanut muutamia kavereita high schoolista, mutta mun ja Lucan ystavyys on jotain niin upeaa, etta kavisin ton paska (high schoolin) vaikka uusiksi.

Hengaan tosi usein jenkkien kanssa, vaikka lahimmat ystavani ovatkin vaihtareita. Mutta ne on tosiaan vanhempia ihmisia. Mulla ei oo ikina ollut vaikeuksia hengata jonkun +20 vuotiaan kanssa taalla. En halua antaa itsestani ylimielista kuvaa, mutta high school ei ole mua varten ja yleisesti ottaen ihmiset siella (oman ja toisen high schoolin perusteella) ovat epakypsempia, enka jaa samanlaista ajatusmaailmaa. Samaa mielta on ollut moni mun vaihtarikaveri, vaikka toki tiedan vaihtareita, ketka ovat hyviakin jenkkikavereita saaneet. Onnestahan toikin on kiinni aika paljon, etta keta tapaa. Yleisesti ottaen vain sanoisin, oman kokemukseni, kavereideni ja netista luettujen juttujen perusteella, etta varsinkin eurooppalaiset vaihtarit kokevat omanikaiset amerikkalaiset teinit lapsellisiksi.

Ja juu, toki voi mussakin olla vikaa. En huuda tunnilla, en jaksa innostua, kun opettaja tuo karkkia luokkaan, enka koommin jaksa puhua pahaa. En jaksa draamaa tai nauraa kun joku tekee pieruaanen. Siina mielessa en taida olla tarpeeksi esilla. Mutta sanon vain, etta kylla miekin yritin. Yritin esittaa ja olla muiden mukana. Se ei toiminut. Alkoi vaan arsyttaa itseani :D

Mun blogin tarkoitus on olla rehellinen. Kertoa asioista niin kuin ne on. Hehkuttaa, kun siihen on aihetta, mutta myos tuoda esiin nurjia puolia. Sun ei tarvitse olla harmissaan mun puolesta. Mulla on ollut mahtava vuosi. Se on opettanut niin paljon ja tuonut elamaani upeita ihmisia. Ja varsinkin tama toinen puolikas on ollut myos erittain hauska, kun oon alkanut loytamaan oikeita ihmisia elamaani. On vain myos sellaisia asioita, mita ei blogiin syysta tai toisesta voi tuoda ;) Just think about it.
Musta tuntuu, etta melkoisen monella tulevalla vaihtarilla on aika ruusuiset kuvat vaihtovuodesta ja eiko niita blogeja ole ihan riittamiin, missa kaikesta kerrotaan aina positiivinen mieli matkassa? En ymmarra mista olet saanut kuvan blogistani, etta mulla olisi ollut koko ajan koti-ikava tai ettei mulla olisi amerikkalaisia kavereita. Kommentoin tahan etta asia ei niin ole :)

Mun vuosi on ollut ihan mahtava ja lahto tulee olemaan vaikeaa, kylla taa tasta. Kiitos sulle kommentistasi!:)